Tulipa kysymys mieleeni, mihin toivoisin vastauksia.
Paljonko on tavalliselle ihmiselle paljon rahaa! Mikä summa on minimissään se määrä, jota voi jo sanoa isoksi.
Oma veikkaus on, että sen ei tarvi olla suuren suuri. Kymppitonnin säästäminen nykyään on jo aika työ....
Tiedän myös, että joku 100 euroa on aika huono vakituinen sukanvarreessa.
mutta mikä on sit jo hyvä saavutus välillä 0-9 999,99€?
Paljonko on tavalliselle ihmiselle paljon rahaa! Mikä summa on minimissään se määrä, jota voi jo sanoa isoksi.
Oma veikkaus on, että sen ei tarvi olla suuren suuri. Kymppitonnin säästäminen nykyään on jo aika työ....
Tiedän myös, että joku 100 euroa on aika huono vakituinen sukanvarreessa.
mutta mikä on sit jo hyvä saavutus välillä 0-9 999,99€?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meilläkin kuluu kymppitonnin säästämiseen kokonainen vuosi. Mutta mehän olemmekin köyhiä.
1c on aikan paljon hukattuna.
Jokuaika sitten oli vastaavanlainen avaus, olisikohan ollut "Mikä on iso raha"?
Nollilta kymppitonnin säästäminen ottaisi alle 3 kk, mutta ei 2kk:dessa.
Vähän vaikea laskea tarkasti, tietenkin riippuisi mitä laskuja sattuisi ajalle.
Vääriä vastauksia kumpikin.
10 000e/vuosi jemmaan tarkoittaa jotain 5000€ kuukausituloa. EIkä kukaa joka tienaa sellaisia niin kuitenkaan tee sitä. Tuolla tasolla varsinkaan ei säästetä, vaan eletään kädestä suuhun ja ollaan korvia myöden velkaa.
Yksinkertaisesti kuri ei riitä 1000e tai edes 500€ sivuun laittamiseen.
Tuo 500£ voi olla lähempänä totuutta, mutta vuosi tasolla tuskin 6000€, kun on lupa läikyttää.
>> Tuolla tasolla varsinkaan ei säästetä, vaan eletään kädestä suuhun ja ollaan korvia myöden velkaa.
Olisi kiinnostava nähdä hieman faktaa tuon väittämän tueksi. Paeruspalkallisista hieman paremmin tienaaviin monikin on varsin velkainen asunnon hankittuaan.
Kuitenkin paremmilla tuloilla asunnon velanmaksun jälkene jää vielä varsin mukava siivu säästettäväksi ja invetoitavaksi toisaalle.
Toisaalta juurinkin velkavivulla on mahdollista vaurastua pitkällä aikavälillä.
Vaikkapa suhteellisen nuorena aloitettu ja hyvin toteutettu asuntoinvestointi maksaa pikku hiljaa itse itsensä, eli vuokralaiset maksavat sijoitusasunnon. Osalla hyvin asuntosijoituksensa toteuttaneella on jo noin 45-50 vuotiaana useita velattomia sijoitusasuntoja tuomassa lisäturvaa myös myöhemmille vuosille.
Tokihan myös paikkakunta ja asuntohintojen sykli vaikuttaa asiaan, joskin nyt edellisestä sylkin pohjasta (1996 paikkielta ) asuntojen hinnat ovat jatkaneet hämmästyttävän pitkään kohtuutontakin nousuaan.
Useinkin velattomuuteen pakkomielteenä pyrkiminen takaa sen ettei vaurastu.
Tietysti yleinen talouden ja työllisyyden epävarmuus ei ole paras kannustin vaikkapa yllä mainittuihin hankkeisiin.
"10 000e/vuosi jemmaan tarkoittaa jotain 5000€ kuukausituloa."
Tuo on kummallinen näkemys tosiaan. Se, että sinulla ei riitä kuri tuohon, ei tarkoita etteikö jollain toisella riitä. Tiedän olevani varsin poikkeava yksilö, mutta minulle säästäminen on elämäntapa. Palkkani on tällä hetkellä jo aika hyvä, mutta ei kuitenkaan viittä tonnia. Ja olen jo vuosikausia säästänyt n. 15 000 e/vuosi. Tuo onnistui myös viime vuonna, jolloin avovaimoni vielä opiskeli, eikä saanut mitään tukia mistään, eli käytännössä olimme kahden hengen talous.
Myönnän, että olen hieman etuoikeutettu, koska en maksa ihan markkinavuokraa isäni omistamasta asunnosta ja käytännössä nykyisen auton verran olen saanut myös suoraa rahaa ennakkoperintönä. Mutta päätyön säästämisessä silti olen tehnyt itse. Ja nyt olen kolmekymppinen ja likvidiä omaisuutta on selvästi yli 100 t. Ja nyt avovaimo aloittaa työt, joten perheen rahantulo kasvaa vain merkittävästi.
Joku jo miettii, että mitä elämää tuo on. Voin vastata, että kyse on elämäntavoista, en koe jääneeni mistään paitsi. Mulla on sen kunnollisen auton lisäksi kunnollinen moottoripyörä. Tänä vuonna tulee peräti kaksi kaukomatkaa ja muutenkin on kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua.
Mutta tykkään säästää normaalin elämän kuluissa. En juuri käy rafloissa, kun en siitä nauti. Nuo reissut on tehty tosi edullisesti kyttäämällä, milloin pääsee halvalla jonnekin (joka ei ole pois itse reissusta). Kun on joustava työ, voi lähteä vaikka heti huomenna, jos ilmantuu loistotilaisuus. jne.
Nyt, kun tosiaan vaimoke aloittaa juuri työt, meidän ihan tavallinen keskituloinen dinkypariskunta saa säästettyä 25 tonnia vuodessa. Pian varmaan merkittävä osa tuosta on asuntolainan maksamista, mutta säästämistä sekin. ELi eli, kyllä tavalliset ihmiset pystyvät säästämään paljonkin, jos vain asenne on kohdalla.
Ja alkuperiseen kysymykseen: "paljon" on suhteellista. Itselleni paljon, eli oma tavoite säästämisessäni on velaton asunto ja 300 000 euroa osakkeissa. Tuo on sellainen summa, että vaikka tuossa kohtaa on mahdollisuus jo selvitä hengissä pelkillä osinkotuloilla (toki lähinnä kaurapuurolinjalla, mutta kuitenkin). Sen jälkeen ei ole enää riippuvainen kenestäkään, ei sossutuista, eikä työnantajista. Ja tuosta on lisäksi hyvin helppoa sitten kasvattaa säästöjä nopeasti jo sille tasolle, että voi elellä osinkotuloilla jo ihan kelvollisesti.
Paljon rahaa on yhtä kuin taloudellinen riippumattomuus.
Piti kopioida siis vielä seuraava lause, joka on kummalilnen väite:
" EIkä kukaa joka tienaa sellaisia niin kuitenkaan tee sitä."
Tavalliselle duunarille voisi vuoden palkka olla iso summa vaikkakin joku suurituloinen toimari tai julkisen sektorin virastopelle säästäisi duunarin vuosipalkan helposti, eli joku 24-30.000e.
Olen tavallinen duunari ja riippuu siitä miten usein jonkun asian joutuu hankkimaan että miten kalliina sitä pidän. Toistuvista maksuista tulee vuodessa yllättävän iso summa vaikka kertamaksu vaikuttaisi pienehköltä.
Sanotaan että 40e ylöspäin alkaa jo harmittamaan minkä tahansa tuotteen hinta kun miettii miten kauan raskasta ja rasittavaa työtä joutuu tekemään hankkiakseen sen summan takaisin.
Suurituloisten elämä on helppoa kun työ on kevyttä ja suurella palkalla ostokset tienaa helposti takaisinkin joten mikäpäs heillä on pistää rahaa surutta menemään, julkisella puolella ei edes lomautuksista ole mitään huolta.
Eri asia yksityisen alan duunareilla, elämä on hyvin epävarmaa ja toimeentulo niukkaa. Kuitenkin duunareita tarvitaan Suomen talouden kannalta että viennillä maksetaan tämän systeemin ylläpito. Kyllä duunari ansaitsisi nykyistä paremmat palkat ja julkiselle sektorille palkanalennukset että systeemi olisi helpompi rahoittaa!
"Sanotaan että 40e ylöspäin alkaa jo harmittamaan minkä tahansa tuotteen hinta"
Pienenä vinkkinä, että säästämisen ihan perusasia on nimenomaan pienet summat. Ihan tutkitusti enemmistö pitää pienempänä summana esim. 10x4 e kuin 40 e. Siitäkin huolimatta, että tietävät noiden olevan sama. Niinpä porukka tuhlaa rahansa juuri kaikkiin pieniin alta kympin ostoksiin, oli ne sitten oluttuoppi, vähän kalliimpi jauhelihapaketti, tai kalliimpi tuotemerkki hammastahnalle.
Suuri osa kuluista menee juurikin pieniin ostoksiin ja parhaan ja helpoimman säästön saa juuri niistä nipistämällä.
Kiitos vaan vinkistä mutta lienen jotenkin tätä noudattanutkin kun mulla on se oma vuoden palkka säästössä. Taloudellinen riippumattomuus vaikuttaa kyllä vaikelta näillä tuloilla saavutettavaksi.
Eläkkeelle on vielä melkein 25 vuotta aikaa joten tarvitsisin siis 25x vuosipalkan verran rahaa voidakseni olla eläkkeelle saakka taloudellisesti riippumaton ja sekin sillä oletuksella että eläkejärjestelmä olisi vielä silloin olemassa ja eläkkeelle pääsisi 63 vuotiaana. Tietysti eläkkeelläkin pitäisi olla jonkinverran rahaa, eläke on varmasti yksinään aika pieni raha näillä duunarin palkoilla.
No lotto on kyllä joka viikko vetämässä :D
Joo kuulut ehdottomasti valitettavaan vähemmistöön, joka osaa pitää taloutensa kunnossa. Ei kaikkien tarvitse säästää miljoonaa, eikä kaikkien tarvitse olla pikkusummien perään pikkutarkasti katselevia, jos se ei ole luontaista. Useimmilla ihmisillä, itseni edelleen mukaan lukien, helpoin säästökohde kaikesta huolimatta on kaikkein pienimmät ostokset.
Se, mitä halusin kuitenkin kommentoida, oli vielä tuo taloudellinen riippumattomuus. Jos eläkkeelle on 25 vuotta, ei se tarkoita sitä, että tarvitsisi 25 vuoden tulot. Sijoittamisen peruslähtökohta on yleensä se, että pääomaa ei kuluteta. Toki käytännössä, jos meinaa elää "pelkillä korkoilla", täytyy toki säästössä olla melkoinen summa.
Mutta ei kaikkien tosiaan tarvitse "täysin riippumattomaksi" ryhtyä. Esim. 100 000 euron osakesäästöillä voi saada verojen jälkeen helpostikin 3 tonnia osinkoja pitkällä aikavälillä. Tämän hetken hinnoilla osingot ovat aika isoja ja esim. pelkkää fortumia omistamalla olisi useamman vuoden saanut yli 5 tonnia verojen jälkeen.
Ei tuolla summalla tietenkään yksistään kukaan elä, mutta se on jo melkoinen lisä muihin tuloihin. Ja suurin idea onkin siinä, että jos nuorena saa kohtuullisen summan kasaan, se alkaa kasvaa itsekseen melkoisesti. Kaikkien vanhempien pitäiskin johdattaa lapsensa jo nuorina säästämisen ja sijoittamisen maailmaan.
No vaikka sellainen summa joka riittäisi johonkin konkreettiseen ja pysyvään, kuten asuntoon.
4000 - 5000 euroa yleisin rahanpyyntö jota näkee lainapalstalla mutta sillä vain päästään tilapäisestä hädästä, että kai sekin on joku saavutus ettei ole velkaa?
