Olen uskonelämäni aikana tavannut sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestään aina Jumalan tahdossa. Heillä on pelko, mitä jos joutuu pois Jumalan tahdosta. Ei tuossa ole mitään pahaa.
Kuitenkin nämä eivät osaa perustella miten tietävät olevansa Jumalan tahdossa? Se on suurta kasvamattomuutta. Tukkoisia ihmisä, joiden seurassa en minä viihdy. Yleensä nuo lukevat vähän Raamattua ja ovat niitä
*minusta- tuntuu uskovia*. Jumalan sanassa on koko totuus.
Jeesus sanoo Matt.28 Ja minä olen joka päivä teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Jaakob sanoo, monessa kohden me kaikki hairahdumme, joka ei hairahdu on täydellinen.
Kuitenkin nämä eivät osaa perustella miten tietävät olevansa Jumalan tahdossa? Se on suurta kasvamattomuutta. Tukkoisia ihmisä, joiden seurassa en minä viihdy. Yleensä nuo lukevat vähän Raamattua ja ovat niitä
*minusta- tuntuu uskovia*. Jumalan sanassa on koko totuus.
Jeesus sanoo Matt.28 Ja minä olen joka päivä teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Jaakob sanoo, monessa kohden me kaikki hairahdumme, joka ei hairahdu on täydellinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hengellisessä kentässä jos missä on hengellistä kehitysvammaisuutta.
" Olen uskonelämäni aikana tavannut sellaisia ihmisiä, jotka ovat mielestään aina Jumalan tahdossa. "
No eikä se niin pidä ollakkin ?
" Tukkoisia ihmisä, joiden seurassa en minä viihdy " Oma on valintasi.
" Jumalan sanassa on koko totuus." AAMEN niin edelleen ON !
" Jeesus sanoo Matt.28 Ja minä olen joka päivä teidän kanssanne maailman loppuun asti."
AAMEN ! En suoraan sanottuna ymmärtänyt mikä oli bointtisi ? Ensin mollaat ihmisiä, jotka ovat Jumalan tahdossa ? Ja sitten niputat yhteen Jeeesuksen sanat: Minä olen teidän kanssanne....
Missä mättää ? Minusta tuo jos mikä on :" hengellistä kehitysvammaisuutta."
Sinä, enempää kuin minä ja kukaan toinenkaan emme pysty arvioimaan, saati näkemään Jumalan tahdossa kulkemisiamme.
Jokainen katsokoon eteensä, sanoo Raamattukin.
Tärkeintä on, kuten Isä Meidään -rukous kehoittaa, TAPAHTUKOON Sinun tahtosi. Uskovan tulee tahtoa ja haluta elää ja vaeltaa Jumalan tahdossa.
Se, että meistä jokainen uskova hairahtuu ja lankeaa, ei tarkoita sitä, ettemme vaeltaisi Jumalan tahdossa.
Kun siis uskovina anomme Herraltamme, että saisimme vaeltaa HÄNEN ennalta MEILLE ennalta VALMISTAMISSAAN teoissa, niin me kuljemme Kristustietä.
Nämä teot ovat siis Hänen, eivät meidän.
Kun kristittyinä pyydämme ja anomme, että Hän vaikuttaisi kaikessa tahtomisemme ja tekemisemme, niin eikö Hän sitä tekisi. Sehän on juuri Jumalan tahdon mukaista ja siihen sana meitä kehoittaa, jopa käskee.
Yksittäiset hairahtumisemme ja lankeamisemme eivät ole yhtä, kuin emme kulksi Herramme Jeesuksen tahdossa. Meidänhän tulee joka päivä tuoda Hänen eteensä tekomme ja tekemättä jättämisemme ja pyytää Herramme puhdistamaan meidät kalliilla sovintoverellään.
On sitten vallan toinen asia se, jos emme edes ole tunnustavia krisittyjä ja Jeesuksen seuraajia, emme Sanan lukijoita, emmekä tekijöitä.
Eihän jumalaton, enempää kuin "korkeakirkollinenkaan" elä Jumalan Pojan tuntemisessa ja vaella Hänen käskyjensä mukaan.
Jokainen uskova on kuitenkin vaelluksestaan kristittynä vastuussa Jumalansa edessä. Meidän ei tule siis pahentua mieleltämme sen vuoksi, etteivät kaikki täytä "meidän mittojamme" uskovina ja kanssaperillisinä.
Jumalan armossa ja rakkaudessa voimme ja meidään tulee ohjata heitä, mikäli siihen on aihetta ja tarvetta.
Katsokaamme siis kuitenkin ensin jokainen itse eteemme ja vaellukseemme. Näinhän sanakin neuvoo. Oma silmä puhtaaksi ensin, että näkee ottaa sen roskan kanssapalvelijankin silmästä, eikö niin.
Luuk. 22:
"31. Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33. Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34. Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."
