Uusperhekuvio, ennestään lapsi, yhteisiä.
Yhteisillä lapsilla isovanhemmat jotka rakastavat pienokaisiamme yli kaiken.
Mutta. Minun lapsellani ei oikein ketään - tai on - eikä kuitenkaan ole -
äitin on etäinen, elää itselleen täysillä. Vanhempani eronneet. Isään viileät välit. Ja hänen vaimoonsa vielä viileämmät välit.
Se mikä koskee on kun lapseni näkee miten sisarpuolia rakastetaan ja minun lastani ei.
Enhän millään voi pakottaa miehen vanhempia rakastamaan lastani.
Minun lapseni jo teini-ikäinen, se luontainen yhteys puuttuu miehen vanhempien kanssa, ei heillä ole kuin pieniä lastenlapsia.
Lapseni isällä uudet kuviot, laps ikäänkuin putoaa tuolien väliin.
Paha, paha mieli;
äiti vain zz
26
406
Vastaukset
- ajattelennäin
Noinhan se on, eihän se rakkaus pakottamalla synny... puolin eikä toisinkaan.
Mutta kun kyseessä jo teini, olisi hyvä jos voisi asiaa verbalisoida yhdessä lapsen kanssa, tukea surussa, todeta että äiti sentään ainakin rakastaa, ja että elämä on nyt mennyt näin. - mummuksi
Perhekuvioissa, ja varsinkin uusperhekuvioissa, tulee vastaan elämän koko kirjo. Harvoin elämä menee kuin ruusutarhassa tai Strömsössä, vaikka sellaista itselleen ja lapselleen toivoisikin.
Muita ihmisiä ei pysty muuttamaan, eikä heiltä voi vaatia esim. rakkautta. Se on lahja, eikä tule kaikkien osaksi.
Sen sijaan ihminen voi yrittää kasvattaa itseään, muuttaa asenteitaan, avartaa näkökulmiaan. Jos neuvo kelpaa, niin ehdotan, että alat luoda parempia suhteita omiin vanhempiisi. - Liina Anniina
Voi kuule, kyllä osattomuudestakin selviää. Riittää että on edes yksi ihminen, joka rakastaa.
Olen itse menettänyt vanhempani lapsena, ja minulla oli mummo, joka rakasti.
Se on se, jolla selvisin eteenpäin. Enää ei ole mummoakaan, mutta rakkaus jäi, jota voin jatkaa lapsilleni ja miehelleni.
Ole huoletta, lapsesi selviää, vaikka joskus olisikin osaton ja orpo olo. Itseasiassa, lapsestasi tulee vahvempi, koska hän ei ole tottunut, että maailma lellittelee. - Toinen äiti vain
Et voikaan pakottaa ketään rakastamaan. Vielä vähemmän miehesi vanhempia. Ethän onnistunut saamaan lapsellesi rakkautta edes omilta vanhemmiltasi! Suuntaa katseesi heihin, jos sinusta nyt tuntuu, että lapsesi putoaa "tuolien väliin".
"Minun lapsellani ei oikein ketään - tai on - eikä kuitenkaan ole -
äitin on etäinen, elää itselleen täysillä. Vanhempani eronneet. Isään viileät välit. Ja hänen vaimoonsa vielä viileämmät välit." - Kuvion muutos?
Kaikki lapset eivät synny "onnellisten tähtien alla".
Nuoremmat lapsesi syntyivät isänsä puolelta rakastavaan sukuun, mutta vanhin lapsesi lienee sekä isänsä, että äitinsä puolelta syntynyt vähemmän lapsirakkaaseen sukuun? Sukuun, jossa oma napa on aina etusijalla ja tärkein?
Tosin, koska sinulla on isääsi viileät välit, et voi oikein tietää, kuinka hyvä isovanhempi hän olisi lapsenlapselleen ollut.
Tarttisko sun tehrä jottain tälle asialle, jos ei vielä ole liian myöhäistä? - Mistä moinen?
Onko sinulla paha mieli siksi, että sinä et ole ollut yhteyksissä vanhempiisi, etkä myöskään ensimmäisen miehesi vanhempiin ja siksi vanhin lapsesi on jäänyt lapsena täysin vaille isovanhempiensa rakkautta?
- Tuolien välistä?
Koska "äiti vain zz" ei enää palannut vastaamaan kysmyksiin, on syytä epäillä, että tämä avaus oli tehty hienovaraisesti syyllistämään uusperheiden isovanhempia.
Tälläiset avaajat ovat liian narsisteja tajutakseen, että syy lapsen ongelmiin löytyy, kun "äiti vain zz" katsoisi peiliin.
