Pitäisi palauttaa ev.lut.kirkolle. Kirkon ulkopuolella tuntuu olevan liian paljon eri tulkintoja.
Raamatun tulkinta
matti.
1164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten niin palauttaa? Raamatun tulkintaa on ollut paljon ennen evankelisluterilaista kirkkoakin. Sitä paitsi evankelisluterilaisen kirkon sisälläkin - jopa piispojen tasolla - on keskenään ristiriitaisia tulkintoja.
Uskovan vastuulla on etsiä seurakunta jonka katsoo riittävissä määrin edustavan Ut:n mukaista raamatullista oppia. Rukoillen ja Jeesuksen tuntemisessa kasvaen sellainen seurakunta löytyy. Niin että ainakin peruasiat on hallinnassa. Pyhä Henki johdattaa kyllä vilpitöntä kyselijää.
Sitten sitoudut siihen seurakuntaan minkä yhteyteen koet johdatusta ja sieltä käsin harjoitat kaikkien kristittyjen yhteyttä yli nimellisten seurakuntarajojen.
Oman seurakunnan johtajiin ja oppiin tulee suhtautua auktoriteettina mutta ei kritiikittömästi. Seurakunnan oppi ja saarnaajien opetukset ei saa korvata omakohtaista rukouselämää ja Herran johdatuksen etsimistä.
Kyllähän katolinen kirkko vetoaa siihen, että heillä on traditio alkukirkosta asti. Helluntailaisuus sanoo, että heillä on traditio 1900-luvulta asti. Kumpi on oikeassa?
No, jos asia on ratkaistavissa pelkällä vuosimäärällä niin katolilaisuus tietysti. Oletko samaa mieltä?
Mutta aloitukseesi palaten. Mitä tarkoitat tulkinta-auktoriteetin (korjaa jos ymmärsin väärin) "palauttamisella" evankelisluterilaiselle kirkolle?
Että kirkko valtion kanssa liitossa ja siltä saatua uskonnollista yksinvaltaa käyttäen arkkipiispojensa ja piispojensa (kaupunkitasolla kirkkoherrojensa) johdolla saa päättää kuka missäkin saa puhua ja mitä, kuten aikoinaan oli jolloin mm. kirkon omia herättäjiä rangaistiin seurojen pitämisestä yms.?
Osa näistä evankelisluterilaisen kirkon tuomitsemista ja vainoamista raamatun tulkitsijoista on tänä päivänä kirkossa arvostettuja ja tunnustettuja, ovat evankelisluterilaisen kirkon rikkautta ja suomalaisen luterilaisuuden perinnettä, traditiotakin.
Jos palautetaan kirkolle oikeus vainota muita kristittyjä, miksi ei sitten palautettaisi sitä oikeutta nimenomaan katoliselle kirkolle, jolla se on ollut ennen evankelisluterilaista kirkkoa?
Pieni korjaus. En tosin tunne helluntailiikettä koko laajuudessaan joten voin olla väärässäkin, mutta käsitykseni on, että helluntailiike katsoo traditionsa alkaneen helluntaipäivänä tapahtuneesta Hengen vuodatuksesta, jolloin karismaattinen kristillisyys sai alkunsa. Näin ajatellen helluntailaisuuden traditio on vanhempi, koska se juontuu seurakunnan alkuhetkeen.
Tuo on virhepäätelmä. Samalla logiikalla voisi väittää mitä tahansa tänään perustettua kulttia traditioltaan vanhimmaksi, kunhan sen nimessä tai toiminnassa on jotain joka viittaa johonkin hyvin vanhaan. Helluntailaisuus on 1900-luvulla syntynyt lahko.
Helluntailaisuudessa on toki hyviäkin puolia, mutta siinä on myös vaarallista kerettiläisyyttä.
Hei. En puhunut omasta vakaumuksesta vaan helluntailiikkeessä käytetystä argumentoinnista. En väitä että kyseessä olisi helluntailiikkeen yleinen oppi, mutta tuolla tavalla asiaa on liikkeen piirissä useinkin esitetty. Perustelu on ongelmallinen niin kuin toteatkin.
Siinä on kuitenkin myös varteenotettava puolensa, koska totta on, että karismaattisuus syntyi helluntaipäivänä, ja on siitä lähtien ollut elävän seurakunnan tosi voima.
Maailmanlaajuista kristikuntaa ajatellen karismaattisuus - tai ainakin osa sen ilmenemismuodoista - sammui valtakirkkojen rationaaliseen dogmaattisuuteen, ihmisen luoman kirkollisuuden pyrkiessä hallitsemaan Jumalan valtakuntaa, kunnes Jumala 1900-luvulla voimakkaasti nosti esiin Jumalan kolminaisuuden kolmannen persoonan eli Pyhän Hengen toiminnan.
Helluntailaisuus liikkeenä sai alkunsa 1900-luvulla, mutta karismaattisuutta on ollut kautta kristikunnan historian alusta saakka, niin kauan kuin kristillisyyttä on ollut. Helluntailaisuus vain nosti esiin aina olemassaolleen mutta syrjäytetyn asian.
Luterilaisuus liikkeenä sai alkunsa 1500-luvun paikkeilla, mutta vanhurskauttaminen uskosta ilman lain tekoja, pelastus syntiselle annettavana lahjana ilman ansioita, on samoin ollut alusta saakka.
Jumalan valtakunnan tosiasiat ovat hengellisiä tosiasioita riippumatta siitä tunnustetaanko ne vai eikö niitä tunnusteta. Jos helluntailaisuuden keskeiset piirteet ovat Jumalasta niin ne ovat Jumalasta vaikka minä tai kukaan ei niitä sellaiseksi uskoisikaan. Samoin on luterilainen oppi Jumalasta, jos on, vaikka minä tai kukaan ei sitä sellaiseksi uskoisi. Raamatun pohjalta on kaikki arvioitava ja nöyrästi turvauduttava Jumalaan jättäen kaikki Hänen käsiinsä, joka yksin on täydellinen...
Olennaista ei mielestäni olekaan tämä tai tuo kirkkokunta tai liike itsessään, vaan mitä se edustaa, suhteessa Jumalan sanaan ja Pyhän Hengen toimintaan.
Jokaisella on (Kristuksen valtakunnan) perillisenä henkilökohtainen vastuu tutkia Testamenttia, muttei valtuuksia muuttaa sen ehtoja.
Olette eksyksissä, koska ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Veljemme Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen (2. Piet. 3:15...16). Pyhät Kirjoitukset voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (2. Tim. 3:15).
katsoo
Helluntailiike sai traditionsa alkaneen helluntaipäivänä tapahtuneesta Hengen vuodatuksesta, jolloin karismaattinen kristillisyys sai alkunsa. Mutta et voi kiistää, ettei katolinen kirkko olisi ollut myös paikalla.
miksi mennä sillä omalla pikku paatilla läpi suuren meren kun olisi mahdollisuus suureen turvalliseen laivaan. Mutta ei, pikku paatilla vaan myrskyä päin.
Voin kiistää ja kiistänkin. Katolinen kirkko ei ollut paikalla.
Mitä tarkoitat suurella turvallisella laivalla, Matti? Katolilaisuutta? Luterilaisuutta? Helluntailaisuutta?
Minulle se turvallinen laiva, pelastuksen arkki, on Jeesus Kristus. Hänessä saan levon omista ponnisteluista, rohkeuden tarttua Jumalan sanaan ja mielekkyyden myös arkiseen elämään. Rauhassa ja hätäilemättä kulkea myrskyjenkin läpi.
Mikään muu ei riitä.