Valkeasaari 9.6.1944 kello kuusi aamulla. Suomalaiset joukot ovat miehittäneet samaa rintamalinjaa jo lähes kolme vuotta. Miehittävä joukko on kuitenkin uusi, sillä JR 1 on ottanut rintamavastuun vain kolme viikkoa aiemmin. Vuosia kestänyt asemasota päättyy äkkirytinällä yli 200 lentokoneen pommittaessa asemia ja venäläisen tykistön aloittaessa jatkosodan historian siihen asti rajuimman keskityksen. Myöhemmin päivällä puna-armeijan jalkaväki valtaa osan asemia. Suomalaisten vastahyökkäys onnistuu vain osittain.
Tämä on vasta alkua. Seuraavana päivänä kello viisi aamulla alkaa eräs koko toisen maailmansodan tehokkaimmista tulivalmisteluista. Seuraavan kahden tunnin aikana suomalaisten juoksuhaudat, esteet ja korsut tuhoutuvat, miehet hautautuvat elävältä hiekkaan, aseet likaantuvat toimintakyvyttömiksi ja maasto peittyy kymmenien metrien korkeuteen kohoavaan pölypilveen. Jalkaväen ja panssarien hyökkäyksen alkaessa JR 1:n toimintamahdollisuudet ovat jo menneet. Rykmentin komentaja everstiluutnantti Tauno Viljanen määrää joukkonsa vetäytymään Rajajoen yli. Seuraavana päivänä käy ilmi, että rykmentti on menettänyt vahvuudestaan 28 %, mm. kahdeksan komppanianpäällikköä.
Seuraavat kaksi viikkoa Kannaksella tunnettiin neljänkymmenen vuoden ajan nimellä Kannaksen läpijuoksu, nykyisin niitä kutsutaan vetäytymisvaiheeksi. Suomalaisten pääasema murtui kaikkialla, VT-linja piti vain osittain, VKT-linja taipui mutta kesti, Salpalinjaa ei onneksi tarvittu.
Kaikki alkoi Valkeasaaren läpimurrosta. Yleensä tappion kärsineen joukko-osaston komentaja vapautetaan tehtävistään ja ura katkeaa siihen. Everstiluutnantti Viljaselle kävi toisin. Hän joutui tosin luovuttamaan rykmentin komennon kesäkuun lopussa, mutta häntä ei siirretty selustaan rehumestariksi, kuten moni epäonnistunut upseeri. Viljasesta tehtiin aluksi Aunuksen Ryhmän operatiivisen osaston päällikkö (hän siis vastasi Itä-Karjalan manööverien käytännön suunnittelusta) ja kuukautta myöhemmin hän palasi Kannakselle III Armeijakunnan esikuntapäälliköksi.
Tämä on vasta alkua. Seuraavana päivänä kello viisi aamulla alkaa eräs koko toisen maailmansodan tehokkaimmista tulivalmisteluista. Seuraavan kahden tunnin aikana suomalaisten juoksuhaudat, esteet ja korsut tuhoutuvat, miehet hautautuvat elävältä hiekkaan, aseet likaantuvat toimintakyvyttömiksi ja maasto peittyy kymmenien metrien korkeuteen kohoavaan pölypilveen. Jalkaväen ja panssarien hyökkäyksen alkaessa JR 1:n toimintamahdollisuudet ovat jo menneet. Rykmentin komentaja everstiluutnantti Tauno Viljanen määrää joukkonsa vetäytymään Rajajoen yli. Seuraavana päivänä käy ilmi, että rykmentti on menettänyt vahvuudestaan 28 %, mm. kahdeksan komppanianpäällikköä.
Seuraavat kaksi viikkoa Kannaksella tunnettiin neljänkymmenen vuoden ajan nimellä Kannaksen läpijuoksu, nykyisin niitä kutsutaan vetäytymisvaiheeksi. Suomalaisten pääasema murtui kaikkialla, VT-linja piti vain osittain, VKT-linja taipui mutta kesti, Salpalinjaa ei onneksi tarvittu.
