Miehiä kyllä olen tavannut paljon. Kukaan ei tunnu
kiinnostavan kuukautta pitempään. Keneenkään en
rakastu! Pientä ihastumista on ollut mutta
rakkautta? Ei.
Onko niin todellakin, että nuorempana sitä
rakastui herkästi? Olen paljon rohkeampi kuin
esim. 5 vuotta sitten, tapaan miehiä usein. Monia
eri miehiä, paljon. Mutta kukaan, ei kukaan, ole
saanut minua syttymään. Tämä on saanut minut jo
epäilemään heterouttani. Tuskailenko turhaan,
tuleeko se rakkaus "sitten aikanaan"? En jaksa
odottaa enkä elää sinkkuna enää. Turhauttavaa...
kiinnostavan kuukautta pitempään. Keneenkään en
rakastu! Pientä ihastumista on ollut mutta
rakkautta? Ei.
Onko niin todellakin, että nuorempana sitä
rakastui herkästi? Olen paljon rohkeampi kuin
esim. 5 vuotta sitten, tapaan miehiä usein. Monia
eri miehiä, paljon. Mutta kukaan, ei kukaan, ole
saanut minua syttymään. Tämä on saanut minut jo
epäilemään heterouttani. Tuskailenko turhaan,
tuleeko se rakkaus "sitten aikanaan"? En jaksa
odottaa enkä elää sinkkuna enää. Turhauttavaa...
Vastaukset 89
Vanhimmat
kiertopalkinnoksi?
Varma keino hankkia tunnevamma, kun vaihtaa
miestä kuin mustalainen hevosta.
Oletko sinä yksi niistä, jotka esittävät näillä
foorumeilla melkein joka ongelmaan
ratkaisuksi "vaihda miestä" tai "laita kiertoon"?
Tehdäänpä pari asiaa selväksi. Ehken ollut
tarpeeksi selkeäsanainen ekassa viestissäni. Mä
en makaa niiden miesten kanssa! Mikään
kiertopokaali en ole vaan erittäin
korkeamoraalinen nainen etsimässä todellista
elämänkumppaniaan. Treffailen ja etsin, en nai
heidän kanssaan! TULIKO SELVÄKSI???
Kiertopalkinnoksi haukkuminen on todella törkeää
ja osoittaa vain sun oman tilantees ja luontos.
Mieti vähän ennenku haukut väärää puuta.
Ketään en kehota miestään vaihtamaan jos ongelmia
on. Jos suhde kestää niin niistä selvitään
silloin ja kaikkensa pitää tehdä sen eteen. Että
sellasta tällä kertaa. Mahdatkohan löytää
tästäkin jotain nalkutettavaa?
Nussi aivosi pihalle niin kyllä se siitä
mikä idiootti oikeesti olet?katso täs on vähän
muusta kun miehen vaihtamisesta..oot varmaan joku
uskovainen mies jonka mielestä naisella ei ole
ihmisoikeuksia??
tiedätkö,että kiltit tytöt pääsee
taivaaseen,tuhmat tytöt pääsee mihin vaan!
et paskat vaan sullekin
:p
Kiva kuulla totuus taas kerran. Paitsi että en
ole uskovainen enkä tommonen tosikko.
Oikeastaan aika yllättävää, että vain sinä ja
viestiketjun aloittaja sätitte minua. (jos ei
tossa alempana sitten tule vastaan)
Onko idiotismia kärjistää asioita?
Mistä hitosta vetäisit "naisella ei ole
oikeuksia"? Kiihkofeministi kenties?
Osuiko maininta tunnevammasta jotenkin kipeästi?
Naisellahan ei ole ihmisoikeuksia,koska eivät
osaa käyttää niitä."mihin vaan"???
Asiallisesta keskustelunaiheesta lähti oikea
idioottien purkaus.Eikös ihmiset ymmärrä
lukemaansa?
Idiootti olet,todella.Ja tunnevamma sulla tuntuu
myöskin olevan.
Millä perusteella rohkenet väittää, että uskovan
mielestä naisella ei olisi ihmisoikeuksia?
Päinvastoinhan se on.
Ite olet idiootti kun et huomaa miten Pöljä
tälläinen kysymys on. HAH-HAA
Te toistenne haukkuja siinä, aika pienestä veditte tämän keskustelun solmuun ja nurin. Jos olette vastakkaista sukupuolta, niin ainakin teidän kaltaistenne keskinäiset liitot ovat hetkessä nurin. Pöllähdätte pikkuisesta vauhdista tieltä ojan poskeen.
Lyhykäisesti voisin sanoa, että samankaltaisia
ajatuksia minullakin on meneillään. Ei vaan tunnu
kiinnostusta riittävän tarpeeksi. Tyydyn vain
pitämään miespuoliset kavereina.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että kun
kerran olen löytänyt sen ihmisen jonka kanssa
viihdyin en toista tule löytämään.
Muut miehet eivät jaksa herättää mielenkiintoani.
En kuitenkaan ole epätoivoinen tämän asiani
kanssa vaan elän välillä seesteistä
elämänvaihdetta.
Parempi olla yksin ja onnellinen kuin kaksin ja
velvollisuuden tunnosta.
Kyllä meille vielä se onni kohdalle sattuu, mutta
saamme sitä vielä tovin odottaa. Muista
kuitenkin, ettei korvikkeisiin kannata tyytyä,
kun se elämän mies sitten kävelee vastaan niin
silloin tietää, että kannatti odottaa.
Voimia ja kuljehan avoimin silmin kohti tulevaa!
Näin että te tarvitsette kunnon höyläriä joka
jaksaa vedellä teitä aamusta iltaan. no eipä
hätiä mitiä .
