"Emme sovi yhteen" tunne?

Itselläni on sellainen mentaliteetti että jos jutussa on jotain juurta kuitenkin niin laitan valamiehistön selvittämään asiaa ja tuomio tulee sitä myöten. Toisin sanoen tutkin ensin kuin hutkin.

Syy siihen on se että se voi todellakin olla asenneongelmaa, joku vanha huono muisto jostain toisesta ihmisestä, oletuksista kumpuava ajatus joka johtaa täysinäisiin virhepäätelmiin toisesta.

Jos sinulla on mahdollisuus tavata toista ja tutustua niin sehän ei tarkoita vielä että aloittaisitte parisuhteen tai mitään muuta.

Kuten sanoin, en oikein tiedä. Ehkä asiaan vaikuttaa se että olemme hyvin erilaisia ihmisiä, nimenomaan sellaisissa asioissa joilla on merkitystä.

En vain millään osaa kuvitella meitä parina.

Jotenkin vahvasti tuntuu siltä että en olisi hänen kanssaan onnellinen ja ehkä hän ei olisi minun kanssani.

Se voi tietysti vain tuntua siltä koska en oikein tiedä hänestä paljon mitään.

Asenneongelma vai vaisto kirjoitti:

Kuten sanoin, en oikein tiedä. Ehkä asiaan vaikuttaa se että olemme hyvin erilaisia ihmisiä, nimenomaan sellaisissa asioissa joilla on merkitystä.

En vain millään osaa kuvitella meitä parina.

Jotenkin vahvasti tuntuu siltä että en olisi hänen kanssaan onnellinen ja ehkä hän ei olisi minun kanssani.

Se voi tietysti vain tuntua siltä koska en oikein tiedä hänestä paljon mitään.

Lue lisää

"Ehkä asiaan vaikuttaa se että olemme hyvin erilaisia ihmisiä, nimenomaan sellaisissa asioissa joilla on merkitystä."

Mitkä ne asiat ovat?

"En vain millään osaa kuvitella meitä parina."

Ei kannata kuvitella mitään.

"Jotenkin vahvasti tuntuu siltä että en olisi hänen kanssaan onnellinen ja ehkä hän ei olisi minun kanssani.

Se voi tietysti vain tuntua siltä koska en oikein tiedä hänestä paljon mitään. "

En henkilökohtaisesti ymmärrä.
Jos ette ole käyneet treffeillä tai tutustuneet niin tällaiset "mutut" ellet ole absoluuttisen varma asioista (vaikutat ettet ole) ovat ihan täyttä arvailua.

Esimerkiksi ympäristö missä tapaatte voi vaikuttaa molempien käytökseen ja antaa toisesta täysin väärän kuvan.

Sen jälkeen kun tutustut tai tunnet toista voit varmuudella sanoa kannattaako tutustua enempää-

Asenneongelma vai vaisto kirjoitti:

Kuten sanoin, en oikein tiedä. Ehkä asiaan vaikuttaa se että olemme hyvin erilaisia ihmisiä, nimenomaan sellaisissa asioissa joilla on merkitystä.

En vain millään osaa kuvitella meitä parina.

Jotenkin vahvasti tuntuu siltä että en olisi hänen kanssaan onnellinen ja ehkä hän ei olisi minun kanssani.

Se voi tietysti vain tuntua siltä koska en oikein tiedä hänestä paljon mitään.

Lue lisää

Miten kauan olet tapaillut häntä? Onko kyseessä viikkojen vai kuukausien "ystävyys" ? Jos olette jo pidempään tunteneet toisenne,niin on hieman erikoista kun sanot ettet tiedä hänestä paljon mitään.

Minkälaisissa asioissa olette erilaisia? Poikkeavatko näkemyksenne ja mielipiteenne paljonkin toisistaan asioissa,jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mikäli poikkeavat, niin silloin kyllä miettisin tarkkaan kannattaako suhteeseen ryhtyä. Kyllä se vaisto useimmiten on oikeassa..

Itselläni oli hieman samanlainen fiilis muutama vuosi sitten..alussa ihastuin ulkoisiin seikkoihin,mutta luonne ja muut asiat mietityttivät. Ajattelin kuitenkin katsella rauhassa ja antaa ajan kulua. Ajan saatossa erilaisuutemme vain korostui, enkä kovasta yrityksestä huolimatta pystynyt hyväksymään hänen tiettyjä tapojaan ja mielipiteitään.

Mies oli alussa se ihastuneempi osapuoli, minä jarruttelin. Siinä vaiheessa kun minun tunteeni vahvistuivat (noista eroavaisuuksista huolimatta),miehen tunteet hiipuivat ja suhteemme päättyi.

Tällä hetkellä olen hyvilläni siitä että päättyi, mutta hieman syyttelen itseäni että tuhlasin elämästäni muutaman vuoden ihmisen kanssa, josta jo alussa tiesin että ei meistä sen kummempaa tule. Mutta yhtä kokemusta viisaampana jatkan eteenpäin ja luotan vaistooni :)

Vaisto1 kirjoitti:

Miten kauan olet tapaillut häntä? Onko kyseessä viikkojen vai kuukausien "ystävyys" ? Jos olette jo pidempään tunteneet toisenne,niin on hieman erikoista kun sanot ettet tiedä hänestä paljon mitään.

