Kas kun suomen lehdistöönkin on päässyt mormoni! http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013072617298816_ul.shtml
Mormoni iltalehdessä
nenada
47147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Erikoinen tapahtuma kaikesta traagisuudesta huolimatta.
Ilahduttavaa, että nuori selvisi hengissä ja vähäisillä vammoilla.
Noloa ja ikävää mormonien kannalta, että tapaus kerrotaansensaatioihin erikoistuneessa ja mormoninimimerkki Niin,:n niin syvästi paheksumassa keltaisessa lehdistössä.
Medium jossa uutinen esiintyy heittää siis varjon koko uutisen ylle ja tekee sen epäluotettavaksi, kerrotaanhan uutisessa mm. mormonipojan laulaneen virsiä onnettomuuden jälkeen.
Juttu tuo henkilön oman lausuman perusteella esille sitä ylimielisyyttä, jonka se naurettava mormonismi on luonut. Säälittävää ja naurettavaa, mutta samalla käsittämätöntä, miten häpeämätön ja ymmärtämätön kyseinen henkilö vain voi olla.
Fiksu ihminen ymmärtää sen, että onnettomuudessa hengissä säilyminen on kiinni vain siitä sattumasta, millä istumapaikalla kukin on ollut.
Nähtäväksi jää, joutuvatko pojat kuultaviksi sukistaan.
On mahdollista, että jompi kumpi tai molemmat ovat vaivihkaa riisuneet jalkineensa kuumassa junassa.
Jos lähetyssaarnaajasukat ovat päässeet vaikuttamaan koko tehollaan, syyllinen on selvä. Poikien sukkahiki on kironnut junan, edessä olleen mutkan, junaradan ja junan kuljettajan. Kirottu ylinopeus!
Mitä oikein selität sukista ? Ketkä pojat? Lähestyssaarnaaja oli yksin junassa. Et tapasi mukaan lukenut kuin otsikon jos sitäkään ja aloit sitten omiasi säveltämään, Tuosta traagisesta tapahtumsta typerää vitsiä on turha vääntää.
Lähetyssaarnaajat eivät saa liikkua yksin, siitä päättelin että heitä olisi ollut kaksi.
Mormonilähetyssaarnaajat kiroavat ihmisiä riisumalla sukkansa ja huiskuttamalla riisutulla sukalla henkilön suuntaan. Liekö toimitus sukua romaninaisten tavalle huitaista eitoivottua henkilöä hameensa helmalla? Helma 'saastuttaa' ihmisen, sillä romaneilla puhtaan ja ja epäpuhtaan raja kulkee vyötärön tietämillä.
Lähetyssaarnaajat on ohjeistettu kiroamaan heidän käännytyskierroksellaan kohtaamansa henkilöt, jotka ovat heille epäystävällisiä. Kiroaminen tapahtuu pyyhkimällä paikan tomut jaloista ja heiluttamalla sukkaa kirottavan suuntaan.
Mormonin suorittama pyhä kiroamistoimenpide on todistettu vaikuttavaksi. Palstalla on kerrottu, että jossakin joku mies sai joskus sairaskohtauksen poikien käynnin jälkeen, kiroaminen vaikutti jo parin tunnin sisään.
Taas on keksitty kertoa perättömyyksiä!
Tässä on kuvattu selkeästi, miten lähetyssaarnaajat kiroavat ja miten kiroaminen vaikuttaa: Löytyy keskustelusta, joka on otsikoitu: Manaavatko mormonit?
muahhahaa5.7.2013 14:43-64 SULJE
Kummasti mormoni positiivisia vastsuksia ei voi peukuttaa!
Tuli mieleeni Raamtun antama neuvo lähetystyöntekijöille tomun puhdistamisesta jaloistaan.
