Olen aina rakastanut seksiä yli kaiken, nauttinut siitä ja harrastanut sitä paljon ja laadulla...siis ennen. Mutta nyt vähän aikaa sitten n. 3kk sitten aloin seurustella uuden miehen kanssa...JA SE EI ENÄÄ ONNISTU!... Olen tosi rakastunut tähän mieheen, pidän hänestä, viihdyn hänen seurassaan ja haluan tulevaisuuden hänen kanssaan hänestä tulisi maailman paras mies ja paras aviomies minulle, mutta EN VOI ELÄÄ ILMAN SEKSIÄ...
Mikä eteen ?
Savolainen
1325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
harrastaa sitä hyvää seksiä? Ei kai kukaan voi omistaa sinua? Ihmisen tulisi saada nauttia omasta elämästä juuri niin, kuin hän itse tuntee, mikä hänelle on hyväksi(tuo onnellisuutta) ja mikä taas pahaksi(tuo surullisuutta), oli hän sitten "vapaa", "varattu" tai siltä väliltä. Kukaan toinen ihminen ei voi toista omistaa, ja olen sitä mieltä, että jos tuhlaa elämänsä huonoon (pari)suhteeseen, jatkuvaa ahdistuneisuuteen, aamulla töihin/illaksi kotiin/syömään/teeveetä hetken ja nukkumaan-päiviin, tylsään seksielämään,jne.. ei elä elämää itselleen vaan toisen puolesta.
Elämä on aivan tajuttoman lyhyt aika, ja siitä pitäisi jokaisella olla oikeus nauttia, vapaus olla ja tehdä, ilman, että "kantaa syyllisyydentunnetta" jonkun toisen puolesta- mitäköhän toikin ajattelee,jos.... ja - kyllä mä muuten, mutta .... - mietteillä aamusta iltaan, pyyhkimällä itseltään oikeuden olla onnellinen.
Mutta minähän olenkin kai "poikkeava" miestyyppi, mutta minun mielestä ihmisen kuulluu saada nauttia omasta elämästä juuri niin, että tuntee/voi sanoa "vanhuudenpedissä" nauttineensa hyvästä elämästä sensijaan, että voivottelisi hukattua aikaa, läpikäymättömiä asioita sekä tylsää ja arkista elinaikaansa.
Jos "petän", petän itseäni, sillä jokainen joka kokee elämässä tulleen petetyksi, voisi mennä itseensä, ja miettiä mistä tämä on voinut johtua. Vapauden puutteesta, tylsästä arkielämästä, huomiotta jättämisestä, alusta asti heikosta seksielämästä sekä "elämisen laiminlyönnistä". Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi- kuuluu vanha "sananlasku" raamatusta, joka voisi olla suht hyvä aforismi sille, miten sen elämisen onnelisuuden suhteen kannataa suhtautua?
Ja anteeksi kaikille, jotka saavat tästä "antipatioita", mutta tämä oli vain minun mielipiteeni =)