Harmittaako meitä ateistejä eniten se, että uskovaiset ihmiset eivät suostu käsittämään, että tämä maapallon ekosysteemi ei ole mitenkään ihmiskeskeinen?
Ottaako aivoon posketon sokeus; se, että eivät itsekeskeisyydessään käsitä, että olemme laji lajien joukossa ja meidän tulisi käyttäytyä sen mukaisesti?
Ottaako aivoon posketon sokeus; se, että eivät itsekeskeisyydessään käsitä, että olemme laji lajien joukossa ja meidän tulisi käyttäytyä sen mukaisesti?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kristittyjä harmittaa se, että ateistit ovat kadottaneet yhteyden Jumalaan, joka on kaiken luoja ja kaiken antaja.
Meitä ei olisi edes ilman Jumalaa.
Kyllä tämä on harmittavaista. Eikö ole ilmeistä, että käsitystä jumalista ei olisi ilman ihmisiä eikä päinvastoin? Aika ilmeistä on, että meitä ihmisiä ei enää kohta ole. Lajimme häviää sukupuuttoon kuten niin moni muukin laji. Vai mitä sinä ajattelet lajimme kohtalosta?
En ota kantaa kokemukseesi jumalallisesta läsnäolosta, mutta oletko ajatellut, että ihmisillä saattaa olla hyvinkin samantapaisia tunnekokemuksia, sellaisia, joita sinä nimität jumalyhteydeksi? Tunnekokemuksella ei ole nimeä, se annetaan sille.
"Kristittyjä harmittaa se, että ateistit ovat kadottaneet yhteyden Jumalaan, joka on kaiken luoja ja kaiken antaja.
Meitä ei olisi edes ilman Jumalaa."
Ateistejapa ei harmita tippaakaa. Jumalaakaan ei edes olisi Ilman uskovia.
Jossain vaiheessa tulee teillekin eteen se että jumalan piilopaikat loppuvat ja teidän on myönnettävä jumalusko turhaksi.
>>Meitä ei olisi edes ilman Jumalaa.
Aikaisemmin säälitti ateistien kohtalo, mutta nykyään olen jättänyt murheen Jumalan ja teidän väliseksi asiaksi. Minun tehtävä on vain julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Vapaa tahto on annettu meille jokaiselle.
Ei tarvtise vaivat päätään turhilla asioilla.
Näen jatkuvasti että Jumala pelastaa omaisia jopa viime metreillä. Esivanhemmissani on ollut uskovaisia jopa viidenteen sukupolveen asti. Heidän esirukoukset ja siunaus kantavat hedelmää tähän päivään asti.
Mielelläni kuulisin sellaisen käsityksen minun uskomattomasta kohtalostani, johon vilpittömästi kykenet uskomaan.
"Aikaisemmin säälitti ateistien kohtalo,"
Minua taas edelleen säälittää uskovien kohtalo, vaikka turhaahan se on, kun lakkaa olemasta niin lakkaa olemasta. Enemmän se ehkä säälittää että jumalan palvomiseen käyttämänsä ajan he olisivat voineet käyttää paljon paremminkin.
"Esivanhemmissani on ollut uskovaisia jopa viidenteen sukupolveen asti"
Uskonnollisuus oli ennen paljon yleisempää kuin nykyään. Viimeisten kolmen-neljän sukupolven aikana uskonnollisuus on vähentynyt selkeästi.
"Minun tehtävä on vain julistaa evankeliumia kaikille kansoille."
-- Ja annas kun arvaan: Julistat evankeliumia, kunhan siitä ei ole hirveästi vaivaa. Miksi mennä mistä aita on matalin, kun voi yhtä hyvin jäädä laitumelle? Miksi opiskella luonnontieteitä, filosofiaa, psykologiaa, sosiologiaa tai mitään monimutkaista tai aikaavievää, kun yhtä hyvin voi bulimioida netistä napattuja huuhaajuttuja kuinka tiedemiehet porasivat reiän H*lvettiin tai kuinka miehiltä puuttuu kylkiluu.
Minua ei säälitä uskovien kohtalo, mutta minua todellakin säälittää muun elämän kohtalo, joka on joutunut toiseen luokkaan ja kaiken pahan kohteeksi kristinuskon ylennettyä ihmisen kaiken kruunuksi. Se on pahinta, mitä uskonnot ovat koskaan saaneet aikaiseksi, enkä sen vuoksi osaa harmitella uskovien hukatun elämän puolesta.
Sinun ei ole pakko uskoa: jätän asian sinun ja Jumalan väliseksi jutuksi. En väittele kenenkään kanssa. Julistan evankeliumia.
