Abrahamin lapset

"Aabrahamin lapseus" edellyttää tiettyä tapaa syntyi juutalaisuudessa jo paljon ennen Jeesusta ja elää edelleen voimakkaana suullisessa opissa(Gemara).

Joka ei ole armollinen ei ole Abrahamin lapsi, joka ei puhu totta ei ole Abrahamin lapsi jne jne
Muuten Jeesusta ei voi ymmärtää juutalaisuutta tuntematta, kirjoituksesi on malliesimerkki tästä.

Samalla kun maailma pimenee ja antisemitismi
nousee arabiöljyllä ostettujen
tiedotusvälineiden kertoessa väritettyjä
ja valheellisia uutisia Israelista, osa
kristikuntaa luisuu mukaan tähän valheiden
verkkoon. Ne kristityt, jotka eivät
valvo eivätkä seuraa ajan merkkejä
Raamatun valossa, omaksuvat maailman
hengen ja yleisen mielipiteen, ja
yrittävät sen mukaisesti turhentaa myös
Raamatun selkeän opetuksen Israelista
Jumalan omaisuuskansana. He vääntelevät
Jumalan Sanaa omien mielipiteittensä
mukaisiksi sen sijaan että ojentaisivat
omat mielipiteensä Jumalan Sanan
mukaisiksi.
Vanha harhaoppi nimeltä ’’korvausteologia”,
jonka mukaan Jumala olisi muka
kerta kaikkiaan hyljännyt omaisuuskansansa
Israelin ja ottanut kristillisen
seurakunnan sen sijasta ”uudeksi Israeliksi”,
nostaa taas päätään niin kuin
aina silloin kun antisemitismi maailmalla
lisääntyy.
Raamatun profetiat kertovat, että lopun
aikoina koko maailma kääntyy Israelia
vastaan ja tulee myös saamaan Jumalan
tuomiot osakseen tämän vääryyden
vuoksi. Tuntuu kipeältä nähdä, että osa
kristikuntaa suistuu mukaan tähän valheeseen.
Vain sukupolvi sitten suuri osa Euroopan
kristittyjä omaksui juutalaisvastaiset
asenteet ja tuotti siten häpeää Herransa
nimelle ja suunnatonta kärsimystä
Hänen omaisuuskansalleen; tänään ilmapiiri
näyttää muotoutuvan samanlaiseksi.
Korvausteologiaa propagoidaan
taas eri puolilla maailmaa, niin valitettavasti
myös meillä Suomessa sellaisissakin
kristillisissä piireissä, missä Jumalan
tulet ovat joskus palaneet kirkkaina
ja Jeesuksen tulemuksen odotus on ollut
elävää.
Korvausteologia pilkkaa
Jumalan uskollisuutta
Raamattu osoittaa, että Jumala on uskollinen
ja luotettava. Hän ei riko tekemiään
liittoja. Hän pysyy uskollisena,
sillä itseänsä kieltää Hän ei saata. Jumala
kurittaa ja kasvattaa omaisuuskansaansa,
mutta liittoaan Hän ei riko. Juuri
siksi, että Israel kantaa Jumalan ilmoitusta
meidän kaikkien muiden hyväksi,
se on joutunut kärsimään enemmän kuin
yksikään toinen kansa.
Profeetta Aamos ilmoittaa 3:2, että juuri
valinnan vuoksi Israel joutuu tarvittaessa
tarkkojen kurinpitotoimien kohteeksi.
3. Moos. 26. luvussa, joka on profeetallinen
näky kansan tulevaisuudesta,
Jumala ilmoittaa Israelille siunaukset,
jotka tulevat sen osaksi, jos se on kuuliainen,
ja kiroukset maastakarkoituksineen,
jotka sitä kohtaavat, jos se ei ole
kuuliainen.
Luku kuitenkin päättyy Jumalan uskollisuuden
lupaukseen ja liiton pysyvyyteen:
’’Mutta sittenkään, vaikka he ovat
vihollistensa maassa, en Minä heitä hylkää
enkä viero heitä niin, että lopettaisin
heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa;
sillä Minä olen Herra, heidän Jumalansa”
3. Moos. 26:44. Siunaukset ja
rangaistukset ovat ehdollisia, liitto ei ole