Yksi vaihtoehto on, että tämä avaus on suomi24-palstan aikaansaannosta, koska niille yhteinen piirre on se, että avaaja ei enää keskusteluun (ainakaan samalla nimimerkillä) palaa. - Nauttikaa elämästä
"Mistä moinen?" sellainen kommentti että näin voisi ajatella jos itsellä on toimivat isovanhempisuhteet. Itsellä taas se kokemus että jostain syystä suhteet omiin vanhempiin eivät koskaan ole olleet oikein kunnossa, vaikka olen nuorempana sitä kaikin osaamini tavoin yrittänyt, surrutkin sitä. Ehken ole osannut oikein, tai sitten kyse on jostain asiasta vanhempieni puolella, jota en pysty käsittämään. Niin tai näin, olen hyväksynyt asian, enkä kanna siitä enää syyllisyyttä. Ei kannata syyllistää toista ihmistä mielestäni tällaisessa, koska se viimeiseksi auttaa tilannetta eteen päin. Joskus suhteet vain eivät toimi.
- Nauttikaa elämästä
Tuolien välistä? kirjoitti:
Koska "äiti vain zz" ei enää palannut vastaamaan kysmyksiin, on syytä epäillä, että tämä avaus oli tehty hienovaraisesti syyllistämään uusperheiden isovanhempia.
Tälläiset avaajat ovat liian narsisteja tajutakseen, että syy lapsen ongelmiin löytyy, kun "äiti vain zz" katsoisi peiliin.
Yksi vaihtoehto on, että tämä avaus on suomi24-palstan aikaansaannosta, koska niille yhteinen piirre on se, että avaaja ei enää keskusteluun (ainakaan samalla nimimerkillä) palaa."Tuolien välistä?", joskus ihmettelen näitä "isoveli valvoo"-tyyppisiä ja manipulaatioon viittavia juttuja. miksi ihmeessä Suomi24:n työntekijöillä olisi mitään tarvetta kirjoitella tänne tällaisia juttuja?? Ehkä olen sinisilmäinen, mutta en vaan tajua. Mielestäni maailma ei ole näin kiero, arvaamaton ja salakavala paikka. Mutta tietysti vain oma kokemukseni ja näkemykseni.
Netissä toisaalta huudellaan mitä sattuu ja saahan sitä keskustelua aikaan näinkin, mikäli tämä joku skuuppi on. Tuskin silti maailman kaikki uusioperheet ovat tyysti onnellisia, ja saa kai täällä kysyä apua tai neuvoa mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ilman että toisten täytyy mollata sitä tai mennä henkilökohtaisuuksiin?
Sitten ihan toinen kysymys, miten avaaja on narsisti, ei tajua?! Siis hän vaan miettii miten saisi korjattua lapsen välit isovanhempiin. Käsittääkseni ei narsistista toimintaa? Ihan harmittaa avaajan puolesta, toivottasti ei koskaan lue tekstiäsi. - "Mistä moinen?
Nauttikaa elämästä kirjoitti:
"Mistä moinen?" sellainen kommentti että näin voisi ajatella jos itsellä on toimivat isovanhempisuhteet. Itsellä taas se kokemus että jostain syystä suhteet omiin vanhempiin eivät koskaan ole olleet oikein kunnossa, vaikka olen nuorempana sitä kaikin osaamini tavoin yrittänyt, surrutkin sitä. Ehken ole osannut oikein, tai sitten kyse on jostain asiasta vanhempieni puolella, jota en pysty käsittämään. Niin tai näin, olen hyväksynyt asian, enkä kanna siitä enää syyllisyyttä. Ei kannata syyllistää toista ihmistä mielestäni tällaisessa, koska se viimeiseksi auttaa tilannetta eteen päin. Joskus suhteet vain eivät toimi.
Anteeksi, jos koit, että syylistän.
Tuo otsikko paha, paha mieli sai minut aavistelemaan, että avaajalla voisi olla huono omatunto.
Sinäkö puolestasi uskot, että avaaja on se, joka mahdollisesti haluaa syyllistää muita? Tosin hän ei enää vastaa, mistä paha mieli on, joten mikä tahansa vaihtoehto voi olla oikea.
Jotain ehkä "syyllistetään", mutta onko se: avaajaa itseään, avaajan vanhimman lapsen biologisia isovanhempia vaiko avaajan miehen vanhempia. Ehkä avaajan kannattaa pohtia itsekseen, onko syyllisien etsiminen lainkaan rakentavaa. - Tuolien välistä?
