Katselin hiljattain Bill Maherin ja Larry Charlesin dokumentin Religulous (suom. nimi Uskomatonta). Satiirin keinoin uskontoa tuossa tarkasteltiin, mutta monta hyvää pointtia tuotiin esille.
Jättäen sivuun nyt kokonaan uskonnon tarinoiden yleisen tieteellisen, historiallisen, filosofisen ja loogisen järjettömyyden ja epätodennäköisyyden, sekä mooraalisen uskontokritiikin (kuten esim. homoseksuaalien, naisten ja lasten oikeuksien polkemisen, itsemurhaiskut, lapsiavioliitot, hyväksikäyttöskandaalit, ristiretket, muiden uskontojen ja uskonnottomien syrjimisen, lapsien ja huono-osaisten "henkisen hyväksikäytön", korruptioskandaalit, uskonnon aiheuttamat sodat ja konfliktit yms yms.) Bill Maherin palopuhe dokementin lopussa toi esiin yhden argumentin mitä en ole niin paljon kuullut, nimittäin:
Kun monet uskovaiset uskovat Jumalan/Jumalien olevan kaikkivaltias, kaikkitietävä olento joka päättä kaikesta ja on kaiken maailmassa tapahtuvan hallinnassa, eikö tälläinen ajattelu vieritä VASTUUN ihmisiltä jollekkin taholle, jonka olemassa ololle ei ole perusteita? Mikäli näin on, eikö ole maailmalle erittäin vaarallista, että monet poliittiset päättäjät ovat vastahakoisia tekemään uudistuksia esimerkiksi ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen uhkien varalle?
Nimittäin emme elä enään raamatunaikoja, vaan tänäpäivänä ihminen voi halutessaan tuhota kaiken elämän planeetallamme. Taitaa olla niin että osa uskovaisista jopa ajattelisi sen olevan niin tapahtuessaan Jumalan tahto ja jopa hyväkin asia.
Tosiasia on se että vaikka kuinka uskot Jumalaan, et voi rukoilla pois vesipulaa, ylikansoitusta, saasteongelmia, ilmastonmuutosta ja ydinaseiden uhkaa. Näitä vastaan voidaan taistella ainoastaan TEOILLA, ei rukouksilla.
Jotta maailma voidaan vielä pelastaa, eri maiden hallitusten ja myös uskontojen on tunnettava vastuunsa. Jumala ei pelasta meitä meiltä itseltämme. Hän ei pelasta meitä, koska häntä ei luultavasti ole olemassa.
Jättäen sivuun nyt kokonaan uskonnon tarinoiden yleisen tieteellisen, historiallisen, filosofisen ja loogisen järjettömyyden ja epätodennäköisyyden, sekä mooraalisen uskontokritiikin (kuten esim. homoseksuaalien, naisten ja lasten oikeuksien polkemisen, itsemurhaiskut, lapsiavioliitot, hyväksikäyttöskandaalit, ristiretket, muiden uskontojen ja uskonnottomien syrjimisen, lapsien ja huono-osaisten "henkisen hyväksikäytön", korruptioskandaalit, uskonnon aiheuttamat sodat ja konfliktit yms yms.) Bill Maherin palopuhe dokementin lopussa toi esiin yhden argumentin mitä en ole niin paljon kuullut, nimittäin:
Kun monet uskovaiset uskovat Jumalan/Jumalien olevan kaikkivaltias, kaikkitietävä olento joka päättä kaikesta ja on kaiken maailmassa tapahtuvan hallinnassa, eikö tälläinen ajattelu vieritä VASTUUN ihmisiltä jollekkin taholle, jonka olemassa ololle ei ole perusteita? Mikäli näin on, eikö ole maailmalle erittäin vaarallista, että monet poliittiset päättäjät ovat vastahakoisia tekemään uudistuksia esimerkiksi ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen uhkien varalle?