Miksi sinä julistat evankeliumia, jos et piittaa siitä, että tulet ymmärretyksi? Eikö se ole farisealaista, ulkokultaista toimintaa?
Eikö evankeliumin julistaminen ole melko turhaa, jos (kuten moni uskova väittää) usko on lahja Jahvelta? Miksi Jahve jakaa lahjojaan niin valikoivasti? Miksi esimerkiksi moninkertainen murhamies Late Johansson sai tämän Jahven lahjan, mutta moni joka ei koskaan ole murhannut ketään, ei saa? Onko evankeliumia julistettu Johanssonille enemmän kuin niille jotka eivät pääse lahjalistalle?
Jos ihmiset eivät usko evankeliumia jota Jumala on on laittanut minun saarnaamaan, niin en minä sille mitään voi. On myös ihmisiä jotka ymmärtävät ja uskovat. Itsekkin olet päittelevinäsi asioita, joita eivät muka kaikki ymmärrä?
En minäkään sinun ateismiasi ymmärrä.
Ei murhetta, kun vain olla saan mä Herran lapsena aina. Kun Hän mua johtaavi armossaan, niin eivät kuormani paina... Tämä laulu alkoi soimaan hengessäni päivällä kun näin aloituksesi.
Kiva että vastaat. Varmaan on olotilasi mukava. Henkilökohtainen onnen tila voi perustua niin monenlaisiin asioihin. Rehellisyyden kamppailusta luopuminen on helppo tie piittamattomuuteen. Toisaalta, varmaan olotilaasi johonkin tarvitset, en sitä epäile, Mitä se sitten tarkoittaa, siitä varmaan jäämme erimielisiksi.
ei turhaa murhetta (etm): Hei kaikki, uskokaa Jeesukseen!
käännytettävä: Miksi?
etm: Ai, no ei sitten! Ihan sama, lol!
käännytettävä: wtf?
Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä masentuneiden kanssa. Ja seuraan netissäkin palstoja. Jos on itse onneton ja masentunutuniin sitä työtä ei kyllä silloin jaksais tehdä. Miten paljon on tänään tosi onnettomia ja miten paljon niitä on nuorissa. Monet ovat myös ateisteja. Eikö ihminen joka on yrittänyt jo itsemurhaa ja suunnittelee sitä edelleen jatkuvasti olisi autettu jos saisi lohtua edes uskosta Jumalaan. Ja jos ihminen uskossaan on onnellinen, niin mitä hän sitten loppujen lopuksi menettää elämänsä aikana jos hän kuolee onnellisena. Joka tapauksessa hän eli onnellisen elämän.
Olen ollut yli 40 vuotta uskossa ja olen kokenut Jumalan apua niin paljon, että ei minusta tulisi enää mitenkään ateistia.
Ja ihan kieltämttä olen elämässäni onnellinen ainakin niillä määreillä, joilla sitä itse mittaan. Minulla on kaikki ajallisesti hyvin, ei huolia, olen ikäisekseni suhteellisen terve, on riittävästi ihmissuhteita,. Koetuksia ja menetyksiä on kyllä ollut, mutta Herra on vienyt myrskyjenkin yli. Ja onnellellisuutta mittaan ennen kaikkea siten että elämä on mielekästä, sillä on tarkoitus ja koen ettei mikään ahdista ja on hyvä levollinen olla. On valtavaa sitten iankaikkisuudessa tavata edesmenneitä uskovaisia esivanhempia ja sukulaisia.
Kyllä minulle myös ajalliset asiat,myös ekologiset jutut ovat tärkeitä.
Onhan se hienoa, että ihminen kykenee tuottamaa itseensä rakenteen, josta tulee onnelliseksi. Sehän on suorastaan nerokasta. Tietenkään en halua ottaa pois kenenkään miielenterveyttä.
Minä koen myöskin rauhaa ja mielenterveyttä. Hyväksyn ihmisen aseman luonnon kiertokulussa ja koen iloa siitä, että saan olla olemassa..En tarvitse kuvitelmia erityisyydestä, minun m merkitykseni on siinä, mitä hyvää kykenen tekemään ihmisille ympärilläni, mitä kykenen oppimaan erehdyksistä. Ei muuta ja se riittää. Ei sen kummallisempi tarvitse ihmisen olla. Hyväksyä sen, mitä oikeasti on.Rakastaa ja tavoitella jotakin mielekästä. Kuoleman jälkeen mitä tapahtuu, ei mitän tietoa, mutta eiköhän kaikille samalla tavalla, muurahaisilla ja meille muillekin. Sama paikka kuin ennen syntymää. Viimeinen tuomio, minkä ihmeen takia voiivi olla olemasa jokin hahmo, jolla olisi tarvetta sellaiseen ja vielä keskitysleirin ikuiseen ylläpitoon. En todellakaan jaksa uskoa, enkä edes halua. Niinkuin en moneen muuhunkaan tarinaan usko, totena siis.