"mutta mikä on sit jo hyvä saavutus välillä 0-9 999,99€?"
Vastaus: EI MIKÄÄN!
Vittu alle 10 kilon summilla ei tee kukaan mitään.
Pienituloinen duunari mielestäni asian ytimessä: Vuoden palkka on hyvä mittari. Se on iso raha, tienasitpa sitten 15k, 50k tai 500k vuodessa.
Rahan määrä riippuu käyttötarkoituksesta. Itse tienaan tällä hetkellä noin 2200 euroa nettona. Tulen sillä toimeen niukin naukin, koska velkaa on paljon. Uskoisin, että jos tienaisin n. 2700 e/kk, niin elintasoni kohenisi merkittävästi, koska se tarkoittaisi jo 6000 euroa vuodessa.
Jos maksaa 10 euroa kahvikupillisesta ja pullasta, se on paljon. Jos saan alennusmyynnistä sillä hinnalla t-paidan, niin hinta on halpa. Jos saan ison lohifileen 10 eurolla, hinta on halpa, mutta taas possun sisäfileestä se on kallis hinta jne.
Tällä hetkellä säästän uutta jääkaappipakastinta varten. Hinta lienee noin 900 euroa. Tavoitteena on saada säästöön noin puolet summasta ensi kevääseen mennessä ja ottaa loput osamaksuna. Omalla kohdallani siis säästöön pystyy irrottamaan vain noin 50 euroa kuukaudessa, mikä on tosi pieni summa. Tällä tavalla ajatellen voisin sanoa, että 100 euroa on paljon riippumatta siitä, mikä ostos on kyseessä. Ylipäätään yhdestä tavarasta joka maksaa yli 50 euroa, käytän harkintaa aika lailla.
Sinulla on kohtuu hyvät tulot. Mitä velkaa sinulla nyt sitten on, joka estää sinua säästämästä? Ja olet ottamassa 450e osamaksun uuteen kodinkoneeseen? Jotta velkaa olisi vielä vähän enemmän ja jatkossa et saisi edes sitä 50e/kk säästöön. Ja kun digipoksisi pamahtaa ja tarvitset oitis uuden voitkin ottaa sitten kaiken osamaksulla, jonka kuukausimaksuun sinulla ei ole varaa. Pian onkin sitten pikavippien ja elloslainojen vuoro niihin osamaksueriin.
Kun kerran olet jo korviasi myöten veloissa olisiko aika miettiä, mistä löydät itsesi parin vuoden päästä. Jolleivat tulosi tasaisesti ja reilusti kasva joka vuosi (minkä varaan ei kannata laskea) tulet löytämään itsesi syvästä nesteestä pikapuoliin.
Jos vanha jääkaappisi on sanomassa sopimuksen irti, alapa katsoa huuto.netistä ja tori.fistä uutta konetta.
Vaikka meidän perhe on selvästi keskiluokassa palkan mukaan, kierrän kirpputoreja ja etsin kaiken käyttötavaran käytettynä. Itselleni en osta juuri mitään, mitä nyt kirpparilta löytyy välillä hyviä vaatteita parilla eurolla. HUonekalut rakenteilla olevaan kivitaloomme aion etsiä käytettynä, vaikka varaa olisi marssia Vepsäläisellekin ja ostaa käteisellä.
Tällä mentaliteetilla uskon, että olemme ajan mittaa varakkaita..
10 000e jää kevyesti säästöön keltä tahansa vuodessa joka vakihommissa jollain 40-50 000e/v palkkaa saa ja on velaton talo ja muutakaan velkaa ei ole. Käyttörahaa on ihan riittävästi ja tuo jää säästöön ihan mitenkään yrittämättä säästää, se jää itsestään.Ja joka vuosi sen jälkeen kun on se talo maksettu.Sitä taloa ei ole tarkoitus maksaa loppuikäänsä vaan 8-10vuodessa, tietysti, vihjeeksi vaan.