Nimittäin emme elä enään raamatunaikoja, vaan tänäpäivänä ihminen voi halutessaan tuhota kaiken elämän planeetallamme. Taitaa olla niin että osa uskovaisista jopa ajattelisi sen olevan niin tapahtuessaan Jumalan tahto ja jopa hyväkin asia.
Tosiasia on se että vaikka kuinka uskot Jumalaan, et voi rukoilla pois vesipulaa, ylikansoitusta, saasteongelmia, ilmastonmuutosta ja ydinaseiden uhkaa. Näitä vastaan voidaan taistella ainoastaan TEOILLA, ei rukouksilla.
Jotta maailma voidaan vielä pelastaa, eri maiden hallitusten ja myös uskontojen on tunnettava vastuunsa. Jumala ei pelasta meitä meiltä itseltämme. Hän ei pelasta meitä, koska häntä ei luultavasti ole olemassa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Uskonto on tyypillistä ja luonteeltaan ajatuksellinen pakotie älyllisesti heikkolahjaisille ihmisille. Heidän älykkyytensä ei riitä edes normaaliin ongelmanratkaisuun, jolloin kaikkeen huudetaan avuksi jumalallisia voimia. Ja kaikille keksitään raamatullinen selitys, kun muuta ei osata sanoa ja ikäänkuin todisteksi jumalan olemassaolosta. Toisaalta heidän hermonsa ovat niin heikot, että he eivät pysty kohtaamaan sitä totuutta, että kuoleman jälkeen ei ole mitään muuta kuin ruumis, jota madot, mätänemisprosessi ja home syö, kunnes se kokonaan lakkaa olemasta.
Mikään ei ole lähtöisin olemattomasta eli jumalasta. Ensin on ollut vain aines, joka on asiana vaihtoehto sille, että mitään ei olisi olemassa. Sitten siinä sattumien kautta olemassa olevassa aineksessa on alkanut sattumien vaikutuksesta alkanut tapahtumaan muutoksia.
Näin on syntynyt luonto ja lajit, joiden syntyä Charles Darvin on jo kauan sitten tutkinut ja joka tutkimus on sittemmin kehittyneemmän tutkimuksen kautta todistettu oikeaksi. Luonnontieteellinen tutkimus on osoittanut tämän muutosprosessin kestäneen miljoonia ja taas miljoonia vuosia. Tämän erittäin pitkäkestoisen ja havaisemattoman hitaan prosessin kautta ollaan tultu nykyhetkeen, jossa monet asiat ovat jo hyvin, mutta kuitenkin evoluution kannalta kesken.Luonnonttiede kyllä tulee selittämään kaiken sen mille ei vielä ole selitystä. Kun aika kuluu, niin muutoksia tapahtuu ihan itsestään.
Vanha hapatus. Eihän jonkin muutos ole kyseessä vaan sekö muutos tekee eläväksi ,tuntevaksi, aistilliseksi. Ei aine itsessään muovattuna ala elämään ajattele sitä.
Mistä se aines on peräisin ja miten se aines on tunkeutunut olemassaoloon. Ihmetyttää miten tämä aines alkoi elää ja jatkamaan elämää. Mistä ja miten tuli ensimmäinen solu .
höpön pöpön mistä se aine sai alkunsa ja miten se aine alkoi elää ja miten se aine ajattelee.
"höpön pöpön mistä se aine sai alkunsa ja miten se aine alkoi elää ja miten se aine ajattelee."
Mistä aine alunperin on tullut? Rehellinen vastaus on: emme tiedä. Tämä ei kuitenkaan oikeuta keksimään yliluonnollisia selityksiä. Voi olla ettemme koskaan tiedä mistä kaikki universumin aines on peräisin. Mutta tiedämme asian vasta kun meillä on siitä tietoa, ennen sitä rehellinen ihminen voi vain kohauttaa olkapäitään.
Jos joku saa lohtua keksimällä jonkinlaisen jumalan selitykseksi, siitä vaan. Mutta tietoa se ei ole. Ei ennen kuin pystytään esittämään edes jonkinlaista luotettavaa näyttöä kyseisen jumalan olemassaolosta.
Siitä miten 'aine' alkoi elää meillä on näyttöä, jos vain viitsii asiaan tutustua. Tutkimisen voi aloittaa vaikka Wikipedian abiogeneesiä käsittelevästä artikkelista, erityisesti sen lähdemateriaalista: http://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis
Ajattelu taas on aivoihin liittyvä ominaisuus jota on suhteellisen helppo tutkia.
En sanoisi että abiogeneesi on tapahtunut 'sattumien' kautta. Enemmänkin sanoisin että kyse on väistämättömästä prosessista kun olosuhteet ovat tietynlaiset. Tätä tukee Urey-Miller kokeet 50 luvulta joissa elämän peruspalikoita, eli aminohappoja, saatiin muodostumaan tietyissä olosuhteissa.
Lisäksi, Darwin ei tutkinut lajien syntyä. Tai jos tutki jossain vaiheessa, tästä tutkimuksesta hän ei ole kuuluisa. Darwin tutki lajien kehitystä, eli evoluutiota, mikä on eri asia.
Jumala ei kaipaa saavutuksiamme vaan yhteyttä kanssamme
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. 21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
Mika Hakkarainen22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; 23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, 24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Raamatusta)
Vanhempi veli
Helposti ajatellaan, että vanhemmalla veljellä oli armoton ja kylmä. Todellisuudessa hän täyttää kaikki ne mitat, mitä yleisesti arvostetaan. Hän on ahkera, uskollinen, luotettava, rikas, nöyrä ja osaava. Upea kuvaus hänestä löytyy jakeista 24-25 ”Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla….”
Tarja Laakson ja Kaija Telarannan kattama pöytä tarjosi mahdollisuuden jäädä tilaisuuden jälkeen seurustelemaan siman, munkkien, kakkujen, voileipien ja kahvin ääressä.Kohdatessaan ylitse ymmärryksen käyvää armahtavaisuutta ja rakkautta, hänen koko maailmansa romahtaa. Yhtäkkinen tilanne paljastaa, minkälainen sydän kaiken tuon ahkeruuden ja hyvän tekemisen takana oli ollut.
http://www.reijotelaranta.fi/missio_jarvenpaa/juha_lehtonen_jumala_ei_kaipaa_saavutuksiamme_vaan_yhteytta_kanssamme_/
”Kun piispat ja papit pyörittelevät sanomaa kuin saippuaa käsissään, sillä aikaa uskoon tulleet missit ja iskelmälaulajat kertovat meille, miten pääsee taivaaseen”, kirjoittaa Teuvo V. Riikonen Seurakuntalainen.fi sivuston blogissaan tuulettaen purevan raikkaasti kirkon kellokkaiden puhumisia ja puhumatta jättämisiä.
Perään Riikonen kysyy, mitä ihmeellistä Räsäsen puheessa oli? Piispat pitivät samanlaisia puheita vielä 20-30 vuotta sitten, eikä niistä silloin pillastuttu.
Kun suomalainen naislääkäri menee Afganistaniin Kabulin takana olevaan Hazarimaahan vuorten taakse ja hoitaa siellä yli 25 vuotta etniseltä ja uskonnolliselta taustaltaan syrjityt hazarit ja syrjittyjen synnytykset, lapset, naiset, vammaiset ja kylien terveydenhoidon yksin syrjimättä ketään ja saa muslimijohtajien suojelun ja Time-lehden vuoden Eurooppalaisen palkinnon, niin muutaman vuotta myöhemmin Vantaalta löytyy kirkkovaltuutettu, joka tietää, että se kaikki on ollut syrjintää ja tasa-arvon vastaista, ja lopulta kirkkoon kuulumaton ministeri keksii, että taitaa olla koko järjestö huonomaineista porukkaa. Jos piispa on hengellinen johtaja, hän sanoisi toisin.
Kyllä osa piispoista yrittää tosissaan. Ja kirkkohallituksessakin joku joskus. Ja paikallisseurakunnissa on paljon aitoa lauman kaitsemista. Peruskauraa jakavaa lääninrovastia ja aluekappalaista. Mutta varsinainen hengellinen johtajuus meiltä kirkosta nyt puuttuu. Siksi lauma menee muille laitumille.
