Amerikkalaiset homoaktivistit Marshall Kirk ja Hunter Madsen laativat 1980-luvun lopussa kansalliselle homojen ja lesbojen toimintajoukoille (The National Gay and Lesbian Task Force) 6 kohdan toimintaohjelman. Sen tavoitteena oli saada homoseksualismi ja homoyhteisö julkisesti hyväksytyiksi.
Ohjelmassa on kyse homoseksualismin julkisuuskuvan keinotekoisesta muuttamisesta laajamittaisen ja heteroseksuaalista suurta yleisöä tietoisen propagandistisesti manipuloivan mediakampanjan avulla.
Ohjelmassa ei vedota asian puolesta tieteellisiin eikä muihinkaan argumentteihin, vaan suositellaan selkeää propagandakampanjaa suuren yleisön mielikuvien muuttamiseksi homoliikkeen yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta edulliseksi.
Kohta 1 Konservatiisen kristillisyyden vastarinta tulee murtaa hankkimalla liberaalikirkollista tukea homoseksualismille ja haastamalla perinteinen raamatunselitys ohjelmallisesti monoteologisilla vastaväitteillä.
Uskonnon vahvaa moraalista arvovaltaa vastaan tulee asettaa vielä sitäkin vahvempi sekulaarin humanismin miekka ja kilpi eli tiede ja yleinen mielipide.
Kohta 2 Homoseksuaaleista tulee sympatian varmistamiseksi luoda kuva suojelua tarvitsevina uhreina, ei aggressiivisina haastajina. Homoseksuaalit tulee esittää samanaikaisesti sekä kohtalon uhreina korostamalla homoseksualismin synnynnäisyyttä että toisaalta myös yhteiskunnan rakenteiden uhreina. Kirk ja Madsen katsovat:
”Homot uhrina –imagoa edistävän mediakampanjan pitäisi käyttää sellaisia symboleja, jotka vähentävät valtavirran kokemaa uhkaa ja jotka saavat valtavirran laskemaan suojauksensa ja jotka edistävät uhrivaikutelman uskottavuutta.”
Kohta 3 Heteroseksuaaleja tulee motivoida homoseksuaalien suojelijoiksi tarjomalla heille oikeudenmukaisuuteen vetoava peruste: syrjinnän vastustaminen ja tasa-arvon edistäminen.
Kohta 4 Homoseksuaalit tulee kuvata toisaalta tavallisina joka-miehinä, mutta myös yhteiskunnan tukipylväinä ”se ja se merkkihenkilökin oli homoseksuaali” –argumentilla.
Kohta 5 Homoagendan vastustajat ”pitää halventavasti häpäistä” (they must be filified) ja perusheterot pitää saada tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä hemokriittisyydestään.
Kriitikoista tulee luoda epämiellyttävän inhottava kuva yhdistämällä heidät visuaalisesti esimerkiksi hysteeristä vihaa ilmentäviin psykologisiin mielentiloihin ja natseihin keskitysleireineen.
Kohta 6 Ohjelmalle on varmistettava riittävä rahoitus.
Kirjassaan After the Ball, Kirk ja Madsen tiivistävät tämän ohjelman kolmeen pääkohtaan:
1 Amerikkalainen valtavirta tehdään henkisesti tunnottomaksi (desensitization) homoteeman osalta
2 Vastarintaa häiritään (jamming) psykologisella ehdollistamisella ja
3 Valtavirran asenne muutetaan (conversion=käännytys).
Muuttamisesta Kirk ja Madsen kirjoittavat avoimen asenteellisesti ja päämäärätietoisesti:
”Me tarkoitamme keskivertoamerikkalaisen tunteiden, mielen ja tahdon muuttamista suunnitellun psykologisen hyökkäyksen avulla, tiedotusvälineiden kautta kansakunnalle syötetyn propagandan muodossa.”
Nämä lainaukset Kirkin Ja Madsenin ohjelmajulistuksesta on kääntänyt teol.tri Juha Ahvio. Ne löytyvät hänen kirjastaan Miten tähän on tultu?
Homoseksualismia on ajettu tällaisella toimintaohjelmalla Amerikassa, mistä nämä toimintaperiaatteet on otettu käytöön myös Suomessa.
Päivi Räsänen on kyseenalaistanut tämän ja muut vastaavat marxilaisen vallankumouksen toimintaohjelman mukaiset kehitykset. Siksi Päivi Räsästä vastaan hyökätään. Hänet näet koetaan homoliikkeen ja länsimaisen uusvasemmiston toimintaohjelman kannalta kaikkein pahimmaksi esteeksi.
