Ostin noin 15 lirran muovilaatikon ja kippasin sinne pilkkimadot. Tuli ostetuksi nimittäin pilkkimatoja kevättalvella. Hollantilaisia kusimatoja. Täytin astiaan multaa noin 10 senttiä ja istutin aluksi herneitä. Ruukkuvihanneksia sijoitin myös ja valkosipulin kynsiä.
Ei niitä herneen varsia kauan huvittanut mutustaa. Valkosipulin kynnet turposivat palloiksi ja ne olivat hyviä. Puutarhurit ovat hengissä edelleen. Tai oikeastaan kolmas sukupolvi. Sinne ilmestyi jo muutaman viikon kuluttua pieniä lieron alkuja. Olen sinne kipannut kahvinsuodattimesta poroja ja josus jotain heinäsilppua vitamiineja varten.
Alkuperäiset lierot olivat sellaisi tikkuaskin mittaisia mutta ne paisuivat pienen kasiaisen kokoisiksi toukokuuhun mennessä. Sijoitin yhden sellaisen kurpitsapenkkiin jokaisen kurpitsan taimen juurelle. Sinne menivät emolierot vieraaseen maaperään. Jälkikasvua on laatikossa tikkuaskin mittaisena paljon. Onkireissuille otan sieltä pieneen rasiaan kymmenen-kaksikymmentä matoa ja palautan yli jääneet takaisin. Matokompostin voi aivan huvin nostaa auton taakse ja ottaa sieltä varsinaiseen sessioon vain muutaman. Laiska kun olen, niin käyn vain onkipaikoilla joihin ei tarvitse pitkään kävellä.
Komposti ei haise ja lierot ovat jänteviä. Ne voivat sätkiä kädestä vapauteen, ellei ole tarkkana.
Tämä on tapa muuntaa kahvinporot makoisiksi onkikaloiksi. Ahvenia, särkikaloja. Matokompostista en luovu. Kuivana kesänä voi olla vaikea löytää lieroja. Tämä on oiva tapa.
Ei niitä herneen varsia kauan huvittanut mutustaa. Valkosipulin kynnet turposivat palloiksi ja ne olivat hyviä. Puutarhurit ovat hengissä edelleen. Tai oikeastaan kolmas sukupolvi. Sinne ilmestyi jo muutaman viikon kuluttua pieniä lieron alkuja. Olen sinne kipannut kahvinsuodattimesta poroja ja josus jotain heinäsilppua vitamiineja varten.
Alkuperäiset lierot olivat sellaisi tikkuaskin mittaisia mutta ne paisuivat pienen kasiaisen kokoisiksi toukokuuhun mennessä. Sijoitin yhden sellaisen kurpitsapenkkiin jokaisen kurpitsan taimen juurelle. Sinne menivät emolierot vieraaseen maaperään. Jälkikasvua on laatikossa tikkuaskin mittaisena paljon. Onkireissuille otan sieltä pieneen rasiaan kymmenen-kaksikymmentä matoa ja palautan yli jääneet takaisin. Matokompostin voi aivan huvin nostaa auton taakse ja ottaa sieltä varsinaiseen sessioon vain muutaman. Laiska kun olen, niin käyn vain onkipaikoilla joihin ei tarvitse pitkään kävellä.
Komposti ei haise ja lierot ovat jänteviä. Ne voivat sätkiä kädestä vapauteen, ellei ole tarkkana.
Tämä on tapa muuntaa kahvinporot makoisiksi onkikaloiksi. Ahvenia, särkikaloja. Matokompostista en luovu. Kuivana kesänä voi olla vaikea löytää lieroja. Tämä on oiva tapa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niinjkö ?
Vautsi.
Joskus koitin ananasta kasvattaa, siitä tupsusta. Neuvoivat, että kasvaa hyvin emäksisessä maaperässä, joten kahvinporoja mullan sekaan...
Puunkuorihakehan on kanssa matosten mieleen ja se vesiheinä.
Miksi Hollantilaisia? Tykkääks kalat niistä enempi?
Siksi hollantilaisia, että urheilutarvikeliike myy tuontimatoja. Lieroja. Kärpäsen toukat lienevät kotimaisia. Ostin joskus helmikuussa 50 grammaa noita lieroja.
Niin ovat sikäviä, että ihmettelen miksei kotomaassa ole lierofarmeja.
Viherpeukalot voisivat sijoittaa ruukkuihinsa lieron. Se täyttäisi varmasti jonkin ekolookisen lokeron siellä.