Lähetystyöpari koki kovia, kun soittivat erään talon kelloa. Tuon talon isäntä haukkui mormonit ja mormonismin lyttyyn ja taisi uhata lähetystyötekijöiden henkeäkin. Pojat joutuivat pinkomaan pakoon miehen raivoa. Tultuaan jalkakäytävälle toinen pojista pysähtyi ja sanoi : odota vähän. Sitten hän istuutui nurmikon reunalle kenkiään riisuen. Toinen lähetyssaarnaaja oli jo saanut hyvän etumatkan, Hän pälyili pelokkaasti taloa kohti, mutta palasi takaisin toverinsa luokse ja sanoi: Mitä sinä nyt teet? Tule juostaan. Toinen otti nopeasti sukkansa pois ja huitoi niitä hieman ilmassa ja pyyhki jalkapohjansa tarkoin jonka jälkeen hän puki sukkansa jälleen päälleen, pani kengät jalkaan ja nuoret miehet jatkoivat ripeästi katua eteenpäin. Muutaman tunnin kuluttua he palasivat samaa tietä. Talon edessä oli ambulanssi ja tuo mies, joka oli ollut heille epäystävällinen kannettiin paareilla ulos. Pojat katsoivat tiosiinsa ja lisäsivät vauhtia.
"Taas on keksitty kertoa perättömyyksiä!"
Juu OL:ssä on paljon muitakin perättömyyksiä kuin nämä ohjeet kiroamiselle.
Kovin olet herkkä uskomaan kaikkea, mikä vaan on kirkkoa vastaan. Tuo esittämäsi tapaus on jo tyyliltään siten kerrottu, ettei kenenkään odoteta siihen uskovan.
Eihän tuo ole mormonismia vastaan, päin vastoin! Kertomus todistaa, miten mormonismin palautetussa pappeudessa on voimaa ja tehoa, kun sitä käytetään kiroamiseen. Osaat toki itsekin lukea:
"Talon edessä oli ambulanssi ja tuo mies, joka oli ollut heille epäystävällinen kannettiin paareilla ulos."
Lähetyssaarnaajien kirous aiheutti kirotun miehen sairaskohtauksen, kenties jopa kuoleman! Mieshän oli tainnut uhata jopa lähetystyötekijöiden henkeäkin!
Kaikki tuollaiset kertomukset vahvistavat uskoa siihen, että mormoneilla on tosi evankeliumi ja palautettu pappeus, että Mormonin kirja on totta ja että Joseph smith Junior oli profeetta. Etkö itsekin usko aivan samoin? Tuollaisista kertomuksista tulee lämmin totuuden tuntu, kun jälleen Jumaluuden Elohimille alisteinen henkipersoona Pyhä Henki todistaa, että evankeliumi on totta ja niin edelleen.
Tämä toimenpide on nimeltään "tomun ravistaminen jaloista (tai kengistä)", ei kenkien riisuminen, eikä sitä käytetä enää.
Matteuksen evankeliumin mukaan (Matteus 10:14) Jeesus ohjeisti kahtatoista apostoliaan "ravistamaan tomut kengistään" kaupungille, joka ei ottanut heitä ja heidän sanomaansa vastaan. Tämä osoitti yhtäältä äärimmäistä halveksuntaa kaupunkia kohtaan (jo kengän näyttäminen oli halveksiva ele Lähi-idän kulttuurissa, tomun ravistamisesta puhumattakaan), toistaalta se osoitti, etteivät apostolit jääneet kaupungille mitään velkaa, edes tomuhiukkaisia kengissään.
Smith ohjeisti samoin varhaisia seuraajiaan toimimaan näin, mikäli he kohtaisivat ihmisten vihamielisiä reaktoita. Smith mielsi tämän selkeästi kiroamiseksi, ja hän kehotti seuraajiaan, ei vain ravistamaan tomut jaloistaan kohti vihamielisiä ihmisiä, vaan jopa pesemään jalkansa vedellä ja viskaamaan sitten pesuveden kohti vihamielistä taloa tai kylää.
