Matt. 6:21
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
.Eräs keskeinen vaikeutemme kohdatessamme aikamme ilmiöitä kristillisen uskonvakaumuksemme pohjalta on siinä, että meidät, Kristukseen uskovat, osataan leimata julkisuudessa jollakin tavoin moraalittomiksi, ala-arvoiksi. Kun 1960-luvun ateistinen uusmarxilaisuus tempasi Suomessakin nuorison sankoin joukon mukaansa, toistuvasti kuului huuto siitä, kuinka mätä ja valheellinen onkaan kristillisen uskon hapattama suomalainen yhteiskunta. Nyt murskataan tuo vanha mätä ja rakennetaan tilalle uusi aito, totuudellinen ja parempi yhteiskunta, jossa kaikilla on hyvä olla. Me muutamme maailman, kun te ette siihen pystyneet. On huomispäivänä kansat kuin veljet keskenään. Nyt vasta tasa-arvo pääsee valtaan ja kaikki on hyvin. Muistan kuinka alkoholistiongelmien selvittämisestä innostunut uusmarxilainen nuorten ryhmä pilkkasi kirkon ja Pelastusarmeijan katulähetystyötä: Soppa, saippuaa ja evankeliumia. Nämä nuoret ovat nousseet yhteiskunnan huipulle, mutta katulähetystyö jatkuu ja autettavia riittää!
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Peltolan mukaan kuitenkin;
viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on maailman laajasti levinnyt uuden uskonnollisuuden aalto ja sen keskellä on jälleen vanha kristikunta syytetyn penkillä. Me kristityt olemme syypää luonnon saastumiseen. Me sidomme ihmiset vanhoihin muotomenoihin ja jäykistäviin dogmeihin. Me uskovat olemme niin synkkiä ja lamautamme ihmiset puhuessamme ihmisen perisyntisyydestä, pohjimmaisesta pahuudesta. Eikö ihminen muka olekaan pohjimmaltaan hyvä! Olemme niin ahdasmielisiä, kun väitämme Jeesuksen olevan ainoa ihmisen pelastavan tiedon välittäjän, jopa ainoan pelastajan maailman uskontojen perustajien Buddhan, Muhammedin, Laotsen, Konfutsen ja Mooseksen rinnalla.
Me olemme rakkaudettomia, kun emme voi hyväksyä, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Eihän se ole tärkeää, mihin uskot, kunhan vain uskot ja olet rehellinen uskossasi. Kukin saa uskoa omaan jumalaansa. Kaikki uskonnothan ovat perusominaisuudeltaan samaa. Ne ovat vain eri teitä samaan päämäärään.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
.Eräs keskeinen vaikeutemme kohdatessamme aikamme ilmiöitä kristillisen uskonvakaumuksemme pohjalta on siinä, että meidät, Kristukseen uskovat, osataan leimata julkisuudessa jollakin tavoin moraalittomiksi, ala-arvoiksi. Kun 1960-luvun ateistinen uusmarxilaisuus tempasi Suomessakin nuorison sankoin joukon mukaansa, toistuvasti kuului huuto siitä, kuinka mätä ja valheellinen onkaan kristillisen uskon hapattama suomalainen yhteiskunta. Nyt murskataan tuo vanha mätä ja rakennetaan tilalle uusi aito, totuudellinen ja parempi yhteiskunta, jossa kaikilla on hyvä olla. Me muutamme maailman, kun te ette siihen pystyneet. On huomispäivänä kansat kuin veljet keskenään. Nyt vasta tasa-arvo pääsee valtaan ja kaikki on hyvin. Muistan kuinka alkoholistiongelmien selvittämisestä innostunut uusmarxilainen nuorten ryhmä pilkkasi kirkon ja Pelastusarmeijan katulähetystyötä: Soppa, saippuaa ja evankeliumia. Nämä nuoret ovat nousseet yhteiskunnan huipulle, mutta katulähetystyö jatkuu ja autettavia riittää!