Kaikki alkoi Valkeasaaren läpimurrosta. Yleensä tappion kärsineen joukko-osaston komentaja vapautetaan tehtävistään ja ura katkeaa siihen. Everstiluutnantti Viljaselle kävi toisin. Hän joutui tosin luovuttamaan rykmentin komennon kesäkuun lopussa, mutta häntä ei siirretty selustaan rehumestariksi, kuten moni epäonnistunut upseeri. Viljasesta tehtiin aluksi Aunuksen Ryhmän operatiivisen osaston päällikkö (hän siis vastasi Itä-Karjalan manööverien käytännön suunnittelusta) ja kuukautta myöhemmin hän palasi Kannakselle III Armeijakunnan esikuntapäälliköksi.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kannattaa muistaa, että meillä oli seuraavat 45 vuotta naapurina agressiivinen suuravalta, joka sieti huonosti sitä, että Suomen puolustustaistelua 1944 kerrottiintasapuolisesti. Vuodesta 1991 lähtien tilanne muuttui.
Suurhyökkäyksen alettua suomalaiset joutuivat vetäytymään ensin VT-linjalle ja sitten VKT-linjalle. Toisaalta NL:n valiojoukot eivätonnistuneet saartamaan tai tuhoamaan yhtäkään isompaa suomalaista joukko-osastoa.
Kun Itä.Karjalasta vetäydyttiin ja tuotiin vahvistuksia Kannakselle niin puolustus alkoi kestämään. Punakone hyytyi pahasti Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Tätä kutsutaan nykyään (joidenkin suureksi harmiksi!) torjuntavoitoksi:-)
"Ennen joukkojen keskittämistä Kannakselle siellä oli vain kolme neuvostodivisioonaa. Touko-kesäkuun aikana 1944 keskitettiin Leningradin alueelle 24 divisioonaa, 2 tykistödivisioonaa, 6 panssariprikaatia, 8. Panssarirykmenttiä, 8 rynnäkkötykkirykmenttiä, 146 patteristoa ja noin 1 500 lentokonetta. Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen hyökkäyksen alkua oli noin 260 000-280 000 miestä, 440-460 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä ja noin 1 600 kenttätykkiä sekä yli 100 rannikkotykkiä. Venäläisten suurhyökkäyksen valmistelua ja toteuttamista johti Leningradin Rintaman komentaja, kenraali Leonid Govorov, joka ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi 18.6.1944.
Painopistesuunnassa noin 22 kilometrin levyisellä alueella Suomenlahdesta itään oli kenraaliluutnantti D. Gusevin komentama 21. Armeija , johon kuului 15 divisioonaa. Murtoalueella oli keskimäärin 200 tykkiä rintamakilometrillä. Itä-Kannaksella toimivalla, kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin komentamalla 23. Armeijalla oli käytössä 5 divisioonaa. Näiden armeijoiden lisäksi venäläisillä oli toisessa portaassa reservinä kenraaliluutnantti Korovnikovin komentama 59. Armeija, josta suomalaisilla ei hyökkäyksen alkuvaiheissa ollut tietoa.
Neuvostoliitto pyrki valmisteluissa ja joukkojen keskityksissä mahdollisimman suureen salaisuuteen. Kaikille alueilla määrättiin radiohiljaisuus, kiellettiin tulevaa hyökkäystä koskeva kirjeenvaihto ja puhelinkeskustelut, puolustukseen viittaavia linnoitustöitä jatkettiin Kannaksella suomalaisten harhauttamiseksi ja lisäjoukkojen keskittäminen jätettiin varsin myöhäiseen ajankohtaan. Kolmen armeijakunnan miehistö tuotiin Kannakselle pääasiassa meritse vain muutamaa päivää ennen hyökkäystä. Salaamisessa onnistuttiin hyvin. Esimerkiksi evakuointia ei ehditty aloittaa lainkaan ennen suurhyökkäystä. Neuvostoliittolaiset tiedustelivat lisäksi yksityiskohtaisesti suomalaisten asemat ja ryhmitykset.
