Kaunissointinen Keuruun murre

Noo empä tiedä niin nykyisin...savvoo ne taitaa siellä bamlata aika tiukasti. Helsingistä lähetettiin ennen Keuruulle ihmisiä, että ne olis oppineet puhtainta suomenkieltä. En oo näitä murteitä kovin paljon miettinyt, mutta perusasutus Keuruulla ja Ähtärissä on savolainen. Pohjanmaalla on muutama paikkakunta, jossa perusasutus on ruotsalainen ja kuitenkin siellä on se sama pohjalaismurre. Vimpeli on esimerkkinä siitä. Samperi kun en ole käynyt keuruulla pian kymmeneen vuoteen, mutta Saarijärvellä kävin ja sillä puhuttiin ainakin aivan savolaistamurretta, jota minun oli todella vaikeata ymmärtää. Vai onko se savolaista sittenkään. Auttakaa nyt tietämätöntä.

Kun itse lähdin Keuruulta maailmalle, ihmetytti kyllä monia täällä etelä-suomessa puhetapani. Katsoivat kaverini useasti pitkään ja tokaisipa joku minua muistuttaakseen, ettemme enään istuneet äidinkielen tunnilla. Kokivat omasta mielestäni normaalin puhetapani ylimielisenä ja hienostuneena, vaikka toisaalta olemus ei sitä ehkä viestinytkään ;-)
Ja mikäs siinä, mukavaahan se on kun ei tarvitse erikseen opetella virallista kirjoitusasua. Eräällä Pohjalaisella ystävälläni oli kuulemani mukaan suuria hankaluuksia muistaa koulussa kuinka sanat kirjoitetaan koulussa, kun se kieliasu ei ollutkaan sama kuin puheessa.
Onhan toki murresanojakin. Esimerkiksi muista yhteyksistä nykyään tunnetuksi tullut sana "linkki" kuljetti meitä lapsia koulusta kotipysäkille, eikä selainta toiseen osoitteeseen virtuaalimaailmassa kuten nykyään.
Mainittakoon vielä, että tietoni ovat suhteellisen tätä päivää, sillä olen itse "vasta" 22 vuotias.

Keuruun-Evijärven välimurteesta (periaatteessa voidaan melkeinpä puhua yksikössä) voi todellakin sanoa, että se on kaikista Suomen murteista lähimpänä kirjakieltä. Tämä tosiaankin johtuu hämäläis- ja savolaismurteiden onnistuneesta kohtaamisesta; molempien päämurrealueiden aineksista on jäänyt valikoitumatta kaikkein leimallisimmat komponentit (esim. savolaisten diftongimuutokset pää>peä tai hämäläisten persoonapronominit minä>mää). Sen sijaan on valittu molemmista murteista monia kirjakielisiä tai lähellä kirjakieltä olevia ilmaisuja. Täytyy kuitenkin tässä muistaa, että Keuruu on laaja pitäjä, ja perinteisesti mitä lähemmäs sen itärajaa on menty, sitä savolaisvoittoisemmaksi puhuttu kieli on käynyt. Esim. tuon mainitun pää/peä -kannan raja on kulkenut Keuruun sisällä.

Töysän murre on mielenkiintoinen tapaus - se on usein murrekartoissa ym. esitetty aivan omana alaryhmänään. Se kuuluu eteläpohjalaismurteisiin, koska tuon murteen näkyvimmät piirteet ovat sieltä
suunnalta. Toisaalta siinä on jonkin verran hämäläisiä ja eritoten savolaisia komponentteja - nämä eivät tosin ole kovin leimaa-antavia, eivätkä
siten tottumattoman kuuntelijan erotettavissa. En nyt jaksa muistaa, mitkä nuo epäpohjalaiset piirteet Töysän murteessa ovat. Kuitenkin, ero esim. läntiseen naapuriin, Alavuteen, jossa puhutaan 95-prosenttisen puhdasta eteläpohjalaista, on huomattava, ja toisaalta itäisiin naapureihiin, joiden puheessa ei ole eteläpohjalaista pohjaa, vielä suurempi.

Jos haluat saada kielitieteellistä tietoa näistä murteista, kannattaa - kuten aina - turvautua Internetin sijasta kirjaston kokoelmiin. Ainakin suurimmissa kirjastoissa on varsin kattava kokoelma murrekirjallisuutta. Suosittelen esim. murretutkimuksen uranuurtajan Lauri Kettusen teoksia Suomen murteet ja siihen liittyviä karttakirjoja (julkaistu jo 1930- ja 40-luvuilla!) . Myös teos "Ylävesille Ähtäriin" on hyvä - siinä on kohtuullisen kattava osuus Ähtärin murteesta. Töysän murteesta on muistaakseni Terho Itkonen julkaissut tieteellisen tutkimuksen - en tosin muista, mitä siinä käsiteltiin - mutta kirjan alussa oli joka tapauksessa n. 50 sivua yleistä luonnehdintaa Töysän murteesta. Näillä pääsee alkuun!