Tästä tavasta on luovuttu pitkälti jo 1800-luvun lopussa, ja apostoli Talmage kirjoitti 1915, että kyseessä on poikkeuksellinen ja epätavallinen ele, jota tulisi käyttää vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sama koskee nykyään myös pappeuden valtuuksilla kiroamista - toimitus, joka toki on kirkossa vielä olemassa.
mukava lukea välillä asiallista kirjoitustakin muiden suunsoittovoittoisen tekstin jälkeen.
Aivan. Tuotakaan Smithin opetusta et voi enää väittää valheeksi! Suunsoittosi senkin osalta siis loppui?
Kerrottu tapaus sijoittuu siis 1800-luvun loppuun tai aiemmaksi. Toki jo silloin oli ambulansseja. Polttomoottoriautot tulivat 1880-luvun lopulla.
Kertomuksessa ei mainita hevosvetoista ambulanssia, eli automobiilihan sieltä on tulla huristellut kirotun miehen ovelle. Pojat olivat epäilemättä innoissaan nähdessään harvinaisen polttomoottorilla käyvän ambulanssin saapuvan miestä noutamaan. Kyllä kannatti kirota jo senkin vuoksi, että oli jännää nähdä ambulanssin saapuvan torvi soiden.
Mekin juostiin lapsina Helsingissä paloautojen perässä, tulipalo katkaisi sopivasti arjen rutiinin.
olenko väittänyt joskus sitä valheeksi.
Varmaan lähetyssaarnaajat huomasivat, että sukissa oli erityisen paljon pölyä ja arvelivat sukkien pudistelemisen riittävän? Toki jos olisi ollut tarpeeksi aikaa, vettä ja pesuvati, olisivat pystyneet pesemään myös jalkansa ja heittämään pesuvedet kirottavan suuntaan.
Toivottavaa olisikin, että lähetyssaarnaajat kulkisivat aina pesuvati mukanaan ja repussa saisi olla pari 1,5 litran kokispulloa vedellä täytettyinä.
Kiroamistilanteessa on usein niin kiire, että varsinaiselle sukkapyykille ei keretä käymään. On tehtävä mitä voidaan ja ehditään. Tärkeintä, että kiroaminen tehoaa.
Henkilökohtaisesti en usko, että jollakin Bio Luvililla tehty sukkapyykki pesuvesineen toimisi paljonkaan paremmin. Ehdotan lähetyssaarnaajapoikien sukkapyykkiin nestemäistä sappisaippuaa ja sappisaippuapesuvesien heittämistä kirottavan suuntaan. Sappisaippuavesi voi olla niin tehokasta, että kirottava kuolee siihen paikkaan?
Miten naispuoliset lähetyssaarnaajat, tyttöparit, selviävät vastaavista tilanteista. Onko heille annettu tilapäisesti lähetystyön ajaksi pappeus, että voivat kirota? Miten tytöt toimivat, kun heille ollaan epäystävällisiä?
Ehdotan pikkuhousupyykkiä sappisaippualla ja pikkareiden pesuveden heittämistä kirottavan suuntaan. Kertokaa, jos tulee mieleen jotain parempaa.
En ole varma, koska en toedä, että onko sinulla monta persoonaa. Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty perättömyydeksi.
minä olen kirjoittanut tällä palstalla ainoastaan nimimerkillä " Niin,"
Jos et ole varma etkä tiedä, niin miksi syytät valehtelijaksi?
Hä???
Asiatonta kuten tavallisesti.
Etkö osaa kuin rienata? Totuus ja asia ovat todella hakusessa.
Niin se on Raamatullinen, alkukirkollinen tapa/toimitus, kuten upotuskaste, eikä sitä ole Raamatusta poistettu. Mikäli se on poistettu joidenkin lahkojen käytännöstä se on heidän asiansa. Alkukirkosa se oli mainitsemasi toimitus. MAP kirkkon juuret ovat Alkukirkossa, siis siinä Jeesuksen Krsituksen alkuunpanemassa kirkossa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Tässä kirja joka vertaa alkukirkkoa MAP kirkkoon: http://www.amazon.com/dp/B00E87699M/ref=tsm_1_fb_lk
Suosittelen niille joita uskonnot kiinnostavat.
