jos uskova

Jos uskova väsyy ja luopuu toivosta,,,luopuu uskosta, onko vika uskovan ? vai jumalan joka hukkasi yhden karitsan?
15406
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Mitäs jos vaikka menisit keritsemään sen karitsan ja hyppäisit kaivoon, ihan vaan meidän muiden takia ? :)

Äänestä
  • ...sen "karitsan" villat... ei juuri tällähetkellä teidän muidenkaan kohtalo.

    Vaan minua kiinnostaa se, että voiko "jumalan" saada kiinni omista sanoistaa.

    Onko Uskiksilla minkään laista oikeusturvaa ??

    Äänestä

Jos luovut uskosta niin ymmärrät myös että mitään jumalaa ei ole olemassa. Joten kysymys ei ole relevantti

Äänestä
  • JOs minun henkohtainen käsitys voi muuttaa todellisuuden.... Onko jumala olemassa.

    Ei minun uskoni tai uskomattomuuteni sitä määritä,,, toisin sanoen minun näkemykseni (ymmärrykseni) asiasta ei ole todistusvoimainen, Jumalan olemassa olon puolesta tai vastaan.

    Äänestä

  • ??? kirjoitti:

    JOs minun henkohtainen käsitys voi muuttaa todellisuuden.... Onko jumala olemassa.

    Ei minun uskoni tai uskomattomuuteni sitä määritä,,, toisin sanoen minun näkemykseni (ymmärrykseni) asiasta ei ole todistusvoimainen, Jumalan olemassa olon puolesta tai vastaan.

    Ei Sinun henkilökohtainen käsityksesi muuta todellisuutta.

    Uskovan ihmisen "todellisuus" on vain hiukan vääristynyt.

    Äänestä

  • hassuja kirjoitti:

    Ei Sinun henkilökohtainen käsityksesi muuta todellisuutta.

    Uskovan ihmisen "todellisuus" on vain hiukan vääristynyt.

    Jokaisella tahtoo vain helposti olla se käsitys, että eri tavalla kuin itse ajattelevan ihmisen "`todellisuus` on hiukan vääristynyt". Jos ottaa tämän lähtökohdaksi, niin keskustelukin on senmukaista. Vai luuleeko joku, että minun-käsitykseni-oikea-sinun-käsityksi-väärä -asenteella syntyy kunnon keskustelua?

    Äänestä

  • Verna kirjoitti:

    Jokaisella tahtoo vain helposti olla se käsitys, että eri tavalla kuin itse ajattelevan ihmisen "`todellisuus` on hiukan vääristynyt". Jos ottaa tämän lähtökohdaksi, niin keskustelukin on senmukaista. Vai luuleeko joku, että minun-käsitykseni-oikea-sinun-käsityksi-väärä -asenteella syntyy kunnon keskustelua?

    Niin, uskominen johonkin jumalaan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään.

    Että keskustelu on enemmä sairas-terve akselilla kuin käsitykseni/käsityksesi-linjalla.

    Äänestä

  • hassumpana kirjoitti:

    Niin, uskominen johonkin jumalaan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään.

    Että keskustelu on enemmä sairas-terve akselilla kuin käsitykseni/käsityksesi-linjalla.

    "Niin, uskominen johonkin jumalan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään."

    Tuopa onkin niin viisas käsitys, että sitä ei tarvitse kenenkään mitenkään perustella. Ei edes tarvitse sanoa, että "minun mielestäni asia on näin".

    Tietenkään asiasta ei voida pitää kovin suurta meteliä, muutenhan suurinta osaa maailman ihmisistä tulisi pitää sairaina. Siten olisi vain pieni vähemmistö terveitä ja suurin osa sairaita. Mutta täällä varmaan voisimme keskustella siitä, kuinka onnelliseksi maailma muuttuisi, jos kaikista saataisiin samanlaisia kuin tähän vähemmistöön kuuluvat ovat.

    Äänestä

  • Verna kirjoitti:

    "Niin, uskominen johonkin jumalan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään."

    Tuopa onkin niin viisas käsitys, että sitä ei tarvitse kenenkään mitenkään perustella. Ei edes tarvitse sanoa, että "minun mielestäni asia on näin".

    Tietenkään asiasta ei voida pitää kovin suurta meteliä, muutenhan suurinta osaa maailman ihmisistä tulisi pitää sairaina. Siten olisi vain pieni vähemmistö terveitä ja suurin osa sairaita. Mutta täällä varmaan voisimme keskustella siitä, kuinka onnelliseksi maailma muuttuisi, jos kaikista saataisiin samanlaisia kuin tähän vähemmistöön kuuluvat ovat.

    maailman ihmisistähän on (minun mielestäni) sairaita - joskin teismi ei ole vakavin tai pääasiallisin oire. Eikä ateismi ole mikään tae terveydestä (en itsekään ole psyykisesti täysin terve).

    Äänestä

  • Verna kirjoitti:

    "Niin, uskominen johonkin jumalan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään."

    Tuopa onkin niin viisas käsitys, että sitä ei tarvitse kenenkään mitenkään perustella. Ei edes tarvitse sanoa, että "minun mielestäni asia on näin".

    Tietenkään asiasta ei voida pitää kovin suurta meteliä, muutenhan suurinta osaa maailman ihmisistä tulisi pitää sairaina. Siten olisi vain pieni vähemmistö terveitä ja suurin osa sairaita. Mutta täällä varmaan voisimme keskustella siitä, kuinka onnelliseksi maailma muuttuisi, jos kaikista saataisiin samanlaisia kuin tähän vähemmistöön kuuluvat ovat.

