Efesolaiset

Efesolaiskirjeen merkitys

"Efesolaiskirje on kaikista Paavalin teoksista suurin, kypsin ja omalle ajallemme parhaiten soveltuva, Raamatun ajankohtaisin kirja. Se on kristillisen uskonnon tiivistynein olemus, pyhän kristillisen uskomme arvovaltaisin ja täydellisin tiivistelmä. Se on puhdasta musiikkia, laulavaa totuutta, musiikiksi sovitettu oppi" (John Mackay).

Paavali opettaa ensin, mitä evankeliumi on, kuinka se on ikuisuudessa Jumalan ennalta määräämä ja Kristuksen ansiosta annettu (1:3), jotta kaikki siihen uskovat tulisivat vanhurskaiksi, hyviksi, eläviksi, autuaiksi sekä vapaiksi laista, synnistä ja kuolemasta (2:1). Tämän Paavali tekee kolmessa alkuluvussa. - Sitten Paavali opettaa karttamaan väärää oppia ja ihmiskäskyjä, jotta me kaikki pysyisimme ruumiina yhdessä Päässä ja tulisimme vain Kristuksessa varmoiksi, vanhurskaiksi ja täydellisiksi. Hänessä meillä on kaikki, niin ettemme tarvitse mitään hänen ulkopuoleltaan. Tämän Paavali opettaa neljännessä luvussa. - Tästä alkaen Paavali opettaa harjoittamaan ja osoittamaan uskoa hyvillä teoilla, karttamaan syntiä ja taistelemaan (6:10) hengellisillä aseilla Paholaista vastaan, että voisimme aina pysyä ristin voimalla toivossa" (Lutherin esipuhe Efesolaiskirjeeseen, 1522).

Efesolaiskirjeessä ei kuitenkaan näy paljoakaan jälkiä Paavalin läheistä suhteesta tähän seurakuntaan eikä siinä oteta esille mitään erityisiä seurakunnassa olleita ongelmia. Siksi on päätelty, että kirje on ollut alunperin useille tuon alueen seurakunnille tarkoitettu yleiskirje. Saman alueen seurakuntia mainitaan myös Ilmestyskirjan alkuluvuissa.