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä. Koko Suomen ilmavoimilla oli rintamakäytössä kaikkiaan 209 lentokonetta, joista ensi linjan taistelukoneita oli neljännes. Henkilöstöstä oli noin 5 % vielä maanviljelyslomilla, joten suomalaisten todellinen vahvuus 8.6.1944 oli noin 70 000 miestä. Neuvostoliittolaisilla oli näin ollen nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima. Suomalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua neuvostojoukkojen hyökkäystä Kannaksen vajavaisesti linnoitetuissa pääasemassa ja VT-asemassa."
Etenkin ns. ”Kannaksen läpijuoksun” alkuvaiheessa nousi olennaiseksi asiaksi kysymys suomalaisten taistelumoraalin kestämisestä, sillä sen murtuminen saattoi johtaa rintamakarkuruuteen. Puhuttiin myös metsäkaartilaisista. Kesäkuussa 1944:hän arveltiin jo noin 30 000 sotilaan olevan erossa joukostaan, osa eksyneenä mutta osa tietoisesti karanneena.
Kun Ihantalan taistelu oli kiivaimmillaan 4. heinäkuuta, eduskunta sääti asevoimien toivomuksesta lain sotaväen kovennetusta rikoslaista. Pikavauhtia luotu laki mahdollisti kuolemantuomion ”pelkuruudesta taistelussa”, jos sotilas karkasi yksin tai sopimalla tästä toisten kanssa. Ensikertalaista ei voinut asettaa syytteeseen. Tuhansille karkureille esitettiinkin kesällä 1944 kysymys: kenttäoikeuteen vai rintamalle? Suurin osa valitsi rintaman. Oikeustieteen tohtori Jukka Linstedtin mukaan kesän 1944 aikana teloitettiin 46 karkuria ja 3 kieltäytyjää. 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla.
"Puhuttiin myös metsäkaartilaisista. Kesäkuussa 1944:hän arveltiin jo noin 30 000 sotilaan olevan erossa joukostaan, osa eksyneenä mutta osa tietoisesti karanneena."
Ja näistä valtaosa palasi takaisin joukko-osastoonsa. Määrä on pieni, jos verrataan sitä Puna-armeijan 64.000 sotavankiin Jatkosodassa!
"Tuhansille karkureille esitettiinkin kesällä 1944 kysymys: kenttäoikeuteen vai rintamalle? Suurin osa valitsi rintaman. Oikeustieteen tohtori Jukka Linstedtin mukaan kesän 1944 aikana teloitettiin 46 karkuria ja 3 kieltäytyjää. 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla. "
Ja tämäkin määrä on pieni verrattuna sekä Neuvostoliiton ja Saksan kymmeniin tuhansiin teloituksiin ja kymmeniin rangaistuspataljooniin, joistra eiyleensä hengissä selvinnyt!
"Ja tämäkin määrä on pieni verrattuna sekä Neuvostoliiton ja Saksan kymmeniin tuhansiin teloituksiin ja kymmeniin rangaistuspataljooniin, joistra eiyleensä hengissä selvinnyt! "
Prosentit ainakin suomalaisten kohdalla nousee hälyyttäviin lukemiin kun nuo kertomasi luvut suhteutetaan maan saukaslukuun.
"Prosentit ainakin suomalaisten kohdalla nousee hälyyttäviin lukemiin kun nuo kertomasi luvut suhteutetaan maan saukaslukuun. "
Itse asiassa eivät nouse vaan sinun kannaltasi hälyyttävän pieniin.
Minusta olisi kyllä pitänyt tiukentaa kuria aikaisemmin ja kovemmin.
Kyllä niitä selkäänampujia oli Suomen armeijassa ihan riittämiin.
Varskin v-mäiset suomalaisupseerit saivat pitää varansa etteivät omat ampuneet niitä selkään.