    Niinpä, erilaiset uskonnot leviävät yllättävän kiivaasti.

    Olisikohan tässä evoluution kannalta kolmiportainen tilanne meidän nisäkkäiden kohdalta:

    1) ne (nisäkkäät) joilla ei ole tietoisuutta omasta itsestään
    2) ihmiset joilla tietoisuus on mutta jonkintyyppinen uskonnollisuus hallitsee mielen toimintaa.
    3) ihmiset jotka ovat vapaita jumaluskomuksista

    Äänestä

  • Y.B kirjoitti:

    maailman ihmisistähän on (minun mielestäni) sairaita - joskin teismi ei ole vakavin tai pääasiallisin oire. Eikä ateismi ole mikään tae terveydestä (en itsekään ole psyykisesti täysin terve).

    Katsoin terveen määritelmää ( kielelliseltä kannalta ): terve on ruumiilliselta ja henkiseltä kunnoltaan normaali, jolla ei esiinny sairauksia. Kun normaali taas on henkisiltä kyvyiltään ja taipumuksiltaan terve, niin kehäpäätelmäksi taitaa mennä.

    Kunkahan paljon terveitä ja normaaleja ihmisiä loppujen lopuksi tässä maailmassa on? Sekin, ketkä tällaisiksi lasketaan, riippuu kai kulttuurista ja siitä, ketkä kunkin normaaliuden ja terveyden määrittävät.

    En osaisi nähdä asioita niin, että teismi, ateismi, kommusnismi yms. olisi merkki sairaudesta tai terveydestä.

    Äänestä

  • hassu kirjoitti:

    Niinpä, erilaiset uskonnot leviävät yllättävän kiivaasti.

    Olisikohan tässä evoluution kannalta kolmiportainen tilanne meidän nisäkkäiden kohdalta:

    1) ne (nisäkkäät) joilla ei ole tietoisuutta omasta itsestään
    2) ihmiset joilla tietoisuus on mutta jonkintyyppinen uskonnollisuus hallitsee mielen toimintaa.
    3) ihmiset jotka ovat vapaita jumaluskomuksista

    Niinpä. Tuon ns. kolmiportaisen tilanteen kukin näkee oman ajattelutapansa kannalta. Korkeimmalle huipulle silloin sijoittaa ilman muuta oman käsityksensä. Jokainen ajattelee, että minä ja minun ajatukseni ovat niitä fiksuimpia.

    Äänestä

  • Verna kirjoitti:

    Niinpä. Tuon ns. kolmiportaisen tilanteen kukin näkee oman ajattelutapansa kannalta. Korkeimmalle huipulle silloin sijoittaa ilman muuta oman käsityksensä. Jokainen ajattelee, että minä ja minun ajatukseni ovat niitä fiksuimpia.

    jaa, voi ajatella että edistyneempi ajattelu olis korkeemalla tasolla.

    toisaalta monet yksinkertaiset ihmiset elävät hyvin onnellisina joten ei sekään valttämättä ole huono mikäli onnellisuus asetetaan tärkeäksi arvoksi.

    harhainen usko johonkin olemattomaan, sitä on vaikea mitenkään perustella mitenkään hienoksi.

    Äänestä

  • hassumpana kirjoitti:

    Niin, uskominen johonkin jumalaan tms. on selkeästi sairaus vaikka siitä ei paljon meteliä pidetäkään.

    Että keskustelu on enemmä sairas-terve akselilla kuin käsitykseni/käsityksesi-linjalla.

    ...Huomauttaa että siis kaikki ihmiset ovat sairaita.... jos usko "jumalaan tai johonkin muuhun sellaiseen" on sairauden täyttävä ominaisuus.

    Suurin osa esim. tiedeyhteisöjen jäsenistä uskovat erilaisiin olettamiin päivästä toiseen, ja vuosikausia tutkivat erilaisia mahdollisuukisa ratkasunlöytämiseen. Vaikka hyvin harvat olettamukset sitten vuosien varrella voidaan todentaa ja vielä harvemmat todennetut olettamukset jäävät "ikuisesti elämään"

    Että mihin sitä voi siis uskoa jos haluaa eteen päin elämässä...olematta sairas.

    VASTAA NYT HUOLELLA ;)

    Äänestä

  • hassua kirjoitti:

    jaa, voi ajatella että edistyneempi ajattelu olis korkeemalla tasolla.

    toisaalta monet yksinkertaiset ihmiset elävät hyvin onnellisina joten ei sekään valttämättä ole huono mikäli onnellisuus asetetaan tärkeäksi arvoksi.

    harhainen usko johonkin olemattomaan, sitä on vaikea mitenkään perustella mitenkään hienoksi.

    voi niin monella tavalla. Joku voi sanoa, että uskomattomuus on täysin hölmö ajattelutapa, mutta monet yksinkertaiset ihmiset elävät onnellisina uskomatta mihinkään. Joku toinen taas on sitä mieltä, että harhaista uskoa johonkin olemattomaan ei voi perustella mitenkään hienoksi. Jatketaanko tällä linjalla vai vaihdetaanko tyyliä?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


??? kirjoitti:

Jos uskova väsyy ja luopuu toivosta,,,luopuu uskosta, onko vika uskovan ? vai jumalan joka hukkasi yhden karitsan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu