On ymmärrettävää, että Jari Tervo on kirjoittnut häväistyskirjan Kekkosesta. Syy on raha. Sitä tulee. Kirjanhan julkaisi SanomaWSOY. Sunnuntain Hesarissa oli sivun haastattelu Tervosta ja erikseen vielä kirja-arvostelu. Erkon konserni on muutenkin ollut innokas mustaamaan Kekkosta. Erkon nykyinen idoli, Lipponenhan, aloitti tämän kampanjan pitämällä Kekkosta mustaavan juhlapuheen Kekkosen syntymän 100- vuotisjuhlassa. Niin Erkko kuin Lipponen olivat Kekkosen eläessä hänen kannattajiaan, Lipponen jopa kekkoslaisempi kuin Kekkonen itse. Lipposen motiivina oli mustata Kekkonen ja nostaa Tanner. Minusta Tannerin sodanjälkeinen toiminta oli monella tavalla suureksi vahingoksi maallemme. (Siitä olen erikseen kirjoittanut paljon.)
Lasse Lehtinen teki ”väitöskirjan”, joka oli paremminkin Kekkosta parjaava sensaatiokirja. Hän sai siitä paljon rahaa ja tohtorin arvon. Sietää ihmetellä, että tuommoisella väitöstyöllä pärjää.
Mutta sitä en ymmärrä, mikä on täman saitin koklipien, etuneneässä KKK, Mielipidepanki ja Risto V, tavoite ja syy mustata Suomen suurimman presidentin mainetta. Kepun kimppuun sillä ei pääse, sillä Kekkosta kannatti viimeiset parikymmentä vuotta kaikki merkittävät puolueet. Suomen kansan kimppuunko he hyökkäävät. Kekkosella oli laaja kansan tuki puolellaan; viimeisissä presidentin vaalissa hänen valitsijamiehensä saivat 86 % äänistä. N-liiton kippuunko, mutta sitä ei ole ollut enää yli 10 vuoteen.
Mutta tämä kampanjanikkarit eivät pysty muuksi muuttamaan Kekkosen suurta valtiomiestyötä. Hänen jäljiltään maamme oli maailman vauraimpia. Siellä vallitsi sosiaalinen ja alueellinen tasapaino, demokratia ja markkinatalous. Se oli taitavalla ulko- ja etenkin idänpolitiikallaan luonut otolliset edellytykset pysyä selkkausten ja kilpavarustelun ulkopuolella ja rakentaa kaikessa rauhassa maan vaurautta. Lähtökohtana oli hävityt sodat, joutuminen N-liiton etupiiriin myös Lännen myötävaikutuksella . Taloudellinen lähtökohta oli sodan köyhdyttämä maa, siirtoväen asuttaminen ja valtavien sotakorvausten maksaminen.
Jos Kekkonen käytti Suomelle asettamiensa päämärien saavuttamiseksi joskus sisäisesti kovia otteita, ne olivat niissä kylmän sodan oloissa välttämättömiä ja takasivat sovun säilymiseen Itään ja samalla elintärkeiden kaupallisten järjestelyjen sekä poliittistenkin suhteiden rakentamisen Länteen.
Lasse Lehtinen teki ”väitöskirjan”, joka oli paremminkin Kekkosta parjaava sensaatiokirja. Hän sai siitä paljon rahaa ja tohtorin arvon. Sietää ihmetellä, että tuommoisella väitöstyöllä pärjää.
Mutta sitä en ymmärrä, mikä on täman saitin koklipien, etuneneässä KKK, Mielipidepanki ja Risto V, tavoite ja syy mustata Suomen suurimman presidentin mainetta. Kepun kimppuun sillä ei pääse, sillä Kekkosta kannatti viimeiset parikymmentä vuotta kaikki merkittävät puolueet. Suomen kansan kimppuunko he hyökkäävät. Kekkosella oli laaja kansan tuki puolellaan; viimeisissä presidentin vaalissa hänen valitsijamiehensä saivat 86 % äänistä. N-liiton kippuunko, mutta sitä ei ole ollut enää yli 10 vuoteen.
Mutta tämä kampanjanikkarit eivät pysty muuksi muuttamaan Kekkosen suurta valtiomiestyötä. Hänen jäljiltään maamme oli maailman vauraimpia. Siellä vallitsi sosiaalinen ja alueellinen tasapaino, demokratia ja markkinatalous. Se oli taitavalla ulko- ja etenkin idänpolitiikallaan luonut otolliset edellytykset pysyä selkkausten ja kilpavarustelun ulkopuolella ja rakentaa kaikessa rauhassa maan vaurautta. Lähtökohtana oli hävityt sodat, joutuminen N-liiton etupiiriin myös Lännen myötävaikutuksella . Taloudellinen lähtökohta oli sodan köyhdyttämä maa, siirtoväen asuttaminen ja valtavien sotakorvausten maksaminen.
Jos Kekkonen käytti Suomelle asettamiensa päämärien saavuttamiseksi joskus sisäisesti kovia otteita, ne olivat niissä kylmän sodan oloissa välttämättömiä ja takasivat sovun säilymiseen Itään ja samalla elintärkeiden kaupallisten järjestelyjen sekä poliittistenkin suhteiden rakentamisen Länteen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Urho Kekkonen oli häikäilemätön oman edun tavoittelija.
Häntä ei millään mittarilla voida pitää Suomen presidenteistä suurimpana.
Suomen presidenteistä suurin on ehdottomasti Risto Ryti, joka uhrautui Suomen puolesta jatkosodan ratkaisuhetkinä.
Tämänkin kaikkien aikojen valtiomiesteon Urho Kekkonen "palkitsi" järjestämällä Risto Rytille tuomion sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Urho Kekkoselle sopi mainiosti se, että hän sääti jälkikäteen lain, jonka nojalla tuomitsi Rytin.
Härkösen väite Suomen vauraudesta on täysin vailla totuuspohjaa. Urho Kekkosen aikana rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät.
Suomi oli elintasossa kaukana mm. muiden Pohjoismaiden tasosta.
Vasta Koiviston ja Ahtisaaren aikana Suomessa elintaso ja tasa-arvo alkoivat toteutua. Suomi meni Kekkosen jouduttua luopumaan vallasta jopa Ruotsin ohi elintasovertailussa.
Kekkonen oli tyypillinen diktaattori, joka muiden diktaattorien tapaan järjesti itselleen hovin, joka pelon ja salailun avulla piti Kekkosen informoituna oppositiovoimien asioista.
Ei ole mitään järkeä palvoa Urho Kaleva Kekkosta.
Lopullinen totuus Kekkosesta on vielä kertomatta. On syytä jossain vaiheessa tuoda esille myös suorastaan valtiopetosmainen toiminta vieraan vallan tiedustelupalvelun kanssa. Tämä on Suomelle tärkeä asia, että Kekkosen tapainen diktaattori ei enää koskaan pääse valtaan.