Minkälaisissa asioissa olette erilaisia? Poikkeavatko näkemyksenne ja mielipiteenne paljonkin toisistaan asioissa,jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mikäli poikkeavat, niin silloin kyllä miettisin tarkkaan kannattaako suhteeseen ryhtyä. Kyllä se vaisto useimmiten on oikeassa..

Itselläni oli hieman samanlainen fiilis muutama vuosi sitten..alussa ihastuin ulkoisiin seikkoihin,mutta luonne ja muut asiat mietityttivät. Ajattelin kuitenkin katsella rauhassa ja antaa ajan kulua. Ajan saatossa erilaisuutemme vain korostui, enkä kovasta yrityksestä huolimatta pystynyt hyväksymään hänen tiettyjä tapojaan ja mielipiteitään.

Mies oli alussa se ihastuneempi osapuoli, minä jarruttelin. Siinä vaiheessa kun minun tunteeni vahvistuivat (noista eroavaisuuksista huolimatta),miehen tunteet hiipuivat ja suhteemme päättyi.

Tällä hetkellä olen hyvilläni siitä että päättyi, mutta hieman syyttelen itseäni että tuhlasin elämästäni muutaman vuoden ihmisen kanssa, josta jo alussa tiesin että ei meistä sen kummempaa tule. Mutta yhtä kokemusta viisaampana jatkan eteenpäin ja luotan vaistooni :)

Lue lisää

Vaistoon? Älkää nyt naurattako.

Sinun ongelma oli se että seurasit tunteitasi. Ja valitettavasti nuo tunteet voivat tuntua myös siinä vaistossa.

Ylipäätään kannattaa käyttää päätään.

Tietysti nykyään kun kaiken kuvitellaan olevan jotenkin valmista niin odotellaan ihania tunteita ja että "vaisto kertoo totuuden" vaikka niin ei ole.

Jos et tunne toista ihmistä niin et tunne. Silloin kannattaa jättää ne tunteilut ja vaistot syrjään siksi aikaa että on tutustunut.

Mielestäni aika omituista että olet käyttänyt muutaman vuoden ihmisen kanssa nähtävästi ihastuksesta johtuen ja kerrot sitten että kannattaa luottaa vaistoon.

"Kyllä se vaisto useimmiten on oikeassa.."

Eikä ole. Pelkkä kolikon heitto, fifty-fifty. Jälkeenpäin voi sitten esittää viisasta ja sanoa että "kyl mä ton jo vähän arvasinkin".

Kokeile niin tiedät kirjoitti:

Vaistoon? Älkää nyt naurattako.

Sinun ongelma oli se että seurasit tunteitasi. Ja valitettavasti nuo tunteet voivat tuntua myös siinä vaistossa.

Ylipäätään kannattaa käyttää päätään.

Tietysti nykyään kun kaiken kuvitellaan olevan jotenkin valmista niin odotellaan ihania tunteita ja että "vaisto kertoo totuuden" vaikka niin ei ole.

Jos et tunne toista ihmistä niin et tunne. Silloin kannattaa jättää ne tunteilut ja vaistot syrjään siksi aikaa että on tutustunut.

Mielestäni aika omituista että olet käyttänyt muutaman vuoden ihmisen kanssa nähtävästi ihastuksesta johtuen ja kerrot sitten että kannattaa luottaa vaistoon.

"Kyllä se vaisto useimmiten on oikeassa.."

Eikä ole. Pelkkä kolikon heitto, fifty-fifty. Jälkeenpäin voi sitten esittää viisasta ja sanoa että "kyl mä ton jo vähän arvasinkin".

Lue lisää

Juu, tyhmä olen, sen myönnän. Tarkoitin edellä sitä, että mikäli olisin luottanut siihen vaistooni kun hänet tapasin, en olisi hänen kanssaan aikaa tuhlannut. Peitin vaistoni ja kuvittelin että olemme sopivat toisillemme. Emmepäs olleet, ihan niinkuin alussa epäilinkin.

Toivottavasti sinä olet fiksumpi ja tutustut ihmisiin sanoo vaistosi mitä tahansa. Minä en siihen kyennyt enkä aio jatkossakaan toimia siten.

Nainen sanoo että heidän kannattaisi jatkossakin olla vain ystäviä....... Eli tuntevat jo toisensa.

Jos olette oikeasti tavanneet kahdestaan tai päässeet juttelemaan sillä tavoin niin mielestäni silloin et ole enää pelkästään vaiston varassa vaan järjenkin.

"Suurin eromme on kuitenkin se että kun hän on erittäin varman oloinen itsestään ja ulkonäöstään, ylpeilee jatkuvasti saavutuksillaan, muutenkin aika macho-tyyppinen. Hänellä ei tunnu ei olevan heikkouksia eikä ilmeisesti sitten mitään huonoja puolia."

Nämä ovat todella huonoja merkkejä ihan järkevästikin ajateltuna ihmisestä kuin ihmisestä.

