Syvämeditaatiossa saatu näkemys

JUMALAN SORMI

Kuvittele olevasi päästäsi valoputken kautta kiinni hohtavan valkeassa auringossa joka on kuin valkoinen valokaasu. Yksi ihminen on yksi auringon sormi.

Kun ihminen puhdistuu ainakin hetkellisesti, kuona ikäänkuin palaa tuossa valoputkessa/sormessa tai väistyy tieltä. Valoputken sisällä nähdään konkreettisesti kuonaa, ja se on sama kuin mitä sanotte karmaksi. Ihminen on tuo valoputki. Sormi on koko ajan kiinni jumaluudessa, eikä ole koskaan ollutkaan irti. Putkien paksuuksia on monia - kokeneella on paksu putki ja kokemattomalla hyvin ohut. Kun puhdistus on riittävää, ihminen huomaa olevansa sama kuin tuo valoputki ja lopuksi sama kuin aurinko. Ei ole enää eroa.

Tästä havainnosta sanottuna: "KAIKKI ON LOGOS. ULKOPUOLTA EI OLE. KAIKKI ON LOGOS. MINNE TAHANSA MENETKIN SIELLÄ ON LOGOS. IHMINEN ON LOGOS".

Koska näin on ja kaikki entinen katoaa, on matka tehtävä järkevästi ja varovasti, että tuo valoputkikuona ei säikähdä vaan sopeutuu tuohon karmaisevaan ihanuuteen.

Mitä sitten tapahtuu kuonalle? Tuosta näkökulmasta katsottuna se jää kuin mitättömäksi pölyksi leijailemaa auringon läheisyyteen omaamatta mitään erikoista tietoisuutta. Huomatkaa ettei ulkopuolta ole, ulkopuolen ajatus on absurdi.

On vain tiivistymiä Logoksessa, jotka ovat itsekin Logos kun huomaavat sen. Logos tulee tietoiseksi itsestään kivenä, ihmisenä, kasvina, eläimenä näissä tiivistymissä. Logos on jo tietoinen itsestään valokaasussa, sen osat leikkivät keskenään, kuin alkeishiukasten tanssi.

Logos ei ole tietoinen tästä maailmastanne muuten kuin tiivistymien kautta. Ihminen on siis yksi tiivistymä.

Tuokin hajaantunut karmapöly on Logoksen omaa. Hajaantunut ja palanut karma palaa Logokseen valopölynä. Sekin toimii siis kaikkien hyödyksi, oli se sitten millaista tahansa.