Tiedät varmaan, miten fundamentalistit määrittelevät ihmisen, joka ei jaa heidän maailmankatsomustaan?
Entä jos nyt mietit, mitä uskonnoton ajattelee muiden ihmisten kohtalosta?
Olen tullut ymmärtämään, että tällä palstalla kirjoittavat ateisit ovat useimmiten olleet uskovia ja sitten tutustuneet raamattuun. Arvaapa miltä vaikuttaa silloin evankeliointi ja raamatunlauseiden toisto ja lainailu? Syötetään juuri sitä, josta koko asian ymmärsit,. Jos haluat vaikuttaa ajatteluun, keskustelu toimii takuulla paremmin.
-ei turhaa murheita-
Annoin plussan, hyvä kirjoitus, harvinaista palstan uskovilta.
Onnettomia on nykyään aivan liikaa eikä ikävä kyllä ole mitään yksiselitteistä keinoa korjata tilannetta, joillekin auttaa usko joillakin se pahentaa oloa.
Aina ei lohdutus auta jos jotkin konkreettiset asia tökkivät.
Itse pidän uskoa enemmän itsensä huijaamisena kuin todellisena auttajana, toki uskon että uskovat kokevat saavansa lohtua uskonnosta mutta on vaikea uskoa etteivätkö he saisi sitä mistään todellisemmasta asiasta (ystävistä, sukulaisista, harrastuksista tms.)
Jos ihminen on onnellinen uskossaan tai uskottomuudessaan niin ei hän siinä menetä mitään, uskova uskoo jatkavansa elämää taivaassa ja uskomaton taas pääsee ikuiseen uneen.
Minun ymmärrtääkseni tälläkin palstalla vierailee hyvin monelaisia hekilöitä: on jämyjä ateisteja, jottka eivät ole koskaan uskoneet, sitten on niitä, jotka ovat olleet joankilaisessa herätyksessä, mutta eivät koskaan kohdanneet elävää Kirstusta, on myös luopioita (ne ovat kaikista hirveimpiä rienaajia) tai jotenkin uskossaan kylmenneitä. Sitten täällä käy myös palavia uskovaisia, etsijöitä, pohtijoita. Oma porukka on sitten trollit, ja palstahäiriköt....
Uskovana voin kokea ihmisyyttä ja nauttia ihan samanlaisista asioista kuin itsekkin mainitsit. Ei normaali elämä ole ole uskovalta pois.
Te uskomattomat ajattelette, että elämä päättyy viimeiseen hengenvetoon. No se on teidän ajtuksenne, ja enhän minä voi sitä muuttaa ku ei Jumalakaan tee kenelekkään väkivaöltaa. Kun äitini kuoli ja hän oli enemmän ateismiin kallsituva, mietin alussa, että on se hirveää jos äitini on nyt iankaikkisessa erossa Jumalasta ja emme enää koskaan tapaa. Siinäkin asiassa Herra antoi rauhan, että minun ei tarvitse pohtia äitini iankaikkisuuskohtaloa. Ja taivasssahan ei sitten enää muisteta niitä jotka eivät pelastu. Eräs ruumiista irtaantuntu kertoi, että kaikki paha ja pelastumattomien muistot pyyhitään pois ja Jumalakin unohtaa nämä niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Ja enhän minä tiedä, mitä äitini on viime hetkillään ajatellut.
Ikääkin on jo sen verran, että olen ajatellut elämässäni paljon, ja olen kai ollut aina jonkin sortin filosofi. Kun Jumala on ihmisille vapaan tahdon antanut, niin mikä minä ole funksimaan itsekunkin iankaikkisuuskohtaloa. Kun evankeliumi, Jumalan sana annetaan tiedoksi, Pyhä Henki aloittaa työn ihmisen syädmessä ja ihminen alkaa pohtimaan asioita, Jos joku on kiinnostunut ja haluaa keskustella niin sitten olen valmis siihen, On myös tapauksia, että selvästi kokee, että on Herra kehottaa juttelemaan asioista syvällisemmin. En ole mikään uskonasioiden tyrkyttelijä, jos joku antaa ymmärtää, että kiitos ei.