Nauttikaa elämästä kirjoitti:
"Tuolien välistä?", joskus ihmettelen näitä "isoveli valvoo"-tyyppisiä ja manipulaatioon viittavia juttuja. miksi ihmeessä Suomi24:n työntekijöillä olisi mitään tarvetta kirjoitella tänne tällaisia juttuja?? Ehkä olen sinisilmäinen, mutta en vaan tajua. Mielestäni maailma ei ole näin kiero, arvaamaton ja salakavala paikka. Mutta tietysti vain oma kokemukseni ja näkemykseni.
Netissä toisaalta huudellaan mitä sattuu ja saahan sitä keskustelua aikaan näinkin, mikäli tämä joku skuuppi on. Tuskin silti maailman kaikki uusioperheet ovat tyysti onnellisia, ja saa kai täällä kysyä apua tai neuvoa mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ilman että toisten täytyy mollata sitä tai mennä henkilökohtaisuuksiin?
Sitten ihan toinen kysymys, miten avaaja on narsisti, ei tajua?! Siis hän vaan miettii miten saisi korjattua lapsen välit isovanhempiin. Käsittääkseni ei narsistista toimintaa? Ihan harmittaa avaajan puolesta, toivottasti ei koskaan lue tekstiäsi.Mielestäni nämä avaukset, joissa avaaja katoaa voivat hyvin olla tehty mainostarkoituksessa. Huomaat varmaan itsekin, jollet ole koneeltasi mainoksia blokannut, että niissä pyörii isot rahat. Mitä enemmän lukijoita/kirjoittajia sitä enemmän mainosrahaa sivustolle.
Itse en huomannut, missä kohtaa avaaja "miettii miten saisi korjattua lapsen välit isovanhempiin" - siis oikeisiin isovanhempiin, mutta sinä luet hänen ajatuksiaan paremmin. :)
Narsismia löydän avauksessa siinä mielessä, että avaaja ei tunnu välittävän vanhemmistaan. Miksi avaaja ei ole enemmin huolissaan omien vanhempiensa jaksamisesta? Teini-ikäinen lapsi olisi tarvinnut isovanhempia 10 vuotta sitten. Mikä esti pitämästä yhteyttä heihin silloin? - Nauttikaa elämästä
"Mistä moinen? kirjoitti:
Anteeksi, jos koit, että syylistän.
Tuo otsikko paha, paha mieli sai minut aavistelemaan, että avaajalla voisi olla huono omatunto.
Sinäkö puolestasi uskot, että avaaja on se, joka mahdollisesti haluaa syyllistää muita? Tosin hän ei enää vastaa, mistä paha mieli on, joten mikä tahansa vaihtoehto voi olla oikea.
Jotain ehkä "syyllistetään", mutta onko se: avaajaa itseään, avaajan vanhimman lapsen biologisia isovanhempia vaiko avaajan miehen vanhempia. Ehkä avaajan kannattaa pohtia itsekseen, onko syyllisien etsiminen lainkaan rakentavaa."Mistä moinen?", anteeksi omasta puolestani, käsitin väärin.
Mielestäni aloittajalla on paha mieli oman lapsensa puolesta, kun hänellä ei ole yhtään läheistä isovanhempaa joka osoittaisi lapselle arvostusta, kiinnostusta ja rakkautta. Itsekin surisin sitä.
Onko väliä kuka syyllistää ja ketä? Parempi olisi ettei kukaan etsi syyllisiä. Jokaisella on oikeus toimia kuten toimii, ja jokaisella on velvollisuus ottaa toisen tunteet, tarpeet ja valinnat huomioon ja hyväksyä ne, sillä jokainen elää elämänsä itse niin kuin haluaa. Toiset on otettava huomioon. Jos kokee että suhde johonkin ihmiseen ei toimi, on yksipuolinen tai saa itsensä voimaan huonosti, sellaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
En usko että avaaja haluaa syyllistää ketään. Kysyi vaan neuvoa miten toimia. Mielestäni sille ei voi mitään jos omat vanhemmat ovat oman elämänsä kanssa kiireisiä, jokainen valitsee itse mitä tekee elämässään, onko lastenlasten kanssa vai ei. Aloittajana puhuisin vanhemmilleni ja jos se ei tuo tilanteeseen muutosta, antaisin olla. Samoin puhuisin miehen vanhemmille ja selittäisin tilanteen niin avoimesti ja syyllistämättä kuin osaisin. Jos se ei tuo muutosta, antaisin sitten senkin asian olla. Jos ex-miehen vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan, voi olla että ovat osoittaneet sen jo lapsen ollessa pieni, se saattaa olla jossain taustalla yksi syy jopa vanhempien eroon. Omasta mielestäni tukiverkostolla on suuri merkitys perheen onnellisuuden kannalta.