Täällä olis kunnnon panomies joka jaksaa ja
jaksaa kuin durasel ukko.
Ei muuta kuin postia minulle. ja kontakti tietoja
niin aletaan...... 8D
huhhuh... vai sanoisko että mielenkiintoista.
Meitä tuntuu joo olevan melkosen moneen junaan!
no et ilmeisesti ole minuun sitten törmänny!
Sillä muutoin olisit jo rkastunut! :-)
Heh... no sinutpa olisi mukava tavata!!!
hyvä veto :)
tavataan vaan, pidä hatustasi kiinni, se on menoa
sillon! :-)
Ole onnellinen kun et ole rakastunut ... olen
itse rakastunut noin 5-10 v sitten alkoi rakkaus
erästä naimisissa olevaa naista kohti siitä on
vain ollut kärsimystä ja verenpainetta...mieli ei
jätä rauhaan vaukka järki on sen tehnyt ...
rakkaus on todellista kun toivot toiselle vain
parasta eli ei välttämätä sitä että olet sen
kanssa ???? karseaa olen kokenut tunteen vain
tämänkerran enkä pääse siitä irti siis ikävöin
tätä ihmistä ....
Voi pikkusielua- olet rakastunut- mutta
sellaiseen, mikä on "toisen oma". Etkö vain
haluaa sitä kiellettyä hedelmää? Äläkä nimitä
sitä RAKKAUDEKSI! Olet arkajalka, etkä uskalla
solmia ihmissuhetta, siksi jahkailet salaa -
sehän on turvallista. Yök sellaiset miehet!
Kasva aikuiseksi, äläkä ole kateellinen toisen
miehen rakkaudelle.Jos olet naimisissa, olet
vieläkin suurempi tollo.
Kylläpä osasit yleistää vaikka et tiedä asiasta
kaikkea ... ystävyytemme tämän naishenkilön
kanssa kasvoi rakkaudeksi kuitenkaan koskaan ei
petetty puolisoitamme siis molemmat olemme
naimisissa ei siis sitä että ruoho olisi
vihreämpää ... tämän henkilön kanssa
keskusteltiin myös siitä alettaisko
seurustelemaan vai ei päätimme että ei siis
yhdessä !!! luulempa että sinä et tiedä
rakkaudesta mitään ... siis aidosta rakkaudesta
toiseen ei sukulaiseen henkilöön ... rakkaus on
tosi raastavaa mutta parasta että on saanut sen
kokea ts. elämä olisi ollut paljon helpompaa
ilman tätä kokemusta aitoa pyyteetöntä rakkauta..
Kuka voisi RAKKAUDESTA tietää paljon tai kaiken!
Mitä sinä tarkoitat sillä sanalla? Ymmärsin:
rakastuit-miten sen sanot sanoissa- miten sen
tunsit-tunnet? Vähän menee sen halun puolelle-
että seurustelemaan- miten-no älä naurata- menee
sinne seksin puolelle. Sekö on sitä rakkautta?
Olen teknisella alalla,missä kaverit ovat miehiä,
niin, kyllä joku on väittänyt olevansa rakastunut
minuun (olin silloin sinkkuna, tämä Adlonis oli
naimisissa)Muistutit jutuissa sitä tapausta-
kaikkeni antaisin sun edestä,vain parasta...
Käskin kyllä painua vaimon luo- se ruoho siellä
aidan.... siinä sulle sitä RAKKAUTTA.Vanha
totuus: Nainen saa olla miehelle ystävä vain
järjestyksessä IHASTUS-RAKASTAJATAR-
YSTÄVÄTÄR.Joten vielä -älä sekoita haluja ja
rakkautta. Sun kaltaisia yrjöjä liikkuu,
RAKKAUTTA ja RAKASTUMISTA. MISSÄ ON SUN OMA
VAIMOSI? Petit jo luottamuksen,joten yksi onneton
vaimo taas lisää etsimässä rakkautta muualta.
Halusit tai ei - se oli lihanhimoa!!Väitäpäs
vastaan! Ja nyt takaisin työn pariin.Oli
välipalachat- ihan mukava!!
voisitko sinä rakas yrjö mennä jonkinlaiselle
kielikurssille opiskelemaan äidinkielen
oikeinkirjoitusta välimerkkien käyttöä
lauseenrakenteita ynnä muuta normaaliin
kirjoitustaitoon kuuluvaa koska jos osaisit
kirjoittaa tekstisi olisi selvenpää
ymmärrettävänpää ja helponpaa lukea...!!!!!?????
helponpaa kirjoitetaan helpompaa...
kielikurssille, kun välimerkkejä et osaa itsekään
käyttää. Komparatiiveistasi nyt ei kannata edes
puhua.
Olisin hirveän kiinnostunut tietämään, miten
tunteitaan voi määrätä tai käskeä? Onko olemassa
jokin "virtakatkaisin", jota painetaan, kun
saadaan tietää, että lämpiä tunteita herätellyt
ihminen onkin varattu??? Itse en ole onnistunut
ihastumisen tunteita kontrolloimaan, vaikka
tarpeen vaatiessa olen tekoni mielestäni
hallinnutkin.
Ihmisiä on tietysti joka junaan. Toisilla
kontrolli pelaa tunneasioissakin. Eräs ystäväni
sanoi jo teinityttönä, että voisi rakastua
ainoastaan rakennusmieheen. Hänen ensimmäinen
poikaystävänsä oli sellainen, ja pari avioitui
hetimiten. Itse en ole vastaavia kriteereitä
koskaan asetellut. Harvat ihastukseni ovat usein
olleet yllätyksiä jopa itselleni eli olen
hurahtanut sellaisiinkin miehiin, jollaisia en
olisi koskaan voinut ajatella edes sietäväni.
Vastaavasti moni "täydellinen" kaksilahkeinen on
jäänyt vain kaveriksi. Tutkimattomia ovat
sydämen/hormonien tiet!
..,jos on heti rakastumassa muihin? Kyllä
ihastumista voi yrittää välttää, mutta tuskin
tarvitsee, jos kokoajan on mielessä, kenen omaksi
on lupautunut! =)
siis ton helponpaa-tyypin kirjoitus oli just
parodiaa yrjö-raukan tekstiä kohtaan(josta oli
tosiaankin vaikeeta saada selvää!;)
että sillee..tuntuuko susta/teistä koskaan että
tv:n komediaksi taikka parodiaksi tituleerattu
sarja menee jotenkin ohi???
:D
*koirakin nauraa sulle...*
Et taida tajuta ihmisten viestejä kun alat
vinkumaan jostain vähäpätöisistä kielioppi-
virheistä. Asia on tärkeämpi kuin jotkut pilkut
ja pisteet oikeilla paikoilla.(vai pitäisikö
sinulle kirjoittaa TÄRKEÄNPI että ymmärrät) Sulle
nauraa monet muutkin minun lisäkseni.
T:fred
Ihmiselle on annettu ÄLY, mitä käyttää.Myös
tunteita saa ja pitää hallita, riippumatta älyn
määrästä.Ethän voi mennä naudan tasolle, sanotaan
että sillä on vain vaisto.Elämässä on tiettyjä
sääntöjä, lakeja jms.Toisen naisen mieheen
(toisen miehen naiseen) ei kosketa -siinä selvä
raja.Olen käyttänyt järkeäni niin monessa
tunnetapauksessa ja voin vain kiittää Luojaa
järkilahjasta.Kyllä tunteita saa järjellä
kuriin. Kokeile!
Käytä järkeäsi, etsi uusi kohde, mene matkoille-
niin saat ajatella rauhassa.Ihastuksia tulee ja
menee.Alkutekiöissä on helppoa ajatella järjellä
ja ottaa seuraavat askeleet sen mukaan, mitä
järki sanoo. Jos menee puuhun, syytä vain
itseäsi: kuka teki ja kuka käski.
Oikeassa olet tutkimattomia on ... tiet . No se
katkaisijan puuttuminen siitä tekikin vaikeaa kun
järki yrittää voittaa tunteet ja rakkaus ei häviä
minnekkään . Juuri se aiheuttaa kärsimykset kun
on luullut pärjäävänsä ilman toista lasten ym.
muiden seikkojen takia ... sydän vaan ei unohda
se sairastaa.......
mä rakastuin ja seki meni hukkaa ku jätkä peti
et ole ainoa joka kokee vääryyttä jätkät on sikoja
suurin osa mut ei ihan kaikki !! pärjäile
Mitäs aloitit niin aikaisin kiertelemisen ja
seksiä tarjoamalla? Nyt kaikki uusi on kulunutta
ja käytettyä. Mitä tarkoitat-"en rakastu"?Selvitä
itsellesi se termi ensin, kun menet kiertelemään
miesmaailmassa. Onko se kuin pihvinsyöntiä -
maistuu -ei maistu? Miltä se sun RAKASTUMISESI
sitten pitäisi tuntua? Mielenkiintoa voi herättää
pienikin asia, vaikka tikulla hampaitten
kaiveleminen, mutta siitä eteenpäin mennään
pienin askelin: onko mukava olla sen seurassa,
kiinnostaako keskustella, maailmanparannusta
kahvinkupin takaana jms. Kaikki pienin
askelin.Äläkä pudota ensiksi pöksyjäsi. Jos olet
noin liikkunut vaikka vuoden - katso sitten mikä
on tilanne.Tulee sitten chattin jakamaan
kokemuksia ja katso, vieläkö puuttuu läheinen
miesseura.
Kuten jo aiemmin totesin ensimmäiseen vastaukseen,
MINÄ EN OLE MAANNUT NÄIDEN MIESTEN KANSSA, joita
olen tavannut. Ainoastaan treffaillut ja
keskustellut. Älä sinäkin yleistä. Minä en tarjoa
seksiä. Haen ihan tosimielellä elämänkumppania,
onko niin vaikea tajuta etten ole kevytkenkäinen.
Jokohan olis tullu selväksi sullekin.
Ei kaikki miehet ole sellaisia! Ota vaikka sokko
treffit. Ei mullakaan mene mitenkään mahtavasti
nämä nais asiat, mutta minä jatkan jatka
sinäkin.Älä anna tunteiden saaha valtaa, ole
niille kova jotka ovat sinulle. HAUSKAA UUTTA
VUOTTA JA HYVÄÄ LOPPU ELÄMÄÄ!!!
Terveisin:URMAZ :)
Ensi rakkauteni, joka kesti yli 2 vuotta, jälkeen
en kohdannut n. 5 vuoteen sellaista ihmistä jonka
kanssa olisin ollut 2 kuukautta pidempään.
Rakkautta ei missään tapauksessa ollut minun
kohdallani, vain pientä ihastumista. Okei nyt
valehtelin yksi mies oli rinnallani yhdessä
vaiheessa 8 kk, mutta en sanoisi tätä
täysipainoiseksi suhteeksi koska seksiä tässä ei
oikeastaan ollut mukana. Joka tapauksessa
turhautumisia välillä tuli, että josko en
tulisikaan koskaan kohtaamaan miestä johon
rakastuisin. En tiedä edelleenkään tuleeko näin
tapahtumaan, mutta tällä hetkellä olen rakastunut
tosin en mieheen vaan naiseen. Kohtalo heitti
elämääni loppukesästä naisen jonka kanssa löysin
jälleen sen tunteen jonka koin joitakin vuosia
sitten. Nyt olen onnellinen enkä vaihtaisi
päivääkään pois tästä suhteesta vaikka se ei
olekaan "normaali" heterosuhde.
