Viesti Herralta 10.7 arvioitavaksi.

Todellisuutta on ainakin viestisi.

Sydämet ovat katkeria ja syyttäviä näitten päivien yleisöosastoissa hengellisten asioitten vuoksi. Tule Herätys, anna Jumala Rakas Herätyksen tulla tähän maahan.

Kaikki aikanaan, herätyskin. Näyttää siltä, että ensin menee kansa polvilleen. Jos ei hyvällä, niin pahalla sitten, nälällä, rutolla ym..
Uskovat maksaa varmaan vielä uskostaan, muutkin kuin Jalovaara ja Räsänen.

Tyhjänpäiväistä liturgiaa jota on tälläkin palstalla tullut enemmän kuin riittävästi esiin.
Vähiin on käyneet Herran ajatelmat jos ei enää muuhun kykene kuin toistamaan päivästä toiseen samoja jankutuksia.
Myönteistä on sen sijaan se että otsikosta päätellen itsekin epäilet alitajuisesti ettei viesti ole Herralta vaan omien ajatuksiesi tuotetta kuten lähes kaikki muukin tälle palstalle lähetetyt kirjoitukset, vaikka harvempi on niin rehellinen että sen tunnustaisi vaan väittää väittämästä päästyään uniaan, näkyjään ja päästä kuuluvia ääniä Jumalan lähettämiksi, sillä niitä ne ei varmasti ole!
Erittäin suurella todennäköisyydellä sellaiset on aikaansaatu kyseisten henkilöiden pätemisen ja itsensä korostamisen tarpeesta.. ylpeydestä puhumattakaan!

Menisitte hoitoon raukat uskonnollisuutenne ja pask.profetioinenne kans.

Eikös se sana olekaan vapaa suomessa? Hoitolomalla olevatkos ne sitä kontrolloikin.

Jyvistä tuli ainakin mieleen evankeliointi. Meillä on tieto, meillä on ajan ja talouden
puolesta mahdollisuus levittää Jumalan rakkauden sanomaa, mutta nukumme/nautiskelemme elämästä/raadamme enemmän rahan toivossa
ja tärkein unohtuu.

Tunnen hengessäni viestisi aidoksi! Siunausta sinulle.

Uninäky kesäkuussa:

Kiire kääntyä takaisin. Käännyimme Kainuusta alaspäin ja tie suljettiin ulkomaisilla armeijan kuljetuskalustoilla. Ajoimme pyörien välistä ehjinä. Pääsimme tutuille alueille, jossa uninäyssä oli kiire varastoida jotakin. Varaston ikkunasta näin, että kolme sotilaskonetta olivat laskeutumassa. Uninäky päättyi venäläiseen upseeriin, joka ystävällisesti mutta peruuttamattomasti otti varaston käyttöönsä.

Uninäky heinäkuussa:

Oli poikkeusolot. Piilottelimme ja etsimme pois pääsyä kaaoksesta täysin ohjaamattoman taistelun keskeltä. Naisia ja lapsia juoksi epätoivoisina metsissä, jonne moni kaatui. Perässäni kulki joku, jota yritin auttaa ulos kaaoksesta. Aseellinen mies pysäytti perässäni kulkeneen naisen, joka viittoi kohti minua. Pyysin Jumalan siunausta ja suojausta meille molemmille. Uninäyssä minua katsottiin aseella uhaten ja olin pelon lamauttama, mutta samalla koin, että minua ei nähtykään.

Uninäky heinäkuussa:

Joukot tulivat yllättäen. Maastopukuisia miehiä, talojen päätyihin ja kujille piiloon parkkeeraavia pitkiä maastokuljetusajoneuvoja. Koti oli käytännössä jo muiden käytössä. Piilottelin pensasaidassa, josta näin sotilaiden siirtyvän rauhallisesti kulkien taloihin, joissa asuivat. Nämä sotilaat puhuivat saksaa.


Minulle poikkeuksellisia unia. Jos nämä unet eivät kerrokaan ihan konkretiaa, niin jotain hyvin poikkeuksellista on ajassa liikkeellä.

Ajasa ei ole liikkeellä mitään erikoista. Samaa tuttua juttua kuinn aiemminkin. Unet ovat unia.