Itsellä on välillä surullinen olo, koska koen että kun isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan, myöskään minä ja elämäni eivät ole heille mitenkään kiinnostavia. Itse olen kiinnostunut rakastamistani ihmisistä ja heidän elämästään. Siksi tulee olo etteivät vanhempani rakasta lapsenlapsiani, sen enempää kuin minuakaan. En saisi ehkä ajatella näin mutta tunteilleni en voi mitään. En voi päättää tunteistani. Sen sijaan olen päättänyt unohtaa asian, hyväksyä sen ja jatkaa elämää. Muitakin aikuisia löytyy elämään. - "Mistä moinen?
Nauttikaa elämästä kirjoitti:
"Mistä moinen?", anteeksi omasta puolestani, käsitin väärin.
Mielestäni aloittajalla on paha mieli oman lapsensa puolesta, kun hänellä ei ole yhtään läheistä isovanhempaa joka osoittaisi lapselle arvostusta, kiinnostusta ja rakkautta. Itsekin surisin sitä.
Onko väliä kuka syyllistää ja ketä? Parempi olisi ettei kukaan etsi syyllisiä. Jokaisella on oikeus toimia kuten toimii, ja jokaisella on velvollisuus ottaa toisen tunteet, tarpeet ja valinnat huomioon ja hyväksyä ne, sillä jokainen elää elämänsä itse niin kuin haluaa. Toiset on otettava huomioon. Jos kokee että suhde johonkin ihmiseen ei toimi, on yksipuolinen tai saa itsensä voimaan huonosti, sellaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
En usko että avaaja haluaa syyllistää ketään. Kysyi vaan neuvoa miten toimia. Mielestäni sille ei voi mitään jos omat vanhemmat ovat oman elämänsä kanssa kiireisiä, jokainen valitsee itse mitä tekee elämässään, onko lastenlasten kanssa vai ei. Aloittajana puhuisin vanhemmilleni ja jos se ei tuo tilanteeseen muutosta, antaisin olla. Samoin puhuisin miehen vanhemmille ja selittäisin tilanteen niin avoimesti ja syyllistämättä kuin osaisin. Jos se ei tuo muutosta, antaisin sitten senkin asian olla. Jos ex-miehen vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan, voi olla että ovat osoittaneet sen jo lapsen ollessa pieni, se saattaa olla jossain taustalla yksi syy jopa vanhempien eroon. Omasta mielestäni tukiverkostolla on suuri merkitys perheen onnellisuuden kannalta.
Itsellä on välillä surullinen olo, koska koen että kun isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan, myöskään minä ja elämäni eivät ole heille mitenkään kiinnostavia. Itse olen kiinnostunut rakastamistani ihmisistä ja heidän elämästään. Siksi tulee olo etteivät vanhempani rakasta lapsenlapsiani, sen enempää kuin minuakaan. En saisi ehkä ajatella näin mutta tunteilleni en voi mitään. En voi päättää tunteistani. Sen sijaan olen päättänyt unohtaa asian, hyväksyä sen ja jatkaa elämää. Muitakin aikuisia löytyy elämään.Itse en usko, että se, ettei isovanhemmat ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan, olisi koskaan edes osasyynä eroon.
Tukiverkko on toki tärkeä, mutta riittää jos tukiverkko on olemassa edes toisen vanhemman puolelta, eikä tukiverkkoa tarvitse edes muodostaa välttämättä sukulaisista. Ristiriitaistahan se olisikin juuri oman sanomasikin kanssa, jossa kehoitat uuden miehen vanhempia ryhtymästä teini-ikäisen tueksi. :) - äippä xx
Tuolien välistä? kirjoitti:
Koska "äiti vain zz" ei enää palannut vastaamaan kysmyksiin, on syytä epäillä, että tämä avaus oli tehty hienovaraisesti syyllistämään uusperheiden isovanhempia.
Tälläiset avaajat ovat liian narsisteja tajutakseen, että syy lapsen ongelmiin löytyy, kun "äiti vain zz" katsoisi peiliin.
Yksi vaihtoehto on, että tämä avaus on suomi24-palstan aikaansaannosta, koska niille yhteinen piirre on se, että avaaja ei enää keskusteluun (ainakaan samalla nimimerkillä) palaa.No ehkä ei palaa kun täällä saa aina asialliseen aloitukseen vittuilevia vastauksia.
- Nauttikaa elämästä
Tsemppiä äiti vain zz! Samoin lapsellesi!
Olen varma että tuollainen eriarvoisuuden tunne voi vahingoittaa lasta. Pystyykö asiasta keskustelemaan miehen isovanhempien kanssa? Siis että kertoisi varovasti että lapsen puolesta tuntuu tältä, ei niin että vaatisi heiltä huomiota lapselle?