Luota vaistoon! Tunsin kolmannen viikon kohdalla miehestä että emme sovi yhteen. Silti järkeilin ja koitin jatkaa suhdetta. Vaisto oli oikeassa ja erosimme kahden vuoden päästä.

Kokosit hyvin tuon asian sanoiksi. Itseasiassa hänen seurassaan on nyt jo tuntunut siltä että itseluottamukseni karisee. Ehkä juuri siksi että hän nostaa itseään koko ajan jalustalle.

Oli hyvä kun kerroit omasta kokemuksestasi, se todella antoi ajattelemisen aihetta.

Tämä vain vahvisti päätökseni siitä että en lähde suhteeseen hänen kanssaan.

Lössönsössön hössönmössön.

Ihmisen ei tarvitse olla ihastunut toiseen tutustuakseen toiseen.

Käytännössä tapa jolla sinä ajattelet tuota on se että jos ihminen ihastuu juuri sellaiseen narsistiin joka osaa manipuloida ihmisiä nimenomaan kyynisesti niin nainen voi tuntea itsensä maailman ihanimmaksi naiseksi miehen seurassa, mutta taas välillä itsevarmuus katoaa koska mies hallitsee häntä.

Ihmiset eivät salamaihastu aina oikeisiin henkilöihin joten ohjeesi on äärettömän huono.

Kokeile niin tiedät kirjoitti:

Lössönsössön hössönmössön.

Ihmisen ei tarvitse olla ihastunut toiseen tutustuakseen toiseen.

Käytännössä tapa jolla sinä ajattelet tuota on se että jos ihminen ihastuu juuri sellaiseen narsistiin joka osaa manipuloida ihmisiä nimenomaan kyynisesti niin nainen voi tuntea itsensä maailman ihanimmaksi naiseksi miehen seurassa, mutta taas välillä itsevarmuus katoaa koska mies hallitsee häntä.

Ihmiset eivät salamaihastu aina oikeisiin henkilöihin joten ohjeesi on äärettömän huono.

Lue lisää

Ei tietenkään tarvitse olla ihastunut tutustuakseen, mutta pitää olla ihastunut voidakseen rakastua ja haluta parisuhdetta. Aloittaja on jo tutustunut ja huomannut ettei ole ihastunut. Kaveripohjaksi se riittää mutta parisuhteessa on kyse romanttisista ja seksuaalisista tunteista toista kohtaan. Jos niitä ei ole niin mitä järkeä ryhtyä suhteeseen?

2+1 kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse olla ihastunut tutustuakseen, mutta pitää olla ihastunut voidakseen rakastua ja haluta parisuhdetta. Aloittaja on jo tutustunut ja huomannut ettei ole ihastunut. Kaveripohjaksi se riittää mutta parisuhteessa on kyse romanttisista ja seksuaalisista tunteista toista kohtaan. Jos niitä ei ole niin mitä järkeä ryhtyä suhteeseen?

Lue lisää

Niin, tai voi aloittaja olla myös ihastunut. Mutta silti epäilee tiettyjä seikkoja.

Minä olin hyvinkin ihastunut, vaikka vaistoni varoittelikin muuta. Ajattelin, että miten niin hyvännäköinen mies voi ihastua meikäläiseen ja suhteeseen haluta. Mies vei ns. jalat alta. SIITÄ HUOLIMATTA vaistosin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää, vaiensin vain sen äänen.

Seurustelimme 4 erittäin vaiherikasta vuotta, johon mahtui paljon rakkautta,surua,pettämistä ja salailua.. Jos olisin luottanut ensivaikutelmaani, siihen mitä sisimmässäni tunsin ja ajattelin muutaman kuukauden ajan seurustelumme alussa, ei suhde olisi jatkunut ja kärsimykset olisi jääneet tämän miehen kanssa kokematta.

Nyt nuolen haavojani ja luotan kyllä siihen vaistooni ensi kerralla. Eikä kyseessä ollut mikään teinisuhde, olemme aikuisia, lähemmäs 50:siä ihmisiä, joilla elettyä elämää on jo jonkin verran takana, kokemuksia ihmissuhteistakin muutamia.

Syytän itseäni, etten luottanut vaistooni ajoissa.. Opin paljon ja entistä vahvempana jatkan elämääni eteenpäin. Ja kuuntelen vaistoani kun seuraavan kerran suhteeseen ryhdyn :)

Vaisto1 kirjoitti:

Niin, tai voi aloittaja olla myös ihastunut. Mutta silti epäilee tiettyjä seikkoja.

Minä olin hyvinkin ihastunut, vaikka vaistoni varoittelikin muuta. Ajattelin, että miten niin hyvännäköinen mies voi ihastua meikäläiseen ja suhteeseen haluta. Mies vei ns. jalat alta. SIITÄ HUOLIMATTA vaistosin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää, vaiensin vain sen äänen.

Seurustelimme 4 erittäin vaiherikasta vuotta, johon mahtui paljon rakkautta,surua,pettämistä ja salailua.. Jos olisin luottanut ensivaikutelmaani, siihen mitä sisimmässäni tunsin ja ajattelin muutaman kuukauden ajan seurustelumme alussa, ei suhde olisi jatkunut ja kärsimykset olisi jääneet tämän miehen kanssa kokematta.