Olen kokenut saman-ensirakkaus kesti 3,5 vuotta.
Loppui, kun HÄN MENI mun tyttökaverini kanssa.
Kestin sen, onneksi olin juuri valmistunut, joten
työ vei mennessä ja tuli uusia kavereita-olen
teknisella alalla.Kesti 4 vuotta, tuli uusi
kaveri töihin ja tutustumiskierroksella silmämme
kohtasivat ja PAM! tämä katse meni sydämeen, olin
RAKASTUNUT!
Ajattelin, että pelkäät miehiä, siksi pakenit
naisen luo. Olenko väärässä? Menin myös kipsiin,
liikuin protestiksi ulkona työkavereitten kanssa
(miehiä)ja päätin- tästä eteenpäin en rakastu
enää koskaan.Toisin meni, mutta aikaa se vei.Tätä
rakkauden-rakastumisen tunnetta en unohda, mutta
elämä jatkuu, sitä ollaan vain kerran maan
päällä, joten rohkeutta sulle...
mulla on sama ongelma kuin hänellä ja olen myös
epäillyt heterouttani. Jos jonakin pvänä tajuan
olevani lesbo, en hyväksy itseäni. Hyväksyn muut
ja minusta se on ihailtavaa että uskallat näyttää
sen etkä piiloudu kaappiin kuten monet, mutta en
voisi sulattaa sitä itsessäni. *pelottaa*.
no,jos yhtään helpottaa, niin täällä kärsitään
samasta ongelmasta. kaikenlaiset ihastumisen ja
rakastumisen tunteet ovat olleet niin sanotusti
kortilla viime vuodet. viime kertaisesta
varsinaisesta suhteestakin on jo 3 vuotta, mikä
sinänsä alkaa olemaan 'huolestuttavaa', koska
ikävuosia itselläni on vain 23.
ja mitä siihen heterouden pohtimiseen tulee, niin
sitäkin on tullut pähkäiltyä. edelleen on
kuitenkin todettava, että hetero olen ja siksi
jään.- ja luultavasti myös vanhaksipiiaksi.
Puhu siitä ja tällä sävyllä kun olet 30. Olet
vasta aikuiselämän alussa, minkä ihmeen takia
pitäisi sulla olla kiinteä parisuhde- mihin jää
maailman parantamiset jms nuoren ihmisen
kasvukaudet? Elä ja nauti, parisuhteen aika tulee
vielä.Uskotko? Menin naimisiin 30-nä, vieläkin
ajattelen-olisi ollut vielä lisäaikaa 5 vuotta!
Olin 21 kun seksin aloitin.Vieläkin olen sitä
mieltä, että olen ehtinyt kokea tarpeeksi ja
nauttiakin siitä. Tuulta purjeisiin eikä miesten
perään juoksemiseen.
...minua. Olen erilainen mies, ajattelen asioista
yleensä eri kantilta kuin kukaan muu.
Tuollainen rakkaudettomuus ja se, ettei pysty
rakastumaan , voi johtua epäonnistumisen pelosta.
Ottakaa ihan iisisti! Miksi kaikki nykyään
panikoi näistä ihmissuhteista? Parempi on olla
yksin kuin huonossa seurassa. Tiedän sen itse,
koska aloittelen juuri elämääni yksin vuoden
seurustelun jälkeen. Ihana tunne kun saa pitkästä
aikaa ajatella vain itseään. Kyllä te kaikki
vielä löydätte jonkun, ja jos ei tänään niin ehkä
jo huomenna!
kulje avoimin silmin ja muista että se sun tosi
rakkautes voi olla lähempänä kuin luuletkaan:)Älä
etsi liikaa niin itsellenikin kävi ja olen ollut
mieheni kanssa jo melkein vuoden yhdessä...Onnea
etsinnöille:)
Ei voi muuta sano kuin että huhh! Erittäin
huolestuttavaa muuten jos 23 vuotiaalla on JO
kokonainen vuosi edellisestä suhteesta! Hah! Olen
26v mies, enkä ole seurustellut kertaakaan.
Ystävistäni n. 50% on naisia. Olen 100% hetero
enkä muuksi itseäni muuta. Ympäristö taitaa vaatia
meiltä korvikkeita aidon sijasta.. Omaa VAIMOA
siis vielä kärsivällisesti odottelen ja todella
toivon sellaisen rinnalleni saavani. Rakkautta voi
saada muualtakin kuin "parisuhteesta", esim
vanhemmilta, ystäviltä, mutta ennenkaikkea
Jumalalta. Tää on vastine kaikkiin ed. viesteihin.
P.S. Selvittäkäähän ihmiset itsellenne sanan
"rakkaus" oikea ja alkup. merkitys. Kivaa talvea
kaikille!
se, että ihminen vaatii rakastuakseen sille
otollisen mielen tilan. Ei rakkaus tule
käskemällä, eikä varmaan odottamallakaan. Koita
keskittyä itseesi ja unohda miesongelmasi, kun
voit henkisesti mitä parhaiten näkyy se sinusta
ulospäinkin ja iskuyrityksiä alkaa
esiintyä...niistä löytää varmaan helpommin jotain
sytyttävää, kun mies on aidosti kiinnostunut
Sinusta eikä mistään, mitä ehkä esität tms. Onnea
rakkauteen :)
Hyvä puheenvuoro, komppaan täysin!!!
