Jos uskova väsyy ja luopuu toivosta,,,luopuu uskosta, onko vika uskovan ? vai jumalan joka hukkasi yhden karitsan?
jos uskova
???
15406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitäs jos vaikka menisit keritsemään sen karitsan ja hyppäisit kaivoon, ihan vaan meidän muiden takia ? :)
...sen "karitsan" villat... ei juuri tällähetkellä teidän muidenkaan kohtalo.
Vaan minua kiinnostaa se, että voiko "jumalan" saada kiinni omista sanoistaa.
Onko Uskiksilla minkään laista oikeusturvaa ??
Jos luovut uskosta niin ymmärrät myös että mitään jumalaa ei ole olemassa. Joten kysymys ei ole relevantti
JOs minun henkohtainen käsitys voi muuttaa todellisuuden.... Onko jumala olemassa.
Ei minun uskoni tai uskomattomuuteni sitä määritä,,, toisin sanoen minun näkemykseni (ymmärrykseni) asiasta ei ole todistusvoimainen, Jumalan olemassa olon puolesta tai vastaan.
Ei Sinun henkilökohtainen käsityksesi muuta todellisuutta.
Uskovan ihmisen "todellisuus" on vain hiukan vääristynyt.
Jokaisella tahtoo vain helposti olla se käsitys, että eri tavalla kuin itse ajattelevan ihmisen "`todellisuus` on hiukan vääristynyt". Jos ottaa tämän lähtökohdaksi, niin keskustelukin on senmukaista. Vai luuleeko joku, että minun-käsitykseni-oikea-sinun-käsityksi-väärä -asenteella syntyy kunnon keskustelua?
Niin, uskominen johonkin jumalaan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään.
Että keskustelu on enemmä sairas-terve akselilla kuin käsitykseni/käsityksesi-linjalla.
"Niin, uskominen johonkin jumalan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään."
Tuopa onkin niin viisas käsitys, että sitä ei tarvitse kenenkään mitenkään perustella. Ei edes tarvitse sanoa, että "minun mielestäni asia on näin".
Tietenkään asiasta ei voida pitää kovin suurta meteliä, muutenhan suurinta osaa maailman ihmisistä tulisi pitää sairaina. Siten olisi vain pieni vähemmistö terveitä ja suurin osa sairaita. Mutta täällä varmaan voisimme keskustella siitä, kuinka onnelliseksi maailma muuttuisi, jos kaikista saataisiin samanlaisia kuin tähän vähemmistöön kuuluvat ovat.
maailman ihmisistähän on (minun mielestäni) sairaita - joskin teismi ei ole vakavin tai pääasiallisin oire. Eikä ateismi ole mikään tae terveydestä (en itsekään ole psyykisesti täysin terve).
Niinpä, erilaiset uskonnot leviävät yllättävän kiivaasti.
Olisikohan tässä evoluution kannalta kolmiportainen tilanne meidän nisäkkäiden kohdalta:
1) ne (nisäkkäät) joilla ei ole tietoisuutta omasta itsestään
2) ihmiset joilla tietoisuus on mutta jonkintyyppinen uskonnollisuus hallitsee mielen toimintaa.
3) ihmiset jotka ovat vapaita jumaluskomuksista
Katsoin terveen määritelmää ( kielelliseltä kannalta ): terve on ruumiilliselta ja henkiseltä kunnoltaan normaali, jolla ei esiinny sairauksia. Kun normaali taas on henkisiltä kyvyiltään ja taipumuksiltaan terve, niin kehäpäätelmäksi taitaa mennä.
Kunkahan paljon terveitä ja normaaleja ihmisiä loppujen lopuksi tässä maailmassa on? Sekin, ketkä tällaisiksi lasketaan, riippuu kai kulttuurista ja siitä, ketkä kunkin normaaliuden ja terveyden määrittävät.
En osaisi nähdä asioita niin, että teismi, ateismi, kommusnismi yms. olisi merkki sairaudesta tai terveydestä.
Niinpä. Tuon ns. kolmiportaisen tilanteen kukin näkee oman ajattelutapansa kannalta. Korkeimmalle huipulle silloin sijoittaa ilman muuta oman käsityksensä. Jokainen ajattelee, että minä ja minun ajatukseni ovat niitä fiksuimpia.
jaa, voi ajatella että edistyneempi ajattelu olis korkeemalla tasolla.
toisaalta monet yksinkertaiset ihmiset elävät hyvin onnellisina joten ei sekään valttämättä ole huono mikäli onnellisuus asetetaan tärkeäksi arvoksi.
harhainen usko johonkin olemattomaan, sitä on vaikea mitenkään perustella mitenkään hienoksi.
...Huomauttaa että siis kaikki ihmiset ovat sairaita.... jos usko "jumalaan tai johonkin muuhun sellaiseen" on sairauden täyttävä ominaisuus.
Suurin osa esim. tiedeyhteisöjen jäsenistä uskovat erilaisiin olettamiin päivästä toiseen, ja vuosikausia tutkivat erilaisia mahdollisuukisa ratkasunlöytämiseen. Vaikka hyvin harvat olettamukset sitten vuosien varrella voidaan todentaa ja vielä harvemmat todennetut olettamukset jäävät "ikuisesti elämään"
Että mihin sitä voi siis uskoa jos haluaa eteen päin elämässä...olematta sairas.
VASTAA NYT HUOLELLA ;)
voi niin monella tavalla. Joku voi sanoa, että uskomattomuus on täysin hölmö ajattelutapa, mutta monet yksinkertaiset ihmiset elävät onnellisina uskomatta mihinkään. Joku toinen taas on sitä mieltä, että harhaista uskoa johonkin olemattomaan ei voi perustella mitenkään hienoksi. Jatketaanko tällä linjalla vai vaihdetaanko tyyliä?