Ei ole aina helppoa olla Jumalan tahdossa. Se oli kai Jumalan tahto että Pietari kielsi kolme kertaa Jeesuksen ja joutui sitä katkerasti itkemään ja katumaan? Pietari oli ollut kolme vuotta Jeesuksen seurassa. Oliko niin että Pietari tarvitsi tämän kokemuksen Jeesuksen kieltämisestä voidakseen valvistaa heikkoja veljiään? Paremminhan sitä osaa laskeutua toisen tasolle, jos on omakohtaista kokemusta siitä mitä toinen on läpikäynyt.
Raamattu antaa suuntaviivoja joiden mukaan suunnistaa. Mutta Raamatussa ei monia asioita mainita ollenkaan. Paljon jätetään varaa omalle tulkinnalle, mihin suuntaan lähden ja miten jonkun asian elämässäni päätän. Raamattu on tärkeä ja on hyvä lukea sitä joka päivä. Raamattua mieleen painamalla voi palauttaa mieleensä sieltä asioita jotka ovat ajankohtaisia sillä hetkellä. Raamattu on aina ajankohtainen ja sieltä löytyy aina uutta.
Seurakuntayhteys on tärkeä, rukoileminen on tärkeää. Raamattu, seurakuntayhteys ja rukous. Joku varmaan lisäisi tähän myös kymmenysten antamisen - tästähän on monenlaista opetusta. Mutta ilmeisesti Jumala johdattaa uskovia eri tavalla eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa? Eiväthän meidän elämämme ja elämänkokemuksemme samanlaisia ole ja koemme eri asiat eri tavoin.
Monille ei ole kylliksi siinä omassa kipuilemisessa että olenko Jumalan tahdossa - vaan on välttämätöntä päästä suurennuslasin kanssa tarkkailemaan naapurin elämää. On helppoa nähdä toisen vaelluksessa vikoja - koska voi pienen hetken tuntea ylemmyyttä ja paremmuutta - koska Minä en langennut noin kauheaan syntiin! Usein Jumalan tahdossa vaeltamista voi osoittaa myös noudattamalla hyviä käytöstapoja, joita jotkut uskovat eivät jostakin syystä tunnu arvostavan.
"Paremminhan sitä osaa laskeutua toisen tasolle, jos on omakohtaista kokemusta siitä mitä toinen on läpikäynyt." - Manteli-Puu kirjottaa.
Mielestäni ei voi laskeutua toisen tasolle, sillä noin ilmaistessaan kokee jo olevansa toisen yläpuolella. Kaikki me olemme tasa-arvoisia.
Pahin virhe vankilatyössä, jos on lauluryhmässä mukana ja todistaa sanoa; olen ihan teidän, siis vankien tasolla. Kun tuon möläytyksen päästää suustaa, on loppupuhe sanahelinää.
Mutta toista asiaa Pietarista.
Kun Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti, ja kukko lauloi. Jeesus oli siinä. Pietari itki katkerasti. Seuraavat kolme päivää olivat Pietarille varmasti maan päällinen helvetti. Ristinkuoleman jälkeen Maria meni ensimmäisenä haudalle. Hauta oli tyhjä ja Maria vei veljille viestin siitä. Johannes ja Pietari lähtivät juoksemaan haudalle. Nopeampana Johannes oli ensin haudalla, sitten tuli heti perässä Pietari. Johannes jäi haudan suulle, mutta Pietari syöksyi sisään.
Kalassa ollessaan ja siellä vesiperän vetäneenä aamulla Jeesus oli rannalla ja pyysi heittämää verkon. Kaloja tuli 153 eikä verkko repeytynyt. Se on Herra, sanoi Pietari ja hyppäsi veteen, että pääsisi nopeammin Jeesuksen luo. Jeesus vielä tenttasi Pietaria rakastaako hän Jeesusta. Lopulta voi vain kuvitella kun kaiken jälkeen Jeesus ilmestyi Pietarille ja opetuslapsille. Pietari oli varmasti silloin nöyrä mies.
"Mielestäni ei voi laskeutua toisen tasolle, sillä noin ilmaistessaan kokee jo olevansa toisen yläpuolella. Kaikki me olemme tasa-arvoisia.
Pahin virhe vankilatyössä, jos on lauluryhmässä mukana ja todistaa sanoa; olen ihan teidän, siis vankien tasolla. Kun tuon möläytyksen päästää suustaa, on loppupuhe sanahelinää."
Minusta tuo on jotenkin ristiriitaisesti sanottu: mitä niille vangeille sitten pitäisi sanoa kun ei saa sanoa että olen teidän tasollanne? Pitäisikö sanoa nöyristelevästi, että täältä teidän alapuoleltanne yritän nöyrimmin anella, saisinko vähäksi aikaa viedä kallista aikaanne?