Kun aikansa demarit valehtelee, uskovat he itsekkin omat valheensa.
Kekkonen oli suuri valtiomies ja sitä ei kukaan voi todistaa toisin.
Mitä vahinkoa Suomelle tuli siitä, että pidimme välimme N-liittoon hyvinä?
Kekkosen päämäärä oli Suomen säilyttäminen suurvaltojaen kiistojen ulkopuolella ja saada näin tilaisuus rakentaa kukistava maa. Se, että se tapahtui parhaiten kansan mielestä Kekkosen johdolla, ei merkitse oman edun tavoittelua. Mitä etua hän olisi tavoitella?
Rytin tuomitseminen oli voittajien vaatimus. Kekkonen teki tarmokkaan työn oikeusministerinä, jotta tuomio saatiin tehdä kotimaassa sentään sivistyneissä oloissa. Muuten hänkin olisi joutunut vaikkapa Nyrnbergiin.
Kekkosen aikana rakennettiin sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoinen maan. Suuret tuloerot alkoivat syntyä erikoisesti Lipposen aikana.
Koiviston aikana ajauduimme vuosisadan syvimpään lamaan. Tärkein syy oli Koiviston ajama vahvan markan politiikka. Väyrynen jo esitti siitä luopumista -80-luvun pulivälissä. Se ei sopinut Koivistolle ja oli yksi naula Väyrysen arkussa, jonka Koivisto rakensi.
Kekkonen joutui niissä oloissa pitämään huolen siitä, että yhtään avoimesti neuvostovastaista ministeriä eikä puoluetta ollut Suomen hallituksessa. Ne, jotka olivat kelvollisia hallitukseen, leimataan nyt hoviksi.
olevan se, että haukutaan 18 vuotta haudassa ollutta valtomiestä ja vaietaan kaikista vaikeuksista, joita puolueen sisällä myllertää.
Kekkosta haukkumalla, demarit haluavat kätkeä sen tosiasian, että viime eduskuntavaaleissa tuli turpiin ja puolueen alamäki on todella liukas.
Oiva Härkönen kommentoi sinun tekstiäsi tässäkään viestiketjussa?
Mietippä sitä ja lue välillä omaa tekstiäsi ja mieti uudelleen!!!!
Katsos, kun Oiva ei vasta idioottimaisuuksiin, siinä se!!!
Matti Vanhanen veti maton kaikkien niiden alta, jotka suunnittelivat vaaliaseekseen kansanäänestystä EU:n perustuslaista, kun hän toteutti Lipposen suunnitteleman operaation ilmoittamalla, ettei hallitus aio antaa esitystä kansanäänestyksestä.
Keskusta ja demarit astuvat kunnallisvaaleihin rinta rinnan, yhteisellä teemalla: Vain keskitetty tupo ja vahva SAK voi pelastaa punamullan vallan".
että Oiva Härkönen ei ole mikään "kommenttiautomaatti", joka kommentoisi jokaiseen kannanottoon. Luulisin, että Oiva Härkösen ei tarvitse kommentoida selvää tekstiäni, sillä tekstini sisältö kertoo tyhmemmällekin asioiden oikean laidan.
Minä vastaan sinulle tämän kerran, kun kukaan ei tunnu sinua koskaan noteeraavan.
Yhä voimistuvalla Kekkosen kritiikillä ei ole mitään tekemistä minkään vaalien kanssa. Onko kepulaiselle tuttuja sanoja sellaiset kuin moraali, totuus ja oikeudenmukaisuus? Ne ovat avainsanat Kekkos-kritiikille.
Kepulaiset puolustavat Kekkosta menestyksekkäällä neuvostokaupalla, joka sekin osoittautui sittemmin enemmän onnettomuudeksemme kuin menestykseksi. Jotkut yrittävät söpöttää, että Kekkonen pelasti meidät NL:n miehitykseltä. Paskat, kaikki tuollaiset "yöpakkaset" ja "Novosibirskin lavastukset" on jo aikoja sitten osoitettu hämäyksiksi vain Kekkosen vallan pönkittämiseksi. Miksi NL sellaiseen ryhtyi? Siksi, koska Kekkosen valta oli sille tärkeä, se oli samalla myös NL:n valtaa.
Ei ole häpeällistä tunnustaa, että ei aikanaan silloin Kekkosen pimentämässä Suomessa tiennyt ja tajunnut, millainen mies Kekkonen oli ja mitä tuo hänen toimintansa itse asiassa meille merkitsi. Olisi häpeällistä vaieta siitä nyt, kun niistä on jo kauan voinut lukea ja lukemansa ymmärtääkin niin että silmät ovat avautuneet.
Ainakin minun kohdallani omatuntoni, totuudenrakkauteni ja oikeudenmukaisuudenhaluni Kekkosen vuoksi syrjittyjä, vaiettuja ja kärsimäänkin joutuneita Kekkosta paljon suurempia miehiä kohtaan vaatii minua puhumaan näistä. Uskon saman motiivin olevan useimmalla rehellisellä ja isänmaallisella suomalaisella.
Niin, noista vaaleista. Et ole ainoa, joka niillä uhoaa joka paikassa. Kaikkein tyhmimmillä se näkyy olevan ainoa ajatus. Mutta kukaan heistä ei ilmeisesti tajua, että vaalit eivät ole mikään urheilukilpailu paremmuudesta, vaan ne ovat vasta ensimmäinen askel siihen, että vaalivoittajana voi kenties vaikuttaa asioiden hoitoon hieman entistä paremmin halunsa mukaan.
Mutta vain hieman, sillä mikään puolue meillä ei näillä näkymin pääse pitkään aikaan asemaan, jossa se voisi vaikuttaa asioihin ratkaisevasti. Demarimmekaan eivät ole vielä lähelläkään sitä asemaa, mikä niillä on esim. Ruotsissa.
Koettakaapa vihdoin keksiä, mitä edellisellä vaalivoitollanne tekisitte? Siitä ei ole vielä näkyviä havaintoja. Ei taida ehtiä tullakaan, kun taas joku muu vuorostaan saa yrittää.
Vaalit meillä, pirstaloituneen puoluekentän ja useiden yhtä vahvojen puolueiden johdosta ovat vaikutuksiltaan varsin vähäinen tapahtuma. On niin paljon muita, suurempia ja merkityksellisempiä tapahtumia ja jopa vaikutuskanaviakin. Siksi vaalit yhä vähemmän ihmisiä kiinnostavatkin.
Oiva Härkönen itse vahvistaa väitteesi!!!
Tekstiesi sisältö muuten ei kerro tyhmille eikä viisaille muuta kuin sen, että sinulla on asioiden "oikeasta laidasta" varsin yksisilmäinen näkemys.
