" Mielipidekysymys. "

Uhreja rukouksissa vähän useammin muistetaan, mutta kyllä tekijöitäkin.

Jumalan edessä kaikki ollaan syntisiä ihmisiä ja samassa asemassa. Jeesukseen uskomalla "pahimmatkin" saavat yhtä lailla syntinsä anteeksi (kun katuvat ja anteeksi pyytävät) ja lahjaksi Jumalalle kelpaavuuden, koska Jeesus on ottanut päällensä kaikkien ihmisten kaikkien syntien rangaistuksen.

Maallisen oikeuden edessä henkirikoksen tai muun vakavan rikoksen tekijä tietysti saa, mitä kuuluu. Mutta pelastuminen ja iankaikkiseen elämään pääseminen heillekin on tarjolla.

Ja tätä ei ole tarkoitettu kenellekään rohkaisuksi pahoihin tekoihin!

Olen luterilainen

Hei.

Kiitos vastauksestasi. Mietityttää vain se ettei kovinkaan moni muu ole tähän kysymykseen viitsinyt ottaa kantaa, vaikka uusia kirjoituksia ja kommentteja tulee
lähes päivittäin. Onkohan niin että monelle tämä asia on liian arka paikka, ja
että mielummin sulkevat silmänsä ja siirtyvät eteenpäin kun että vaivaituisivat
vastaamaan ihan normaaliin kysymykseen.
Mitä se kertookaan niistä ihmisistä jotka sitten istuvat herättäjäjuhlissa ja esittävät niissä pyhääkin pyhempää?

Mä en kuulu mihinkään uskonsuuntaan, mutta seurakunnan kokouksissa on kyllä silloin tällöin rukouspyyntöjä tullut, jos ei nyt Jammulle, niin samankaltaisia rikoksia tehneille.
Rukouspyynnöistä seurakunnassa sanoisin, että on hyvä, että esitetään rukouspyyntöjä kaikkien ihmisten puolesta, mutta usein se jää vain pyynnöksi, vaikka olisi hyvä, että seurakunta heti paikalla rukoilee sen asian puolesta.

Toinen asia on nää rukouslappuset. Ei pitäisi olla niin. Ei alkuseurakunnassa ollut rukouslappusia, vaan seurakunta, koko seurakunta rukoili asian puolesta. Ja ei myöskään ollut rukouspalvelua samaan tapaan kuin meillä, niin että yksi rukoilee.

Tiedän kyllä, että olen itse vähän jäävi puhumaan tälläistä, mutta niin se vaan on. Silloin kun koko seurakunta syttyy, niin silloin vasta voi tapahtua. Armolahjat toimii kaikki ja vastauksia tulee.
Jos seurakunta toimii vain yhden, tai muutaman ihmisen kautta, niin Kristuksen ruumiista toimii silloin vain muutama prosentti ja siksi tapahtuu niin vähän. Siksi on niin vähän vastauksia.

Ja koko seurakunnan tulisi olla myös yhtä, jotta maailma voisi uskoa. Se oli mullekkin aikoinaan uskon este, kun katselin seurakuntakenttää ja sitä, kuinka Kristus on jaettu, vaikka en sitä silloin vielä näin ymmärtänytkään. Mutta se, että oli paljon kirkkoja ja uskonsuuntia, jotka kaikki oli mielestään oikeassa ja kinasteli keskenään, se etäännytti minut. Ajattelin, että jos usko on tuollaista, niin en koskaan tahdo tulla uskoon.

Jari:

Kiitos kun otit kantaa! Vastauksesi oli hyvin kirjoitettu ja toit esille paljon asioita
joita itse olen myös pohtinut kun olen käynyt seurakunnassa.

Enkä näe henkilökohtaisesti että olisit mitenkään " jäävi " tässä asiassa. Tärkeintä
oli että pistit oman " kortesi kekoon ", ja kirjoitit kuten sydämessäsi tunsit.

Olisi kirkkojen ja uskonsuuntien aika mennä itseensä ja nähdä mitä kinasteluillaan
kylvävät. Minusta sinussa on juuri sitä oikeaa uskoa jota monista seurakuntalaisista puuttuu. Pidä siitä kiinni!

Joo, noin tunnen sydämessäni. Jääviydellä en tarkoittanut sitä, että kun en kuulu mihinkään uskonsuuntaan, niin en sen vuoksi voisi ottaa kantaa. Tarkoitin, että musta itsestä tuo näkyy niin vähän. Aina kun puhuu jostakin asiasta opetuksellisesti, niin silloin on paras lähtökohta se, että on itse sitä, mitä opettaa.

Mutta onneksi Jumala on armollinen ja meitä armahtaa, jotta meistä kaikista tulisi sitä, mitä opetamme. Ei se meiltä onnistu, mutta Jumalalta se onnistuu. Hän on myös laupias. Niin kuin se laupias samarialainen, joka armahti sitä miestä tien ohessa, mutta hän oli myös laupias, eikä jättänyt miestä tien oheen itse selviytymään, vaan vei hänet majataloon ja maksoi kaiken hänen puolestaan.

Tässä valitettavasti tulee vaan käymään niin, että kirkot ei mene itseensä, vaan elävät uskovat joutuu jättämään kirkon ja kaiken muunkin joka kirkollistuu. Joka suuntauksessa on nähtävissä sama trendi. Kirkollistuminen. Se tarkoittaa myös sitä, että seurakunnat lyö kättä maailman kanssa ja ovat taloudellisissa sidonnaisuuksissa valtion kanssa ja siksi tulee ongelmia myös lain säädännön kanssa, koska monelta osin se on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.

Tulee tapahtumaan eräänlainen erottelu. Sitä ei tee uskovat, vaan sen tekee Pyhä Henki. Erottuu joukko, jonka sydämessä palaa Jumalan Rakkauden Tuli, ne, jotka tahtovat seurata Herraansa kaikesta sydämestänsä ja joilla on jano Herran puoleen. Sellanen puhtauden jano.

Pidetään kiinni Herrasta ja Jeesuksen uskosta.

Siunausta.