Toissapäiväisen avaukseni jatkokeskustelu alkaa painua kakkossivun hännille. Siinä syntyi hieman kiistaa Ahon porvarihallituksen käynnistysvaiheista, joita olin lyhyesti sivunnut avauksessani. Laitinen väitti minun kirjoittaneen pelkkää fiktiota.
Pannaanpa asiat tähän hieman tarkemmin ja katsotaan onko muilla samanlainen muistikuva tosiasioista kuin minulla.
1991 keskusta voitti eduskuntavaalit ja siitä tuli suurin eduskuntapuolue.
SDP hävisi 100 000 ääntä ja ilmoitti jo tv:n vaalivalvojaisissa, ettei se lähde mukaan seuraavaan hallitukseen, vaan jää tutkimaan omaa politiikkaansa kannatuksensa paikkaamiseksi.
Mauno Koivisto nimitti silloin valmisteilla ollutta, uutta perustuslakia soveltaen suurimman puolueen puheenjohtajan, eli Esko Ahon hallitustunnustelijaksi.
Lehdet uutisoivat, miten Esko Aho aloitti hallitustunnustelut ensimmäiseksi SDP:n kanssa katsoakseen pitikö vaalivalvojaisissa annettu ilmoitus paikkansa. Demarit kieltäytyivät.
Aho jatkoi hallitustunnustelujaan ja porvarihallitus syntyi keskustan ja kokoomuksen varaan, koska ilman kokoomusta ei enemmistöhallituksen aikaansaaminen ollut mahdollista.
Näin se minusta tapahtui. Laitinen väitti tuota fiktioksi. Minusta se on faktaa.
Minusta Esko Aho pyrki tulloin aktiivisesti punamultahallitukseen, mutta joutui vasten tahtoaan johtaman porvarihallitusta, kun ei muutakaan voinut.
Porvarihallitus siis ei syntynyt keskustan ja Ahon omasta tahdosta, vaan sen vuoksi, että punamullan vaihtoehto ei ollut mahdollinen, kun SDP kieltäytyi Ahon kosiskelusta.
Onko muita mielipiteitä.
Pannaanpa asiat tähän hieman tarkemmin ja katsotaan onko muilla samanlainen muistikuva tosiasioista kuin minulla.
1991 keskusta voitti eduskuntavaalit ja siitä tuli suurin eduskuntapuolue.
SDP hävisi 100 000 ääntä ja ilmoitti jo tv:n vaalivalvojaisissa, ettei se lähde mukaan seuraavaan hallitukseen, vaan jää tutkimaan omaa politiikkaansa kannatuksensa paikkaamiseksi.
Mauno Koivisto nimitti silloin valmisteilla ollutta, uutta perustuslakia soveltaen suurimman puolueen puheenjohtajan, eli Esko Ahon hallitustunnustelijaksi.
Lehdet uutisoivat, miten Esko Aho aloitti hallitustunnustelut ensimmäiseksi SDP:n kanssa katsoakseen pitikö vaalivalvojaisissa annettu ilmoitus paikkansa. Demarit kieltäytyivät.
Aho jatkoi hallitustunnustelujaan ja porvarihallitus syntyi keskustan ja kokoomuksen varaan, koska ilman kokoomusta ei enemmistöhallituksen aikaansaaminen ollut mahdollista.
Näin se minusta tapahtui. Laitinen väitti tuota fiktioksi. Minusta se on faktaa.
Minusta Esko Aho pyrki tulloin aktiivisesti punamultahallitukseen, mutta joutui vasten tahtoaan johtaman porvarihallitusta, kun ei muutakaan voinut.
Porvarihallitus siis ei syntynyt keskustan ja Ahon omasta tahdosta, vaan sen vuoksi, että punamullan vaihtoehto ei ollut mahdollinen, kun SDP kieltäytyi Ahon kosiskelusta.
Onko muita mielipiteitä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nyt on tulossa kunnallisvaalit.
Kokoomus kärsi viime eduskuntavaaleissa rökäletappion.
Ne vain aina selittää vanhoja asioita ja eivät pysy mukana kehityksessä. Nuo kokoomuslaiset.
Kokoomus on nyt kannatusmielessä heikoilla, koska kokoomusta johdetiin huonosti.
Niinistö oli patruuna, joka ei sallinut ympärillään muuta kuin samanmielisiä.
Itälällä ei ollut mitään visiota siitä, mikä kokoomuksen pitäisi olla, ja kokoomus keskittyi vain räksyttämään keskustan kanssa, mikä ei lisännyt uskottavuutta eikä kannatusta.
Kataisesta ei vielä osaa sanoa mitään. Tuntuu asialliselta, mutta kovin poikaselta, mikä toki voi olla etukin, ettei kokoomuksan kannattajakunta liikaa ukkoudu.
Kunnallisvaaleissa kokoomus saa isää kannatusta keskustan suunnasta, koska keskusta tekee liian vasemmistolaista politiikkaa hallituksessa, mutta kaupungeissa kokoomus menettää vihreille ja ehkä joillekin pienryhmille, mutta tuskin keskustalle.
Itse olen tyytyväinen, jos kokoomus pysyy eduskuntavaalien tasossa, ehkä se vähän nousee. kepu putoaa viime kunnallisvaalien tasostaan ja demaritkin ehkä häviävät hieman, koska vasemmistoliitto on nyt oppositiossa ja voi sieltä ampua kovilla demareita "kapitalistin" suosimisesta.
Vaaleissa tuskin tulee suuria muutoksia valtakunnan tason kannatusosuuksissa, mutta kaupungeissa vihreät kasvavat jälleen, mikä harmittaa kolmea suurta puoluetta, koska se on niiltä pois, etenkin kepulta.
selvität miksi hallitusneuvottelut kestivätkin pitkäääään ja miten valtiovarainministeriksi päätyi Iiro Viinanen, miksi hallitus käytännössä keskittyi pelastamaan pmmomakeskittymät ja miksi Viinasen piti tiuhaan tahtiin raportoida IMF:lle valtion piikkiin omitusta yksityistalouden konkurssista, miksi budjetin menokatto jäädytettiin ja miksi, senjälkeen kun seuraavissa vaaleissa kansa oli antanut tälle IMF:n-Viinasen kurjistamispolitiikalle tuomionsa, Lipposen piti edelleen ottaaa omaan hallitukseensa Viinanen samalle pallilleen - tämän kun selvität meille ihmetteleville, teet kansallissankarin teon.
En muista ollenkaan kestivätkö hallitusneuvottelut pitkään enkä tiedä sitäkään, millä perusteilla Viinanen nousi valtionvarainministeriksi. Ehkä hallitusohjelmasta sopiminen ja sen viimeistely oli vaikea tehtävä kokoomukselle ja keskustalle, joilla ei ollut mitään aiempaa kokemusta yhteistyöstä keskenään.
Kansainvälinen lama oli tosi paha ja "pääomakeskittymät" eli suomalainen vientiteollisuus oli tosi kusessa, kun sen taseisiin ei oltu kerätty tarpeeksi varallisuutta puskuriksi vientitulojen romahtamista vastaan.
IMF:lle varman raportoitiin, koska silloin oltiin valmistelemassa markan kytkentää euroon ja markkaa kellutettiin jossain valuuttaputkessa (en ole näiden asioiden asiantuntija), mutta siihen kytkentään valmistautuminen ilmeisesti vaati tuota raportointia, luulisin.
Budjetin menokatto jäädytettiin varmaan sen vuoksi, että valtio ei todellakaan voinut otta määrättömästi lainaa. Suomen kv. luottoluokitus putosi nimittäin jossain vaiheessa aivan hälyyttävän alas ja markkaa kohtaan tehtiin keinottelyhyökkäyksiä, joista meidät kuulemma pelasti Ulf Sundqvist suhteillaan saksan Bundesbankiin.
Viinanen oli tiukka valtionvaianministeri leikkaaman menoja, kun verotulot sukelsivat pohjamutiin eikä velkaa voinut rajattomasti ottaa. Laman vaikutukset eivät suinkaan olleet ohi, kun Lipposen hallitus aloitti. Kun kokoomus jatkoi hallituksessa, niin oli minusta hyvin luontevaa säilyttää jatkuvuus ja antaa Viinasen jatkaa, koska hän hallitsi lähijhistorian kaikkein parhaiten.
Näin minä kuvittelisin asioiden olleen, kun en voi sanoa niitä kovin tarkasti tuntevani, joten en ole hakemassa kansallissankarin titteliä vielä tuolla tekstillä. ;-)
hyvin vaikea.Yritykset olivat ottaneet ulkomaista velkaa sumeilematta,kotimainen kustannustaso nousi,vienti joutui vaikeuksiin.Kommunistimaiden romahdus tuli samaan aikaan,kauppa loppui melkein tyystin N-Liittoon,velkaakin vielä jäivät.
Raha mikä tuli ulkomaisilta pankeilta tuli tietysti Suomalaisten pankkien kautta,ne olivat vastuussa siitä että lainat maksetaan aikanaan pois.Kun yrityksillä ei ollut rahaa maksaa lainojaan pois joutui pankit vaikeuksiin,valtion oli autettava niitä,valtio pelasti lainarahalla pankit.Pankkien pelastaminen oli välttämätön toimenpide että luottamus Suomem talouteen säilyi.Viinanen joutui käymään jatkuvia lainaneuvotteluja ulkomailla että rahat riittivät myös kotimaahan,välttämättömiin menoihin.
Suomi oli tarkkailun alla,siksi kai piti raportteja tehdä.Viinaseen luotettiin maailmalla,sen takia hänet valittiin myös Lipposen hallituksen Valtiovarainministeriksi.
On täydellistä typeryyttä puhua mistään Viinasen kurjistamispolitiikasta,isänmaan pelastamisen politiikkaa se oli.
Liike-ja pankkimiesten syy lama oli suurelta osin,he haksahtivat muka pieniin korkoihin eivätkä ymmärtäneet että velat pitää voida myös maksaa pois.Rakentaminen oli siihen aikaan myös suuntautunut väärin,rakennettiin pääasiassa kauppakeskuksia ja muuta,mutta ei satsattu varsinaiseen tuotantoon.
Liike-ja pankkimiesten syy lama oli suurelta osin,he haksahtivat muka pieniin korkoihin eivätkä ymmärtäneet että velat pitää voida myös maksaa pois.
-------------------
Toisen suuren virheen pankit tekivät jo siinä vaiheessa kun korot vapautettiin säännöstelystä ja lainamarkkinat avattiin kilpailulle.
Suljetun talouden jäljiltähän meillä oli vähintään neljän pankiryhmittymän konttorirakennukset jokaisen kirkonkylän torin laidoilla, yhdessä neljän keskusliikkeen marketin, Alkon, apteekin, Postin ja poliisin kanssa. Moni vielä elävästi muistaa tuon kirkonkylien keskustamiljöön.
Pankeilla siis oli aivan liikaa palvelukapasiteettia siihen tilanteeseen, josa korot ja lainojen markkinointi vapautettiin. Tässä tilanteessa pankkien olisi tullut ryhtyä huolehtimaan omasta kannattavuusestaan ensin niin, että konttoriverkkoa katsitaan ja henkilötöä vähennetään, koska molempia oli jokaisella pankkiryhmällä liikaa.
Jonkin verran sitä tehtiinkin, mutta oliko 1990 tai 1991, laman kynnyksellä joka tapauksessa, pankkitoimihenkilöt menivät lakkoon ja jarruttivat tätä pankeille aivan elintärkeää kustannusten saneerausta.
Tuo ei ollut kuitenkaan olenneisin tekijä, soillä vakavimman virheen suktetun talouden suojattuun ympäristöön tottuneet pankinjohtajat tekivät siinä, että kustannustehokkuuden asemasta lähtivätkin kilpailemaan markkinoinnissa.
Muostan 80-90-lukujen vaihteen aikana, jolloin pankkitoimialan yhteinen maoinospanostus ylitti pöäivittäistavarakaupan ja tavaratalokaupan yhteisen mainospanostuksen. rahaa siis poltettiin aivan uskomattomia määriä siihen, että pankit taistelivat vähistä asiakkaista täysin ylimitoitetuille konttori- ja palveluveroilleen.
Toisin sanoen pankit lisäsivät kustannuksiaan, kun niiden olisi pitänyt vähentää niitä. Tämä vei pankeilta rahat, mikä syvensi todella pahasti sitä tilannetta, jonka lama sitten 1992 aikaansai.
Tuo siis täydennyksenä muihin syihin, joista pankkikriisi aiheutui.
Et näytä tuntevan rahoitus- ja pankkimaailmaa kovinkaan tarkoin. Tarinasi on vailla pohjaa.
Pankit pelasivat sököä, jossa panoksina käytettiin milloin mitäkin. Mukaan tulivat 'liikemiehet', jotka korjasivat potin.
Parhaimmillaan hehtaari suota maksoi parikin milliä.
Demarit tekivät vain välikysymyksiä ja hajoituspolitiikalla vaikeuttivat hallituksen ja eduskunnan työskentelyä.
Demarien Sorsakin jo hermostu ja komensi demareita yhteistyöhön. Mutta demareilla oli vain tähtäimenä hajoita ja hallitse politiikka.
Lipposella ei ole talouden nousuun mitään osuutta. Talous elpyi itsestään, mutta Lipponen kurjisti kaikenlaisilla veroilla ja maksuilla kansan elintasoa. Lipponen purki sosiaaliturvaa. Leikkasi eläkkeitä ja teki kaikkensa, että köyhä kansa ei vain nousisi ahdingosta. Itse Lipponen kasvatti Nokian osakesalkkua kokoajan ja pyrki pääkomissaariksi. Köyhät oli unohdettu.
Et näytä tuntevan rahoitus- ja pankkimaailmaa kovinkaan tarkoin. Tarinasi on vailla pohjaa.
-------
Yksilöipä hieman tarkemmin, mikä tarinassani on mielestäsi tuollaista, niin jatketaan sitten keskustelua siltä pohjalta.
Suuni on sinetöity, mutta kannattaisi tutkia tuon ajan tapahtumia vähän tarkemmin. Ei ne rahat minnekään kadonneet. Osakkeitakin taidettiin mitätöidä aika vähän. Omistajat toki vaihtuivat.
viitata siihen että luottoja annettiin ilman kunnollisia takauksia tai kiinityksiä,toisaalta kyllähän tämän kaikki tietävät.
Muistan eräänkin tapauksen kun joku Helsinkiläinen pankki oli hyväksynyt kiinnityksen tilaan Peräseinäjoella,tilalla ei tainnut olla pakettipeltoa edes yhtä hehtaaria ja latokin oli kaatumispisteessä,lainaa oli kuitenkin saatu silläkin yli miljoona.Eikä sekään ollut Viinasen vika.
Pankinjohtajilla oli siihen aikaan,ainakin joillakin sellainen käsitys että kun käräjäoikeus on hyväksynyt kiinityksen vastuu oli sillä eikä pankilla.
Suomen valtio oli silloin kun Ahon hallitus tuli remmiin melkein velaton,se pelasti tilanteen,nyt sellainen rahanmeno olisi paljon vaikeampi kestää.
oppositiopolitiikka oli todella kovaa.
Kyllähän Lipposellakin oli nousuun osuutta,velkaantumisvauhti oli kova vielä kun Lipposen hallitus aliotti,säästöjä tarvittiin lisää ja niitä tehtiin.
asiaan perehtymisen siitä, minne katosi n. 8 miljardia euroa. Jos neljä miestä pelaa samassa pöydässä sököä, on pöydässä aina sama määrä rahaa, mutta pelaajilla joka kierroksen jälkeen eri summa.
Raha ei katoa edes pankkiin! Pohdi tätä.
Tarinasi korko-osuus on myös täyttä puppua. Tuolloin pankkien anto- ja ottolainauskorkojen erotus ns. marginaali pyöri 8-10 prosenttiyksikön tasolla (lainakorko parhaimmillaan n. 15%).
Myöskään pankkien henkilöstökulut eivät tuolloin olleet liian raskaat. Myöhempi sopeutuminen EMUun johti siihen, että marginaali putosi muutamaan prosenttiin.
Pankit joutuivat taistelemaan yksityisasiakkaista ja pienyrittäjistä, joilla ei ollut vakuuksia ulkomaisiin lainoihin. Suuryritykset lainoittivat toimintaansa ulkomaisella rahoituksella. Mukaan tuli myös Suomeen sijoittuneita ulkomaisia pankkeja ja rahoittajia.
Pankkikonttorit hävisivät niistä tienristeyksistä vasta fuusioiden myötä eikä erillisiä pankkeja saneeraten. Eikä useimmissa kirkonkylissä ollut kuin kaksi pankkia, osuuspankki ja säästöpankki.
Henkilöstön saneeraustarve tuli vasta fuusioiden ja tietotekniikan tulon jälkeen. Edelleenkin Suomi elättäisi viisi-kuusi maanlaajuista pankkiyritystä
Kun pankkien kannattavuus oli mennyt mm. hulvattomien markkinointikulujen vuoksi tappiolle, lama iski päälle ja kiinteistöjen arvot romahtivat, niin pääkonttorit alkoivat hätäillä maakuntakonttoriensa lainojen vakuuksien perään ja lainoja alettiin sanoa pankin toimesta irti.
Kuulin pk-yrittäjästä, jolla oli lainan vakuutena oma uusi tehdashalli, tuotamnto pyöri täysillä ja kahden vuoden tilauskiintiöt kaapissa. kiinteistäjen arvon romahtaessa, laski tietenkin myös lainojen vakuuden arvo. pankki alkoi pyytää lisää vakuuksia. Niitä ei ollut. Niinpä pankki sanoi lainan irti ja 50 ihmistä lähti kortistoon, vaikka heillä olisi ollut töitä 2. vuodeksi ja laina olisi puystytty maksamaanmyyntitloista pois.
mutta kun vakuuksien arvo... näin syvennettiin työttömyyttä, kun sitten aikanaan lähti tuon pankin koko henkilökunta kortistoon myös ja ao. pankinjohtajakin joutui eräässä vaiheessa minun koulutettavakseni, kun hän suuntautui uuteen, omaan yritystoimintaansa..
SDP istui kahdella pallilla. Liponen teeskenteli yhteistyövalmiutta kaikkiin "järkeviin" esityksiin, mutta SAK ampui jokaisen Ahon hallituksen aloitteen upoksiin, jopa oman miehensä, Kalevi Sorsan neuvotteleman yhteiskuntasopimuksen.
Pyydän anteeksi, etten osannut viestissäni kertoa ihan kaikkea pankkikriisin syistä, kun sinun piti oikein kehottaa minua perehtymään asiaan paremmin.
Ns. Satakunnan miehet ovat tutkineet pankkikriisin syitä.
Tämä sivu on menossa vanhaksi, mutta en voi olla kertomatta seuraavaa:
Mauno Koivisto tuhosi Suomen
Juuret menevät Sorsan hallitukseen vuoteen 1985.
Sitten Holkerin hallituksen kokoonjunttaaminen Mauno koiviston aivotoiminnassa jo helmikuussa 1987, siis kuukautta ennen vaaleja.
Ahon hallituksen ajoilta voi katsoa Manun tekemisiä vaikka osoitteesta
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
Halonen lähti suojelemaan Mauno Koiviston toimia...
Mielestäni Mauno Koiviston pitäisi saada Suomen kansantalouden ja kansallisomaisuuden hävittämisestä maallinen tuomio.
Dokumentit ovat pitäviä. Koivisto tuli kertoneeksi tapahtumista avoimesti myös omassa kirjaassaan "Kaksi kautta".
Annan lisätietoa
email [email protected]
Eipä demareita kiinnostanut tulla hallitukseen, koska tiesivät mitä oli tulossa. Pankit oli konkurssissa kok.demari -hallitusyhteistyön jälkeen ja tiedossa oli valtaisat pankkitukijärjestelyt ja yritysten työvoiman irtisanomiset.
Demareita ei olisi saanut hallitukseen tuolloin 1991 vaikka olisivatkin voittaneet vaalit. Mutta sehän olisikin ollut ihme, jos olisivat voittaneet. Uffehan oli silloin SDP:n puheenjohtaja.
SDP miehitti UM:n keskeiset virat ja vaihtoi sitoutumattomat WTO- ja GATT-diplomaatit SDP:läisiksi.
Ei ollut sattuma, että jo syksyllä 19090 UM:n valtiosihteeriksi sovittiin 1.7. 1991 alkaen Martti Ahtisaari.
Eikä ollut sattuma, että Liikasesta tehtiin jo aikaisemmin EY-suurlähettiläs.
Demarit miehittivät UM:n juuri siksi, että saivat sitä kautta vaikuttaa oppositioajan.
SDP ei halunnut hallitukseen, koska pääministeriksi oli saatava nimenomaan Aho - tekemään suurtyö pehmittämään Keskusta EY:hyn.
Keskusta olisi oppositosta käsin kaatanut EY-hankkeen.
mutta syyt olivat paljon pidemmällä kun Holkerin hallituksessa.
Paasio taisi olla SDP:n puheenjohtaja.
Muuten oikein, mutta minun tiedossa ei ole, että Aho olisi punamultaa halunnut. Kunhan kävi varmistamassa, että demarit todellakin haluavat oppositioon, ettei tule syytöksiä heidän syrjäyttämisestään.
oli ilmanmuuta punamulta.Muista hyvin kun vaalituloksia odoteltiin ja toimittajat haastattelivat Ahoa,hän jatkuvasti torjui porvarihallituksen ja pyysi odottamaan vaalituloksen.Ahon viimeinen oljenkorsi oli että SDP olisi saanut vielä lopuksi niin paljon ääniä että olisi lähtenyt hallitukseen.
Aho pyrki koko vaalikampanjan ajan syrjäyttämäänkokoomuksen ja pyrkimäänpunamultaan. Missään haastatteluissa Aho ei ilmaissut minkäänlaisia intressejä porvarihallituksen suuntaan, vaan antoi aina ymmärtää, että nyt on punamullan vuoro, kun kokoomus oli jo saanut olla hallituksessa yhden kauden.
Niinpä SDP:n vetäytyminen oli Aholle paha isku ja siksi porvarihallitus oli hänelle koko ajan hyvin vasetenmielinen, minkä kokoomusministerit saivat tuntea hyvin ikävällä tavalla Ahon ylimielisyytenä ja pöyhkeilynä.
Laitiselle mein jauhot suuhun ja papu sieraimeen,kun mies ei kykene osoittamaan Jäbän faktoja Ahon hallituksesta fiktioksi, vaikka uhosi siitä peräti kaksi päivää.
Hankitaanpa jortikka-jormalle lisää hamekangasta.
Tarjosin avauksessani Laitiselle mahdollisuuden osoittaa todeksi ne väitteet, joilla hän yritti inttää minun muka olevan väärässä, mutta näyttää, että laitinen on golfaamassa umpiheteroiden kokoomuskavereidensa kanssa kun ei ole ehtinyt reagoimaan.
Normaalistihan Laitiselta tulee kommentit ihan pyytämättä.
...olin tosiaan lauantaina sheriffinä golfkentällä paimentamassa mm. kahta kansanedustajaa (kok), kun heillä ei tahtonut peli oikein kulkea.
Sitten lähdin syntymäpaikkakunnalleni, jossa oli hyvä ystäväni (kok) 50-vuotisjuhlat, jotka olivat erinomaisen hauskat. Kyllä stadilaisetkin osaa juhlia. Reissulta palasin vasta tänään iltapäivällä, joten en ole paljon netissä ehtinyt roikkua. Enkä ehdi tulevallakaan viikolla, joudun lähtemään aamulla aikaisin Skotlantiin, St Andrewsiin.
ps. Jäbän kirjoituksien oletusarvona on, että ne ovat fiktiota ja faktaksi niitä taitaa olla mahdoton todistaa.
Uhoaja-Laitinen ei kykene keskustelemaan, vaan pelkästään selittelemään.