Ohjelmassa on kyse homoseksualismin julkisuuskuvan keinotekoisesta muuttamisesta laajamittaisen ja heteroseksuaalista suurta yleisöä tietoisen propagandistisesti manipuloivan mediakampanjan avulla.
Ohjelmassa ei vedota asian puolesta tieteellisiin eikä muihinkaan argumentteihin, vaan suositellaan selkeää propagandakampanjaa suuren yleisön mielikuvien muuttamiseksi homoliikkeen yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta edulliseksi.
Kohta 1 Konservatiisen kristillisyyden vastarinta tulee murtaa hankkimalla liberaalikirkollista tukea homoseksualismille ja haastamalla perinteinen raamatunselitys ohjelmallisesti monoteologisilla vastaväitteillä.
Uskonnon vahvaa moraalista arvovaltaa vastaan tulee asettaa vielä sitäkin vahvempi sekulaarin humanismin miekka ja kilpi eli tiede ja yleinen mielipide.
Kohta 2 Homoseksuaaleista tulee sympatian varmistamiseksi luoda kuva suojelua tarvitsevina uhreina, ei aggressiivisina haastajina. Homoseksuaalit tulee esittää samanaikaisesti sekä kohtalon uhreina korostamalla homoseksualismin synnynnäisyyttä että toisaalta myös yhteiskunnan rakenteiden uhreina. Kirk ja Madsen katsovat:
”Homot uhrina –imagoa edistävän mediakampanjan pitäisi käyttää sellaisia symboleja, jotka vähentävät valtavirran kokemaa uhkaa ja jotka saavat valtavirran laskemaan suojauksensa ja jotka edistävät uhrivaikutelman uskottavuutta.”
Kohta 3 Heteroseksuaaleja tulee motivoida homoseksuaalien suojelijoiksi tarjomalla heille oikeudenmukaisuuteen vetoava peruste: syrjinnän vastustaminen ja tasa-arvon edistäminen.
Kohta 4 Homoseksuaalit tulee kuvata toisaalta tavallisina joka-miehinä, mutta myös yhteiskunnan tukipylväinä ”se ja se merkkihenkilökin oli homoseksuaali” –argumentilla.
Kohta 5 Homoagendan vastustajat ”pitää halventavasti häpäistä” (they must be filified) ja perusheterot pitää saada tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä hemokriittisyydestään.
Kriitikoista tulee luoda epämiellyttävän inhottava kuva yhdistämällä heidät visuaalisesti esimerkiksi hysteeristä vihaa ilmentäviin psykologisiin mielentiloihin ja natseihin keskitysleireineen.
Kohta 6 Ohjelmalle on varmistettava riittävä rahoitus.
Kirjassaan After the Ball, Kirk ja Madsen tiivistävät tämän ohjelman kolmeen pääkohtaan:
1 Amerikkalainen valtavirta tehdään henkisesti tunnottomaksi (desensitization) homoteeman osalta
2 Vastarintaa häiritään (jamming) psykologisella ehdollistamisella ja
3 Valtavirran asenne muutetaan (conversion=käännytys).
Muuttamisesta Kirk ja Madsen kirjoittavat avoimen asenteellisesti ja päämäärätietoisesti:
”Me tarkoitamme keskivertoamerikkalaisen tunteiden, mielen ja tahdon muuttamista suunnitellun psykologisen hyökkäyksen avulla, tiedotusvälineiden kautta kansakunnalle syötetyn propagandan muodossa.”
Nämä lainaukset Kirkin Ja Madsenin ohjelmajulistuksesta on kääntänyt teol.tri Juha Ahvio. Ne löytyvät hänen kirjastaan Miten tähän on tultu?
Homoseksualismia on ajettu tällaisella toimintaohjelmalla Amerikassa, mistä nämä toimintaperiaatteet on otettu käytöön myös Suomessa.
Päivi Räsänen on kyseenalaistanut tämän ja muut vastaavat marxilaisen vallankumouksen toimintaohjelman mukaiset kehitykset. Siksi Päivi Räsästä vastaan hyökätään. Hänet näet koetaan homoliikkeen ja länsimaisen uusvasemmiston toimintaohjelman kannalta kaikkein pahimmaksi esteeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vainoharhoja voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti lääkityksellä.