"Kyllä niitä selkäänampujia oli Suomen armeijassa ihan riittämiin."
Stallarin märkä uni?
Kymmenet tuhannet suomalaiset sotilaat siirtyivät käpykaartiin ja piileskelivät metsissä ja saarissa sen jälkeen kun puna-armeija oli murskannut asemamme kesällä 1944.
On aivan naurettavaa väittää etteikö armeijan johto olisi käyttänyt kovia otteita saadakseen hermonsa menettäneet takaisin ruotuun.
On varmaa, että suomalaisia sotilaskarkureita teloitettiin sankoin joukoin, mutta dokumenttit ovat hävitetty tai ne ovat julistettu ikuisesti salaiseksi.
Arvion, että noin 5000-10 000 suomen armeijan sotilasta teloitettiin jatkosodan aikana ja näistä valtaosa kesällä 1944.
Kyllä joitakin suomalasia upseereita todellakin kuoli epämääräisissä olosuhteissa,epäitiin omien tappamiksi.Mutta minkäänlaista näyttöä ei ollut
"Kymmenet tuhannet suomalaiset sotilaat siirtyivät käpykaartiin ja piileskelivät metsissä ja saarissa sen jälkeen kun puna-armeija oli murskannut asemamme kesällä 1944."
Puna-armeija ei mitään 'murskannut'. Asemia vain ei pystytty ylivoimaa vastraan pitämään. Karlureitaei todellakaan ollut 'kymmenin tuhansin'. Naurettava väiter:-)
"On aivan naurettavaa väittää etteikö armeijan johto olisi käyttänyt kovia otteita saadakseen hermonsa menettäneet takaisin ruotuun."
Kesän aikana teloitettiin karkuruudesta 64 sotilasta. Puna-armeijaan verrattuna suhteellisesti luku on naurettavan pieni.
"On varmaa, että suomalaisia sotilaskarkureita teloitettiin sankoin joukoin, mutta dokumenttit ovat hävitetty tai ne ovat julistettu ikuisesti salaiseksi.
"
Varmaa se on vainnulle- Pidä toki uskosi:-D
"Arvion, että noin 5000-10 000 suomen armeijan sotilasta teloitettiin jatkosodan aikana ja näistä valtaosa kesällä 1944. "
Sodan lopussa sotilaita oli lähes 600.000. Sinähän saat arvioida kuinka mukav an pyöreän luvun haluaty. Stallari käy taas kuumana?
Suur-Suomihaaveet valkolahtareilta loppui silloin samantien.
Puna-armeija aloitti kesällä -44 operaation jonka tarkoitus oli heittää maahantunkeutujat ulos Neuvostoliitosta, pakottaa Suomi rauhaan, julistamaan sodan Saksalle ja häätämään saksalaiset Lapista, maksamaan suuret sotakorvaukset sekä tuomitsemaan sotarikolliset. Kaikissa näissä tavoitteissa Neuvostoliitto onnistui.
"Puna-armeija aloitti kesällä -44 operaation jonka tarkoitus oli heittää maahantunkeutujat ulos Neuvostoliitosta, pakottaa Suomi rauhaan, julistamaan sodan Saksalle ja häätämään saksalaiset Lapista, maksamaan suuret sotakorvaukset sekä tuomitsemaan sotarikolliset. Kaikissa näissä tavoitteissa Neuvostoliitto onnistui. "
TODELLISUUDESSA PUNA_ARMEIJAN TAVOITTEET KERTOI 22.6.1944 ITSE STALIN! Hänelle oli lähetetty kiertoteitse suomalaisten toimesta tiedusteli rauhanrhdoista ja yhän vastasi, ettäVAIN EHDOTON ANTAUTUMINEN (=miehitys) KELPAA!
Ja tässä tavoitteessaan Stalin epäonnistui. Toiveet tyrehtyivät verivirtoinin Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella!
