Tässä hyvä kolumni Iltalehdestä.
Talvinopeus rankaisee pitkän tien kulkijaa
Rakennusalan yrittäjä Pohjanmaalta soitti, ja herätti kysymyksen talvirajoitusten lisäämisen tarpeellisuudesta.
Yrittäjää kismitti se, että kuukausipalkkaiset lainlaatijat eivät tiedä, ketä siellä tien päällä liikkuu.
Päättäjien mukaan rekkojen nopeusrajoituksia ei voida laskea sen takia, että kuljetuskustannukset nousevat. Unohdetaan kuitenkin se valtava valtava joukko, joka ajaa tien päällä henkilöautoilla työkseen.
Yrittäjä laski, että jos satasen nopeusrajoituksella 400 kilometriin palaa 4 tuntia, niin 80:n rajoituksella 400 kilometriä ajetaan viisi tuntia. Esimerkiksi rakennusalalla rakennusmiesten tuntipalkat huitelevat 30 euron alvittoman hinnan vaiheilla. Se on se hinta, joka jokaisesta ylimääräisestä ajotunnista helposti maksetaan.
Kun ynnätään työtehtävissä ajavien ukkojen määrä ja nopeusrajoituksen tuoma aikalisä, niin rakennettavalle talolle saattaa tulla 20 000 mummon markkaa lisähintaa. Ja sen hinnan maksaa talon rakennettuja, ei yrittäjä.
Yrittäjän näkökulma on osuva. Jos ylipäätään puhutaan nopeusrajoituksen aiheuttamista kustannuksista, niin kyllä silloin pitää kyetä ajattelemaan muutakin kuin rekkaliikennettä.
***
Yrittäjä pohti oikeaan osuneesti myös sitä vaihtoehtoa, etteikö nopeusrajoitus voisi olla säähän ja keliin sidottu. Aivan, onhan meillä näitä digitaalisia vaihtuvia rajoituksia muutama, mutta nyt puhutaan kuljettajan havaintoelimiin perustuvista rajoituksista.
Euroopassa, taisi olla Ranskassa, on käytössä kaksinopeusrajoituksia, joissa ilmoitetaan tien pysyvä nopeusrajoitus, mutta sateen sattuessa tiellä pitää noudattaa parikymmentä kilometriä alempaa nopeutta.
Suomessa sateen lisäksi kylttiin voisi merkitä lumen, jään ja liukkauden ylipäätään. Sen sijaan kuivalla tiellä nopeus voisi olla korkeampi.
Kuulen jo hätäisiä parahduksia liikenneturvallisuushuoneista. Ei niin voi tehdä...
Miksi ei voitaisi tehdä. Onko suomalaisen autoilijan harkintakyky tai aivotoiminta jotenkin heikompaa kuin ranskalaisilla. Viime kädessä nopeusrajoitus on aina ylin sallittu nopeus, ei pakollinen ajonopeus.
***
Ne jotka suoralta kädeltä tyrmäävät ajatuksen vaarallisena, niille voisi tehdä hyvää ajella muutama kerta reppurina välillä Helsinki-Oulu yötä päivää mennen tullen.
Kun jyrää tasaista, tyhjää kuivaa tietä tunnista toiseen kalenterista katsotulla 80:n talvinopeudella, niin viimeistään kolmannen päivän aikana jokin lamppu saattaisi syttyä takaraivoon. Voisi herätä kysymys siitä, että kumpi se lopulta onkaan turvallisempaa. Puuduttava tasajyräys vai parikymmentä kilometriä suurempi nopeus, vireämpi ajotila ja aiempi perillä olo.
Pitkällä baanalla liikenneturvallisuusongelmat ovat kokonaan erilaisia kuin Helsingin kaduilla. Pitäisi myös kyetä erottamaan raskaan liikenteen erikoisongelmat henkilöautoliikenteestä. Itse olisin valmis lähettämään onnettomuustutkintalautakunnan paikalle aina, kun rekka suistuu tieltä. Mutta niitä ongelmia ei ratkota henkilöautojen nopeuksia kurittamalla.
Talvinopeus rankaisee pitkän tien kulkijaa
Rakennusalan yrittäjä Pohjanmaalta soitti, ja herätti kysymyksen talvirajoitusten lisäämisen tarpeellisuudesta.
Yrittäjää kismitti se, että kuukausipalkkaiset lainlaatijat eivät tiedä, ketä siellä tien päällä liikkuu.
Päättäjien mukaan rekkojen nopeusrajoituksia ei voida laskea sen takia, että kuljetuskustannukset nousevat. Unohdetaan kuitenkin se valtava valtava joukko, joka ajaa tien päällä henkilöautoilla työkseen.