Kerro sinä sitten nenada mormonina, miten naispuoliset lähetyssaarnaajat on ohjeistettu toimimaan. Kiroaminen on kirkossanne edelleen käytössä, joskin nykyisin suositellaan harkintaa ennen kiroamaan ryhtymistä. Aina toisinaan sitä edelleen tarvitaan, kuten tiedän sekä omakohtaisesti että tuosta palstalla kerrotusta tapauksesta.
Onko kirkkonne jättänyt sisaret täysin kädettömiksi tässä asiassa?
Entisaikaisessa kansankulttuurissa naisilla oli tehokas ja Suomessakin laajalti ollut keino panna häiriköt aisoihin, mutta se toimi vain aikana jolloin ei vielä pitkien hameiden alla käytetty alushousuja. Siksi yritin kehitellä jonkin nykyaikaan paremmin sopivan version, joka sopisi myös uskontoonne. Mielestäni naisten pikkuhousuissa on enemmän voimaa kuin naisten sukissa, lähetyssaarnaajapoikien kohdalla ymmärrän hyvin nimenomaisesti sukalla toimitettavan kiroamisen.
Olisi pitänyt näköjään kirjoittaa monikossa: Ette voi enää väittää valheeksi.
Tuo siis edellyttäen, että et valehtele sanoessasi kirjoittavasi vain nimimerkillä "Niin,"
Kerropa muuten, että oletko sukua nimimerkille Zappax. Tyylissä on paljon samaa. Kysymys on siis siitä Zappaxista, joka voisi antaa oman teini-ikäisen tyttärensä mormonijohtajalle jalkavaimoksi.
Nimimerkin Niin, tyylissä on paljon samaa kuin Zappaxilla. Tosin Zappaksilla on dysleksia, nimimerkillä Niin, ei ole samanlaisia kirjoitusvirheitä.
Oisko vaan samaa ikäpolvea ja saman koulukunnan mormoneja?
Lähetyssaarnaajien toimittamasta kiroamisesta kertoi mormoninimimerkki Muahhahhaa. Hänen vahva mormonismisuuntautuneisuutensa ilmenee harmista, jota hän tunsi, kun ei pystynyt peukuttamaan plussaa mormonimyönteisille vastauksille.
en valehtele, enkä ole sukua Zappaxille, en edes tunne häntä.
Alkukirkkoa on helppo verrata MAP-kirkkoon. Kai tuossa kirjassa on tuotu esille erittäin olennaiset erot? Mm. mormonien uskominen moniin Jumaliin, Taika-alusvaateoppi, ym.
mitä tarkoitat koulukunnalla tässä yhteydessä?
No ehkä enemmän ajattelin ikäluokkaa ja sille ominaista ilmaisutyyliä. Koulukuntaerojakin on. Sellaisten henkilöiden, jotka ovat omaksuneet mormonismin joskus 1950-1960 -luvuilla, on ollut vaikeuksia sopeutua muutoksiin, kuten Jumalan vaihtumiseen ja mustaihoisten syrjinnän lopettamiseen. Myös suhtautuminen moniavioisuuteen on myönteisempää vanhimmassa mormonipolvessa.
Jumala on vaihtunut jossakin muualla, veikkaan mielikuvitustasi.
Aadam-jumala -oppia opetettiin minun mormoninaoloaikanani. Se todettiin virallisesti harhaopiksi vuonna 1976 kirkon yleiskonferenssissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aadam-Jumala-teoria
se, että se todettiin virallisesti harhaopiksi, ei tarkoita, että sitä opetettiin julistuspäivään asti.