Jos lohduttaa, jaan oman kokemuksen siitä, että meidän lastemme kaikki isovanhemmat ovat aika etäisiä. Se on selkeästi vaikuttanut aikaisemmin lapsiini, mutta kun olen selittänyt lapsille että ihmiset ovat kiireisiä, eikä aina voi nähdä vaikka haluaisi, niin ovat nykyään sinut asian kanssa ja kaikki olemme tyytyväisempiä. Itse kätken omat tunteeni tähän liittyen, ja nykyään olen hyväksynytkin tämän asian, loppujen lopuksi kyseessä ovat vain isovanhemmat. Onneksi lapsella on kunnon vanhemmat ja hyvä perhe! :) Joiltakin Suomessa sellaiset puuttuvat tai eivät ole kovin hyvä tuki lapsen kasvulle.
Itsellä vanhempi-suhteissa on muutakin vialla kuin pelkkä etäisyys, joten nykyään en edes kauheasti haikaile isovanhempien perään. Luulen että on parempi mennä sen mukaan, mikä on tilanne. Meillä heitä nähdään silloin kun heille sopii ja koko perheen voimin. Heillä on oikeus omaan, oman näköiseensä elämään, ja niin totta vie meilläkin, ilman murehtimista ja syyllisyyttä.
Unohda isovanhempi-unelma ja hae lapselle muita aikuiskontakteja esim. kummien tai ystävien kautta. Sama se kuka perheen ulkopuolinen aikuinen on kyseessä, jos lapsi voi tätä kautta muodostaa toimivia suhteita tätä kautta myös perheensä ulkopuolisiin aikuisiin.
Voimia ja hyvää kesää, muistakaa nauttia elämästä! Elämää ei voi valita, asennoitumisen siihen voi! Eli asenne ratkaisee, valitettavasti ja onneksi myös tässä... Lapsestasi kasvaa aivan varmasti oikein tasapainoinen aikuinen, kun hänellä on noin hyvä vanhempi joka kantaa huolta hänen hyvinvoinnistaan. :)- Kalvaako kateus?
Olitsit voinut "äiti vain zz" vastata alkuperäisellä nimimerkilläkin aloitukseen, niin läpinäkyvä olet. :)
Teini-ikäisellä luulisi olevan jo aivan toisenlaiset asiat mielessä, kuin kadehtia pieniä sisarpuoliaan. - mummuksi
Tuntuu kummalliselta, että teini-ikäinen ihminen kaipaisi erityishuomiota ikäihmisiltä, jotka eivät ole hänelle mitään sukua ja joita hän ei ole edes pienestä asti tuntenut. Kyllä hänen on aika tehdä itselleen selväksi, että hän ei ole tämän pariskunnan jälkeläinen eikä esim. saa periä heitä.
Sen sijaan tämä teini-ikäinen voi hyvinkin haluta olla enemmän tekemisissä omien isovanhempiensa kanssa. Siihen hänen äitinsä tulee antaa mahdollisuus ja rohkaista. - moneksi on...
mummuksi kirjoitti:
Tuntuu kummalliselta, että teini-ikäinen ihminen kaipaisi erityishuomiota ikäihmisiltä, jotka eivät ole hänelle mitään sukua ja joita hän ei ole edes pienestä asti tuntenut. Kyllä hänen on aika tehdä itselleen selväksi, että hän ei ole tämän pariskunnan jälkeläinen eikä esim. saa periä heitä.
Sen sijaan tämä teini-ikäinen voi hyvinkin haluta olla enemmän tekemisissä omien isovanhempiensa kanssa. Siihen hänen äitinsä tulee antaa mahdollisuus ja rohkaista.Samaa mieltä. Tuntuu vähän että tapauksen äiti vain kokee että hänen lastaan on PAKKO rakastaa - koska isovanhemmat rakastavat muitakin. Sitä vaan että pakolla ei saa rakkautta. Teini-ikäinen on jo niin iso että ymmärtää. Kyse on kyllä varmasti enemmän äidin loukatuista tunteista..Omassa piirissäni hiukan samankaltainen " tapaus", järkyttävää että teini-ikäinen alkaa kutsua tytärtäni ÄIDIKSI koska heillä on uusperheviritys. Tytöllä on oma äiti. Mutta kutsuu tytärtäni SUUREEN ÄÄNEEN ÄIDIKSI - varsinkin jos joku on kuulolla...ja se bio-äiti ei taida tietää koko asiasta...