Yleensä jehovantodistajat vieroksuvat aktiivikristittyä, mutta ihme kyllä että yli 40 vuotta Vartiotorniseuraa palvellut isäni sisko on on ollut aina isän sisaristani läheisin. Se jo osoittaa, että en minä nyt niin hirveän päällekäyvä uskonasioissa ole. Minä kyllä rukoilen kaikkien tuntemani ihmisten puolesta, miten Henki vaikuttaa, että monet tulisivat uskoon.
Isäni vanhin sisko, joka eli melko maallisen elämän, löysi uskon sairas- ja kuolinvuoteellaan.
Tykkään vaihtaa milipiteitä kaikenlaisten ihmisten kanssa.
" on myös luopioita (ne ovat kaikista hirveimpiä rienaajia) "
Tuo tuntuu pitävän paikkaansa puolin ja toisin, pahimpia ovat ääripäästä toiseen menevät fundikset.
" Kun äitini kuoli ja hän oli enemmän ateismiin kallsituva, mietin alussa, että on se hirveää jos äitini on nyt iankaikkisessa erossa Jumalasta ja emme enää koskaan tapaa. Siinäkin asiassa Herra antoi rauhan, että minun ei tarvitse pohtia äitini iankaikkisuuskohtaloa. Ja taivasssahan ei sitten enää muisteta niitä jotka eivät pelastu. Eräs ruumiista irtaantuntu kertoi, että kaikki paha ja pelastumattomien muistot pyyhitään pois ja Jumalakin unohtaa nämä niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan."
Olen ajatellut tuota asiaa samoin, ihmisen mieli pyyhitään tyhjäksi kaikesta mikä "haittaisi" taivaassa kuten juuri "pelastumattomista" sukulaisista ja ystävistä sekä tietysti kaikesta pahasta. Se tosin ihmetyttää miksi ei pyyhitä myös kadotukseen joutuvien mieltä pahasta jolloin heistäkin tulisi "taivaskelpoisia" Jokaistahan rangaistaan joka tapauksessa tekojen mukaan ennen lopullista päämäärää.
Ääretön rangaistus on äärettömän epäoikeudenmukainen varsinkin jos ihmisestä voidaan poistaa kaikki paha ja ihminen syntyy tavallaan uutena ihmisenä.
Häviääköhän pyyhkimisessä samalla tieto siitä että isää, äitiä, ystäviä ym. on yleensä edes ollut, muuten voi ihmetellä että kukas minut on synnyttänyt jos omaa äitiä ei taivaassa näy vaikka jollain muulla on.
Täydellinen hyvyys on mahdotonta koska mitä on hyvä ilman sen vastakohtaa pahaa. Jos lukee raamattua ja apokryfikirjoja tms. näkee että edes jumala ja Jeesus eivät ole täydellisen hyviä.
Jos ihmisestä poistetaan paha häneltä häviää kyky erottaa hyvä ja paha ja hänestä tulee tahdoton robotti joka on ohjelmoitu täyttämään jumalan tarpeet.
Miten voi olla onnellinen jos ei tiedä mitä on olla onneton? onnellisuutta voi arvostaa vain jos sen on joskus menettänyt ( tiedän koska olen sairastanut masennusta pitkään) Onnellisuus on aivan sama kuin huumeet, alkoholi tms. sietokyky kasvaa ja aina tarvitaan suurempia ja suurempia annoksia.
Täydellinen paratiisi on mahdoton, inhimillinen elämä vaatii myös ikävien asioiden olemassaoloa. Tietenkään niiden ei tarvitse olla mitään Stalin, Pol Pot, inkvisitio luokkaa vaan pienempikin riittää.
Luin raamatun ensimmäistä kertaa kannesta kanteen sen jälkeen kun 30 vuotta sitten rippikoulussa päätin että minusta tulee pappi, no siinä kävi päinvastoin ja pojasta tuli ateisti ja mitä enemmän olen sen jälkeen oppinut uskonnoista ja uskovista sitä vakaammalla pohjalla ateismini on.
Tykkään myös vaihtaa mielipiteita kaikenlaisten ihmisten kanssa vaikka se joskus puolin ja toisin menee naljailuksi.