Kun Guatemalasta tulee parin tuhannen hengen hiippakunnan piispa vierailulle ja sanoo, että pysytään totuudessa, vaikka turpaan tulee ja rahat peritään takaisin, niin suomalaisten kirkon visiirien mielestä se on ekumeniaa. Mutta kun Lähetyshiippakunnan Soramies sanoo, että pysytään totuudessa, silloin tulee Tampereen kapitulista turpaan ja soraa miehen silmille. Se ei ole ekumeniaa. Kun Väisänen sanoo, että pysytään tunnustuksessa, se on hajotustyötä. Mutta kun Kuukauppi sanoo saman, niin se onkin syvällistä.
Kenellä on tänään kirkossa hengellinen johtajuus? Raamattuopetus seurakunnissa on ollut heikossa hapessa, mutta Radio Deissä suosituimmat ohjelmat ovat olleet vuosikausia raamattuopetukset.
Jos kirkko ja piispat jättävät sanomatta, annetaan yritysjohtajien, urheilijoiden, iskelmälaulajien ja oopperalaulajien sanoa sama asia uudestaan. Jos Kirkon tiedotuskeskus ei saa ohjelmaa ulos pisaraakaan enempää kuin horisontissa on, niin annetaan YLE:n ajankohtaisohjelmien, Radio Dein ja TV7:n sanoa sama.
Ja sitten on tietysti niitä, jotka luulevat, että koko ajan pitää puhua, kirjoittaa ja ottaa kantaa. Ja unohtavat mitä Aamos sanoi? "Viisas vaikenee, sillä aika on paha..."
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/riikosen_riimit/752/puuttuuko_kirkosta_hengellinen_johtajuus
"Perään Riikonen kysyy, mitä ihmeellistä Räsäsen puheessa oli? Piispat pitivät samanlaisia puheita vielä 20-30 vuotta sitten, eikä niistä silloin pillastuttu."
Piispa on uskonnollinen johtaja, Räsänen on hallituksen sisäministeri jonka vastuulla mm. poliisiasiat. Noilla on sanojina hieman eroa...
"Mutta kun Lähetyshiippakunnan Soramies sanoo, että pysytään totuudessa, silloin tulee Tampereen kapitulista turpaan ja soraa miehen silmille. Se ei ole ekumeniaa. Kun Väisänen sanoo, että pysytään tunnustuksessa, se on hajotustyöt"
Eo on vain siinä kenen "totuudessa" pysytään ja kenen "tunnustuksessa" pystään. Hankaluushan on siinä että noita "totuuksia" on ihan yhtä monta kun on Raamatun tulkitsijaakin. "Oikeassa olijat" hakeutuvatkin yleensä noihin lahkoihin jossa yksi totuus on vallitseva, oikeasti omilla aivoillaan ajattelevat ja asioiden monimutkaisuuden tajuavat ovat sitten liberaalimmilla linjoilla.
Rehellisesti sanottuna vastaus kysymykseesi on: Ei ole.
Yksinkertainen vastaus kysymykseesi on se, että uskonto ON todellisuuden ja vastuun pakoilua mitä suurimmassa määrin. Se on myös kykenemättömyyttä kohdata elämän todellisuutta ja ihmisen vastuuta maailman pitämisestä elinkelpoisena ja parempana paikkana meille kaikille.
"Onko uskonto todellisuuden- ja vastuun pakoilua? "
Ei ole.
IIlman Jumalaa, ihminen ei ole kenellekään vastuussa, kukaan ei tule kuoleman jälkeen hakemaan sinua ylös ja syyttämään pahoista teoista, jos Jumalaa ei ole. Jos uskoo Jumalaan, uskoo myös viimeiseen tuomioon ja siihen, että lopussa kaikista teoista tulee tuomio. Ihminen voi toki saada anteeksi, mutta se ei poista sitä, että olisi syyllinen ja ansaitsee tuomion tekojen ja sanojen mukaan.
