Kun julistamme evankeliumia Jeesuksesta, ja koko totuutta miksi emme enempää rukoile sairaiden puolesta. Kun jonkun synnit julistetaan anteeksi, tai tulee uskoon kuin helluntaipäivänä, julistuksen kautta, sen me uskomme tapahtuneen. Jeesus on sovittanut kaikki synnit Golgatalla. Sinne on jätetty myös meidän sairautemme. Jos olisi uskoa sinapin siemenenkään verran, voisi siirtää vuoria. En syyllistä ketään, mutta kysyn mielipiteitä asiaan, missä on tapahtunut jumalallinen parantuminen. Onko täällä sellaisia? Mitä teet kun joku kertoo vaivansa? Vietkö terveyskeskukseen? Rukoiletko sairaan puolesta? Vai vietkö rukoillen luottaen lääketieteeseen? Tuijotatko sairaaseen ikäänkuin omalla voimalla tapahtuu, vai rukoiletko Jeesusta, ja odotat mitä hän tekee?
Miksi tämä on niin vaikea uskoa?
Koleerikko.
367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kun julistamme evankeliumia Jeesuksesta, ja koko totuutta miksi emme enempää rukoile sairaiden puolesta?"
Oliskohan se syynä tämä liika kiire? On pitkiä rukousjonoja ja paljon paljon rukouslappuja. On jos vaikka minkälaista vaivaa ja huolta joiden puolesta pitäisi rukoilla. Käydään pikaisesti lappuset läpi ja rukoillaan ja sitten on kiire uusiin asioihin. En nyt väitä että kaikki näin tekevät, mutta joskus käy mielessä että moni asia vaatisi pidemmän rukoustaistelun kuin vain pikaisesti läpikäytynä.
Nettikin pursuaa erilaisia rukouspalstoja ja niitä paljon myös käytetään. Itsekin voi liittyä johonkin esirukoilijoihin mukaan niin saa näitä rukouspyyntöjä rukoiltavaksi. Tietysti toivotaan että ihmiset itsekin rukoilevat omien rukousaiheidensa puolesta eivätkä vain postittele niitä toisten rukoiltavaksi.
Itse en onneksi ole paljon sairastellut. Kun vanhemmilla oli sairauksia niin rukoilin heidän puolestaan ja vein myös rukouspyyntöjä eteenpäin. Vaikka ei kovin nopeasti, niin omalla ajallaan ja tavallaan Jumala vastasi noihin rukouspyyntöihin, joista sitten myös vein kiitosaiheita eteenpäin. Myös lääkäreiden apuun turvattiin näissä tapauksissa.
Jumala parantaa joskus, vaikka emme itse pyytäisikään. Vaimoni parani ehtoollisen nauttimisen yhteydessä, huomasimme parantumisen vasta illalla kotona!
Mutta jos joku sairastaa, hän kutsukoon tykönsä seurakunnan vsnhimmat ja he voidelkoon häntä öljyllä. Se on yksi tapa. Tämä raamatunkohta osoittaa selvästi, kuinka tärkeätä jokaisen uskovaisen olisi löytää oma seurakuntayhteys.
Ihmisessä itsessään on parantava siemen, parantava uskon itu, elämän siemen ja kun se jostain syystä ( rukous, voimakas tunne, ahaa löytö, usko ) aktivoituu, niin k.o. henkilö paranee.
Siihen paranemiseen ei tarvita muita konsteja,ei kättenpäällepanoja tai hokkus pokkus konsteja.
Se paraneminen vain aktivoituu itsessä. Se on kuin terveyden löytö.