Yrittäjä laski, että jos satasen nopeusrajoituksella 400 kilometriin palaa 4 tuntia, niin 80:n rajoituksella 400 kilometriä ajetaan viisi tuntia. Esimerkiksi rakennusalalla rakennusmiesten tuntipalkat huitelevat 30 euron alvittoman hinnan vaiheilla. Se on se hinta, joka jokaisesta ylimääräisestä ajotunnista helposti maksetaan.
Kun ynnätään työtehtävissä ajavien ukkojen määrä ja nopeusrajoituksen tuoma aikalisä, niin rakennettavalle talolle saattaa tulla 20 000 mummon markkaa lisähintaa. Ja sen hinnan maksaa talon rakennettuja, ei yrittäjä.
Yrittäjän näkökulma on osuva. Jos ylipäätään puhutaan nopeusrajoituksen aiheuttamista kustannuksista, niin kyllä silloin pitää kyetä ajattelemaan muutakin kuin rekkaliikennettä.
***
Yrittäjä pohti oikeaan osuneesti myös sitä vaihtoehtoa, etteikö nopeusrajoitus voisi olla säähän ja keliin sidottu. Aivan, onhan meillä näitä digitaalisia vaihtuvia rajoituksia muutama, mutta nyt puhutaan kuljettajan havaintoelimiin perustuvista rajoituksista.
Euroopassa, taisi olla Ranskassa, on käytössä kaksinopeusrajoituksia, joissa ilmoitetaan tien pysyvä nopeusrajoitus, mutta sateen sattuessa tiellä pitää noudattaa parikymmentä kilometriä alempaa nopeutta.
Suomessa sateen lisäksi kylttiin voisi merkitä lumen, jään ja liukkauden ylipäätään. Sen sijaan kuivalla tiellä nopeus voisi olla korkeampi.
Kuulen jo hätäisiä parahduksia liikenneturvallisuushuoneista. Ei niin voi tehdä...
Miksi ei voitaisi tehdä. Onko suomalaisen autoilijan harkintakyky tai aivotoiminta jotenkin heikompaa kuin ranskalaisilla. Viime kädessä nopeusrajoitus on aina ylin sallittu nopeus, ei pakollinen ajonopeus.
***
Ne jotka suoralta kädeltä tyrmäävät ajatuksen vaarallisena, niille voisi tehdä hyvää ajella muutama kerta reppurina välillä Helsinki-Oulu yötä päivää mennen tullen.
Kun jyrää tasaista, tyhjää kuivaa tietä tunnista toiseen kalenterista katsotulla 80:n talvinopeudella, niin viimeistään kolmannen päivän aikana jokin lamppu saattaisi syttyä takaraivoon. Voisi herätä kysymys siitä, että kumpi se lopulta onkaan turvallisempaa. Puuduttava tasajyräys vai parikymmentä kilometriä suurempi nopeus, vireämpi ajotila ja aiempi perillä olo.
Pitkällä baanalla liikenneturvallisuusongelmat ovat kokonaan erilaisia kuin Helsingin kaduilla. Pitäisi myös kyetä erottamaan raskaan liikenteen erikoisongelmat henkilöautoliikenteestä. Itse olisin valmis lähettämään onnettomuustutkintalautakunnan paikalle aina, kun rekka suistuu tieltä. Mutta niitä ongelmia ei ratkota henkilöautojen nopeuksia kurittamalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ne jotka suoralta kädeltä tyrmäävät ajatuksen vaarallisena, niille voisi tehdä hyvää ajella muutama kerta reppurina välillä Helsinki-Oulu yötä päivää mennen tullen."
Lentäen olisit jo perillä.
Ehkä rakennusmiehiä vielä kannattaa ajattaa autoilla satoja kilometrejä, mutta kalliimpipalkaiselle lentokone on se taloudellisempi ja turvallisempi tapa. On yrityksiä, joissa ei ole varaa menettää tärkeitä henkilöresursseja mahdollisissa onnettomuuksissa. Rakennusmiehiä saa uusia, mutta johtajan/asiantuntijan menetys voi kaataa koko yrityksen.
Kaikenlaisia yrittäjiä ja kirvesmiehiä se leipä elättää!
aivan oikein pudottaa nopeuksia,ette ole oppinut mitään vaikka päivittäin muutama heittää lusikan nurkkaan omaa tyhmyyttään.
En ole noudattanut enkä tule noudattamaankaan.
Haistakaa wittu koko valtiovalta ja Tarja halonen