Puhu mulle!!

Elämä on joskus satuttanut niin paljon etti aina
jaksa puhua/uskalla. Vetäytymällä kuoreeni tunnen
olevani turvassa. Olen pahoillani jos se loukkaa
sinua ja muita, mutta se ei ole tarkoitukseni.
Toisaalta haluaisin puhua ja kertoa asioista
jotka painavat sydäntä ja mieltä. Miksi muuten
haluat lähelleni ja ajatuksiini? Toisaalta,
miksen päästäisi sinua sydämeeni, ajatuksiini.....
Sen tietäminen että joku välittää rauhoittaa ja
saa sydämeni hymyilemään, en ole yksin vaikka se
siltä välillä tuntuukin. Se mitä olen käynyt läpi
viime vuosina pimeydestä valoon, elämään, ei
ollut helppoa ja joudun välillä käymään sisäisen
kamppailun etten vajoaisi sinne takaisin. Haluan
elää. Kiitos että kirjoitit nuo sanat jotka
saivat minut ajattelemaan itseäni, sinua ja
muita.....Tiedän minun pitää päästä pois
suljetusta maailmastani tai ainakin avata sen
ovet muillekin. Antakaa minulle aikaa,
mahdollisuus oppia luottamaan muihinkin.
Kiitos Johanna, suukko ja halaus....

Voi olla, että tuo oli henkilökohtainen viesti jollekulle, en tiedä. Sen tiedän, että itselleni se ei ollut, vaikka niin osuvalta tuntuikin...
Joskus elämä satuttaa liikaa. On helpompi vetäytyä kuoreen, omaan maailmaansa, pitää muut käsivarrenmitan päässä. Se suojaa pettymyksiltä ja uusilta kolhuilta. Lähelle pääsemiseen vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, välittämistä ja kauniita sanoja, ja kovinkaan moni ei jaksa edes yrittää.
Syviä mietteitä näin loppuillasta. =) Hyvää yötä kaikki. Jaksakaa, kohta on taas kevät ja pääskyset tulee takasin.

Kuulostaa kovin itseltäni. Moni ystäväni
ajattelee että tämä elämäntyyli on kovin
raastavaa ja hankalaa. Näin ei ole, se on minua
itseäni. Mulla on hyvä olla, se on vaan minun
luonteeni.