En itse tuota huomannut kirjoittaessani että jos sanon että "laskeutua toisen tasolle" - siitä saa sen käsityksen kuin hihkuisin yläilmoista. Mutta millä sanoilla tuon olisin voinut kirjoittaa ettei väärinkäsitystä tule? Ilmeisesti koko asiaa ei voi sanoin kuvata ilman, että joku luulee että puhun ylhäältä tai joku toinen että puhun alhaalta käsin? Olisiko muoto "puhua samasta tasosta toisen kanssa" parempi - ai niin, mutta sehän mielestäsi loukkaa verisesti vankeja. No, emme nyt silti ole vankilassa. Kai ne vangitkin ovat yksilöitä eivätkä pelkkää massaa. Tuskin ihan jokainen loukkaantuu samalla tavalla kuin joku toinen.
Sano Sinä tuo asia nyt sitten niin ettei se loukkaa ketään. Miltä tasolta voi puhutella? Viereltäkö?
"Minusta tuo on jotenkin ristiriitaisesti sanottu: mitä niille vangeille sitten pitäisi sanoa kun ei saa sanoa että olen teidän tasollanne? Pitäisikö sanoa nöyristelevästi, että täältä teidän alapuoleltanne" - Manteli-Puu.
Sinulla tuli tuo tietämättäsi ja se on asenne. Ei kaikista ole vankilatyöhön. Koetko olevasi yläpuolella esim. vankeja? Onko Jeesus kuollut enemmän sinun kuin heidän puolestaan? Ei kannata sanoa kumpaakaan mitä pyörittelit. Julista Jeesusta.
Eino Manninen sanoi: Meissä kaikissa asuu katunainen ja puliukko. Ja minä jatkan; suurta armoa se on, että saa olla Jeesuksen oma. Ilman Häntä voitaisiin itse kukainenkin olla ihan mitä vaan. Meissä on ainekset kaikkeen. Ollapa siivosyntinen tai suursyntinen, ilman Jeesusta kadotukseen menee.
Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin. Paavali koki pahuutensa, mutta samalla suuren levon armossa.
Ei voi tuntea armoa jos ei koskaan ole kokenut tai koe syntisyyttään.
Jos joutuu laskeutumaan lähimmäisen tasolle, onko silloin kunnioitusta häntä kohtaan? Kun laittaa itsensä peliin virheineen, menee viesti perille.
"Jos joutuu laskeutumaan lähimmäisen tasolle, onko silloin kunnioitusta häntä kohtaan? Kun laittaa itsensä peliin virheineen, menee viesti perille."
Tuokin edellä kirjoittamasi on ristiriitaisesti sanottu, koska siinähän myös laittaa itseensä peliin virheineen jos joutuu laskeutumaan lähimmäisen tasolle. Vangit ovat itse tehneet virheitä, eikö heidänkin pitäisi ymmärtää jos joku tekee pienen sanallisen virheen? Miksi heidän pitäisi saada vaatia täydellisyyttä, kun eihän täydellistä ihmistä olekaan? Miksei ne vangitkin sen verran voi osoittaa kunnioitusta, jos joku vapaaehtoisesti tulee heille kertomaan Hyvää Sanomaa?
Oli miten oli, en ole suunnitellut tekeväni vankilatyötä, joten tuskin ne vangit minun sanomisistani pääsee loukkaantumaan.
Se vielä jäi mietittämään, kun sanoit että se on pahin virhe jos laulukuorossa esiintyjä sanoo että "olen samalla tasolla teidän kanssanne". Jos vangit loukkaantuvat tuosta, niin pitääkö se ymmärtää niin että vangit aina ajattelevat että heille valehdellaan?
Näistä asenteista ja arvomaailmoista tuli ihan eri asia mieleeni. Samassa perheessä voi olla lapsi joka opiskelee ylioppilaaksi ja hänelle järjestetään suuret juhlat ja tulee paljon lahjoja ja ruusuja ja vieraita kestitään. Sitten toinen lapsi käy "vain" ammattikoulun eikä häntä juhlita mitenkään, kukaan ei onnittele. Nämä ei nyt ole vankeja, mutta tällainen käytäntö lienee tavallista. Ovatko nämä lapset samalla tasolla vanhempiensa ja muiden sukulaisten mielestä, vai onko se koulujakäyneempi ylemmällä tasolla ja se amistyyppi jossakin lattianrajassa?
Manteli-Puu, kun näet baletti-tanssijan, siistiä elämää elävän professorin, tai uskonnollisen pyhäkoulun opettajan,eduskunnassa olevan ministerin, laskeudutko myös heidän tasolleen?
Yksi kertoi kutsustaan evankeliumintyöhön. Sanoin hänelle, ei kannata koskaan sanoa; laskeudun samalle tasolle. Hän oli jo oivaltanut asian ja totesi; äääh, ei tietenkään.
Me kaikki ihmiset tekoihin katsomatta ollaan samanavoisia. Vai koetko olevasi vankeja arvokkaampi? Vangit ovat tehneet näkyviä syntejä, moni tavallinen keskivertokansalainen on tehnyt syntiä mitä ei välttämättä näy.
*Maan alinpiin paikkoihin astui, Hän kantaen ristiään, .....*
Selkeän ja kirkkaan äänen antavat Von bulken ja Manteli-Puun soittimet.