Olen vahva ja miehekäs mies. Olen aina kiihottunut sitomisesta, alistumisesta ja alistamisesta. Tapasin kerran naisen, joka oli varsin kokenut subi. Päädyimme parisuhteeseen. Seksi oli kuin huumetta. Olimme puoli vuotta pääasiallisesti sängyssä. Parisuhde kuitenkin kariutui siinä elämäntilanteessa mahdottomana.
Elän nyt parisuhteessa jossa seksi on pelkkää vanilijaa. Master sisälläni ulvoo ja mouruaa. En pääse ajatuksistani eroon.
Olisiko syytä vain erota ja etsiä itselleen sopiva subi? Pääseekö Masterin pilkuista koskaan eroon? Millaisia kokemuksia muilla on? Voiko S-M ajatuksia vain tukahduttaa?
Elän nyt parisuhteessa jossa seksi on pelkkää vanilijaa. Master sisälläni ulvoo ja mouruaa. En pääse ajatuksistani eroon.
Olisiko syytä vain erota ja etsiä itselleen sopiva subi? Pääseekö Masterin pilkuista koskaan eroon? Millaisia kokemuksia muilla on? Voiko S-M ajatuksia vain tukahduttaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä haluaisin sun kaltaisen miehen, mutta on vaniljamies. En tiedä voiko tällaista tukahduttaa, en usko. Ainakaan en itse pysty saamaan orgasmia ilman, etŧä ajattelen edes mielessäni tällaista fantasiaa. Taju varmaan lähtisi, jos joku sen oikeasti toteuttaisi.
Oletko itse kertonut naisellesi mistä haaveilet? Tietääkö hän, jos vaikka olisi samanlaisia tuntemuksia hänellä.
En ole uskaltanut "paljastaa" ajatuksiani koska pelkään ettei toinen osapuoli ymmärrä asiaa... Samalla tavalla kuin muinaisessa elokuvassa "the secretary" asia on arka myös masterille..
Ensimmäiset kerrat "leikkien kanssa" lähinnä sidottuna olivat tajuntaa laajentavia. Sen jälkeiset yhteiset sessiot pyörivät yhä päivittäin mielessä.
Tuntuu että elämä valuu hukkaan...
En ole pystynyt tukahduttamaan alistumisviettiäni. Ja nyt kun luin tämän aloituksesi, niin taas olen asiasta entistä varmempi.
Kaikki parisuhteeni ovat olleet pääasiassa vaniljaa, ja olenkin päättänyt etten enää lähde suhteeseen miehen kanssa, jolla ei sielu syty ja pala masterina toimimiselle. Enpä ole sellaista vielä(kään) löytänyt.
Pelkkää seksiähän saisi varmasti, rajuakin, mutta minulle asia on kokonaisvaltaisempi, ja tarvitsen antautumiseen turvallisen miehen.
:(
Turvasta, luottamuksesta ja elämän jakamisestahan tässä on ehdottomasti kysymys. En ole sadisti, enkä pidä kivun tuottamisesta ajatuksena. Mutta kiihotun valtavasti naisellisesta naisesta joka antaa minun tyydyttää. Sitominen, orgasmiin pakottaminen ja naisen komentaminen vahistavat miehuuttani - olen hetken supermies.
Pohdin samaa, pitäisikö parisuhteelta vaatia asetelmaa joka tyydyttää kaikki elämän osa-alueet?
Ei ehkä täydellisesti kaikkia osa-alueita, mutta kyllähän seksi on sellainen asia, joka (minulle) kuuluu vain parisuhteeseen, joten jos en saisi mieheltäni siinä suhteessa sitä mitä tarvitsen, en saisi sitä ikinä koskaan mistään.
Että siinä mielessä seksi on kyllä todella tärkeää.
Itse en enää pysty tekemään seksin suhteen kompromisseja, vaan se on joko alistamisesta pitävä mies, tai sitten ei ollenkaan.
Minähän olen siis kumppaneilleni kertonut mikä minut sytyttää, he vain ovat kieltäytyneet kunniasta.
Jos tapaisin miehen, josta myöhemmin paljastuisi masterin piirteitä, varmasti pissaisin hunajaa :D
Jos siis et ole kumppanillesi kertonut, niin kannattaisi kertoa. Naisen voi olla hyvin hankalaa kertoa pitävänsä näistä jutuista. Varsinkin, koska meiltä odotetaan itsenäisyyttä, ja vahvuutta muuallakin.
Pohdin vielä että löytyisiköhän ihan perinteisiltä seuranhaku menetelmiltä elämänkumppania, vaimoa ehkäpä äitiäkin joka lisäksi rikastaisi parisuhdetta tälläisellä ominaisuudella?
Haluaisin löytää kuitenkin tasapainoisen, älykkään ja huolehtivan ihmisen, jonka kanssa jakaa koko elämä.
Vaikea kuvitella että tulevien lasteni äiti vastaisi seuranhakupalstalla ilmoitukseen "masteri etsii subia?" Eihän sekusaalisuus kuitenkaan kaikki kaikessa ole?
"Vaikea kuvitella että tulevien lasteni äiti vastaisi seuranhakupalstalla ilmoitukseen "masteri etsii subia?" Eihän sekusaalisuus kuitenkaan kaikki kaikessa ole?"
Juuri näin! En ole koskaan käynyt seurapalstoilla, enkä voisi kivitellakaan, että lähtisin kenenkään masterin matkaan sitä kautta. Tuntuisi jotenkin väärältä tavalta minulle.