Olisit vain tyytynyt pieneen kyläkauppaan, nyt
sinulla on valinnan vaikeus.
Rakkaus tulee ja menee, etenkin niitä ihastuksia.
Joskus ei jopa tiedä onko rakastunu vai ihastunu.
On joskus tullut mieleen, että jotkut rakastuu
ulkomuotoon ja sitten huomaa liian myöhään, että
eipäs se ollutkaan tyyppiäni.
Olen samoin miettinyt, että löydänkö itselleni
henkilöä, kuka voisi rakastaa minua. Vaikka en
ehkä löytäisikään, mutta silti ajattelen
toiveikkaana mitä tulevaisuus minulle voisi
tuoda. Sillä ainakin nyt keskityn opiskelemaan,
mutta tietenkin samalla kundeja silmäillen. Sillä
flirtti pitää päivän pystyssä...
rakkaus iskee silloin kun sitä vähiten odottaa.
Se voi jo nyt olla kulman takana..:)
tiedän mitä tarkoiat, sillä itsellänikin on
joskus ollut sama juttu,mutta se viestii vain
aikuistumista...muistan sen kuinka ennen ihastui
todellakin helposti ja saattoi luulla olevansa
rakastunut vaikkakin tunteet hiipuivat vähän ajan
päästä...mieti onko sulla kiire mihinkään?ihan
varmasti vielä sinunkin kohdalle tulee
ihminen,josta aidosti välität mutta niiden
asioiden kanssa ei kannata kiirehtiä.oon itse
seurustellut nyt 1,5 vuotta enkä vieläkään tiedä
onko tämä rakkautta...aika näyttää...ei muuta ku
tsemppiä sinulle ja tiedän ettei oo helppoo olla
yksin,mut ennemmin niin entä huonossa suhteessa
tai sydänsuruissa.
Rakkaus tulee sitten kun on sen aika..et voi
käskeä itseäsi rakastumaan.
Älä tyydy keneen tahansa vaan odota sitä oikeaa!!
Jos tyydyt..niin saattaa olla että vuosien
vieriessä kadut päätöstäsi..ja sitten kadut että
miksi et odottanut.ja jos on jo lapsia ym..asiat
ei enään niin yksinkertaisia.
Etsi elämääsi sisältöä jostain muualta..kukaan
ihminen ei voi sinun elämääsi tehdä
onnellliseksi..vaan sinun on muokattava itse
omasta elämästäsi sellainen että se sinua
tyydyttää.
tsemppiä!!
Rakkaus tulee sitten kun on sen aika..et voi
käskeä itseäsi rakastumaan.
Älä tyydy keneen tahansa vaan odota sitä oikeaa!!
Jos tyydyt..niin saattaa olla että vuosien
vieriessä kadut päätöstäsi..ja sitten kadut että
miksi et odottanut.ja jos on jo lapsia ym..asiat
ei enään niin yksinkertaisia.
Etsi elämääsi sisältöä jostain muualta..kukaan
ihminen ei voi sinun elämääsi tehdä
onnellliseksi..vaan sinun on muokattava itse
omasta elämästäsi sellainen että se sinua
tyydyttää.
tsemppiä!!
Lohdutonta on ihmislapsen elo, tuotahan se elämä
meillä kaikilla on-eli tuttja tunteita. Ei
kaikille löydy koskaan omaa rakasta tai rakkautta
ylipäänsä. Täytyy vaan pärjätä iteksiään. Kivaa
:(, eikö?
Parasta siis vain sinnitellä läpi, ja koittaa
avoimin silmin lähteä mukaan kun joku kiinostaa
edes hiukan (ei mikään kestävä suhde muutenkaan
ala maata kaatavalla&tajunnan räjäyttävällä
valaistumisella...vaan kypsyy hiljalleen)
Mulla tuntuu olevan sit päinvastanen onkelma,
must tuntuu että mä rakastun jokaikiseen
hyvännäköseen jätkään, joka kiinnittää muhun
huomiota...ei kiva juttu sekään oikeestaan.
Mut..kai se sit on tällästä nuorena...
Sama tilanne eri eväin, mutta uskon sen oikean
olevan vielä jossain... tsemppiä
sitä vanhempanakin rakastuu kun löytää sen OIKEAN.
Ja niinhän sitä sanotaan, että jos rakastuu edes
kerran elämänsä aikana on jo saanut
paljon...monet meistä eivät koskaan koe rakkautta!
Joten jos olet joskus ollut rakastunut - ole
onnellinen -
Kun on kaikki miehet nuohonnut läpi niin eihän se
tunnu enään missään !!! Kaikki on koettu. Pientä
pidättyväisyyttä pitäisi harrastaa nyt.
Vielä kerran sanon sen etten ole maannut näitten
miesten kanssa, joita olen tavannut. Eli en ole
mikään seksinhimoinen munahaukka vaan tosimielellä
liikenteessä.
Sanotaan ettei tosi rakkaus löydy kuin etsimällä,
toiset taas sanovat että se tulee kyllä eteen. On
turhauttavaa odottaa vuosia mutta etsiminenkin
raastavaa, mutta hetkeksi voi pysähtyä. Sen
jälkeen jaksaa taas elää täysillä.
taidatpa olla sitten joku v*tun lespo tai jotai
bi-seksuaali...tai yleisesti ottaen huora....