Nyt nuolen haavojani ja luotan kyllä siihen vaistooni ensi kerralla. Eikä kyseessä ollut mikään teinisuhde, olemme aikuisia, lähemmäs 50:siä ihmisiä, joilla elettyä elämää on jo jonkin verran takana, kokemuksia ihmissuhteistakin muutamia.

Syytän itseäni, etten luottanut vaistooni ajoissa.. Opin paljon ja entistä vahvempana jatkan elämääni eteenpäin. Ja kuuntelen vaistoani kun seuraavan kerran suhteeseen ryhdyn :)

Lue lisää

Sanoisin kyllä että vaisto voi varoittaa itseä jotta osaa käyttää järkeä.

Mutta täysin oikeaan arvioon pelkästä vaistosta ei ole.

Syy miksi näin on liittynee siihen että meidän aivoilla on valitettavasti esimerkiksi peilata vanhoja muistoja uusiin tapahtumiin ja jos joku henkilö muistuttaa jostain huonosta kokemuksesta, saatamme liittää sen siihen uuteen henkilöön jne.

Vaisto voi siis ehdottaa että "ole varovainen, tämä tyyppi ei tunnu oikealta tai tässä on jotain mätää", mutta suosittelen varmistamaan asian sitten ihan järjen ja tunteen yhdistelmällä että onko tuossa perää.

Koska muuten saattaisit tavata sen oikean henkilön ja jonkun typerän vaiston perusteella päättelisit ettette sovi toisillenne.

2+1 kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse olla ihastunut tutustuakseen, mutta pitää olla ihastunut voidakseen rakastua ja haluta parisuhdetta. Aloittaja on jo tutustunut ja huomannut ettei ole ihastunut. Kaveripohjaksi se riittää mutta parisuhteessa on kyse romanttisista ja seksuaalisista tunteista toista kohtaan. Jos niitä ei ole niin mitä järkeä ryhtyä suhteeseen?

Lue lisää

Ihastumisen voimaan ja nopeuteen vaikuttaa ihmisen mielentila ja elämäntilanne.

On järkyttävää kun nykyaikana ihmiset eivät tajua tätä vaan kuvittelevat että ihastumisen avulla "tunnistetaan" joku "oikea" tai että ihastuminen on tunnetila jota haetaan joka johtaa suhteeseen olipa se toinen kuinka epäkelpo kumppani tahansa.

Se ei tietysti tarkoita että tunteettomaan suhteeseen tulisi lähteä, mutta joskus se vaatii aikaa.

Yksi juttu vielä....

Miten nämä asiat voivat olla yhtä aikaa totta?

"Kivalta ja aika asialliselta hän kyllä vaikuttaa."
"Hän on kiva ja ulkonäkö on ihan miellyttävä. "

"Suurin eromme on kuitenkin se että kun hän on erittäin varman oloinen itsestään ja ulkonäöstään, ylpeilee jatkuvasti saavutuksillaan, muutenkin aika macho-tyyppinen. Hänellä ei tunnu ei olevan heikkouksia eikä ilmeisesti sitten mitään huonoja puolia. En tiedä onko hänellä edes olemassa tunteita, ei hän ainakaan niitä näytä."

Miten hänellä ei voi olla tunteita, mutta pidät häntä kivana? Hymyileekö hän? Onko hän empaattisen oloinen? Miten hän voi olla "asiallinen" jos hän mahtailee itsellään?

Anteeksi jos kysyn mutta en saa nyt selvää minkälainen tyyppi tämä oikeasti on.

Toisekseen tulee mieleen ainakin oma käytökseni miehenä että jos olen jonkun kiinnostavan naisen seurassa niin sitä herkästi "pöyhistelee höyheniään" sen naisen edessä ja toisaalta jos on liiankin kiinnostunut niin sitä peittelee mm. tunteitaan.

Tästä tapauksesta tietysti en osaa sanoa koska treffeillä yleensä itse muutun ellei nainen ole varautunut, mutta noin muuten naisen tavatessa niin voisin itse olla samaan aikaan "kiva ja asiallinen", mutta saattaisin hetkittäin vaikuttaa macholta koska sitähän uros automaattisesti tekee osoittaakseen naaraalle että on tarpeeksi voimakas uros.

Mutta näissä sinun kuvailuissa on jotain hyvin ristiriitaista.

Kokeile niin tiedät kirjoitti:

Yksi juttu vielä....

Miten nämä asiat voivat olla yhtä aikaa totta?

"Kivalta ja aika asialliselta hän kyllä vaikuttaa."
"Hän on kiva ja ulkonäkö on ihan miellyttävä. "

"Suurin eromme on kuitenkin se että kun hän on erittäin varman oloinen itsestään ja ulkonäöstään, ylpeilee jatkuvasti saavutuksillaan, muutenkin aika macho-tyyppinen. Hänellä ei tunnu ei olevan heikkouksia eikä ilmeisesti sitten mitään huonoja puolia. En tiedä onko hänellä edes olemassa tunteita, ei hän ainakaan niitä näytä."