Mutta ei kai sille mahdolliselle seuraavalle puolisollesi ole yhtään sen helpompi kertoa toiveistaan?
tuossa oli hyvä avain. jos ei uskalla avautua ja olla avoin miten voisi kuvitella toisen samalla tavalla ajattelvan löytävän itseni?
Ehkä on tasapainoisiakin ihmisiä jotka uskaltavat kokeilla asiaa. Ei siis kuin ilmoitusta verkkoon....
Raportoin löytyykö elämäni nainen.
Mä olen vihjaillut vaniljamiehelleni aina välillä toiveestani saada vähän alistua, tyyliin 'kuulin tällaisesta', tai 'se ja se kertoi tuollaista', tai lerron lukeneeni jonkun sm henkisen kirjan tms. Jo sellainen kevyt viittaus aihepiiriin saa miehen aivan pelokkaan sekaisin, ilme on kauhistunur ja viimeksi hän ihan käpertyi ikäänkuin kauhuissaan sohvannurkkaan, kun mainitsin mitään. Lisäksi hän sitkeästi toimii sängyssä hellästi ja romanttisesti, vaikka olen sanonut, että tykkäisin enemmän suorasta toiminnasta. On varmaan aika selvä, että ainakaan hänen sisällään ei elä mitään masteria.
Kohasin tässä eräänä päivänä vanhan ihastukseni, joka alkoi kertoilla harravansa kinkyseksiä ja olevansa itse master luonteeltaan. Koko sinä aikana kun tunnettiin, hän ei koskaan paljastanut siitä mitään. Harmitti todella, miten oli tilaisuus mennyt hukkaan! Nyt pyörii mielessä, voisinko yrittää hankkiutua hänen kanssaan sivusuhteeseen, mutta se siis olisi oman miehen pettämistä. Rakastan häntä kuitenkin. Todella kinkkistä. Aikaisemmin nämä fantasiat ovat olleet haaveen tasolla, mutta nyt kun sain niille ns kasvot, niin mahdollisuus tuntuu konkreettisemmalta. Ajatus pyörii mielessä koko ajan.
Vastaan teille kaikille yhteisesti, jotka tässä ovat kirjoittaneet. Kaikki ajatuksenne ovat kuin minun aivoistani. Seksi ja käytetyt tekniikat sekä yksityiskohdat ovat sovittavissa ja opittavissa. Mutta tuo tapa millä puhutte asian henkisestä puolesta.. Että jotkut tajuavat sen ja pitävät sitä tärkeänä! Olen jo yli 40, ja vain yhden miehen kanssa (vajaan vuoden) saanut maistaa moista herkkua. Nykyinen on varmaan aika lähellä mitä haen, mutta vain pikapanoja koska varattuja molemmat. Kaipaan syvästi sitä määrätietoista turvallisuutta ja ihmistä kenen kanssa uskaltaa tehdä mitä vaan. Viime päivinä mennyt tässä vähän huonosti, niin kyllä juttunne nostivat tunteet pintaan.. Kun tuntuu että elämä menee hukkaan. Niin mainittakoon että kotoa en saa seksiä ollenkaan eikä se ole oikeastaan ikinä ollut tyydyttävää :(
Minulla oli vain yksi lyhyaikainen suhde subi-naiseen. Oieastaan minut vieteltiin siihen ja alkuun asetelma tuntui oudolta mutta pian totesin sen olevan minua itseäni.
Seurusteluaika nykyisen vaimoni kanssa sujui periteisellä "luterilaisella" periaatteella.
Parin avioliittovuoden jälkeen toin muutaman bondage-aiheisen lehden kotiin ja niitä kaatsellessamme otin asian puheeksi.
70-luvulla ei ollut nettiä.
Aloitimme varovaisesti kokeilemaan. Ei jokainen kerta mutta hiljalleen tihentäen uusintoja.
Vaimoni mukautui hyvin rooliinsa ja myöhempinä vuosina kertoi passiivisen roolinsa sidottuna olleen nautinnollinen helpotus.
Vitsaa hän ei hyväksynyt.
Ainakaan minä en ole päässyt eroon pilkuistani.
Pilkut ovat viime vuosina olleet peilikuvia.
Olen alkanut aina vaan enemmän nauttimaan käsittelyn kohteena olemisesta ja käytännön syistä, se onkin nykyisin roolijakomme.
Masterina muutama vuosikymmen ja "kaksineuvoisena" viimeiset 10 vuotta.
Loppusuora on menossa ja jo ilmeeni paljastaa vaimolleni milloin on syytä pilkkujen kiillotukseen.
Tietenkään en ole täysin itsekäs vaan leikkimme painopiste on aina alkuopuolella vaimoni tarpeissa mutta, rehellisyyden nimissä on sanottava, että loppuhenkonen on täysin minun tarpeideni mukainen.
Sen verran syvällä "pilkut" ovat että kun kerran luin tällä palstalla kysymyksen naiselta joka halusi kuulla kokemuksia jalkakahleiden käytöstä pidempään esim. koko kesäloman ajalla en saanut asiaa mielestäni viikkoihin - enkä oikein vieläkään...Eroottinen lataus on todella voimakas. Uros tulee ihon läpi.
Tässä itseasiassa viesti (kahden vuoden takaa) joka sai masterin mouruamaan...aivan uskomaton vaikutus hyvinkin pienestä eleestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10001129#comment-0