En tiedä miksi näin on mutta olen huomannut
saman "ongelman" itselläni. Rakastuin kerran...
siitä on jo 6 vuotta. Olimme pari vuotta
yhdessä... kumppanini petti. Enkä ole sen jälkeen
rakastunut kehenkään. Kukaan ei ole saannut minua
tuntemaan yhtään mitään. Ehkä se on
varovaisuutta, pelkoa että tulee pettyneeksi
uudestaan. En silti tunne
itseäni "tunnevammaiseksi". Iloitsen ja murehdin
niin kuin ennenkin. Mutta enää ei tunteet ole
niin pinnassa kuin ennen. Mutta silti jaksan
odottaa ja toivoa että se joku on jossain. Ehkä
tapaan hänet joskus ... ehkä en... Yksin
elämiseenkin tottuu ikävä kyllä. Yksi ikävä puoli
siinä tietysti on... yksin on huono jälkikasvua
saada. Varsinkin miehen.
Tsemppiä... Toisille rakastuminen on vaikeampaa
kuin toisille. Ihmiset ovat erillaisia ja sehän
meissä on mielenkiintoista. Ja jokainen ihminen
on tutustumisen arvoinen. Eikä ystäviä voi ikinä
olla liikaa.
Moi !
Kaikilla on varmasti aina välillä vaikeuksia
rakastua ja rakastaa, vaikka haluaisikin. Joskus
kun oikein pahasti joutuu pettymään (toiseen
ihmiseen tai mihin vaan), niin luottamusta on
vaikea saada takaisin. Uskon kyllä sen, että et
seksin kiilto silmissä miestä metsästä. Tottakai,
jos kertoo tapailleensa paljon miehiä, niin
helposti voi saada väärän kuvan. Kyllähän se
luonnollisesti ihmetystä aiheuttaa, jos usein
kulkee eri miehen kanssa. Yleensähän kuitenkin
jonkun valitsee, jonka kokee toisia tärkeämmäksi.
Vaikka en osaa mitään yksiselittäistä vastausta
antaa, kuitenkin olisi tärkeää olla
mahdollisimman avoin (vaikka se vaikeaa olisikin)
ja kertoa vaikeistakin asioista toiselle.
Sellaisiakin miehiä vielä löytyy, jotka jaksavat
kuunnella negatiivisiakin asioita ja osaavat
ymmärtää, kunhan vain kaikesta jutellaan ja on
toiselle rehellinen, sehän on kaiken a ja o.
Ennen kaikkea, jos sinulla on joku, joka haluaa
olla kanssasi, niin olisi tärkeää, ettet ainakaan
työntäisi häntä syrjään. Uskollisuus myös ystävää
kohtaan on erittäin tärkeää. Myös mielestäni
halaus kertoo puhtaimmillaan, että toinen
välittää oikeasti. Eli jos itse pidät jostakin
henkilöstä, pieni halaus kertoo kaiken. Eikä
silti tarvitse ajatella mitään sänkyleikkejä. On
myös miehiä, jotka eivät heti ensimmäiseksi
ajattele sänkyyn kaatamista, mutta halauksia moni
mieskin haluaisi.
Tietysti ehkä sinulla voi olla rima hieman liian
korkealla, ehkä etsit liian täydellistä miestä
(sitä en todellakaan voi tietää kun en sinua
tunne, enkä halua mitenkään arvostella), koska
ihmisen arvon näkee silloin kun pystyy
ajattelemaan toisen ilman titteleitä,
varallisuutta ja sen sellaisia, niillähän ei
oikeasti ole merkitystä. Toisessa
joitakin "huonojakin" ominaisuuksia pitää sietää
eikä se silti tarkoita, että pitäisi tyytyä
kaikista huonoimpaan vaihtoehtoon. Mielestäni
myös olisi tärkeää, että jos sulla on mies, jota
tapailet esim. hyvänä ystävänä (varsinkin jos
oikeasti pidät hänestä, niin silloin ei ainakaan
saisi etsiä muita miehiä, sen kyllä huomaa aika
nopeasti ja ystävä voi luulla, että leikittelet
hänen kanssaan, vaikka tarkoituksesi ei se
olisikaan) eli ainakin yksi mies kerrallaan, jos
miehiä tapailet.
Rakkaus on kahdensuuntaista tunnetta, jos on
valmis rakkautta antamaan, niin kyllä sitä
saakin. Sen oikean tunteen vaan tuntee, ei sitä
voi selittää. Haluaa vain olla toisen lähellä
enemmän, ikävöi kun joutuu olemaan erossa
toisesta, valmis olemaan vieressä, tapahtui mitä
tahansa.
Pystyt siihen varmasti, siinä kuin kuka tahansa
muukin !!!
Iloisuutta lisää, ajattele positiivisesti !!!
Ehkäpä olet jo Hänet tavannut, muistele
taaksepäin, ehkä joku tapaamistasi miehistä olisi
juuri Sinua varten !!! Tai Rakkaus voi kävellä
vastaasi vaikka huomenna, eihän sitä tiedä !!!
Eikä koskaan saa antaa periksi !!!
Haluatko jutella lisää asiasta kanssani ?
Ilmoittelethan miten sinuun saisin yhteyden.
Vastauksesi sai minut ajattelemaan. Voisin toki
jutella kanssasi lisää ja mielelläni. Mutta en
taida uskaltaa laittaa sähköpostiosoitettani
tänne, en kaipaa häiriköitä kuitenkaan. Onhan tämä
julkinen palsta. Kerro sinä, miten voisimme
jutella lisää? Chatissa? Sokkotreffihuoneessa?
Voitais jutella vaikka sokkotreffihuoneessa !
Olen nikillä M31. Odottelen !
tuskinpa sulla on aika vielä lopussa,yritä vaan
katella ihan rauhassa,seurustele ystävien kanssa
ja kattele molempia sukupuolia..
ei kai tässä kiire ole?