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Peltolan mukaan kuitenkin;
viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on maailman laajasti levinnyt uuden uskonnollisuuden aalto ja sen keskellä on jälleen vanha kristikunta syytetyn penkillä. Me kristityt olemme syypää luonnon saastumiseen. Me sidomme ihmiset vanhoihin muotomenoihin ja jäykistäviin dogmeihin. Me uskovat olemme niin synkkiä ja lamautamme ihmiset puhuessamme ihmisen perisyntisyydestä, pohjimmaisesta pahuudesta. Eikö ihminen muka olekaan pohjimmaltaan hyvä! Olemme niin ahdasmielisiä, kun väitämme Jeesuksen olevan ainoa ihmisen pelastavan tiedon välittäjän, jopa ainoan pelastajan maailman uskontojen perustajien Buddhan, Muhammedin, Laotsen, Konfutsen ja Mooseksen rinnalla.
Me olemme rakkaudettomia, kun emme voi hyväksyä, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Eihän se ole tärkeää, mihin uskot, kunhan vain uskot ja olet rehellinen uskossasi. Kukin saa uskoa omaan jumalaansa. Kaikki uskonnothan ovat perusominaisuudeltaan samaa. Ne ovat vain eri teitä samaan päämäärään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ap.t 4:12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Samaan aikaan koemme itsemme jotenkin noloksi, ala-arvoiseksi omaisten piirissä, naapureiden keskellä ja työtovereiden kanssa, jos joudumme avoimesti tunnustamaan uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja nimenomaan tunnustamme uskovamme häneen sellaisena millaisena hänestä Raamattu kertoo ja kirkko opettaa. Gallup-kyselyissä monet suomalaiset sanovat, että he kyllä uskovat Jumalaan, mutta toisenlaiseen Jumalan kuin mitä kirkko opettaa. Se on fiksua!
Onko Jeesus ainoa totuus?
Erityisen hankalaa tämä on kaikkea syleilevän itämaispohjaisen uskonnollisuuden kohtaamisessa. Tällaisen uususkonnollisuuden kannattajat ottavat kaiken uuden avosylin vastaan, me taas olemme pidättyväisiä ja pidämme kiinni siitä, että Jeesus on totuus. Uususkonnollisuudessa sanotaan kaikelle olevalle KYLLÄ. Kristitty sen sijaan joutuu sanomaan monelle asialle ja väitteelle EI. Kristukseen uskova erottuu joukosta, hän ei sulaudu yleiseen mielipiteeseen.
Onko todella lähtökohtanamme vakaumus kolmiykseisen Jumalan olemassaolosta sellaisena kuin Raamattu hänestä kertoo? Raamattuhan siunaa jokaista joka uskoo sanomalla: ” Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne” (2 Kor 13:13). Pidämmekö todellakin ainoana pelastustienä Jeesusta, joka sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni” (Joh 14:6-7)? Ja josta Pietari todistaa: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Apt 4:12). Pidämmekö kiinni siitä, että Jumala on sanassaan antanut uskovilleen lähetystehtävän: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt 28:18-20).
Rovastin näkemykset asiaan suppeasti ilmaistuna.
Entä omat ajatuksemme?
ei ole lisäämistä, eikä pois ottamista.
Tämä ketjukin jo toinen versio.
Ensimmäinen ketju poistettiin asiattomana viestinä.
Tyypillinen trinitaristin kirjoitus jossa Jeesus on asetettu Jumalan asemaan ja häntä palvotaan Jumalana. Jeesuksen ulkopuolella ei nähdä pelastusta, vaikka Jeesus opetti juutalaisillekkin näin:
"Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. " Joh.5:45
Mooses on siis todellakin juutalaiselle pelastukseksi, eikä ole Jeesusta ollenkaan tuomiopäivänä siinä salissa jossa juutalaiset ovat. Heillä on syyttäjänsä - Mooses.
Kristityillä on myös syyttäjä omassa tuomio-salissaan: Jeesus
Sattuu nyt vain oleen siten, että ilman Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaa, syntiensovitusta, meillä ei ole toivoa saada syntejämme anteeksi.
Minä olen tie, totuus ja elämä. Vain hänen kauttaan pelastumme. Kiitämme Jeesusta.
17 luku
Jeesus rukoilee itsensä 1 – 5, opetuslastensa 6 – 19 ja kaikkien uskovien edestä 20 – 26.
1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun -
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
Hyvä Jeesuksen puhe! Rukous. Amen.
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Näin se on kuitenkin, oltiinpa asiasta mitä mieltä tahansa.