Stalinin tavoite oli Suomen miehitys. Hyökkäyksen alkaessa Stalin vaati ehdotonta antautumista. Kun suomalaiset pysäyttivät rys sän hyökkäyksen, kelpasi rauhansopimus.
Ettekö te stallarireppanat lue historiaa, kun esitätte jatkuvasti samaa valetta?
NL tavoitteena oli TUHOTA Karjalan ja Aunuksen kannaksilla olleet joukkomme.
Siitä mitä sitten olisi seurannut, jos suunnitelmat olisivat toteutuneet, olemme olleet eri mieltä. Olisiko Stalin armahtanut kaikesta huolimatta natsi-saksan liittolaisen Suomen jos joukkomme olisivat joutuneet puna-armeijan tuhoamiksi? Stalin ei olisi jostain kumman muusta syystä liittänyt maatamme osaksi suurta NL tuntuu hebrealta.
Ainoastaan kaltaisellesi Tourette potilaalle. Niillä joukoilla mitä oli antaa kesällä 1944 EPÄONNISTUTTU Suomen suunnalla. Enempää ei ollut antaa. Sen pituinen se.
Tourette potilas taas vauhdissa. Varo sitä verenpainetta.
kun joku se kertoo pelkkiä totuuksia taas sinulle.
Kaltaisesi umpihullu ryssä osaa edes sorkkarautaa käyttää saatikka satuja kertoa.
Toivottavasti nyt opit jotain
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020
Arveletko keskustelutoveriasi kassakaappimurtomieheksi, kun uskot että osaa käyttää sorkkarautaa?
Karjalan Kannaksen 70 000 miestä pidätti valtavan 260 000 Govorovin armeijan suunnitelmat. Mitäs siten tapahtui? Kuka kertoo.
Tourette potilaan sukulaiset jäi Rajajoelle ruikuttamaan ja pitkiä psykoottisia vuodatuksia tekemään. Luku oli Tourettenkin harmiksi kyllä yli 300 000.
Ainakin kun nyt lukee virallisia oikeaksi todistettuja dokumentteja kyseisen asian suhteen.
Niin vaikkapa esimekiksi Pariisin rauhansopimusta joka päätti toisen maailmansodan.
Tuon Pariisin rauhansopimuksen mukaanhan NL oli ns.voittajavaltio.Ja Suomi sitten taas se onneton luuseri.
Sinun lääkekaapin purkeissa lukee.
Tietämättömälle.
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020
Toivottavasti nyt opit jotain.
Oliko sun avohoito sopimus tuollainen. Hullu ryssä.
Hävityn jatkoodan jälkeen sattui muutamia mielenkiintoisia tapahtumia. Tiedustelupalvelun aineisto tuhottiin lähes täysin, mikä olikin valvontakomission uhan alla odotettavissa. Mielenkiintoista on sitten se, ketkä sodanjohdosta puhuivat ja ketkä vaikenivat.
Päämajoitusmestari Aksel Airo tunnettiin Vaikenevana Kenraalina. Ilmari Turja kertoo kirjoissaan, kuinka jopa Kekkonen yritti saada Airoa kirjoittamaan muistelmiaan. Airo oli vain sanonut, että mitä se enää hyödyttäisi. Miksi muuten aktiivinen Airo (kirjoitti kirjan asekätkennästä, oli kaksi kautta eduskunnassa, useiden yhtiöiden luottamustehtävissä ja vahvistamattoman tiedon mukaan olisi ollut puolustusvoimien komentaja maan joutuessa sotaan) vaikeni?
Tiedustelupäällikkö Paasonen kirjoitti muistelmansa. Niistä välittyy minä olin oikeassa, muut väärässä -sävy. Mielenkiintoista muuten on, miksi Mannerheim halusi kirjallisesti kokemattoman Paasosen toimittamaan omat muistelmansa? Halusiko Mannerheim varmistaa, että kesän 1944 tapahtumat välittyvät juuri hänen valitsemassaan muodossa?
Sitten tapahtui seuraavaa:
Suurhyökkäyksen alettua suomalaiset joutuivat vetäytymään ensin VT-linjalle ja sitten VKT-linjalle. Toisaalta NL:n valiojoukot eivätonnistuneet saartamaan tai tuhoamaan yhtäkään isompaa suomalaista joukko-osastoa.
Kun Itä.Karjalasta vetäydyttiin ja tuotiin vahvistuksia Kannakselle niin puolustus alkoi kestämään. Punakone hyytyi pahasti Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Tätä kutsutaan nykyään (joidenkin suureksi harmiksi!) torjuntavoitoksi:-)
Eivät kyenneet tuhoamaan edes Karjalan Kannaksen joukkojamme saati sitten koko Suomen armeijan joukkojamme..niillä kolomensadan tuhannen valiojoukoillaan....
Oli se vmäistä. Lisäjoukkoja tuli muistaakseni vasta Baltian rintamalle. Pääsihän sieltä Berliiniin. Kaikki pyynnöt lisäjoukoista Duomeen evättiin suoralta kädeltä. Stalinin divisioonat oli sulaneet kuiviin. Ei niillä enää Suomea vallattu. Valko-Venäjältä olisi pitänyt porukkaa ottaa. Kiellettiin ehdottomasti. Stalin muistaakseni runollisesti sanoi, että Leonid vastaa hengellään aikataulusta.
Aamulla 14.6. neuvostojoukot hyökkäsivät noin 1 700 tykin tulivalmistelun ja lentomuodostelmien tulen jälkeen kenraalimajuri Pajarin komentamaa 3. D:aa vastaan Kuuterselällä. Jalkaväen hyökkäystä Kuuterselän eteläpuolisille aukeille tuki kymmenet panssarivaunut. Kuuterselkää puolustaneen majuri A. Keravuoren komentaman II/JR:n puolustus alkoi pian horjua ja pataljoona vetäytyi Kuuterselän kyläaukean pohjoispuolelle. 3. D:n komentaja määräsi reservinsä heti hyökkäyksen alettua siirtymään Kuuterselälle. Iltapäivällä oli kaikki 3. D:n reservit jo käytetty. IV AK:n komentaja kenraaliluutnantti T. Laatikainen päätti iltapäivällä käyttää vastahyökkäykseen eversti A. A. Puroman komentamaa vahvennettua Jääkäriprikaatia. JPr:n hyökkäys oli yksi Suomen historian raivoisampia. JPr saavutti VT-aseman Kuuterselän pohjoispuolella. Neuvostoliittolaiset ryhtyivät 15.6. aamulla vastahyökkäykseen raskaiden panssarivaunujen ja tykistön tukemana. Myös vihollisen maataistelukoneet yhtyivät JPr:n moukarointiin. JPr menetti Kuuterselässä kolmasosan vahvuudestaan, mutta se tuhosi taistelussa 16 panssarivaunua. JPr:n voimat eivät enää riittäneet hyökkäyksen jatkamiseen. IV AK:n komentaja käski pysäyttää hyökkäyksen ja määräsi JPr:n irtautumaan Kuuterselästä ja vetäytymään Suulajärven-Onkijärven tasalle.
Opettele edes laittamaan se wikipedia lähteeksi jos sieltä kopsaat.
Hävityn jatkosodan jälkeen sattui muuten muutamia mielenkiintoisia tapahtumia. Tiedustelupalvelun aineisto tuhottiin lähes täysin, mikä olikin valvontakomission uhan alla odotettavissa. Mielenkiintoista on sitten se, ketkä sodanjohdosta puhuivat ja ketkä vaikenivat.
Päämajoitusmestari Aksel Airo tunnettiin Vaikenevana Kenraalina. Ilmari Turja kertoo kirjoissaan, kuinka jopa Kekkonen yritti saada Airoa kirjoittamaan muistelmiaan. Airo oli vain sanonut, että mitä se enää hyödyttäisi. Miksi muuten aktiivinen Airo (kirjoitti kirjan asekätkennästä, oli kaksi kautta eduskunnassa, useiden yhtiöiden luottamustehtävissä ja vahvistamattoman tiedon mukaan olisi ollut puolustusvoimien komentaja maan joutuessa sotaan) vaikeni?
Tiedustelupäällikkö Paasonen kirjoitti muistelmansa. Niistä välittyy minä olin oikeassa, muut väärässä -sävy. Mielenkiintoista muuten on, miksi Mannerheim halusi kirjallisesti kokemattoman Paasosen toimittamaan omat muistelmansa? Halusiko Mannerheim varmistaa, että kesän 1944 tapahtumat välittyvät juuri hänen valitsemassaan muodossa?
"Tiedustelupalvelun aineisto tuhottiin lähes täysin, mikä olikin valvontakomission uhan alla odotettavissa."
Ei tuhottu, vaan kuljetettiin Ruotsiin. Kyse oli lähinnä radiotiedustelumateriaalista. Se koski neuvostojoukkojen toimintaa, joten ei niissä mitään uutta olisi valvontakomissiolle ollut.
"Päämajoitusmestari Aksel Airo tunnettiin Vaikenevana Kenraalina."
Ei todellakaan, onpahan yksi myytti. Airon haastattelujen perusteella on mm. Erkki Salometsä ja Mauno Kuosa kirjoittaneet Airon elämäkerrat. Lisäksi hän antoi haastatteluja mm. tv:lle.
Paasosen muistelmat on tehty todella vain muistin perusteella. Siksi onkin parempi lukea Turtolan perusteellinene elämäkerta.
"Mielenkiintoista muuten on, miksi Mannerheim halusi kirjallisesti kokemattoman Paasosen toimittamaan omat muistelmansa? Halusiko Mannerheim varmistaa, että kesän 1944 tapahtumat välittyvät juuri hänen valitsemassaan muodossa? "
Ei toimittanut. Paasonen oli kyllä keskeinen avustaja, mutta sotatoimien kuvauksista vastasivat lähinnä kenraali Heinrichs ja eversti Viljanen. Eri kirjoittajien tekstejä yhtenäisti maisteri Emerik Olsoni. Kuvaukseen kesän -44 tapahtumista on kylläkin syytä suhtautua kriittisesti.
Muistelmat toimitti kustannusyhtiön edustaja.
Tuliko Stavkan tahto täytetyksi?
Lisäjoukkoja ei olisi tarvinnut muuten pyytää.
"Lisäjoukkoja ei olisi tarvinnut muuten pyytää. "
Ja niitä ei olisi tippunut? Ja tiedoksesi: lisäjoukoista päättää stavka ja tässä tapauksessa Stalin katsoi olevan tärkeämpiä suuntia ennen.
Joosepilla vaan loppui peitto kesken:-)
No tietysti Valko-Venäjä heikäläisille oli tärkeämpi. Mitä väliä sillä on. Saivat takapajuiset ja tyhmät valkoiivanat vapautettua. Me saimme itsenäisyyden. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Siis asemissaan vain puhdetöitä tehnyt 70 000 suomalaismiestä, löi luun kurkkuun 300 000 miehen ja hyvin suurhyökkäystä harjoitelleen valio-armeijan tahdolle?
Turpiin tuli suomipojalle niin että rytisi.
Sotkat rytisi romutettavaksi.
Massiivisella ilmatuella ja ylivoimalla ei resuarmeija pystynyt edes murtamaan yllätetyksi tullutta heikkoa vihollista. Eipä ihme, että Berliinin taistelussakin meni vielä tuhansia näiltä nappisilmäisiltä lyhyiltä pallopäisiltä virtuooseilta. Mongoloidinen armeija ja historian HUONOIN.
Ja silti vain NL liittolaisineen voitti natsit ja sen vasallit.::)))
Sinähän tuota trollaat netissä. Voi pikku juutalaista. Niin vainottu. Ei hurrit, ryssät tai eestiläisetkään sinua omakseen ota. Psyko seko olet, kuten muukin heimosi.
Ja silti vain NL liittolaisineen voitti natsit ja sen vasallit.::)))
Otahan ne lääkkeesi nyt. Mielenvikainen kun olet.
Tarkkis painiskelee yhä alemmuuskompeksiensa kanssa ja luulee pääsevänsä niistä voitolle keksimällä uusia 'totuuksia'. Turhaa on työnsä:-)
Ja silti vain NL liittolaisineen voitti natsit ja sen vasallit.::)))
No kerrohan nyt sitten mitä tuossa yllä olevassa tekstissä on sitten valetta?
Länsi liittoutuneet ja niiden avustama NL voitti Saksan ja sen kanssa sotineet maat.
USA ja sen tuotantokapasiteetti ratkaisi sodan Euroopassa siitä huolimatta, että USA soti samaan aikaan Japania vastaan.
Olet todellinen tarkkisluokan idiootti!
No kerrohan nyt sitten mitä tuossa yllä olevassa tekstissä on sitten valetta?
""Olet todellinen tarkkisluokan idiootti!
No kerrohan nyt sitten mitä tuossa yllä olevassa tekstissä on sitten valetta?""
Kaikki ihan kaikki.Sinähän nyt olet vain se tämän palsta suurin pelle ja patologinen valehtelija.
Mutta Äää itke ruma lapsi.
Ei äitiskään koskaan mikään ruusu ollut.::)))
Eipä paljon kyllä jenkkejä kiinnostanut tulla Suomeen marraskuussa 1945 kun tuo kuuluisa sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Suomessa.
Mistäköhän moinen asia oikein johtukikaan?? DDDDDDDDDDDDD
Isäni oli kotoisin Kannakselta ja koska oli kouluikäisenä nähnyt asiat aika läheltä jututti mielellään veteraaneja. Eräs Valkeasaaresta selvinnyt veteraani sanoi, että hienorakeiseen hiekkamaahan kaivetut, puulla tuetut juoksuhaudat kerta kaikkiaan hajosivat siinä tykkitulessa. Maasto oli suht tasaista ja panssarit liikkuivat siinä vauhdilla.
Itse olen sitä mieltä, että kesäkuussa -44 suomalaiset eturintaman sotilaat olivat kapiaisia viisaampia. Ylempi upseeristo oli pitänyt vain juhapuheita lyöden puolustusasemat laimin. Eturintaman miehet tajusivat, ettei neukkujen hyökyä torjuta niissä asemissa ja niillä aseilla. Turha oli siinä itseään hyödyttä tapattaa. Uutisia oli kuultu ja tiedostettiin, että sodankäynti oli liikkuvaa, ei enää kuukausien junnaamista samoissa asemissa kuten Talvisodassa.
Lapsellinen slaavilainen kana-aivo eli vodka aivoilla varustettu juoppo iduska luulee että "perääntyminen on pelkuruutta". Siinä tapauksessa venäläiset ovat historian suurin pelkurikansa.
Paniikki rintamalla. Jotkut juoksi ja kauas juoksikin. Neuvostoliiton tarkoitus oli nimenomaan massiivisella hyökkäyksellä aiheeuttaa paniikki. Oli onneksi varajoukkkoja. Lapista ja reserviupseerikoulusta tuotiin lisää suomalaisjoukkoja.
Ei yhtään kannata hävetä. Paatuneinkin sotilas menettää hermonsa kun koko maailama on pelkkää tulta ja pommia.
Poisjuosseita ei kannata halveksia. Neuvostoliiton keskitys oli niin karmea.
10 000 urkua lauloi yötä päivää. Lentovoimat ampui. Poisjuosseet oli hyviä sotilaita mutta liika on liikaa.
Vastaisuudenkin varalta. Emme voita Venäjää tavanomaisella aseistuksella. Sissisota tyyliin Taleban on ainoa mahdollisuutemme. Ja sehän toimii.