ehdollinen.
Myös apostoli Paavali vahvistaa Jumalan
uskollisuuden kirjoittaessaan Rooman
kristityille Israelista: ’’Jumala ei
armolahjojansa ja kutsumistansa kadu”
Room. 11:29 Oi Jumalan ihanaa uskollisuutta!
Juuri siksi, että Hän on uskollinen
omaisuuskansalleen, me voimme
luottaa Hänen uskollisuuteensa myös
meitä kohtaan.
Kristikunnan historia on synkempää ja
syntisempää kuin juutalaisen kansan
historia konsanaan. Jumala olisi jo aikaa
sitten hyljännyt meidätkin, jos Hän ei
olisi uskollinen ja armahtavainen.
Jumala itse kasvattaa kansaansa, meille
muille Hän ei ole antanut minkäänlaista
oikeutta koskea heihin, eikä meillä olisi
siihen varaakaan, sillä puutteistaankin
huolimatta Israel käyttäytyy paremmin
kuin yksikään toinen hyökkäyksen kohteeksi
joutunut kansa. Israelin eettinen
taso on korkeampi kuin yhdenkään sen
naapureista tai ns. kristityistä kansoista,
joiden tilillä on paljon enemmän sotia ja
verenvuodatusta kuin Israelin tilillä.
Raamattu sanoo, että ne, jotka koskevat
Israeliin, koskevat Jumalan silmäterään.
Ne, jotka liittoutuvat syvyyden
voimien kanssa tuhotakseen Israelin,
tulevat saamaan tuomion pahuudestaan
ansionsa mukaan. Meidän tehtävämme
on siunata, lohduttaa, rakastaa ja tukea
Jumalan omaisuuskansaa.
Korvausteologia versoo
ylpeyden synnistä
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään
profeetallista tekstiä varoittaessaan
kristittyjä ylpeyden synnistä juutalaisen
kansan rinnalla. Näin hän varoittaa:
’’Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut
pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu oikeitten oksien joukkoon,
ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi
öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos
ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata
juurta, vaan juuri kannattaa sinua”
Room. 11:17 – 18.
Juuri tähän ylpeyden syntiin kristikunta
lankesi keksiessään korvausteologian.
Roomalaiskirjeen luvut 9 – 11 ovat paremmuudestaan
ylpeilevien kristittyjen
laiskanläksy.
Korvausteologia versoo
epäuskon synnistä
Ennen vuotta 1948 monet kristityt eivät
uskoneet, että juutalainen kansa voisi
vielä palata takaisin omaan kotimaahansa
ja juutalainen valtio syntyä. Heidän
epäuskonsa joutui häpeään, kun Israelin
kansa alkoi palata takaisin lukuisien
Raamatun profetioiden mukaan, ja
kun Israelin valtio syntyi yhdessä päivässä
Jes. 66:8 mukaan.
Nyt epäuskon apostolit julistavat, että
koko kansa ei voi tulla tuntemaan Jumalaansa
eikä pelastumaan, eikä se niin
ollen voi olla Jumalan omaisuuskansa.
Raamattu kuitenkin profetoi selvästi,
että Israelin kansa palaa ensin takaisin
niin kuin kuivat luut tulevat kolisten
yhteen, ja prosessin lopulla kansa kokee
Hengen vuodatuksen. Jumala saa aikaan
tämän koko prosessin, kotiinpaluusta
alkaen Hengen vuodatukseen
asti, oman pyhän nimensä tähden eikä
kansan virheettömyyden vuoksi Hes.
36:22 – 28, 37:1 – 14.
Sakarja 12:10 kertoo, että Jumala tulee
vuodattamaan kansansa ylle armon ja
rukouksen hengen, ja he tunnistavat
Messiaansa. Jer. 31:34 profetoi, että koko
kansa, pienimmästä suurimpaan, tulee
