Öistä elämää Kauhajoella. Kylä on hiljennyt ja tiet melkein tyhjentyneet. Heinäkuun lopun yön pimeydessä on kuitenkin muutama väsynyt kulkija. Katulamput ovat valottomina. Valottomassa ja autiossa kylässä on kovin erilaista kulkea kuin iltapäivän auringossa ja melussa. Harvat vastaantulijat yössä pelottavat. Millä asioilla he kulkevat? Joissain ikkunoissa näkyy vielä valon kajastus, suurin osa on pimeinä. Peltoa katsellessa surumielisyys valtaa erään kulkijan mielen. Taivaanrannassa näkyy metsän raja tummana ja jotenkin ikävänä, tylynä. Tekisi mieli käpertyä kokoon ja nukahtaa, mutta kovalla ja pölyisellä tiellä on ikävä nukkua. Jospa vain tuo ankea maisema katoaisi!
Edes linnut eivät laula. Keskellä kaupan laajaa parkkipaikkaa ovat yksinäiset ostoskärryt vailla sisältöä. Yhtä kulkijaa tuo kärry pistää silmään. Niinpä hän käy työntämässä sen muiden kärryjen joukkoon lähelle kaupan suljettuja ovia, joista näkyy pimeä kauppa vailla asiakkaita ja henkilökuntaa. Taivaan reunoilla näkyy vaalea kajo, mutta aurinko ei vielä nouse. Yksinäinen harmahtava pilviharso leijuu halki aavan sinen. Maan päällä jalat painuvat kerta toisensa jälkeen mustalle asfaltille vieden kulkijaa lähemmän määränpäätä, kohti ovea ja pehmeää sänkyä. Viereisen joutomaan pajupuskista juoksee yksinäinen ja nälkiintyneen näköinen rusakko yli tien nukkuvalle rivitaloalueelle. Sinne suuntaa kulkijakin. Hänen jälkeensä kylän tiet ovat melkein tyhjät ihmisistä. Vain yksi yksinäinen kulkija, nuori vielä, katselee tyhjää kylänraittia kylän keskustassa ja luo mielessään kuvitelman, jossa maailma on aina samanlainen kuin tuona yönä oli Kauhajoki; autio, hiljainen ja pimeä. Tästä ajatuksesta kulkija löytää kummallista mielenrauhaa...
Edes linnut eivät laula. Keskellä kaupan laajaa parkkipaikkaa ovat yksinäiset ostoskärryt vailla sisältöä. Yhtä kulkijaa tuo kärry pistää silmään. Niinpä hän käy työntämässä sen muiden kärryjen joukkoon lähelle kaupan suljettuja ovia, joista näkyy pimeä kauppa vailla asiakkaita ja henkilökuntaa. Taivaan reunoilla näkyy vaalea kajo, mutta aurinko ei vielä nouse. Yksinäinen harmahtava pilviharso leijuu halki aavan sinen. Maan päällä jalat painuvat kerta toisensa jälkeen mustalle asfaltille vieden kulkijaa lähemmän määränpäätä, kohti ovea ja pehmeää sänkyä. Viereisen joutomaan pajupuskista juoksee yksinäinen ja nälkiintyneen näköinen rusakko yli tien nukkuvalle rivitaloalueelle. Sinne suuntaa kulkijakin. Hänen jälkeensä kylän tiet ovat melkein tyhjät ihmisistä. Vain yksi yksinäinen kulkija, nuori vielä, katselee tyhjää kylänraittia kylän keskustassa ja luo mielessään kuvitelman, jossa maailma on aina samanlainen kuin tuona yönä oli Kauhajoki; autio, hiljainen ja pimeä. Tästä ajatuksesta kulkija löytää kummallista mielenrauhaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno tarina!
"Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..." Tykkään tyylistäsi!
oliap siinä tarinaa.
vielä täälä kuin 24.7.2013. 20:15 liekö vielä vuoden päästä?
Hei! Alappa kirjailijaksi.Kirjoitustyylisi on sitä mitä Suomi kaipaa.