Miten hänellä ei voi olla tunteita, mutta pidät häntä kivana? Hymyileekö hän? Onko hän empaattisen oloinen? Miten hän voi olla "asiallinen" jos hän mahtailee itsellään?

Anteeksi jos kysyn mutta en saa nyt selvää minkälainen tyyppi tämä oikeasti on.

Toisekseen tulee mieleen ainakin oma käytökseni miehenä että jos olen jonkun kiinnostavan naisen seurassa niin sitä herkästi "pöyhistelee höyheniään" sen naisen edessä ja toisaalta jos on liiankin kiinnostunut niin sitä peittelee mm. tunteitaan.

Tästä tapauksesta tietysti en osaa sanoa koska treffeillä yleensä itse muutun ellei nainen ole varautunut, mutta noin muuten naisen tavatessa niin voisin itse olla samaan aikaan "kiva ja asiallinen", mutta saattaisin hetkittäin vaikuttaa macholta koska sitähän uros automaattisesti tekee osoittaakseen naaraalle että on tarpeeksi voimakas uros.

Mutta näissä sinun kuvailuissa on jotain hyvin ristiriitaista.

Lue lisää

Ei hän tietenkään aina pöyhkeile. Ja silloin vaikuttaa oikein kivalta. En alunperin olisi hänen kanssaan ollut missään tekemisissä todennäköisesti 5minuuttia kauemmin, jos olisi heti esittänyt kukkopoikaa.
Asiallinen sinänsä että elää asiallista normaali ihmisen elämää esimerkiksi hoitaa työnsä ja raha-asiansa, ei ole alkoholisti eikä linnakundi, ainakin siis jos totta on puhunut.

Mutta macho hän kyllä on työt, harrastukset, olemus, luonne ja puheet, kaikki hänen elämässään on ah niin kovin miehekästä.

No hän ei sitä tunteellisuuttaan tai vaikkapa heikkouksiaan ainakaan julki mitenkään tuo, jos niitä hänellä edes on.

On toki mahdollista että hän varmaan hieman voi pöyhistellä vain tehdäkseen vaikutuksen. Mutta kun ei hän mitenkään ole osoittanut minkäänlaista ihastumista ja siksi tuntuu siltä että vain kelpaisin paremman puutteessa.

Mikään minun asiani ei vaikuta häntä pahemmin kiinnostavan, ihan sama mistä keskustelen, paitsi tietysti sek.si häntä tuntuisi kovasti kiinnostavan.

Eli en oikein usko että hänellä on mitään tunteita minua kohtaan. Siksi olen pitänyt oman pääni kylmänä.

Asenneongelma vai vaisto kirjoitti:

Ei hän tietenkään aina pöyhkeile. Ja silloin vaikuttaa oikein kivalta. En alunperin olisi hänen kanssaan ollut missään tekemisissä todennäköisesti 5minuuttia kauemmin, jos olisi heti esittänyt kukkopoikaa.
Asiallinen sinänsä että elää asiallista normaali ihmisen elämää esimerkiksi hoitaa työnsä ja raha-asiansa, ei ole alkoholisti eikä linnakundi, ainakin siis jos totta on puhunut.

Mutta macho hän kyllä on työt, harrastukset, olemus, luonne ja puheet, kaikki hänen elämässään on ah niin kovin miehekästä.

No hän ei sitä tunteellisuuttaan tai vaikkapa heikkouksiaan ainakaan julki mitenkään tuo, jos niitä hänellä edes on.

On toki mahdollista että hän varmaan hieman voi pöyhistellä vain tehdäkseen vaikutuksen. Mutta kun ei hän mitenkään ole osoittanut minkäänlaista ihastumista ja siksi tuntuu siltä että vain kelpaisin paremman puutteessa.

Mikään minun asiani ei vaikuta häntä pahemmin kiinnostavan, ihan sama mistä keskustelen, paitsi tietysti sek.si häntä tuntuisi kovasti kiinnostavan.

Eli en oikein usko että hänellä on mitään tunteita minua kohtaan. Siksi olen pitänyt oman pääni kylmänä.

Lue lisää

"Mikään minun asiani ei vaikuta häntä pahemmin kiinnostavan, ihan sama mistä keskustelen, paitsi tietysti sek.si häntä tuntuisi kovasti kiinnostavan."

No-joo, tuohan on sitten täysin selvä tapaus. Siitä puhe mistä puute.
Täytyy pystyä keskustelemaan muustakin ja olemaan kiinnostunut juuri sinusta kaikilla tavoilla.

Miehekkäät harrastukset yms. ei muuten tarkoita etteikö miehellä olisi heikkouksia tai etteikö hän osaisi olla haavoittuvainen.
Osa meistä miehistä on oppinut suojelemaan itseään tavoilla jotka eivät ole ehkä ns. terveellisiä, mutta jos niitä ei olisi niin meitä voitaisiin pitää sitten nössöinä.

Esimerkiksi toisin kuin uskot niin ihastumisen näyttäminen naiselle ei ole mieheltä aina suotavaa.

Itse uskon että ihmisen kanssa pitää päästä kunnolla juttelemaan ja huomaaa mihin asioihin hän keskittyy elämässään. Jos hän keskittyy joko epäsopiviin asioihin tai ei ole kiinnostunut toisen asioista niin se kertoo jo omaa tarinaansa toisen kiinnostuksen tasosta.

Miehenä totean että joskus on vain hieman vaikea olla tunteellinen naisen kanssa tai kiinnostunut koska sitä voidaan tulkita epätoivoksi tai liikatunteellisuudeksi jne. ja miehenä oleminen naiselle aloitetta tehdessä jne. on toisinaan aikamoista nuorallatanssia.
Pitäisi olla "miehekäs", mutta ei liian macho. Pitää olla hauska, mutta ei pelle. Pitää olla kiinnostunut, mutta ei liian utelias. jne.

Siinä on hieman hankala tasapainottaa itseään kun vielä jokaisen naisen kohdalla nuo asiat poikkeavat toisistaan kuka tykkää mistäkin lähestymisestä ja miehen on mahdoton tietysti etukäteen mahdoton tietää millaista se nainen odottaa.
Sitten on vielä se tosiasia että jos on mm. jo ihastunut naiseen pikkaisen niin se näkyy käytöksessä kuten se näkyy naisillakin joka vaikuttaa siihen miten mies tulkitsee oman käytöksen vaikutusta naiseen.

Joten naiset voisivat hieman antaa siimaa noissa asioissa ja selvittää oikeasti mitä mies on miehiään vaikka tässä tapauksessa vaikuttaa varsin selvältä tapaukselta että olet oikeassa.

Kokeile niin tiedät kirjoitti:

"Mikään minun asiani ei vaikuta häntä pahemmin kiinnostavan, ihan sama mistä keskustelen, paitsi tietysti sek.si häntä tuntuisi kovasti kiinnostavan."

No-joo, tuohan on sitten täysin selvä tapaus. Siitä puhe mistä puute.
Täytyy pystyä keskustelemaan muustakin ja olemaan kiinnostunut juuri sinusta kaikilla tavoilla.

Miehekkäät harrastukset yms. ei muuten tarkoita etteikö miehellä olisi heikkouksia tai etteikö hän osaisi olla haavoittuvainen.
Osa meistä miehistä on oppinut suojelemaan itseään tavoilla jotka eivät ole ehkä ns. terveellisiä, mutta jos niitä ei olisi niin meitä voitaisiin pitää sitten nössöinä.

Esimerkiksi toisin kuin uskot niin ihastumisen näyttäminen naiselle ei ole mieheltä aina suotavaa.

Itse uskon että ihmisen kanssa pitää päästä kunnolla juttelemaan ja huomaaa mihin asioihin hän keskittyy elämässään. Jos hän keskittyy joko epäsopiviin asioihin tai ei ole kiinnostunut toisen asioista niin se kertoo jo omaa tarinaansa toisen kiinnostuksen tasosta.

Miehenä totean että joskus on vain hieman vaikea olla tunteellinen naisen kanssa tai kiinnostunut koska sitä voidaan tulkita epätoivoksi tai liikatunteellisuudeksi jne. ja miehenä oleminen naiselle aloitetta tehdessä jne. on toisinaan aikamoista nuorallatanssia.
Pitäisi olla "miehekäs", mutta ei liian macho. Pitää olla hauska, mutta ei pelle. Pitää olla kiinnostunut, mutta ei liian utelias. jne.

Siinä on hieman hankala tasapainottaa itseään kun vielä jokaisen naisen kohdalla nuo asiat poikkeavat toisistaan kuka tykkää mistäkin lähestymisestä ja miehen on mahdoton tietysti etukäteen mahdoton tietää millaista se nainen odottaa.
Sitten on vielä se tosiasia että jos on mm. jo ihastunut naiseen pikkaisen niin se näkyy käytöksessä kuten se näkyy naisillakin joka vaikuttaa siihen miten mies tulkitsee oman käytöksen vaikutusta naiseen.

Joten naiset voisivat hieman antaa siimaa noissa asioissa ja selvittää oikeasti mitä mies on miehiään vaikka tässä tapauksessa vaikuttaa varsin selvältä tapaukselta että olet oikeassa.

Lue lisää

Jokaisen tuntemani miehen olen yrittänyt vähän oppia tuntemaan, ennen kuin vedän mitään lopullisia johtopäätöksiä. Niin myös tämän kanssa, mutta kun ei kerro mitään tunteistaan, ajatuksistaan, tai yhtään mistään. Eli ei päästä lähelle.

Itse en neuvoisi kenenkään esittävän jotain muuta mitä on. Jossain vaiheessahan se totuus tulee kuitenkin selville ja siinä vaiheessa toinen tuntee itsensä huijatuksi ja suhde päättyy sen takia. Ei se ole hyvä asia.

Eli jos ei kelpaa omana itsenänsä jollekin, niin on selvää että suhde on tuhoon tuomittu.

Mutta jos on ihastunut, niin se pitää myös näyttää.

Tähän mennessä ne miehet jotka ovat olleet ihastuneita, ovat sen kyllä myös näyttäneet.

