Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole kristinuskon perusteet mitenkään hallussa, saati sitten tunnustuskirjat jne. Valtakirkon aseman säilyttääkseen piispat hokevat korkella olevasta katosta la leveällä olevista seinistä. Eli että kaikki mahtuu kirkon siipien suojaan. Tästä on ollut seurauksena se, että kaikki ilmiöt ja asia hyväksytään lähimmäisen rakkauden nimissä. Rakastaa pitääkin, mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Eli tuloksena on ympäripyöreää mitäänsanomatona hössöä. Vai onko kirkolla katoliseen tapaan selkeä sanoma uskosta ja moraalista? Perinteinen luterialisuus elää enään eri herätysliikkeiden sisällä. Ns suuri yleisö tyytyy siihen, että saa rapistella sellofaaneja pojan rippikirkossa (mikähän tämän riitin tarkoitus on); häiritsee formuloiden katselua muuten.
Oma veikkaukseni on, että kymmenen vuoden sisällä on muuten kirkkoja myytävänä aika reilusti ja yli puolet suomaisita ei kuulu mihinkään kirkkoon. On se aika noloa kun eräs kardinaali totesi parivuotta sitten, että luterilaisen kirkon olisi aika palata takaisin luterilaisuuteen, jos sitä nimeä haluavat kantaa.
Oma veikkaukseni on, että kymmenen vuoden sisällä on muuten kirkkoja myytävänä aika reilusti ja yli puolet suomaisita ei kuulu mihinkään kirkkoon. On se aika noloa kun eräs kardinaali totesi parivuotta sitten, että luterilaisen kirkon olisi aika palata takaisin luterilaisuuteen, jos sitä nimeä haluavat kantaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pettävä puhe "rakkaudesta" on Vihollisen ansa. Himo ei ole rakkautta. Haureus ei ole rakkautta. Huorinteko ei ole rakkautta. Synti ei ole rakkautta. Meitä kaikkia vaivaavat monet kiusaukset, mutta osoitamme rakkautemme Korkeinta kohtaan sillä ettemme niihin lankea emmekä myöskään viettele muita paheeseen.
Eipä ihme, että kirkko on retuperällä kun ilman uskoa totuuteen vauvat siihen liitetään. Myöskään Lutheri ei halunnut nimellensä kirkkoa perustaa.