- Nauttikaa elämästä
Kalvaako kateus? kirjoitti:
Olitsit voinut "äiti vain zz" vastata alkuperäisellä nimimerkilläkin aloitukseen, niin läpinäkyvä olet. :)
Teini-ikäisellä luulisi olevan jo aivan toisenlaiset asiat mielessä, kuin kadehtia pieniä sisarpuoliaan.Tiedätkö "Kaivaako kateus?", en ole aloittaja. Itse olen ihan samantapaisessa tilanteessa, paitsi että emme ole uusperhe ja ongelma koskee kaikkia lapsiani. Joskus on kurjaa kun ihmiset hakevat kaikenlaisia piilomerkityksiä ja manipulaatiota, vaikkei sellaista edes ole. Se on hyvin väsyttävää. Itse en halua sellaista osaksi elämääni, ja poistun silloin takavasemmalle kun kohtaan tällaisella tavalla ajattelevan tai toimivan henkilön. Näin teen nytkin. Anteeksi jos ärsytin sinua vastaamalla aloittajan kysymykseen ja laittamalla oman näkemykseni muiden kommentteihin, koska olin vähän eri mieltä. Ajattelin josko se auttaisi aloittajaa, koska hänellä oikeasti vaikuttaa olevan todella paha mieli. Mukavaa kesää itsekullekin!
- Nauttikaa elämästä
mummuksi kirjoitti:
Tuntuu kummalliselta, että teini-ikäinen ihminen kaipaisi erityishuomiota ikäihmisiltä, jotka eivät ole hänelle mitään sukua ja joita hän ei ole edes pienestä asti tuntenut. Kyllä hänen on aika tehdä itselleen selväksi, että hän ei ole tämän pariskunnan jälkeläinen eikä esim. saa periä heitä.
Sen sijaan tämä teini-ikäinen voi hyvinkin haluta olla enemmän tekemisissä omien isovanhempiensa kanssa. Siihen hänen äitinsä tulee antaa mahdollisuus ja rohkaista."mummuksi", onko verisiteillä merkitystä? Eikö turvallinen ja rakastava aikuinen, oli se sitten vaikka naapurin mummo, ole hyväksi ihan joka ikiselle lapselle?
Jos teini-ikäinen ei ole pätkääkään kiinnostunut ikä-ihmisistä, niin vahinko on jo mielestäni tapahtunut. Vanhempien ihmisten arvostus hukassa ja maailmankuva vinoutunut. Tällaista ei toivoisi kenellekään. Jokainen on kuitenkin itsekin aikanaan vanha ja joutuu uudestaan samojen kysymysten eteen.
Minusta vaikuttaa että aloittajan ex-miehen vanhemmat ovat ottaneet etäisyyttä lapseen, varmaan eron jälkeen, mutten tiedä. Jos kyse on siitä ettei äiti anna heidän tavata lasta, muuttaisin äitinä suhtautumistapaa heti ja ottaisin yhteyttä isovanhempiin, pyytäisin anteeksi. Kannattaahan äidin niitäkin suhteita yrittää lämmittää, ne ovat tärkeitä! Mutta pakottaa ei ketään voi. Toisaalta voivathan isovanhemmatkin yrittää ottaa yhteyttä äitiin ja lapseen.
Etsisin muita aikuisia suhteita lapselle muualta. Sillä eihän isovanhemmuus äidin harteilla ole. Vanhemmuus on.
Isovanhemmuuden toteuttaminen on isovanhempien harteilla. Ottakoot lapseen yhteyttä jos haluavat. Jos ei kiinnosta, olkoot ottamatta, minkä äiti tälle voi?
Ei äiti voi rakentaa tai kannatella lapsen ja isovanhempien välistä suhdetta, koska jokainen ihminen itse muodostaa omat suhteensa ympäröiviin ihmisiin ja on niistä ja niiden hoidosta itse vastuussa. - Mielipide vain
moneksi on... kirjoitti:
Samaa mieltä. Tuntuu vähän että tapauksen äiti vain kokee että hänen lastaan on PAKKO rakastaa - koska isovanhemmat rakastavat muitakin. Sitä vaan että pakolla ei saa rakkautta. Teini-ikäinen on jo niin iso että ymmärtää. Kyse on kyllä varmasti enemmän äidin loukatuista tunteista..Omassa piirissäni hiukan samankaltainen " tapaus", järkyttävää että teini-ikäinen alkaa kutsua tytärtäni ÄIDIKSI koska heillä on uusperheviritys. Tytöllä on oma äiti. Mutta kutsuu tytärtäni SUUREEN ÄÄNEEN ÄIDIKSI - varsinkin jos joku on kuulolla...ja se bio-äiti ei taida tietää koko asiasta...