Ymmärrän kyllä että monet miehet eivät puhu tunteistaan esimerkiksi miesporukan aikana. Kun eivät kaikki naisetkaan puhu tunteistaan naisporukassa ja miehillä se kynnys on vielä paljon isompi.
Mutta kyllä naisen ja miehen pitää pystyä tunteista keskenään puhumaan, siis jos on tunteita.

Kokeile niin tiedät kirjoitti:

"Mikään minun asiani ei vaikuta häntä pahemmin kiinnostavan, ihan sama mistä keskustelen, paitsi tietysti sek.si häntä tuntuisi kovasti kiinnostavan."

No-joo, tuohan on sitten täysin selvä tapaus. Siitä puhe mistä puute.
Täytyy pystyä keskustelemaan muustakin ja olemaan kiinnostunut juuri sinusta kaikilla tavoilla.

Miehekkäät harrastukset yms. ei muuten tarkoita etteikö miehellä olisi heikkouksia tai etteikö hän osaisi olla haavoittuvainen.
Osa meistä miehistä on oppinut suojelemaan itseään tavoilla jotka eivät ole ehkä ns. terveellisiä, mutta jos niitä ei olisi niin meitä voitaisiin pitää sitten nössöinä.

Esimerkiksi toisin kuin uskot niin ihastumisen näyttäminen naiselle ei ole mieheltä aina suotavaa.

Itse uskon että ihmisen kanssa pitää päästä kunnolla juttelemaan ja huomaaa mihin asioihin hän keskittyy elämässään. Jos hän keskittyy joko epäsopiviin asioihin tai ei ole kiinnostunut toisen asioista niin se kertoo jo omaa tarinaansa toisen kiinnostuksen tasosta.

Miehenä totean että joskus on vain hieman vaikea olla tunteellinen naisen kanssa tai kiinnostunut koska sitä voidaan tulkita epätoivoksi tai liikatunteellisuudeksi jne. ja miehenä oleminen naiselle aloitetta tehdessä jne. on toisinaan aikamoista nuorallatanssia.
Pitäisi olla "miehekäs", mutta ei liian macho. Pitää olla hauska, mutta ei pelle. Pitää olla kiinnostunut, mutta ei liian utelias. jne.

Siinä on hieman hankala tasapainottaa itseään kun vielä jokaisen naisen kohdalla nuo asiat poikkeavat toisistaan kuka tykkää mistäkin lähestymisestä ja miehen on mahdoton tietysti etukäteen mahdoton tietää millaista se nainen odottaa.
Sitten on vielä se tosiasia että jos on mm. jo ihastunut naiseen pikkaisen niin se näkyy käytöksessä kuten se näkyy naisillakin joka vaikuttaa siihen miten mies tulkitsee oman käytöksen vaikutusta naiseen.

Joten naiset voisivat hieman antaa siimaa noissa asioissa ja selvittää oikeasti mitä mies on miehiään vaikka tässä tapauksessa vaikuttaa varsin selvältä tapaukselta että olet oikeassa.

Lue lisää

Omaa tarinaa vähän tätä sivuten, ja samalla mielipiteitä kyselen. Eli ollaan tunnetttu puolisen vuotta, koko sen ajan on paljon soiteltu, nähty, kyläilty. Molemmilla oli ero tapaamisen aikoihin hyvin tuore mutta tämä tapaaminen ei siis kumpaankaan eroon ollut syynä.
Alusta asti olemme nauttineet toistemme seurasta. Meillä on hauskaa, ajatuksenkulku on hyvin samanlainen, monet tututkin ovat sanoneet että olisimme varmasti hyvä pari:) Viimeiset pari kuukautta on kuitenkin menty melkeinpä viikko ja viikko-tahdilla: ollaan päätetty että seurustellaan, yritetään millaista olisi oikeasti olla pari, kunnes välillä mies ilmoittaa että ei tästä taida mitään tulla, ja kuitenkin aina päädymme jotenkin ensin soittelemaan ja sitten taas näkemään jne... Ja seksistä siis ei ole tässä hommassa kyse, sitä ei ole paljoa ollut.
Mies kipuilee varmasti vielä avioeroaan, sen hän on myöntänyt ja asiasta on yhdessä keskusteltukin. Nyt hän ilmoitti että ei tästä taida mitään tulla kun tunnun enemmänkin vaan kaverilta, että ei ole kuulemma sellaisia seksuaalisia tunteita minua kohtaan. Tässä nyt olen itsekseni miettinyt että liekö turhaa toivoa liikoja ja olettaa että ne halut puuttuvat vielä siksi että hän ei ole erostaan kunnolla toipunut, tapaaminen kun sattui siihen kaiken hulluimpaan aikaan, vai mikä voisi olla syynä. Tuntuu kuin mies tietoisesti hangoittelisi suhdetta vastaan, vaikka kuitenkin itsekin sanoo että paljon tykkää, viihtyy kanssani ja että ehkä jonkin ajan kuluttua asia voisi olla eri.
Sanotaan että ei miehiä tarvitse tulkita, mutta jotenkin nyt tuntuu että tarvitsee. Jos sanoo että ei nyt halua minua, ehkä myöhemmin haluaakin kun on entisestään päässyt kunnolla yli. Ottaa kuitenkin itsekin yhteyttä ja haluaa nähdä, mutta silti sanoo että "se jokin" puuttuu, osaamatta sitä itsekään määritellä sen tarkemmin. Ja tosiaan tätä samanmoista juttua on jatkunut jo ainakin sen pari kuukautta...
Mielipiteitä, mitä tässä pitäisi tehdä?! Omat tunteet on selvästikin selkeämmät ja vahvemmat kuin hänellä, mutta hänelläkin niitä varmasti on.