;)...
sinkkuudestasi!
Hei! Itse olen 18-vee ja tuntuu että olen elämäni
aikana tavannut pelkästään vääriä miehiä.. Olen
tavannut todella mukavia miehiä, mutta he eivät
vain jaksa kiinnostaa kovin pitkään.. En tiedä
johtuuko se rauhattomasta luonteestani vaiko enkö
ole vielä tavannut sitä oikeaa..? Tämä on aika
turhauttavaa.. Ei se tietenkään maailman
vakavimpiin ongelmiin kuulu, mutta kuitenkin. On
aika kauheaa kun vain toinen osapuoli rakastaa,
mutta eihän sitä voi säälistä tai
velvollisuudentunteesta seurustella..
Sitten on niitä miehiä joista olen välittänyt,
mutta he ovat kaikki vain käyttäneet minun
rakkauttani tai ihastumistani hyväkseen.. Itsekin
olen miettinyt josko kannataisi ryhtyä lesboksi,
vaikka eihän sitä niin vain ryhdytä.. Kuitenkin
tuntuu että sopisin paremmin yhteen naisten
kanssa.. Ehkä olen mies naisen ruumiissa..?
Tuli aika paljon asiaa.. Kommentoikaa ihmeessä!!!
En edes tiedä mitä se rakastuminen on. En tiedä
olenko niin kylmä vai mikä minun on, mutta en ole
ikinä rakastunut. Viides vuosi on mieheni kanssa
meneillään, mutta rakastunut en ole. En voi
ymmärtää todellakaan mitä se on... Tottakai
nalleani rakastan, mutta se on tullut
kiintymyksen kautta ja sitä kautta, että hän on
paras kaverini. Edes pienintä mustasukkaisuutta
minulla ei hänestä ole. Kai täytyy vai odotella,
että joku vie jalat alta. Mutta onko se pidemmän
päälle kenenkään kanssa sen kummallisempaa?
Arkisuus rasittaa joka suhdetta. Jos olisi kunnon
haaremi, niin tilanne voisi olla toinen =)
Yleisimmät vastaukset täällä tuntuivat olevan, että kyllä se rakkaus tulee vastaan kun odottaa ja vanhanakin rakastuu kun "se oikea" sattuu kohdalle... Rohkenen olla eri mieltä. Itse uskon, että minulle on "se oikea" jossain vasta siinä vaiheessa kun sen näen.
Jotenkin ihmetyttää ihmisten kammo sinkkuutta kohtaan. Itsekin sanoit ettet jaksa elää sinkkuna enää. Miksi et? Sen vielä ymmärrän, jos biologinen kello tikittää ja lisääntymisvietti painaa päälle. Ihminen kuitenkin on eläin, ja vieteilleen on paha sanoa ei. Usein vaan tuntuu, että ihmiset haluavat seurustella vaan seurustelun takia. Kertokaa joku minullekin, mikä siinä parisuhteessa on niin helvetin hienoa, että ilman sitä ei voi elää??? Onko minussa vikaa, kun viihdyn sinkkuna aivan loistavasti?
Voi olla, että kadun siinä vaiheessa, kun 70 ukkona makaan sairaalassa dementoitumassa, eikä ole vaimoa jälkikasvusta puhumattakaan itkemässä sängyn vierellä, mutta justnyt haluan oppia asioita, nähdä maailmaa ja nauttia elämästä. Ei siihen tarvita parisuhteita asioita mutkistamaan...
mä jo pelkästää paremman seksin takia olisin
valmis suhteeseen. Sitten on kanssa se, että jos
tuntee hirveesti tarvitsevansa rakkautta, mutta
ei sitä saa... Ja sitten jos saa niin tietysti
sen ottaa vastaan. On ihan jees olla sinkku, voi
harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, mutta harmi
vaan, että niin harva kiinnostaa edes seksin
merkeissä, ja yleensä noi yhdenillan jutut on
olleet vähän laimeanpuoleisia kokemuksia. Kyllä
ihmiset tarvitsee toisen ihmisen lämpöä, ja
jotenkin meillä on myös tarve sanoa, että tämä on
se minun ihminen, se paras ja tärkein.
Haluamme,että meillä on joku, joka tuo elämäämme
merkitystä. (tietysti parasta olisi jos sitä
olisi jo omasta takaa)
Pitihän se arvata. :) Itse kuitenkin elän vaikka
selibaatissa mieluummin kun parisuhteessa
pelkästään seksin takia. Tasapainoinen suhde kun
on paljon muutakin kuin seksiä. Jokainen tottakai
tarvitsee toisia ihmisiä, mutta läheisyyttä ja
lämpöä voi saada myös ystäviltä ja sukulaisilta.
Voi olla, että omalle kohdallenikin tulee tarve
saada jotain enemmän, odotan mielenkiinnolla. =)
Tällä hetkellä kuitenkin elämässäni on riittävästi
sisältöä muutenkin.
Se ystävien läheisyys. Kun niiden kanssa tulee
sitten vahingossa mentyä liian pitkälle, ja kohta
ei ole ystäviä ollenkaan.
En kyllä itsekään usko Siihen Oikeaan, tai
mihinkään muuhunkaan. (Usko on niin kovin vahva
sana) Mutta Rakkautta on, ja tiedän, että se on
pakko jakaa jos sitä tuntee.
Riitän itselleni varsin mainiosti, kunnes
rakastun, ja sitten tuntuu niin kovin tyhjältä
lukea yksin kirjaa sängyssä...
(Mutta mitä se rakkaus on: ei kai sellaista
ihmistä voi päästää menemään, joka tajuaa, kuinka
kertakaikkisen loistava ihminen olen?)