Oma polkuni ateistiksi uskovaisesta oli sellainen, että aloin etsimään todisteita Jumalan olemassaolosta. Vuosia asiaa tutkittuani huomasin ettei ole yhtään ainutta todistetta joka todistaisi Jumalan olemassaolon. Kaikki asiat liittyvät mielikuvitukseen ja tulkintaamme, eli toisin sanoen omaan sisäiseen maailmaamme. Luomme itsemme näköisen jumalan. Toisille se antaa valtavasti voimaa ja merkityksellisyyttä, itselleni rehellisyys ja totuuden etsiminen on tärkeämpää kuin keinotekoisen henkiolennon ylläpitäminen psyykkeessäni.
Ehkä tässä on jonkin asteinen keskinäinen luottamus saavutettu, ja voin kysyä hankalampaa asiaa..? Mihin Jumalasi mielestäsi tarvitsee ihmisten uskomista?
What does god need with a starship?
http://www.youtube.com/watch?v=xnxvKJAv5Ik
"Mihin Jumalasi mielestäsi tarvitsee ihmisten uskomista?"
Jumala rakastaa ihmisiä. Hän loi meidät rakkaudesta.
Hän haluaa nähdä, kuka rakastaa häntä.
Se, joka ei rakasta, painukoon hel-vettiin.
Tarkoitatko, että jumala tarvitsi kohteen rakkaudelleen, ja loi siksi jonkun, jota rakastaa?
Kyllä. Muutenhan Jumala olisi rakastanut vain itseään ja sehän on tunnetusti ihan outo tapa rakastaa. Mieluummin minä rakastan sinua kuin itseäni.
Jumala siis loi ihmisen omia tarpeitaan tyydyttääkseen?
Jos haluaisin tyydyttää vain omia tarpeitani, suoriutuisin siitä käden käänteessä. Mutta lähimmäisrakkaana uskovaisena toki haluan rakastaa myös lähimmäistäni.
Sää oletkin erikoinen uskovainen. Etkös sinä tiedä, että tässä kohdassa on tapana ryhtyä raamatunlauseiden siteeraamiseen. sinä taisitkin tarttua johonkin vielä läheisempään onnen lähteeseen.
Jos välttämättä vaadit minua siteeraamaan Raamattua, niin todettakoon: "Otsasi hiessä on sinun töitäsi tekemän." Taatusti se onni sitä kautta irtoaa, kun kovasti jaksaa uurastaa. Aivan kuten Maria Magdalena totesi Jeesukselle tyydyttävästi höylätystä lankusta. Tällä hän tarkoitti hienoa sileää pintaa, jonka Jeesus sai alan ammattimiehenä ansiokkaasti aikaan.
Jumala on luonut koko maailman ja ihmisen Jumala loi omaksi kuvakseen: ystäväkseen ja työtoverkiksi. Ihminen on luomakunnassa luoduista korkein, jopa enkelten yläpuolella. Jumala ei tehnyt ihmisestä robottia ja jotain älytöntä eläintä jota vetää kuin pässiä narussa. Ja jotta ihminen voi elää Jumalan kanssa yhteydessä, niin tottakai ihmisen pitää uskoa, että Jumala on. Ei usko ole vain yksipuolista uskottelua. Enpä varmaan olisi jaksanut elää uskossa näitä vuosikymmeniä, jos Jumala ei olisi mitenkään osoittanut olevansa hommassa mukana. Ja uskon että myös Jumalaan uskominen on Pyhän Hengen työ ja vaikutus. Olen sittä erikoinen uskovainen että uskoni on hyvin paljon arjen keskellä uskomista, vaikka kyllä oilen ihmeitäkin kokenut. Huomaan vain, että olen vain tietyssä tilanteessa juuri sopivaan aikaan, omat suunnitelmat muuttuvat ja jälkeenpäin ymmärrän, että tämähän meni paljon hienommin kuin olin ajatellut tai itse suunnitellut, tapaan merkittäviä henkilöitä ym. Elämä on suuri jännittävä seikkailu. Taivaallinen Isä vastaa joskus jopa huumorintajuani koskettavalla tavalla.. Ja Isä rakastaa jopa lapsenomaista uskoa ja saan luottaa Häneen pienissäkin asioissa.
Jumala ei varmaankaan tarvitse meidän uskoamme, mutta me tarvitsemme sitä.
Eräs uskovainen oppinut sanoi, ja olen tainnut lukea jostain muualtakin, että ihminen käyttää vain 10 % aivojen kapasiteetistaan. Hän uskoi, niin niin itsekkin ajattelen, että ennen syntiinlankeemusta ihminen oli paljon älykkäämpi ja geenimme oli vahvemmat. Silloin lankeemuksen jälkeen ihminen eli melkein tuhatvuotiaaksi ja sitten vedenpaisumuksen jälkeen Jumala rajasi ikämme 120 vuoteen.
Olen vajavainen ihminen: en pysty enkä myös halua yrittääkkään ymmärtää kaikkea jumallisuutta tyhjentävästi. Voisin poimia tähän joukon raamatunlauseita, mutta yritän selittää ajatuksiani omalla ymmärrykselläni.
Ei luotu voi ymmärtää Luojansa aivoituksia. Aivomme ja järkemme ovat vain hyppysellinen savea, mutta tyhmimmänkin neurologinen systeemi on paljon hienompi kuin miljoona parhainta tietokonetta.
Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän tärkeä. Jeesus Kristus olisi ollut valims kärsimään ristinkuoleman vaikka vain yhden ihmisen lunastuksen tähden. Raamattu sanoo, että yhden ihmissielun hinta on arvokkaampi kuin kaikki maailman aarteet.
En varmaan osannut vastata kysymykseesi, mutta tassä jotain hajanaisia ajatuksia näin yösydännä. Sorry, en ole mikään hyvä kirjoittaja. En jaksa tarkistaa tekstiä.
Ihan kiva, että et vastaa raamatunlauseilla. Sanot, että Jumala ei tarvitse ihmisten uskoa ja silti se on ikuisen kidutuksen kynnyskysymys. Kuinkas hullusti se nyt näin voisi olla?
"Eräs uskovainen oppinut sanoi"...
Niinpä niin.
" Hän uskoi, niin niin itsekkin ajattelen"...
Niinpä niin. Kaikenlaisia selittelyjä te joudutte keksimään.
Mitä sinä kuvittelet saavuttavasi tyhjänpäiväisellä mytologiasi ja dogmiesi saarnaamisella? Kyllä nuo uskontonne dogmat ovat jo selvillä ja niistä ei tule yhtään sen paremmin perusteltuja vaikka niitä mantrana hoetkin (voit lisätä henkilölistaan mantroja hokevat hihhulit).
"Ja jotta ihminen voi elää Jumalan kanssa yhteydessä, niin tottakai ihmisen pitää uskoa, että Jumala on."
-- Nähtävästi jumalanne ei halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, ottaen huomioon ettei suostu tekemään olemassaoloansa selväksi. Kuvittele, että sinut siirretään työhuoneeseen, jossa istuu myös uusi työkaverisi. Huoneessa on vain yksi työpiste (sinun) eikä huoneessa ole mitään merkkiä toisesta henkilöstä. Kun kyselet tästä työkaveristä, niin et saa mitään yhdenmukaista tietoa: Työkaverisi on joko mies tai nainen, nuori tai vanha jne. Jokainen vastaaja antaa aivan eri nimen tälle työkaverille. Tosiasiassa jokainen on aivan yhtä epävarma tästä henkilöstä eivät ole ikinä tavanneet tätä ja ovat kuulleet hänestä muilta.
Nyt kysymys: Kuinka kauan uskot tämän työkaverin olemassaoloon, kunnes sinua alkaa epäilyttämään tämän olemassaolo?
"Eräs uskovainen oppinut sanoi, ja olen tainnut lukea jostain muualtakin, että ihminen käyttää vain 10 % aivojen kapasiteetistaan."
-- Tämä ei pidä paikkansa. FMRI (functional magnetic resonance imaging) on osoittanut että ihminen käyttää koko aivojansa: http://en.wikipedia.org/wiki/Functional_magnetic_resonance_imaging
"...geenimme oli vahvemmat."
-- Tarkoittaen mitä?
"Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän tärkeä."
-- Jokainen ihminen on niin tärkeä, että jumalanne jättää koko ihmiskunnan heitteille eikä edes vaivaudu pitämään yhteyttä saati edes varmistamaan, että ihmiset olisivat edes jollain tasolla tietoisia tämän olemassaolosta.
Kun olen tullut uskoon ja koen Jumalan rakkauden ja huolenpidon elämässäni niin ei minun ainakaan tarvitse pohdia jotian kidutusta. Ei minun tarvitse kitua iankaikkisuudessa jos elän Jeesuksen kanssa. Ei tarvitse kenenkään kitua jos he ottavat vastaan Jumalan rakkauden Jeesuksen sovitustyön kautta. Mikäli ihminen kieltää ja torjuu pelastuksen, hän itse valitsee helvetin ja ikuisen kärsimyksen.
Jälleen pieni esimerkki. Jos joku on merihädässä hukkumaisillaan ja auttaja ojentaa hänelle pelastusrenkaan, mutta jos veden varassa oleva ei halua tarttua tuohon renkaaseen niin hän saa ion itsxe vastuussa hukkumisestaan.
Ihminen lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi. Kuitenkin Jumala itse Jeesuksessa tuli ihmisen osaan, eli täydellisen ihmisen elämän Jumalana sovittaen ihisen lankeemuksen. Vain tämä sovitus voi tuoda ihmisen takaisin Jumalan yhteyteen. En minä voi nousta Jumalan yläpuolelle ja ei ole tarvistakaan lähteä kapinoimaan tätä totuutta. Olen kiitollinen Isälle, että olen ymmärtänyt tämän totuuden ja saan elää Jumalan kanssa iankaikkisesti.
Ei ihminen voi mitään Luojansa ja Kaikkivaltiaan edessä. Ja Jumala on täydellien rakkaus. Miten ihanaa, että Jeesus Kristus jumuluuden toinen persoona päätti lunastaa minutkin jälleen Isän yhteyteen.
Se on vain ongelma että monelle ei tämä Jumalan sovitustyö kelpaa: onko se ylpeys, kapina, omariittoisuus.
Jeesus sanoo: minä olen tie, totuus ja elämä; ei yksikään tule Isän Jumalan tykö muuten kuin minun (Jeesuksen) kautta. Joh. 14:6
Niin, tämä on se merkillinen tarina, joka toisista tuntuu todelta. Kun ottaa vähän etäisyyttä, ja katsoo mistä tarina on kotoisin, minkälaisia tarinoita muualla maailmassa on rakennettu ja kysyy ydinkysymyksiä kuten kelle miksi ja mitä tästä seuraa asiat alkavat näyttää erilaisilta. Se ei todellakaan ole jumalten yläpuolelle asettumista vaan nöyryyttä.
Kyseinen kirjoittaja rauhanomaisesti toi esiin oman näkemyksensä maailmasta sellaisena kuin hän sen on matkallaan kokenut,Jumalansa,joka tuntuu toimineen hänen elämässään usein oikein konkreettisesti-sitäkö vastaan nyt pitää sitten hyökätä? Todella pikkusieluista..Ahdas sydän=ahdas mieli->henkinen sokeus. Toiset kun uskovat jopa kivien olevan elollisia olentoja(minä taas ajattelen että kaikesta huokuu jonkinasteista energiaa mitään tiede-filosofia-uskontokouluja käymättömänäkin,vaikken sellaista jumalana voisi palvoakaan,mikä on todennäköisemmin osa kaikkea Luotua,kuin minkään varsinainen luoja itsessään tai tie pelastukseen)Kateusko se saa toiset täällä haukkumaan heitä,joilla on jonkinlaista herkkyyttä hengellisyyteen ja kaipaus mittaamattoman suuren Rakkauden puoleen ja Hänen etsimiseensä sen siijaan,että otetaanpa tuolta ase ja lähdetään heilumaan,kun se Katainenkin hallituksineen on niin paska että lapsilta viedään suusta leipä? Näitäkin on paljon ja voisinpa olla itsekin yksi heistä, helpostikin,jollen omaisi lainkaan uskoa "korkeampaan oikeuteen".Kyse lie Jumala-kuvasta-voisiko mitättömällä ihmisellä koskaan olla 100%totuudellista käsitystä Hänestä,kun emme ainakaan fysiikkamme puolesta ole kuin hiukkasia kaikkeudessa lopulta (Henki ja sielumme ovatkin sitten täysin eri asia,ne kaipaavat yhteyteen jonnekin tavalla mitä ei järki voi käsittää)? Kaikkein otollisimmat varmasti Hänelle ovat vastasyntyneet ja kenties hiukan yksinkertaiset tai puolustuskyvyttömät-lapsen kaltaiset-ns.avoimet kanavat,vastaanottavat ja antavat,ennenkuin kyyninen ja kylmä maailma saa otteen ja pääsee vahingoittamaan sielujamme niin,että emme enää kykene rakastamaan elämää ehdoitta ainakaan omassa voimassamme. On hyvä joskus kysyä itseltään,miksi olen olemassa,mutta siitä ei pidä tehdä kaiken keskipistettä-Parempi on kysyä "mitä sinä tahdot tehdä kauttani tänään,Jumala? Ehkä löytyy jonkinlainen rauha sieluun siitäkin, että tietää heittäneensä asiansa Korkeamaan käteen ja luottaa kuin lapsi kaiken sujuvan Hänen hallintansa alla kuitenkin-me emme voi päättää kuin omista pienistä ratkaisuistamme ja hyvin harvoin teemme niitä oikeita ja mahdollisimman viisaita sellaisia-vajavaisia kun olemme verrattuna siihen Täydelliseen,mikä se sitten itse kullakin on.
Eipä siinä ole minkäänlaist aongelmaa, jos ihminen kokee oman todellisuutensa koskevan itseään. Se on pelottavaa ja loukkaavaa, että kaiken hyvän kahmii itsellensä ja oletettavasti samaan tapaan ajatteville. Vähän kuten sinätkin näytät tekevän: herkkyys, henkisyys, etsiminen...liittyvät sinuun, kyynisyys, itsekekeisyys, väkivaltaisuus...taas meihin muihin. Vai huomaatkomiten kirjoitat?
"Kyseinen kirjoittaja rauhanomaisesti toi esiin oman näkemyksensä maailmasta sellaisena kuin hän sen on matkallaan kokenut,Jumalansa,joka tuntuu toimineen hänen elämässään usein oikein konkreettisesti-sitäkö vastaan nyt pitää sitten hyökätä? Todella pikkusieluista.."
Etkö ymmärrä lukemaasi? Kerrataan:
Mitä sinä kuvittelet saavuttavasi tyhjänpäiväisellä mytologiasi ja dogmiesi saarnaamisella? Kyllä nuo uskontonne dogmat ovat jo selvillä ja niistä ei tule yhtään sen paremmin perusteltuja vaikka niitä mantrana hoetkin (voit lisätä henkilölistaan mantroja hokevat hihhulit).
Minua harmittaa että ihmiskeskeisyys on niin yleistä muutenkin. Totuus on että tarvitsemme tätä biosfääriä ja sen monimuotoisuutta elinympäristöksemme. Kun vahingoitamme biosfääriä, vahingoitamme elinympäristöämme.
Niinpä. Elämää emme kykene tuhoamaan, siinä mielessä olemme vaarattomia. Kuitenkin omat elinolosuhteemme jo monen muunkin lajin samalla, kykenemme tekemään todella hankaliksi. Olisi hyvä kai nähdä ihminen lajina, joka ei elä tasapainossa ympäristönsä kanssa ja on siten muutospaine ja huomattavasti villiminkkiä hankalampi laji.
Luonnonsuojelu on siis itse asiassa yritystä minimoida itsetuhomme nopeutta. Parempi olisi nostaa "pyhyyden" jalustalle hajottajat, vesi ilma ja niiden hyvinvointi. ei siksi, että ne olisivat jotenkin pyhiä vaan siksi, että näkökulman muutos voisi tuoda järkevämpää toimintaa kuin tämä "jumalan antamien lahjojen hyödyntäminen" .
Itseäni harmittaa eniten se, että tämä maa on luterilaisuuden läpisaastuttama.
Ihmiset ovat omaksuneet luterilaisuudesta mm tasapäistämisen idean, missä mikä tahansa poikkeama jonkinlaisesta keskiarvomassasta on pahasta.
Olitpa rikkaampi, köyhempi, fiksumpi, tyhmempi, nopeampi tai hitaampi kuin muut, ajattelitpa asioista miten tahansa eri tavalla kuin enemmistö, niin se on aina negatiivista.
Tuota luterilaista tasapäistämistä pidettiin pitkänaikaa yllä pakollisilla sunnuntaikirkoilla, missä koko maa painoi päänsä rukoukseen ja myönsi olevansa vain alamaisia. Ei olekaan kumma, että piispat ovat aina olleet vallanpitäjien kavereita.
Nythän tuo liitos on jo meillä pitkälle purkautunut, mutta luterilainen aate voi edelleen hyvin, valitettavasti. Mikään luterilaisuuden yksinoikeus tuo tasapäistäminen ei tietenkään ole, mutta se on tehokkaasti ajanut tuota erillaisuutta kammoksuvaa ajatusmaailmaa tämän kansan pääkoppaan.
iksu_tep:
Olet pihalla kuin lumiukko todellisesta uskosta......olet pelkkä teorisoija....aina vaan uusia teorioita.
Uskon kokemukset ovat aivan totta, jotka niitä KOKEE USKOSSA.
Ateisti ei tule koskaan näitä kokemuksia kokemaan, se on suuri menetys, millä Raamatun uskon voi vahvistaa oikeaksi, vaikka sitä ei välttämättä tarvita.
Hetkeäkään en epäile kokemuksiasi. Tulkintojasi niiden merkityksestä kylläkin. Muiden kokemuksiin tai kokemattomuuksiin sinulla ei käsittääkseni ole minkäänlaista kykyä lasketella totuuksia.
Ottaa, ja kovasti.