Sellainen kepumyönteinen näkemys, jota et osaa perustella kuin hokemalla eri nikeillä kepusloganeitasi sekä kehumalla Golgatan Olgaa.
Ja arvostelemalla Lipposta.
Onneksi olet jättänyt oman älykkyytesi ja oppineisuutesi kehumisen vähemmälle!
Toivottavasti et tällä saitilla aloita keskustelua munien kokoeroista!
Talvellahan tivasit muiden saittilaisten älykkyysosamääriä ja oppineisuuden määrää.
Toivon tosiaankin, ettet ala tivata kuitenkaan muiden saittilaisten munakokoja!
Tänään on julkaistu 800 sivua uutta Kekkostutkimusta. Oletko jo ehtinyt lukea?
Siinä tutkimuksessa sinua roiskitaan korville että läiske vain käy.
Tässä kirjassa on oikea ote tukimukseen. Siinä ei rakenneta Kekkosesta mitään ihmemiestä, mutta kritiikkikin on totuuteen perutuvaa, ja samalla tunnustetaan Kekkosen elämäntyön arvo.
Lue ja ota oppia. Jos vain korvat sen kestävät.
Oivan ei tarvinne kommentoida tekstejäsi, koska hän "tyhmempänäkin" tajuaa tekstiesi sisällöstä asioittesi oikean laidan?
Taidatkin olla ainoita, jotka eivät tekstiesi sisällöstä kykene päättelemään "asioiden oikeaa laitaa"?
Kysyppä "pakkohoitotyttäreltäsi", mikä mahtaa olla tämänhetkinen tilasi.
Älä kuitenkaan ala vertailemaan kepun kannatusprosentteja munien kokoihin!!!!
Sinä katselet asioita niin vankasti Kekkoslasit silmillä ja Keksusta-apilan kuva silmissä, että vastaaminen on aika turhauttavaa. Sanoipa mitä tahansa, et sitä hyväksy. Asenteesi on vahvasti uskovaisen asenne ja sellaista on liki mahdoton murtaa. Siksi vastaukseni asettamaasi kysymykseen motiivista on tarkoiettu enemmän niille, jotka pyrkivät katsomaan maailmaa ympärillään hiukan avoimemmin silmin.
Muistelisin, että olet kertonut olleesi insinööri. Miltä sinusta tuntuisi, jos insinöörien ammattitaitoa ja motiiveja koko ajan vähäteltäisiin ja sanottaisiin heidän suurimmaksi motiivikseen esim. laiskuuden maksimointi. Sinä olet tällaista leimaa valmis panemaan Kekkoshistorioitsijoiden päälle. Väitätr motiivina olevan raha ja oppiarvon saavuttaminen. Eikä tämä koske vain Lasse Lehtistä. Tunnetuista historioitsijoistamme esim. Hannu Rautkallio, Vihavainen ja Heikki Ylikangas ovat esittäneet ajatuksia, joita sinä et varmasti hyväksy. He ovat ammattihistorioitsijoita, joiden työtä sinunkaltaisesi haluaa vähätellä tällaisilla väitteillä. Lehtisenkin väitöskirja on läpikäynyt tieteellisen seulan ja tullut hyväksytyksi.
Kun ihmettelit esim. minun mottivinia kuten sanot mustata Kekkosen mainetta, vastaan tähän. Ensinnäkään minulla ei ole mitään motiivia mustata kenenkään mainetta. Olen ollut pelkästään utelias ja tutustunut historiallisiin lähteiseen, kokenut aikalaisena Kekkosen toimintaa, seurannut välillä eri rooleisssa tiivistikin politiikkaa. Tästä kaikesta muodostuu kuva Kekkosesta presidenttinä ja poliitikkona. Se kuva on kirkastunut vasta viimeisten vuosine aikana, koska meillä vallitsi pitkään itsesensuuri, joka kielsi käsittelemästä Kekkosta negatiivisessa valossa, vaikka siihen olisi ollut aihetta.
Kansalaisena etsin yksinomaan totuutta. Minulle ei ole muodostunut voittopuolisesti positiivista käsitystä Kekkosesta. Kekkonen oli merkittävä historiallinen henkilö Suomessa ja hänen toimintansa tottakai kiinnostaa historiasta innostunutta. Tämän yksinkertaisen uteliaan innostuksen ymmärtäminen voi olla uskovaiselle tietysti mahdotonta.
Oiva Härkönen kirjoittaa naivisti Kekkosen kannatuksen suuruudesta. Voin kertoa hänelle, että meitä vielä suljetuimmissa yhteiskunnissa päästiin parhaimmillaan yli 100 prosentin kannatuslukuihin. Nimenomaan se, että Kekkonen sai viimeisissä vaaleissaan 86 % valitsijamiehistä, pitäisi panna hälytyskellot soimaan. Mitä mätää oli Suomen maassa, kun presidentin vaalissa käytännössä ainoa ehdokas saa noin paljon äänistä?
Voi myös kysyä, mitä poikkeuksellista oli Suomessa vuonna 1974, kun presidentin vaaleja ei järjestetty, vaan Kekkonen valittiin poikkeuslailla. Voi vain ihmetellen kysyä, miten tämä suhteutuu perinteiseen suomalaiseen demokratiakäsitykseen. Olisipa nyt ihmettelemistä, jos istuvan presidentin kohdalla joku ehdottaisi, että kun tämän kansansuosio on niin suuri ja elämme poikkeuksellista EU:n laajentumisen aikaa, niin olisi perusteita valita hänet seuraavalle kaudelle poikkeuslailla ilman vaaleja.
Oiva Härkönen lukee Kekkosen ansioksi monia asioita. Mitään näyttöä hän ei esitä sen tueksi, että nämä asiat tapahtuivat Kekkosen presinttiyden vuoksi. Taloudellinen kehitys on harvoin riippuvainen presidenteistä, jos maa on mukana globaalissa markkinataloudessa. Olisiko Suomi ollut tästä poikkeus. Oiva Härkänen ei esim. muistele niitä lähes puolta miljoonaa, jotka muuttivat maalta ja heistä suuri osa Ruotsiin. Oliko sekin Kekkosen ansiota?
Se joka ei näe Kekkosen toiminnan vaaroja erityisesti moraalisessa mielessä Suomen politiikalle, on joko sokea tai täysin ymmärtämämätön. Itsensä korvaamattomaksi tekeminen demokratiassa? Huh huh.
Miksi vasta nyt sinä niin kuin monet muutkin Kekkosen häpäisijät toimitte? Ette aikoinaan nähneet hänessä vikaa tai ette uskaltaneet hyökätä Kekkosta vastaan, jos hän oli kerran niin huono.
Kunnioitan siinä mielessä Tanneria, Ehrnrootia, Junnilaa, Karetta, Vennamoa, Linblomia jne, kun he uskallsivat sanoa mielipiteensä tuoreeltaan. He tiesivät, ettei silloisessa Suomessa heillä ollut sen jälkeen mahdollisuutta korkeisiin poliittisiin tai virkatehtäviin. He olivat rehellisä miehiä.
Te nykyiset rääpijät olette 25 vuotta myöhässä. Teidän puheillanne ei ole enää Suomen politiikkaan mitään merkitystä, Näytätte vain oman tyhmyytenne.
Kekkosen luoma kulttuuri vaikuttaa niin kotona kuin työpaikallakin. Isäntä on isäntä ja hänen "tuulensa" on ympäristölaki.
Se ettei Kekkosen politiikkaa vastaan hyökätty aikoinaan massiivisesti, johtuu monesta syystä. Yksi on se, etteivät arvostelijat olleet edes syntyneet tai elivät elämäänsä Kekkosen kanssa vaipoissa.
Merkittävämpi syy lienee se, että jos "joku pitää olla rempallaan, niin se on sisäpolitiikka". Ulkopolitiikan pelko tappoi Suomea kansainvälisesti. Lentoemännät tai ddr-uskovaiset kertoivat Suomesta vain sen, että olemme banaani-tasavalta.
Kolmas syy Kekkosen arviointiin voisi olla se, että Sailas asettelee itselleen Kekkosen kapeanilkkaisia housuja?
"Kunnioitan siinä mielessä Tanneria, Ehrnrootia, Junnilaa, Karetta, Vennamoa, Linblomia jne, kun he uskallsivat sanoa mielipiteensä tuoreeltaan. He tiesivät, ettei silloisessa Suomessa heillä ollut sen jälkeen mahdollisuutta korkeisiin poliittisiin tai virkatehtäviin. He olivat rehellisä miehiä."
Kunnioittaako Oiva Härkönen Urho Kekkosta siitä, että hänen ansiostaan nämä rehelliset miehet menettivät mahdollisuutensa korkeisiin poliittisiin tai virkatehtäviin.
Mielestäni on kohtuutonta edellyttää, että Kekkosen toiminnasta uudessa valossa nyt kirjoittavien olisi pitänyt jo aikanaan arvostella Kekkosta, samaan tapaan kuin mm. Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth.
Vaikka emme puuttuisi ollenkaan siihen oliko kritiikki edes mahdollista ilman, että kritisoija tuhosi oman tulevaisuutensa, niin kritiikkiin tarvittavia tietoja ei silloin ollut siinä määrin käsillä kuin nyt on.
Yhtä hyvin voisi tehdä kysymyksen siitä, miksei Anneli Jäätteenmäki kritisoinut Lipposen ja Bushin keskustelua jo joulukuussa 2002, koska hänellä oli silloin tiedossaan asiallisesti ottaen kaikki se tieto, mikä oli kirjoitettu sittemmin vuotaneeseen ulkoministeriön keskustelumuistioonkin. Näyttikö Jäätteenmäki myös oman tyhmyytensä ottamalla Lipposen keskustelun esiin 3-4 kuukautta myöhässä?
Kekkosen nykymuotoinen kriitiikki oli mahdotonta aiemmin. Hänen toiminnastaan ei ollut niin paljon tietoa ja tutkimusta kuin nyt on. Järkevän kritiikin tulee pohjautua tietoon, ei huhupuheisiin.
Kekkosen eläessä kritiikki kävi mahdottomaksi erityisesti 70-luvulla harrastetun itsesensuurin takia. Yksikään merkittävä lehti ei olisi julkaissut kirjoituksia, joissa arvioidaan negatiivisesti Kekkosen toimintaa. Sellainen olisi katsottu hyökkäykseksi maan virallista ulkopolitiikkaa kohtaan. Sellainen lehti ei olisi nauttinut enää Kekkosen luottamusta.
Ja tottakai on myös niin, että propaganda vaikuttaa aikalaisiin. Itse Kekkosen kaudella eläneenä en osannut olla yhtä kriittinen häntä kohtaan, koska kansalaisille annettu tieto oli varsin yhdensuuntaista. Tottakai jo silloin huomattiin monia Kekkosen toiminnan valoa kestämättömiä piirteitä, mutta niistä saattoi keskustella vain kahviloissa ja tuttujen kesken.
Se on sanottava, että Kekkosen ulkopolitiikan hyväksyttävyys nähdäkseni kasvoi koko ajan myös kansan piirissä.
rasisti Korhosen tutkimus.
Niin vakuttavaa alhaisemielen kirjoituksia mitä demarien luonnevikaisella aivolla voi kirjoittaa.
Urho Kekkonen oli suuri valtiomies.
...kirjoittanut, ettei niissä kylmän sodan oloissa ja siksi, että kuuluimme sodan seurauksena N-liiton etupiiriin, Suomen hallituksessa voinut olla yhtään ministeriä tai puoluetta, joka oli avoimesti neuvostovastainen.
Nämä, jotka hyökkäsivät Kekkosta vastaan, hyökkäsivät juuri tämän johtamaa idänpolitiikkaa ja N-liittoa vastaan. Tämä porukka puuhasi jo silloin liittymistämme Natoon. Sehän oli mieletön ajatus, USA ei olisi sitä edes hyväksynyt. Suurvallat pitivät tiukasti kiinni väkivaltaa käyttäenkin sodan jälkeen sopimistaan etupiireistä. Ei Nato olisi meidän takiamme vaarantanut rauhaa Euroopassa.
Neuvostoliitto oli voimissaan ja kylmä sota. Presidenttinä oli kuitenkin Mauno Koivisto. Pekka Vennamo tuli hallitukseen ja Veikko Vennamokin oli täysin hovikelpoinen Moskovassa. Kekkosen aikana Vennamo oli täysin mahdoton "neuvostovihamielisyytensä" takia. Koivisto oli ehkä liikaakin neuvostoystävällinen, mutta Kekkosen konsteja hän ei tarvinnut.
Tavoitteeni ei ole mustata Kekkosen mainetta. Sellaiseen minulla ei ole mitään tarvetta. Olen Kekkosen ansioista aivan samaa mieltä kuin Härkönen. Kekkonen sai paljon hyvää aikaan.
Kekkosen ansiot ja aikaansaannokset eivät kuitenkaan anna täyttä kuvaa Kekkosesta. Kuvan täydentämiseksi on paikallaan tarkastella myös Kekkosen tapaa toimia, vaikka siinä tulisikin esiin sellaisia piirteitä, jotka viiltävät säröjä siihen mielikuvaan, jota Kekkosesta luotiin hänen elinaikanaan.
Aika on tuonut etäisyyttä ja rohkeuttakin valottaa Kekkosen toimintaa paljon monipuolisemmin kuin hänen elinaikanan ja kuolemansa jälkeen oli mahdollista. En tuomitsisi ketään niistä, jotka tavoittelevat historiamme ja yhden suurmiehemme toiminnan _tarkentamista_ sillä minun mielestäni kyse on hyvin harvoin ollut Kekkosen muiston häpäisemisestä.
Härkösen tapa leimata Kekkosesta kirjoittajat häväistyskirjailijoiksi on lisäksi aika alkeellinen tekniikka silloin, kun ei pysty kumoamaan kirjoittajien esittämiä tosiasioita asiapohjalta. Jos olemme kiinnostuneita totuudesta, pitää meidän hyväksyä kaikki tosiasiat, myös ne jotka muuttavat aiempia käsityksiämme Kekkosesta.
Kekkosta arvioitaessa on arvioitava myös niiden toimijoiden moraalia, jotka etenkin 70- luvulla alistuivat Kekkosen tahtoon yhtään kyseenalaistamatta asioita. Kun tähän joukkoon kuuluu monia vieläkin toimivia poliitikkoja on asiaa vaikea ottaa yleisen keskustelun alle. Siksi monet, Härkösen lailla, haluavat ummistaa silmänsä totuudelta.
Ja lähtee siitä kun sosialidemokraatit ryhtyivät kapinaan Suomen hallitusta vastaan ja lopulta hävisivät kapinan kun valkoinen armeija voitti Mannerheimin johdolla.
Kekkonen oli valkoisten puolella ja taisteli isänmaan itsenäisyydestä, vaihtoehtona liittäminen Neuvostoliittoon.
Kekkonen oli luja johtaja, mikä siinä tilanteessa oli tarpeen. Kekkosella oli myös valtaa, ja käytti myös sitä.
Kekkonen nosti Suomen maailman parhaimpien maiden joukkoon.
Kekkosta arvostettiin ja luotettiin ympäri maailmaa. Siitä myös tunnustus Etyk-kokouksen isännöimisestä.
Kekkonen oli suuri valtiomies. Sen kunnioitusta ei mikään murenna Suomalaisissa isänmaan tukijoissa.
Lienee vaikea objektiivisesti "arvioida niiden toimijoiden moraalia, jotka etenkin 70- luvulla alistuivat Kekkosen tahtoon yhtään kyseenalaistamatta asioita", varsinkin jos tarkoitus on tällä arvostella "monia vieläkin toimivia poliitikkoja".
Kun objektiivisuuden säilyttäminen on tuon toteuttamisessa mielestäni vaikeaa, ellei täysin mahdotonta, on olemassa hyvin todennäköinen mahdollisuus, että edellisen kirjoittajan ehdottamat arvioinnit tehtäisi vain likasankojen heittelemiseksi, mikä ei mielestäni edistä maan asioiden hoitoa.
Valitettavasti taidat olla oikeassa, että asiasta tulisi likasankojen heittelyä.
Kekkonen ei kuitenkaan ollut yksin ympäristöstään riippumaton toimija. Näin ollen yksinomaan Kekkosen arviointi on likasangon heittelyä yhteen kohteeseen. Kyse ei ole ainoastaan poliittisista toimijoista. Myös neljäs valtiomahti oli voimakkaasti mukana.
Kekkosesta ja Kekkosen toiminnasta en liene kanssasi kovinkaan paljoa eri mieltä.
En suinkaan vastusta menneisyyden arviointia. Olen vaan pannut merkille, että arvioijien on vaikea pidättäytyä jälkiviisaudesta, jos leimaamishaluja on olemassa.
Kun olen itse elänyt koko Kekkosen presidenttikauden, niin uskallan sanoa, että silloin tehtiin päätökset ja valinnat eri vaihtoehtojen välillä niin hyvin kuin silloin käytettävissä olevien tietojen perusteella pystyttiin tekemään.
Se, että politiikassa on aina valtaapitäjien seurailijoita, mielistelijöitä, hoviin pyrkiviä ja takinkääntäjiä, on vain elämää, joka on jatkunut Kekkosen kauden jälken aivan samanlaisena, jos katsomme esimerkiksi keitä pyöri Koiviston ympärillä ja nyttemmin Lipposen ja SDP:n ympärillä, kun vallan painopiste on siirtynyt presidentiltä vaikutuavaltaisimman puolueen puheenjohtajalle.
Nyt käynnissä olevassa Kekkos-keskustelussa on puhuttu aika vähän Kekkosen sisäpolitiikasta. Kuuluisaksi on tullut Kekkosen yöpakkaskriisin jälkimainingeissa sanomaksi väitetty lause: "jos jonkun on oltava rempallaan, olkoon sitten sisäpolitiikka". Ja rempallaan se oli. Yhtenä indikaattorina, toki ei kovin tieteellisenä, voidaan pitää Kekkosen presidenttikauden hallitusten määrää verrattuna Kekkosen jälkeiseen aikaan.
Kekkosen jälkeisenä n. 23 vuoden aikana Suomessa on ollut 9 hallitusta. Mukana on myös Jäätteenmäen lyhyeksi jäänyt hallitus, samoin Koiviston 1979-82 hallitus.
Tätä edeltäneenä 23 vuoden ajanjaksona (1958-1981) hallituksia oli 19, jotkut vain muutaman kuukauden mittaisia. Hallituskriisi oli normaali olotila silloisessa Suomessa. Kekkosen koko presidenttikaudella Suomessa oli 22 hallitusta.
On sanottu, että Kekkosen johtamistyyli tarvitsi kriisejä ja jollei niitä ollut, hän loi niitä itse, jotta pääsisi niitä ratkaisemaan.
Toimelias hän kieltämättä oli, mm. ryhtyessään ennakkoluulottomasti runnomaan tupo-ratkaisua 1970-luvun alkupuolella. Tupo-neuvotteluthan kuuluvat vain heikosti presidentin toimenkuvaan. Idänkaupan veteraaneilla ei liene sen kummempia mielikuvia ko. tuporatkaisusta, mutta ainakin kotimaan elinkeinoelämässa toimineet muistelevat sitä tukka pystyssä - tehdyn sopimuksen sivuvaikutuksia olivat mm. kaksinumeroiset iflaatioluvut.
Sisäpolitiikan rempallaanolo huipentui vuoden 1981 tapahtuminn, kun Paavo Väyrynen alkoi kaataa hallitusta, jossa itse oli ulkoministerinä. Hallituksenkaatoon hän uskalsi ryhtyä vain siksi, että hän saattoi luottaa, että sairautensa vuoksi jo lähes oikeustoimikelvottomaan tilaan rapistunut Kekkonen nimittäisi uudeksi pääministeriksi Väyrysen esittämän henkilön, oli se sitten kuka tahansa.
Jotkut Kekkosta kritiikittömästi ihailevat ovat täälläkin todistelleet, kuinka parlamentarismi ja demokratia olivat toisarvoisia, kun oli kysymys isänmaan olemassaolosta. Ehkä niin, mutta Kekkosen jälkeisenä aikana nopeasti palautunut parlamentarismi on kuitenkin osoittautunut varsin toimivaksi. Poliitikoilla on myös aivan eri lailla puhtia kuin Kekkosen aikana. He tietävät, että ratkaisut on kuitenkin lopulta tehtävä itse, enää ei ole ylituomaria, jolle viedä liian hankaliksi käyneet asiat.