Jos uskoo Raamatun Jumalaan, uskoo myös siihen, että omien tekojen mukaan tuomitaan, jolloin niistä on myös todella vastuussa.
Ateistit ovat ennemminkin vastuunpakoilua, kun pyrkivät vierittämään syyn Jumalalle kaikesta.
"Ateistit ovat ennemminkin vastuunpakoilua, kun pyrkivät vierittämään syyn Jumalalle kaikesta."
Muistutan nyt termeistä, ateisti ei usko Jumalaan, joten ei ateisti voi vierittää syytä Jumalalle yhtään mistään.
"Muistutan nyt termeistä, ateisti ei usko Jumalaan, joten ei ateisti voi vierittää syytä Jumalalle yhtään mistään. "
Tuo olisi muuten totta, mutta ateistit eivät ole loogisesti johdonmukaisia. Ateisti nimenomaan vierittää syyn kaikesta pahasta Jumalalle ja pitää "Jumalan pahuutta" perusteluna omalle "epäuskolle". Kuitenkin kaikesta hyvästä omassa elämässä ateisti ottaa kiitoksen itselleen ja pitää hyviä asioita omana ansiona.
Olet, kuten itsekin vallan hyvin tiedät, täysin väärässä. Toistelet vain robotinomaisesti uskontoosi sisäänrakennettua vihaa erilaisuutta kohtaan.
"Tuo olisi muuten totta, mutta ateistit eivät ole loogisesti johdonmukaisia. Ateisti nimenomaan vierittää syyn kaikesta pahasta Jumalalle ja pitää "Jumalan pahuutta" perusteluna omalle "epäuskolle"."
Ateisti esittää Jumalan pahuuden hypoteesinä joka pyrkii osoittamaan uskonnon ristiriidan. Eli Jumala ei voi samanaikaisesti olla hyvä ja rakastava ja kuitenkin sellainen joksi hänet Raamatussa lopulta kuvataan.
Kyse on siis uskontokritiikistä, ei uskosta Jumalaan. Uskontoja voi kritisoida ja niiden ristiriitaisuuksia arvostella ilman että uskoo niiden Jumalien olevan todellisia. Aivan kuten on helpompi nähdä toisen kulttuurin kummallisuudet jos ei itse ole kasvanut sen kulttuurin parissa.
"Kuitenkin kaikesta hyvästä omassa elämässä ateisti ottaa kiitoksen itselleen ja pitää hyviä asioita omana ansiona."
Minä olen ateisti mutta pidän silti suurinta osaa elämääni tulleista hyvistä asioista ihan sattumina ja ansiottomina. Jotain hyvää olen elämässäni toki saanut aikaan ihan omin voiminkin ja minusta olisi kummallista antaa kaikki kunnia siitä jollekin Jumalalle ja ottaa omalle kontolleen vain kaikki paha jota sitäkin on valitettavasti jossain tullut tehtyä.
Onko kukaan väittänytkään että uskovaiset saavat vesipulan pois kun ne rukoilevat ja se poistuu?
Rukous on yhteyttä Jumalaan eikä mikään taikatemppu.
Jos kerran tieteen professorejakin on tullut uskoon, eivät he voi älyltänsä olla heikkolahjaisempia kuin joku uskon vastainen ilkeä ateisti!
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Raamatusta:
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ef.2.html
Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ef.2.html
Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.
Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.
Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia.
Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.
Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Vanhan Testamentin puolelta Raamatusta:
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Saarn.12.html
Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,
niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.
Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle".
Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".
Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.
Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.
Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".
Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,
ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä".
Ja he veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä.
Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".
Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Luuk.5.html
Mihin tarkoitukseen ajattelit tuon raamatunkatkelman? Uskovaiset todennäköisesti tuntevat sen mutta löytävät siitä useita erilaisia tulkintoja. Ateisteille siinä ei ole mitään mikä todistaisi jumalien tai raamatun oikeellisuudesta.