Miehet on vaikeita kirjoitti:

Omaa tarinaa vähän tätä sivuten, ja samalla mielipiteitä kyselen. Eli ollaan tunnetttu puolisen vuotta, koko sen ajan on paljon soiteltu, nähty, kyläilty. Molemmilla oli ero tapaamisen aikoihin hyvin tuore mutta tämä tapaaminen ei siis kumpaankaan eroon ollut syynä.
Alusta asti olemme nauttineet toistemme seurasta. Meillä on hauskaa, ajatuksenkulku on hyvin samanlainen, monet tututkin ovat sanoneet että olisimme varmasti hyvä pari:) Viimeiset pari kuukautta on kuitenkin menty melkeinpä viikko ja viikko-tahdilla: ollaan päätetty että seurustellaan, yritetään millaista olisi oikeasti olla pari, kunnes välillä mies ilmoittaa että ei tästä taida mitään tulla, ja kuitenkin aina päädymme jotenkin ensin soittelemaan ja sitten taas näkemään jne... Ja seksistä siis ei ole tässä hommassa kyse, sitä ei ole paljoa ollut.
Mies kipuilee varmasti vielä avioeroaan, sen hän on myöntänyt ja asiasta on yhdessä keskusteltukin. Nyt hän ilmoitti että ei tästä taida mitään tulla kun tunnun enemmänkin vaan kaverilta, että ei ole kuulemma sellaisia seksuaalisia tunteita minua kohtaan. Tässä nyt olen itsekseni miettinyt että liekö turhaa toivoa liikoja ja olettaa että ne halut puuttuvat vielä siksi että hän ei ole erostaan kunnolla toipunut, tapaaminen kun sattui siihen kaiken hulluimpaan aikaan, vai mikä voisi olla syynä. Tuntuu kuin mies tietoisesti hangoittelisi suhdetta vastaan, vaikka kuitenkin itsekin sanoo että paljon tykkää, viihtyy kanssani ja että ehkä jonkin ajan kuluttua asia voisi olla eri.
Sanotaan että ei miehiä tarvitse tulkita, mutta jotenkin nyt tuntuu että tarvitsee. Jos sanoo että ei nyt halua minua, ehkä myöhemmin haluaakin kun on entisestään päässyt kunnolla yli. Ottaa kuitenkin itsekin yhteyttä ja haluaa nähdä, mutta silti sanoo että "se jokin" puuttuu, osaamatta sitä itsekään määritellä sen tarkemmin. Ja tosiaan tätä samanmoista juttua on jatkunut jo ainakin sen pari kuukautta...
Mielipiteitä, mitä tässä pitäisi tehdä?! Omat tunteet on selvästikin selkeämmät ja vahvemmat kuin hänellä, mutta hänelläkin niitä varmasti on.

Lue lisää

että pitää sua varalla, tai haluaa seuraa kun eron jälkeinen yksinäisyys vaivaa, mutta tuskin tuosta sen kummempaa tulee. Kyllä ne erosurut yleensä aika äkkiä unohtuu kun se oikea astuu kuvioihin, joten tosta vois päätellä, ettet kuitenkaan ole hänelle se oikea. Sinuna lopettaisin homman, koska se voi olla aika kova pudotus, kun mies yhtäkkiä kertookin löytäneensä toisen tai palanneensa yhteen exän kanssa.

Totta. Meistä kumpikaan ei ole toisiinsa kovin ihastunut, niin siksi päätinkin että en lähde siihen suhteeseen. Kyllä parisuhteessa jotain tunteita pitää mukana olla.

Eikä hän todellakaan ole mikään viimeinen mies. Ei asiat sentään niin huonosti ole:)

Asenneongelma vai vaisto kirjoitti:

Totta. Meistä kumpikaan ei ole toisiinsa kovin ihastunut, niin siksi päätinkin että en lähde siihen suhteeseen. Kyllä parisuhteessa jotain tunteita pitää mukana olla.

Eikä hän todellakaan ole mikään viimeinen mies. Ei asiat sentään niin huonosti ole:)

Lue lisää

Hyvä päätös, onnittelut!

Miehiä on maailma täynnä; toivon, että löydät sen juuri sinulle sopivan :)

Vaisto1 kirjoitti:

Hyvä päätös, onnittelut!

Miehiä on maailma täynnä; toivon, että löydät sen juuri sinulle sopivan :)

Kiitos:) Uskon itsekin että tämä oli ainoa oikea ratkaisu.

Asenneongelma vai vaisto kirjoitti:

Kiitos:) Uskon itsekin että tämä oli ainoa oikea ratkaisu.

Kerroitko päätöksesi jo tuolle miehelle? Ihan uteliaisuudesta kysyn että miten hän reagoi? Suuttuiko vai suhtautuiko asiallisesti?