Kekkosen ajan sisäpolitiikka oli riitaista ja rempallaankin, mutta voiko kaikkea panna Kekkosen toiminnasta johtuvaksi, on jo toinen asia.
Panen tähän joitain näkemyksiä sellaisista seikoista, jotka eivät ainakaan välittömästi johtuneet Kekkosesta.
Elimme aika suljetussa taloudessa verrattuna nykyiseen, vapaampaan markkinatalouteen. Tästä johtui mm. erilaisten etujärjestöjen voimakas rooli. MTK oli hyvin vahva, ay-liike hajautunut, samoin vasemmisto. SKDL ja kommunistit pyrkivät taistellen estämään SDP:n vallan kasvun. Näistä syistä eduskunnassa riideltiin, hallitukset hajosivat ja mm. lakkoja oli todella paljon.
Monipuoluejärjestelmämme seisoi useampien jalkojen varassa kuin nyt. Ns. suuria puolueita oli neljä ja pienpuolueita enemmän. Pienpuolueiden merkitys oli korostunut, jos haluttiin saada aikaan enemmistöhallituksia. Tilanne on rauhoittunut, kun nykyisestä kolmesta suuresta puolueesta on mahdollista saada enemmistöhallitus kahdes suuren varaan.
Sanoisin, että sisäpolitiikka on rauhoittunut pikemminkin siitä syystä, että kommunistien kannatus on kutistanut vasemmistoliiton pienpuolueeksi, kansanpuolue/liberaalit on hävinnyt kokonaan ja riitoja aiemmin synnyttänyt vennamolaisuus on sulautunut takaisin keskustaan.
EU-jäsenyys ja markkinatalouteen siirtyminen on myös vienyt eduskunnalta ja hallitukselta paljon päätettäviä (ja riideltäviä) asioita kokonaan muihin pöytiin, kun esim. maataloustuloratkaisut riippuvat EU:sta, korkokanta EKP:sta, devalvaatiot ovat historiaa euron myötä, inflaatiolla ei enää voi rahoittaa investointeja, jne.
Mielestäni melko moni Kekkosen ajalle tyypillinen sisäpolitiikan piirre johtui ajasta, jota elimme enemmän kuin Kekkosesta itsestään. Hän vain käytti sumeilematta kaiken sen vallan, jonka muut hänelle luovuttivat, mutta kukapa hallitsija ei toimisi samoin.
Valta otetaan, ei sitä pyydellä.
Risto V on oikeassa, totta kai koko sisäpolitiikan toimintaympäristö oli aivan toisenlainen, kuin mitä nykyisin. Minkä verran ko. toimintaympäristö johtui Kekkosesta onkin jo toinen juttu. Ainakin hänellä, jos kellä, oli mahdollisuus ympäristöön vaikuttaa.
Tosiasia kuitenkin on, että tilanne muuttui täysin 1980-luvulle tultaessa ja presidentin vaihtuessa. Senjälkeen ovat hallitukset istuneet koko vaalikauden (poikkeuksena Jäättenmäen hallitus), mitä ei Kekkosen aikana tapahtunut kertaakaan. Eivätkä kaikki ne Risto V:n mainitsemat sisäpolitiikkaa hankaloittaneet syyt suinkaan hävinneet Kekkosen mukana.
Yksi syy rempallaan oloon oli varmasti Kekkosen halu ratkaista hänelle tuotuja ongelmia. Ja niitähän riitti. Kekkonen oli tottunut ratkaisijan rooliin. Seurauksena oli kuitenkin hankalien asioiden loputon väistely siellä, missä niihin olisi pitänyt tarttua. Joskus tuntuu, ettei tästä taudista ole päästy vieläkään kokonaan eroon.
Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan, kuinka Kekkonen ei pitänyt Koiviston tavasta toimia. Koivisto kun ei halunnut viedä hallituksen toimialaan kuuluvia asioita Kekkosen ratkaistavaksi, vaan ainoastaan kertoi, mitä oli tehty. Vanha herra katsoi joutuneensa syrjäytetyksi.
Oma lukunsa oli tietysti Kekkosen "hovi", joka Kekkosen vanhetessa sai aina vain lisää valtaa, mihin sillä ei ollut minkäälaista mandaattia. Tämä oli tietysti omiaan aiheuttamaan kaikenmoista kitkaa asioden hoidossa.
Toki Kekkonen pelimiehenä katsoi mihin näppinsä laittoi. Tätä kuvaa hyvin Koiviston Virolaiselta saama neuvo pääministerin viran hoitoa varten: "Siitä on lähdettävä, ettei Kekkonen tee koskaan virheitä, jonkun muun on otettava vastuu".
Kekkonen todella koetti vaikuttaa toimintaympäristöönsä siitä olen samaa mieltä, mutta toimintaympäristön sallimissa puitteissa. Esim. paljon poliittista sekaannusta, taloudellisia ongelmia ja eduskunnan riitaisuutta aiheuttaneelle vasemmiston hajaannukselle, jota jatkui hänen valtaantulostaan pitkälle 70-luvulle, ei Kekkonenkaan paljoa voinut. Kommunistien ja demareiden taistelu ammattiyhdistyksissä, -liitoissa ja SAK:ssa leimasi sisäpolitikan ilmapiiriä erittäin vahvasti, ehtenä esimerkkinä monista tekijöistä.
Muilta osin kuvauksesi Kekkosesta sekä hänen ja Koiviston suhteista on sama, jonka olen itse muodostanut.
Mielestäni polittinen ympäristö alkoi kuitenkin rauhoittua jo 70-luvun puolella, vaikka energiakriisi, etykin valmistelu, työttömyyden kasvu ja monet muut seikat saivatkin aikaan, etteivät hallitukset istuneet täysiä eduskuntakausia, mutta konsensus nosti päätään jo tuolloin, vaikka se alkoikin leimata politiikkaa vahvemmin vasta 80-luvun puolella.
Kekkosen vahva usko siihen, että hän on aina oikeassa on muuten tyypillistä monille muillekin vahvoille johtajille. Heidän kohdallaan usein kyllä toteutuu myös, että he ovat useammin oikeassa kuin väärässä, mistä syystä heidät pidetään vallassa. Näin on nyt tapahtumassa Lipposen kohdalla, minkä tuleva historiankirjoitus aikanaan kyllä vahvistaa.