Eikö jokainen perhe saa päättää näistä asioista itse? Miksei varaäitiäkin voisi kutsua äidiksi? Tiedän myös uusperheen ja sen vanhin lapsi on niin yksinäinen ja äiditön että uusperheen uusio-äiti tekee tytön minän ja itsetunnon kehitykselle todella hyvää. Äidiksi ja tyttäreksi kutsumalla voi osoittaa toiselle että tämä on tärkeä, juuri sellaisenaan kuin on. Koen että pahimmassa tapauksessa lapsi alkaa vielä kokea olevansa jotenkin syyllinen tilanteeseen (lapsi ei aina ajattele loogisesti kuten aikuiset) koska ei ole oikeutettu samalla tavalla äitiin kuin hänen sisaruksensa. Jos lapsi asuu uusioperheessä, niin se on yhtälailla myös hänen kotinsa kuin ns. "varsinaisten" sisarusten koti. Yleensä perheessä on äiti ja isä, joten parasta varmaan ettei pieni lapsi ole äiditön tai isätön. Mutta tämä vain oma mielipiteeni. Miksei lapsella voisi olla vaikka kahta äitiä ja yksi isä? Samoin kuin eivät useammat isovanhemmatkaan vie toisiltaan tai lapselta mitään, en usko että useampikaan äiti voisi viedä toiseltaan tai lapselta mitään, päin vastoin, kaikki varmaan saavat lisää elämäänsä.
- mummuksi
Nauttikaa elämästä kirjoitti:
"mummuksi", onko verisiteillä merkitystä? Eikö turvallinen ja rakastava aikuinen, oli se sitten vaikka naapurin mummo, ole hyväksi ihan joka ikiselle lapselle?
Jos teini-ikäinen ei ole pätkääkään kiinnostunut ikä-ihmisistä, niin vahinko on jo mielestäni tapahtunut. Vanhempien ihmisten arvostus hukassa ja maailmankuva vinoutunut. Tällaista ei toivoisi kenellekään. Jokainen on kuitenkin itsekin aikanaan vanha ja joutuu uudestaan samojen kysymysten eteen.
Minusta vaikuttaa että aloittajan ex-miehen vanhemmat ovat ottaneet etäisyyttä lapseen, varmaan eron jälkeen, mutten tiedä. Jos kyse on siitä ettei äiti anna heidän tavata lasta, muuttaisin äitinä suhtautumistapaa heti ja ottaisin yhteyttä isovanhempiin, pyytäisin anteeksi. Kannattaahan äidin niitäkin suhteita yrittää lämmittää, ne ovat tärkeitä! Mutta pakottaa ei ketään voi. Toisaalta voivathan isovanhemmatkin yrittää ottaa yhteyttä äitiin ja lapseen.
Etsisin muita aikuisia suhteita lapselle muualta. Sillä eihän isovanhemmuus äidin harteilla ole. Vanhemmuus on.
Isovanhemmuuden toteuttaminen on isovanhempien harteilla. Ottakoot lapseen yhteyttä jos haluavat. Jos ei kiinnosta, olkoot ottamatta, minkä äiti tälle voi?
Ei äiti voi rakentaa tai kannatella lapsen ja isovanhempien välistä suhdetta, koska jokainen ihminen itse muodostaa omat suhteensa ympäröiviin ihmisiin ja on niistä ja niiden hoidosta itse vastuussa.Totta kai turvallinen ja rakastava naapurin mummo - tai pappa - , jos sellainen on olemassa, on lapselle hyvä asia. Omia isovanhempia hän ei kuitenkaan korvaa, varsinkaan, jos hänellä on omia lastenlapsia tai sukulaislapsia.
Omat isovanhemmat kuuluvat lapsen elämään alusta asti kuolemaansa asti ja vielä kuolemansa jälkeenkin perinnön, valokuvien, muistoesineiden, sananparsien, luonteenpiirteiden, ulkonäön yms. ansiosta.
Se, että teini-ikäinen ei vaadi itselleen erityishuomiota vanhemmilta ihmisiltä, jotka eivät ole hänelle edes sukua, ei merkitse sitä, että "vahinko on jo tapahtunut" tai muutakaan fataalia, vaan on normaalia käytöstä.
Jos lapsen äiti on omalla toiminnallaan vieroittanut lapsen isovanhemmistaan, hänen on syytä miettiä, mitä voi tehdä asian korjaamiseksi, ja ryhtyä toimenpiteisiin. Muutenkin kannattaa ruveta lämmittelemään välejä. Sukulaisten kesken se onnistuu usein vuosikymmentenkin päästä, joskaan tässä ei kannata niin pitkään odotella.
Äiti voi kyllä jossakin määrin rakentaa ja kannatella lapsen ja isovanhempien välistä suhdetta, ja normaaliperheessä niin tapahtuukin. Ja ainakin äiti voi tehokkaasti estää tällaisen suhteen muodostumista.