Try me!!
Kysymykseeen. Ei välttämättä.
olen neljä kuukautta sitten eronnut
poikaystävästäni.rakastan häntä vieläkin niin
paljon,että pelkään myös,etten pysty rakastumaan
enää kehenkään.mutta asia ei ole myöskään sinun
kohdallasi näin;me rakastumme,kun olemme siihen
taas valmiita!!!usko pois.rohkeasti vaan yritystä
kehiin ja tunteet esiin!!!
Se on aivan totta, että nuorempana rakastuu
herkemmin. Ja jos sinulle on käynyt niin, että
joku mies on vienyt sen rakkauden sirpaleen
mukanaan pois. Niin että se on hänellä, sinulla
ei ole sitä...
luin palstasi ja se oli todella
mielenkiintoinen.ehkä sä et ole valmis
sitoutumaan johonkin mieheen vaan yrität löytää
se oikea miehen elämässäsi.en ymmärrä kyllä et
jotkun täällä pilkkaa moisesta jututsta, se on
ihan normaalia et yrittä löytää elämänkumppania
itelle,ei sitä sänkyyn tarvi kuitenkaan mennä.tai
eihän se minulle kuuluu.mutta jokainen ihminen
tekee päätöksensä meneekä sänkyyn vai ei. kyllä
se jonakin päivänä amorin nuolet osuu vielä
sullekin usko pois.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on hiukan väärä
kuva elämästä, rakkaudesta ja parisuhteesta.
Jahtaat ruusunpunaisia tunteita, joita ei
kuitenkaan kuulu, ja pidät niitä jonkinlaisena
tosi rakkauden indikaattorina. Tapaamasi
miehet "eivät ole kiinnostavia". Olisiko
lähtökohdassa jotain vikaa?
Rakkaus on tahdonvalinta, määrätietoista
sitoutumista parisuhteen kehittämiseen toisen
ihmisen kanssa. Tämän suhteen kuluessa tunteet
menevät ja tulevat. Niitä ei kannata liikaa
seurata.
Yritä kasvaa aikuseksi.
Sinulla on huoran. luonto sillä ne naiset jotka
ei osaa rakastua rupeavat huoraksi.
Voisko vika olla geeneissä.
Jos olisit vaivautunut lukemaan aiempia
vastauksiani juuri tämänkaltaisiin vastauksiin,
tietäisit etten makaa kyseisten tapaamieni
miesten kanssa. Aivan turhaa siis tuo huorittelu
eikä geeneistäkään todellakaan ole kyse. Etkä
kyllä muutenkaan voi noin sanoa,
että "rakastumattomat" naiset alkavat huoraamaan.
Et tosiaan ole yksin tämän ongelman kanssa!
Minusta tuntuu aivan samalta ja varmasti monista
muistakin. Olen kokenut ensirakkauden (luulen
ainakin niin). Tunne oli yksipuolinen ja sydämeni
särkyi pahoin. Sen jälkeen on ollut ongelmia
löytää ketään johon rakastua...
kuulostaa vähän samalta mitä olen itsestäni
ajatellut.epäilen että itselläni se on johtunut
kun on saanut paskat silmille pari kertaa.
(pettänyt)sen takia en varmaan uskalla
rakastua.onko sulle käynyt samoin?
Kyllä mua on petetty, mutta olen myös sen jälkeen
ollut rakastunut. Mietin tuossa, että edellisellä
suhteellani varmaan on vaikutusta
nykyiseen "rakastumisherkkyyteeni". Edellinen
suhteeni ei ehkä ollut aivan terveellä pohjalla,
ongelmia puolin jos toisinkin. Kenties
luottamukseni miehiin on sittenkin menettänyt
pohjansa.
Miehillä ainankin toimii siten että kun tarpeeksi säätää niin kukaan ei tunnu enää miltään.
Hameväestä olen ollut huomaavinaan, että paljon säätäneet on lopulta aika jäässä tunteiltaan. Eivät enää tunne täysilä, eivät enää "jaksa" olla suhteessa mukana täysillä, kun kumminkin kohta taas mies vaihtuu.
Ei saa masentua. Ota yhteyttä jos kiinnostaa.
Ihan samat fiilikset täällä. Monia miehiä olen treffaillut, mutta kukaan ei ole minuakaan saanut syttymään. Olen ruvennut miettimään, missä vika. Huojentavaa kuulla, että joku toinenkin kamppailee saman asian kanssa.
Jaksan kuitenkin uskoa, että minulle on vielä jossain olemassa se oikea. Varmasti sinullekin. Älä menetä toivoasi, nauti niistä asioista, joita sinulla on! Voit tavata sen elämäsi miehen vaikka jo huomispäivänä, kukas sen tietää! Maailman paineet ovat kovat - koko ajan pitäisi olla sutinaa ja niin ihastunut ja rakastunut... kuuntele sydäntäsi. Monet pinnalliset ihmiset elävät todella huonoissa parisuhteissa, joissa ei todellisesti edes ole rakkautta tai hellyyttä. Paljon kauheampiakin asioita on kuin yksinäisyys - jos otat miehen, jota et todella rakasta, petät itseäsi, etkä voi olla onnellinen. Ajattelen niin, että ihmisten kohtalot ovat hyvin erilaisia, ja joskus me vain joudumme odottamaan. Rakkautta ei voi väkisin ottaa, eikä sen tulemista kohdalle voi hoputtaa. Lakkaa ajattelemasta asiaa liikaa ja nauti elämästäsi!
Pidetään yhdessä lippu korkealla ja luotetaan siihen, että se oikea tulee vielä kohdalle! :)
VAI NIIN