Heitän Sinulle hieman vastinetta, vaikka en ole saanut vastauksia edellisiinikään. Kiireen vuoksi joudun käyttämään osin samaa, jonka tuossa jo eräälle toiselle osoitin:
Yhä voimistuvalla Kekkosen kritiikillä ei ole mitään tekemistä nykypolitiikan kanssa mitään puoluetta vastaan tai minkään puolesta. Kaikkein vähiten sillä on tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, joita tyhmimmät näkyvät syyksi arvelevan.
Sinun luulisi sentään ymmärtävän, mistä siinä on kyse. Kai Sinulle ovat tuttuja sellaiset sanat kuin moraali, totuus ja oikeudenmukaisuus? Ne ovat avainsanat Kekkos-kritiikille.
Kepulaiset, Sinä mukana, puolustavat Kekkosta menestyksekkäällä neuvostokaupalla, joka sekin osoittautui sittemmin enemmän onnettomuudeksemme kuin menestykseksi. Jotkut yrittävät söpöttää, että Kekkonen pelasti meidät NL:n miehitykseltä. Paskat, kaikki tuollaiset "yöpakkaset" ja "Novosibirskin lavastukset" on jo aikoja sitten osoitettu hämäyksiksi vain Kekkosen vallan pönkittämiseksi. Miksi NL sellaiseen ryhtyi? Siksi, koska Kekkosen valta oli sille tärkeä, se oli samalla myös NL:n valtaa.
Ei ole häpeällistä tunnustaa, että ei aikanaan silloin Kekkosen pimentämässä Suomessa tiennyt ja tajunnut, millainen mies Kekkonen oli ja mitä tuo hänen toimintansa itse asiassa meille merkitsi. Olisi häpeällistä vaieta siitä nyt, kun niistä on jo kauan voinut lukea ja lukemansa ymmärtääkin niin että silmät ovat avautuneet.
Ainakin minun kohdallani omatuntoni, totuudenrakkauteni ja oikeudenmukaisuudenhaluni Kekkosen vuoksi syrjittyjä, vaiettuja ja kärsimäänkin joutuneita Kekkosta paljon suurempia miehiä kohtaan vaatii minua puhumaan näistä. Uskon saman motiivin olevan useimmalla rehellisellä ja isänmaallisella suomalaisella.
Niin, noista vaaleista. Monilla se näkyy olevan ainoa ajatus. Mutta kukaan heistä ei ilmeisesti tajua, että vaalit eivät ole mikään urheilukilpailu paremmuudesta, vaan ne ovat vasta ensimmäinen askel siihen, että vaalivoittajana voi kenties vaikuttaa asioiden hoitoon hieman entistä paremmin halunsa mukaan.
Mutta vain hieman, sillä mikään puolue meillä ei näillä näkymin pääse pitkään aikaan asemaan, jossa se voisi vaikuttaa asioihin ratkaisevasti. Demarimmekaan eivät ole vielä lähelläkään sitä asemaa, mikä niillä on esim. Ruotsissa.
Vaalit meillä, pirstaloituneen puoluekentän ja useiden yhtä vahvojen puolueiden johdosta ovat vaikutuksiltaan varsin vähäinen tapahtuma. Siksi vaalit yhä vähemmän ihmisiä kiinnostavatkin. On paljon muita, suurempia ja merkityksellisempiä asioita. Ja myös kansan sisäisen puhdistumisen ja ryhdistymisen kannalta tärkeämpiä puheenaiheita, kuten esim. Urho Kekkonen ja hänen toimintansa ja vaikutuksensa maallemme. Yhä useammat näkevät ne selvästi enemmän kielteisinä kuin myönteisinä.
Kekkonen sattui olemaan K:K:Korhosen näkökulmasta väärän puolueen mies. Vaikka K:K:Korhonen väittääkin, että "Kekkosen kritiikillä ei ole mitään tekemistä nykypolitiikan kanssa mitään puoluetta vastaan tai minkään puolesta. Kaikkein vähiten sillä on tekemistä lähestyvien vaalien kanssa ".
Näinhän asiantila ei ole, eihän K:K:Korhonen? Jokaiseen mantraasi joissa arvostelet Kekkosta, saat sopivasti mainittua "kepulaiset". Tarkoitusperäsi lienee vain ja ainoastaan levittää SDP-merkkistä myrkkyä ja näin vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin. Lähestyvät vaalit varmuudella merkitsevät sitä, että sinä lisäät Kekkos-vastaisia kirjoituksiasi, luullen niiden auttavan demarit vaalivoittoon.
Antaisit Kekkosen levätä rauhassa ja kirjoittelisit sen sijaan siitä, missä meni vikaan kun Paavo Lipponen kompastui ensin Anneliin ja sitten vielä eurooppakin jäi Paavolta valloittamatta?
luonnevikaiset demarit kepuntorjuntaoäällikön ja rasistisen aatteen pimentämä kapi Korhonen.
Suomen päämies Urho Kekkonen oli suuri valtiomies.
Urho Kekkonen on haudattu kaikkine vikoineen ja virheineen. Kekkonen ei pysty puolustautumaan enää. Köykäinen mies olisi rasisti Korhonen selityksineen Kekkosen rinnalla. Oli Kekkonen tosi pätevä ja suoraluontonen.
Nämä rasistiset persoonallisuushäiriöiset Korhoset ja luonnevikaiset demarit ovat Kekkosen rinnalla paskahousuja ja juoruakkoja.
Onneksi on sellainen puolue kuin Keskusta.
Keskusta on turvallinen ja paras.
Suomalainen äänestää Keskustaa.
sille totuudelle, jota Korhonen ja monet, monet muut ovat täällä yrittäneet kalloosi takoa. Et todellakaan huomaa, että suurin osa arvostelijoista on KEPULAISIA , ei KESKUSTALAISIA vastaan. Keskustalla puolueena on ollut myös järkeviä ja arvostettuja edustajia, yhtenä suurimpana heistä esim. Virolainen. Myös Vanhasella löytyy malttia, jota tarvitaan jos ollaan vallan peräsimessä kiinni.
Te kepulaiset, mitä te sitten pystytte tekemään? Ainoastaan toistamaan "kepu on paras" ja luulette sen olevan politiikan tekoa.
Ei muuta voi sanoa kuin koppiisi siitä, rakki. Jätä politiikasta puhuminen ja kirjoittaminen niille, jotka siitä jotain tietävät.
Luin vasta tuon pätkäni kirjoitettuani noita muiden kirjoituksia. Niissä ovat nimimerkit "Mielipidepankki" ja "Kalevi poika" esittäneet todella huomion arvoisia mielipiteitään asiasta. Toivoisin Sinun, Oiva, ja muidenkin ajattelukykyisten lukevan ne sillä totuudenhaluisella pyrkimyksellä, mitä aina asiallinen ja puolueeton "Risto V" omassa pätkässään viisaasti suosittaa!
