Keuruun ja Mertiönrannan

Veikkaan, että Mertiörannan tilaisuudessa keskityttiin Raamattuun ja puhuttiin totuutta suoraan ja Keuruulla keskityttiin viihtymiseen ja puhuttiin ympäripyöreitä ja korvasyyhyyn.

Saatan olla väärässäkin. Ei ole kauheasti kokemusta. 2000-luvun alussa kävin kerran konffassa ja ei vakuuttanut sitten yhtään. Tyhjää pumppausta ja maailman matkimista.

Jos lihasi viihtyy Keuruulla, kertoo se jo jotakin asiasta. Minä en ole koskaan ottanut Keuruun uskontoa todesta. Se on sitä uus'helluntailaisuutta, jumalattomuutta uskonnollisuuden vaatteissa, eikä johda Taivaaseen. Elät valtavassa harhassa. Liikemiehet huijaavat sinua.

Mertiönrannan uskosta en tiedä, muutoin kuin on mielikuva, että se on sitä vanhaa helluntailaisuutta, jolla edes on jonkinlaiset edellytykset läpäistä tuomitsevan Jumalan seula, silloin kun laitetaan uskonelämää vaakakuppiin. Toisaalta tiedän, heidän oman fooruminsa ("Ilosanoma!") kautta, että he nimittelevät meitä kristittyjä kirkkouskovia antikristuksen palvojiksi, eivätkä kelpuuttaneet minua ev.lut.kirkon jäsenenä Taivaaseen, ajoivat viikossa ulos foorumiltaan ja poistivat kaikki kristilliset kirjoitukseni, kuin Mooses faaraon hovista.

Itse tulin aikoinani nk. uskoon, mitä ilmeisimmin niillä, nykyään Mertiörannan opeilla, joita uus'helluntailaiset jumalattomat aivan avoimesti pilkkaavat esim. Helluntaikirkon Netmissiossa. Kun yritin aikoinaan lähestyä tätä entistä kuppikuntaani kirjautumalla Netmissioon ja todistin uskostani, sain röhönaurut silmilleni, ihan ylläpidon taholta ja mulle sanottiin, että eihän kukaan enää noin usko.

Minä kyllä uskon. Mutta varsinaisen kristinopin löysin vasta jätettyäni helluntaiuskonnon ja liityttyäni kristilliseen kirkkoon. Jotkut aatteet ja asenteet ovat itselläni kuitenkin sitä vanhahelluntailaista perua ja sitä nää tämänkin foorumin uushelluntailaiset vihaavat minussa kuin ruttoa: olen nimittäin uskossa ja nämä Keuruu-hellarit juttelevat mieluummin muista asioista kuin esim. evankeliumista, kuten kristittyjen synneistä ja kesto-haaveestaan: kuinka pian kristittyjä aletaan vainota.

Mertiönrannassa oli aito, hyvä ja turvallinen hengellinen meininki!

Laulut hoitivat kuulijoita ja yhteislaulut laulajia.

SANA oli aitoa ja puhdasta. Ei mitään temppuilua ja shownpitoa pöntössä.

Ilmapiiri rauhallinen ja levollinen.

Homma pelasi.

Ei ollut tunnelma kuin arabilaisella torilla kuten Keuruulla.

Motiivit ja tavoitteet hengellisiä.

Jos et siellä viihtynyt, olet ilmeisesti imenyt itseesi Nokia Missionin, Marko Selkomaan, Paavo Järvisen ja muiden toisen evankeliumin julistajien hapatteet.

Se on aivan sama mihinkä seurakuntaan kuuluu ( kunhan se on kristillinen) tai käykö Mertiönrannan vai Keuruun tilaisuuksissa. Pääasia on että asiat tuonne ylöspäin ovat kunnossa. Eikä minusta uskoon tulo tarkoita sitä että pitää eristäytyä täysin maallisesta maailmasta ja pukeutua mustaan kaapuun !! Minä olen uskovainen mutta nautin hyvin paljon maailman tarjoamista anneista kuten elokuvissa käymisestä,maallisen musiikin kuuntelemisesta ja kaikesta mistä tulee hyvä olo. Ei se vie minua yhtään sen kauemmaksi jumalasta kuin ketään muutakaan

http://www.youtube.com/watch?v=BqCVR6PBx1I

Alotuksesta poimin kohdan jota mukana olleena ihmettelen:

"Ajattelin vain kun jotenkin tuolla Mertiönrannassa tunnelma oli jotenkin painostava ja ahdistava. Kaikki maallinen oli syntiä ja kuolemaksi. Kaikki tuomittiin ja oltiin jotenkin hyvin ahdasmielisiä".

- Miten siellä ruokailuissa, kahvioissa, kentällä eri puolilla - ja sitten kokouksissa - tuollaista koki. Missä 'kaikki tuomittiin'?

---------------------------------------
Jossakin toisessa viestissä kerrottiin nettifoorumista - helluntaikansallako?
En ole kuullutkaan enkä nyt löytänyt.