tuntemaan Jumalan. Paavali vahvistaa
saman profeetallisen tulevaisuuden
Room. 11:26: ’’ja niin kaikki Israel
on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on:
”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa
jumalattoman menon Jaakobista”.
Ylpeys on maailmankaikkeuden ensimmäinen
synti, siihen Lucifer lankesi.
Sen jälkeen hän olikin pian kylvämässä
epäuskon syntiä ihmisten sydämiin;
käärme kuiskutteli paratiisissa: ’’Onko
Jumala todella sanonut?” Kristikunnan
on tehtävä parannus sekä ylpeyden että
epäuskon synneistä, jos se haluaa osakseen
Jumalan siunauksen.
Jeesus vahvistaa Israelille
annetut lupaukset
Jotkut korvausteologian suossa harhailevat
opettajat sanovat, että Israelin maa
ei ole tärkeä, koska Jeesus ei muka puhu
mitään siitä. Kyllä Hän puhuu. Hän sanoo
Matt. 5:17 - 18:”Älkää luulko, että
Minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan;
en Minä ole tullut kumoamaan,
vaan täyttämään. Sillä totisesti
Minä sanon teille: Kunnes taivas ja maa
katoavat, ei laista katoa pieninkään piirto,
ennen kuin kaikki on tapahtunut”.
Sekä Mooses että profeetat kertovat Israelin
kansan hajotuksesta, mutta myös
sen kokoamisesta. Kokoaminen ei tapahdu
mihinkään kuvitteelliseen paikkaan
tai utopiaan. 5 Moos. 30: 4 – 5 profetoi,
että Jumala tuo kansansa takaisin
siihen maahan, jonka heidän isänsä ovat
omistaneet. Lukuisat profeetat, joiden
tekstejä Jeesus siis ei ole kumonnut,
toistavat Jumalan lupausta kansan palauttamisesta
’’Israelin maahan”, ’’takaisin
tähän paikkaan” jne. Jeesus vahvistaa
oman Raamattunsa, Vanhan testamentin,
profetiat, kun Hän sanoo Joh.
10:35: ’’Raamattu ei voi raueta tyhjiin”.
Jeesus profetoi sekä Israelin kansan hajottamisen
että sen paluun omaan maahansa
ja omaan kaupunkiinsa Jerusalemiin
sanoessaan Luuk.21:24:”heidät
viedään vangeiksi kaikkien kansojen
sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain
tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät”.
Apt. 1:7 Hän sanoo opetuslapsilleen,
että taivaallinen Isä on oman
valtansa voimalla asettanut ajan, jolloin
Hän rakentaa jälleen Israelille valtakunnan.
Matt. 23:29 Hän liittää myös
oman paluunsa Israelin kansan yhteyteen.
Surullista on, että suuressa osassa kristikuntaa
on unohdettu tai laiminlyöty Jeesuksen
paluun opetus ja odotus, tai siitä
on tehty pelkkä allegoria, vertauskuva.
Siellä, missä seurakunta ei odota Jeesuksen
palaavan, ei Israelillekaan löydy
paikkaa eskatologiassa, ei paikkaa sydämissä,
kohta ei paikkaa myöskään
maan päällä. Israelin kansan Luvattu
maa ja profetioiden mukainen kotiinpaluu
muodostuu yhdentekeväksi tai jopa
vastustettavaksi asiaksi. ’’Yljän viipyessä
tuli heille uni, ja he nukkuivat”,
Sana kertoo. Näinkö on käymässä tämän
päivän kristikunnalle?

"He [juutalaiset] vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja". "(Joh.8:37-39)


Jeeus puhuu tässä fariseuksille. (ainakin mun muistaakseni)

Kun Jeesus moitti juutalaisia, hän kohdisti sanat fariseuksille ja muille valtaa pitäville. (lain puolesta)

Ei Jeesus tarkoittanut, että hän ei pitäisi juutalaisia Abrahamin lapsina..