Ja sitten jäi sanomatta, että minua sieppaa suunnattomasti tuo jatkuva puheesi hävityistä sodistamme, juuri tänäkin aikana, jolloin juhlimme suuria torjuntavoittojamme ja itsenäisuutemme pelastamista niillä. Kyllä Kekkonen tuli tässäkin mielessä valmiiksi katettuun pöytään, ja niissä 1947-48 taistoissa, joilla länsimainen järjestelmämme viimein varmistettiin, hän pysytteli peläten sivussa. Toiset miehet ne olivat, jotka tuolloinkin"rumihia tekivät ja toiset niitä pesivät".
Ja puolustelet Kekkosen "kovia otteita". Puolusteletko myös jonkun pankkiryöstäjän "kovia otteita" siksi, että muuten hän ei olisi saanut saalistaan? Tässä lähinnä sopiva verrokki Kekkosen "koville otteille".
Venäjä ei ole vielä vakavasti alkanutkaan puhdistautua Neuvostoliiton pimeästä menneisyydestä tuomitsemalla julkisesti sen hirvittävät teot.
Saksaa ja saksalaisia täytyy kunnioittaa siitä moraalisesta rohkeudesta, millä se on oman natsistisen menneisyytensä hirmutekoineen tuominnut. Siellä toistuvasti kampanjoidaan teeoilla "meidän täytyy tietää, ettei se koskaan enää toistuisi". Vain pieni uusnatsiporukka protestoi tuota puhdistumista vastaan.
Me olemme alkaneet puhdistautua Kekkosen ajan pimeästä menneisyydestämme, mutta työ on vielä pahasti kesken. Aivan liian suuri on vielä se porukka, joka ei haluaisi noiden aikojen kamaluuksista kerrottavan. Todenpuhumista täytyy jatkaa, sillä "meidänkin täytyy tietää, ettei sellainen enää koskaan toistuisi".
Tarvitsemme monipuolisia, kaikkiin mahdollisiin tosiasioihin nojaavia, eri näkökulmia valottavia analyysejä lähihistoriastamme, jotta OPPISIMME välttämään aiemmin tehtyjä virheitä.
Tässä on syytä pitää hyvin tarkasti erossa kaksi asiaa:
a) Sen tutkiminen kuka teki, mitä teki, milloin teki, miksi teki ja mitä teoista seurasi.
b) Onko joku mahdollisesti syyllinen johonkin.
Kohta a) on olennaista, mutta kohdalla b) ei ole juuri mitään merkitystä. Tämä selvisi meille konkrettisesti viimeksi case-Jäätteenmäen kohdalla, kun selvitettiin a) -kohta perusteellisesti, niin b) -kohta oli jo yhden tekevää ja vailla suurempaa mielenkiintoa.
Vuonna 1918 sosialidemokraatit kokosi joukkonsa ja aloittivat kapinan Suomen hallitusta vastaan ja hävisivät sodan valkoisille.
Katkeruus johtuu siitä kun Kekkonen oli voittajien puolella.
Kekkonen valittiin koko kansan päämieheksi aikoinaan.
Eu vaalit meni demareiltä rökäletappion merkeissä.
Urho Kekkonen otettiin ja ruvettiin lisää hirttämään.
Joku Tervo huomasi, että tuossa on rahareikä ja kirjoitti kirjan.
Siitä intoutui demarit ja kokoomuksen vasen siipi ja aloittivat Kekkosen tervaamisen ja Keskustavastaisen kampanjoinnin. Mutta demarien kannatus vain laskee ja Keskustan kannatus nousee.
Nyt demarin voihkii mielipuolen lailla ja poukkoilevat sinne sun tänne. Pieleen menee kaikki kirjoitukset kun ei löydy todellista tietoa niiden valheille.
Elikkä. Demarit tuhoaa kaiken.
Mutta muutamat Lipposen katalat kätyrit ja kopiotohtori ovat keksineet rahankeruu keinon kirjoittaa paskaa, joka menee muutamiin demareihin kun kuumaveitsi voihin.
No nyt keksi rasisti Korhonen kun suuri ihanne Lipponen kärsi "vääryyttä", ottaa Keskustavastaiset kirjoittelut jatkeeksi ja yrittää tällä nostaa demarien kannatusta. Mutta päinvastoin kävi.
Olethan varsinainen "totuuden" torvi.Ts täystorvi.
Olen tuolla kyllä jo kommentoinut avaustasi ja pyytänyt jostakin asiasta kommenttiasikin, mutta kun ei ole kuulunut, niin jatkan tällä:
>> Jos Kekkonen käytti Suomelle asettamiensa päämärien saavuttamiseksi joskus sisäisesti kovia otteita, ne olivat niissä kylmän sodan oloissa välttämättömiä ja takasivat sovun säilymiseen Itään ja samalla elintärkeiden kaupallisten järjestelyjen sekä poliittistenkin suhteiden rakentamisen Länteen.
Annan vain kannatuskommentin: Kekkosta kohdeltaisiin vähemmän arvostelevasti, jos "kekkoskultin-palvojat" siirtyisivät realismiin (turha toivo- I suppose?)
"Kovia otteita" puolustellessasi olet jo lähtökohtaisesti väärässä. Sinä siis uskot, että tuollaisia "kovia otteita" jostakin syystä tarvittiin. Miksi, ja ketä vastaan? Omaa kansaako vastaan, sillä sitähän vastaan nuo ”kovat otteet” ennen muuta suuntautuivat, kuten aina diktatuureissa."
Jos olet todella tehnyt tutkimusta Kekkosesta sinun pitäisi tämä asia tietää.
Vastaus on Demareita ja Kommunisteja, erityisesti Taistolaisia vastaan. Nämä kovat otteet olivat itsenäisyytemme pelastus. Nämä kaksi tahoa suunnittelivat sosialisoida suomen Neuvostoliiton avulla. Kommunistit aseellisella vallankumouksella neuvostoliiton osaksi, mutta vasemmistolaisissa piireissä oli vähän erimielisyyttä keinoista ja Demarit kannattivat paremminkin suomen sisäistä "silkkivallankumousta", mutta kuitenkin Neuvostoliiton avulla. Yleislakolla oli tarkoitus ensin sekoittaa suomen talous ja sen jälkeen saada kansa tyytymättömäksi ja sen kautta kapinaan. Nämä olivat -60- 70 lukujen tapahtumia. Silloin kun kansakoulaisilla laulatettiin kansainvälistä, ja veteraanit poljettiin suohon vasemmiston taholta. Muistan nuo ajat.
Siis Väinö Tanner, K-A.Fagerholm ja asevelisosialistit demareista ja muista hyvin pitkä lista, vaikkapa Risto Ryti, Viljami Kalliokoski, V.J.Sukselainen, Johannes Virolainen ja kaikki kokoomuslaiset olivat niitä, joita Kekkosen piti käsitellä "kovin ottein", etteivät he olisi tehneet vallankumousta!!!
On se niin viisaasti nähty ja sanottu että olen aseeton kommentoimaan!!!!!