- Mielipiteeni5
Minulla olisi ollut tähän keskuskeluun "mielipide", mutta koska avaaja on jättänyt keskustelun, niin antaa olla.
- en ymmärrä en
Jos lapsen äiti on omalla toiminnallaan vieroittanut lapsen isovanhemmistaan, hänen on syytä miettiä, mitä voi tehdä asian korjaamiseksi, ja ryhtyä toimenpiteisiin. Muutenkin kannattaa ruveta lämmittelemään välejä.
Tätä yllä olevan kaltaista tulee esiin näissä eroissa ja pettämisasioissa, on slattu asioita ja saatu täydellinen katko elämään, sillä uusiokumppani on ollut jo salasuhteena ja käyttäytynyt aivan hirvittävästi.
Minäkin tiedän, kuinka tuollainen tulokas on laskenut sen varaan, että kuolemme pian ja hän pääsee näin lapsemme kautta omaisuuttamme muuttamaan rahaksi.
Itse en tiedä mitä tekisin, sillä minun pitäisi turva lastenlasteni tulevaisuutta, jonne ei tunnu nyt yhtään jäävän koulutusvaroja, kun kaikki menee eliittielämään, mutta lapset huidotaan milloin minnekin. Keskenäänkin jätetään, mutta mennä pitää, on varsin rankkaa katsoa oman lapsensa tuhoutumista.
Vain valheita olen kuulemma saanut kuulla jo kauan, totuus on kaukana oikeasta elämästä.
Sydämeni itkee ja toivoo, rukoilee muutosta parempaan.- mummuksi
Tee ensinnäkin testamentti, jossa määräät, että lastesi puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöösi. Se hillitsee haaskalintuja ainakin siinä tapauksessa, että lapsillesi tulee avioero tai he kuolevat ennen puolisoaan.
Neuvottele pankissa, voitko avata lastenlapsillesi tilit, joihin vain heillä on täysi-ikäisinä käyttöoikeus. Nykyään sekin on hankalaa.
Entä voitko tehdä testamentin, jolla ainakin osa perinnöstäsi menee suoraan lapsenlapsillesi?
Kannattaisi ottaa yhteyttä juristiin. Asia on tärkeä.
- Huolet monenlaiset
Kohdallani on myös se, että tunnen perintöoikeuden aika tarkkaan, olen tenttinyt sen kiitettävästi.
Testamentin tietenkin ainon tehdä, mutta se ei estä tuota saalistajaa, hän varmasti osaa keinotella lapseni antamaan senkin käyttöönsä. Tällä hetkellä tilanne on ainakin se.
No avasin lapsille tilin ja laitoin sinne ehdon, että vain lasilla käyttöoikeus tiliin täysikäisinä, mutta kun tämäkään ei auta. Nääs vanhemmilla aon aina oikeus alaikäisten lastensa tileihin, heidän ei tarvitse kunnioittaa tuota lausetta.
Sain kuulla että varat on otettu käyttöön, järkyttävää.
No tarvittiin siihen molempien vanhempien suostumus, että tilin saa käyttöön vain tämä lapseni yksin ja niin sitä nostettiin lapsien rahat omiin huvituksiin.
Olin säästänyt jonkin aikaa kuukausittin tilille, nyt nypitään kuulemma joka kuukausi summa pois. Olen todella järkyttynyt, vaikka lisäksi lukee että lasten tulevaisuuden opiskeluun.
Testamentiin pitäisi saada allekirjoitus, että lapseni luopuu osastaan, joka silloin ohjautuu hänen lapsilleen, mutta eihän sekään onnistu.
On hirveää, kun on toisen lapsen lapset, ja näiden vanhammat kunnioittavat lauseketta, eivätkä nostele rahoja, tässä nämä toiset tavallaan ovat ihan eri asemassa, kun nyt toimitaan näin.
Olen niin järkyttynyt, pitäisi jaksaa elää niin kauan, että lapsukaiset ovat täysi-ikäisiä.
Tällaisia tapauksia varten pitäisi olla jokin lainpykälä, jolla todella voidaan estää vanhempien ajattelemattomuus ja näiden uusioiden puuttuminen asioihin.
Ilmeisesti minun pitää myydä kaikki omaisuuteni varsinkin silloin, kun en kykene enää asumaan asunnossa tai käymään mökillä tai tehdä raaka temppu ja yrittää antaa tälle toiselle lapselle koko omaisuus, jotta hän sitten voi lahjoittaa näille lapsille heille kuuluvan osuuden.
Yritän tässä selvitellä ajatuksiani ja odotella järjen haituvien paluuta,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911335
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511086En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse75878Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15797- 63733
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290716Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107708Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39691- 60678
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt43665