Tiedättekö mitä, minä luulen että Jumala on aika huumorintajunen, kun teidätkin loi.

> Jos hän olikin lesd. körttiseuroissa, siltä tuo enemmänkin kuulostaa. <

Lestadiolaisuus ja herännäisyys, jota myös körttiläisyydeksi kutsutaan ovat Suomen luterilaisen kirkon ns vanhoja herätysliikkeitä. Ne evät ole sama asia. Molemmat ovat syntyneet kuten myös rukoilevaisuus ja evankelisuus jo 1700 luvulla ja 1800-luvun alussa..

Lestadiolaisuus on Lars Levi Lestadiuksen toiminnasta Lapista alkanut useisiin haaroihin jakaantunut herätysliike. Herännäisyys on Pohjanmaalla ja Savossa syntynyt herätysliike.
Körttikansa edustaa ns alatietä eikä sen keskuudessa ilmene erityisiä yleiskirkollisuudesta eroavia oppeja. Heränneet eivät elämöi uskollaan. Herännäisyys lienee kirkon herätysliikkeistä kaikkein suvaitsevin.

Muita kirkon sisäisiä herätysliikkeitä ovat evankelisuus, rukoilevaisuus ja edellisiä humattavasti nuorempi viidesläisyys, johon kuuluvat Luterilainen Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura sekä Suomen Raamattuopisto ja Lähetysyhdistys Kylväjä.

Päivi Räsänen on viidesläinen, jos se jotakin kiinnostaa. Mikään näistä ei liity Helluntaiherätyksen yhteyteen tai toimintaan. Korkeakirkolliset ovat aktiiveja herätysliikkeisiin kuulumattomia luterilaisia.

Helluntailaiset Suomessa ovat jakaantuneet Helluntaikirkkoon ja Helluntaikansaan.
Molempien jäsenet ja kannattajat kuuluvat yleensä paikallisiin helluntaiseurakuntiin, joista osa voi kuulua seurakuntanakin Helluntaikirkkoon, vaikka osa jäsenistä ei siihen kuuluisi.

Helluntailaistaustaisia ovat myös Helluntaiystävät, jotka eriytyivät omaksi ryhmäkseen heti helluntaiherätyksen rantautuessa Suomeen. He eivät halunneet sitoutua seurakuntamalliin, vaan halusivat jatkaa informaaleina ryhminä ja pitivät järjestettyä seurakuntaa rajoittavana. Ero tapahtui jo 1920-luvulla. Helluntaiystävien nykyisestä toiminnasta, sen laajuudesta tms. en tiedä.

Viime vuosina on syntynyt myös uusia ns karismaattisia seurakuntia. Joillakin niistä voi olla jonkinlainen helluntailainen tausta, mutta toiminta painottuu ehkä enemmän nimensä mukaisesti karismaattisuuteen. Tokihan helluntaiseurakunnat ovat kaikki karismaattisia siinä mielessä, että niissä ilmenee armolahjojen käyttöä, mutta ei samanlaista kuin uusissa yhteisöissä, joissa on ainakin osittain perinteisistä helluntaiseurakunnista poikkeavia toimintatapoja ja ilmenemismuotoja.

Itse olen sillä kannalla, ettei jakoa Helluntaikirkon ja Helluntaikansan välillä kannattaisi enää syventää.
Kaikki olemme Jumalan lapsia, joiden tulee rakastaa toisiaan ja pyrkiä mahdollisimman suureen yksimielisyyteen. Seurakuntia ja yksilöuskovia ei saisi pitää inhimilisten intohimojen pelinappuloina.

En ollut tänä vuonna kummassakaan kesäjuhlasa. Mielestäni Keuruun juhlat ovat muuttuneet paljon entisistä ajoista eikä kaikessa välttämättä parempaan suuntaan. Ymmärrän, että ajat ja tavat muuuttuvat ja joiltakin osin niiden pitääkin muuttua, mutta minua vähän viiltää juhlilla nykyisin vallitseva hengettömyys.

"Sen lupaan, että jatkossakin Mertiörannasta löytää varmasti vähän vanhoillisempaa kokousmenoa; ei ole ylistys-popia, Jou-Mänin puolivillaisia lavaesityksiä tai muuta oheistoimintaa."

KIITOS! iso kiitos tästä koska viihteelle on ihan omat foorumit ja vaikka mertiörannassa opetetaankin totaalista pyhittäytymistä maailman viihteestä, niin Wilkerson katseli kuitenkin sekulaaria 2. maailmansodan sotadokumentteja. :)

Mielestäni Mertiörannan opetus antaa yksilöuskovaiselle omantunnonvapauden kuitenkin enkä ymmärrä tuota painostus asiaa jonka ketjun aloittaja on kokenut.

Mertiöranta edustaa klassista kristinuskon tulkintaa sitoutuneena sana-inspiraatio oppiin ja klassista Pekka Brofeldtin suomessa syntynyttä helluntailaisuutta. kiitos Mertiöranta.