Adam-Jumala oli puhtaasti 19. vuosisadan ja BY:n opetusta, johon joidenkin ei-mormonien toimesta palataan nykyisin ainoastaan haluttaessa vähätellä BY:n henkilöä.
Itse olen istunut alkeisyhdistyksessä 60 -luvulla eikä siellä mitään Adam-Jumala -indoktrinaatiota ollut havaittavissa.
On täysin ymmärrettävää, että kirkko kiistää jyrkästi Aadam-jumalaopin opettamisen. Tämän tosiasian myöntäminen heittäisi niin synkän varjon koko uuden uskonnon ylle, että asia täytyy kiistää.
Uskonto, jossa peräti Jumala vaihtui, olisi liian epäuskottava. Muutenkin mormoneilla on jo täysi työ uskottavuutensa kanssa.
Minulle on Aadam-jumala -oppia opetettu. Muistan erityisen hyvin kertomuksen Jeesus-vauvan siittämisestä. Aadam oli siinä asialla. Tykkäsin lapsena myös koulun uskonnonopetuksesta ja rakastin Raamatun kertomuksia. Mormonien tarina Jeesuksen sikiämisestä jäi erityisen hyvin mieleen.
Jos olisi aikaa ja motivaatiota, tekisi mieleni etsiä muita tuon ajan seurakuntani jäseniä ja jututtaa heitä vaikka lehtijutun verran. Luultavasti on vain niin, että sellaiset jotka ovat jääneet mormonismin piiriin väittäisivät, että noita ei opetettu - he kun ovat jo ehtineet kuluttaa kappelin penkkejä noista ajoista lähes puoli vuosisataa ja uusi mormonismin jumalakäsitys on iskostunut heihin niin hyvin, että eivät enää vanhaa muista.
Minä muistan.
kummallista, että vain sinä ainona reliktinä muistat.
Mielikuvitus tekee "Ent. mormonille" temppujaan. Hänelle kelpaa mikä tahansa kielteinen ja mielikuvituksen tuotteet lisäksi.
"Aadam-jumala-oppia opetettiin minun mormonioloaikanani."
Ei kai sentään? E sitä ainakaan virallisesti opetettu enää 1800-luvun jälkeen, vaikka se virallisesti torjuttiinkin vasta 1976. Kirkon johtajat yrittivät yleensä selittää, että kyse oli virheymmärryksestä tai virheellisestä lainauksesta, tai sitten, että Brigham Young oli käyttänyt sanaa "jumala" jossain muussa mielessä kuin kuin sitä yleensä mormoniteologiassa käytettiin.
Itselläni ei lapsena ja nuorena ollut pääsyä Internetiin eikä muutenkaan saatavilla muuta kuin kirkon omaa materiaalia. Lisäksi osallistuminen kirkon tilaisuuksiin 8-10 vuoden ajan 3 kertaa viikossa, kotikäyntiopetus ja kotona koti-illoissa saatu mormonismin opetus.
Jostain näistä lähteistä olen saanut tiedon siitä, että oli hyvä että Jumala (Adam) itse tuli panemaan ihmissuvun alulle mukanaan yksi henkivaimoistaan (Eeva), että kielletyn hedelmän syöminen oli välttämätöntä ja teki ihmiset lisääntymiskykyisiksi, että aikojen keskipäivänä kun ihmiskunta oli syvällä synnissä, Jumal (=Aadam) hedelmöitti neitsyt Marian henkilökohtaisesti, jonka takia jeesus oli sekä ihmisen poika että Jumalan poika. Opetettiin myös, että jeesus oli naimisissa sisarusten Martta ja Maria kanssa ja sen vuoksi heltyi herättämään heidän veljensä lasaruksen kuolleista ja niin edelleen.
Olen ollut lapsi ja nuori ja on tietysti mahdollista, että joko en ole ymmärtänyt oikein kuulemaani tai että joku tai useampi henkilö kirkossa on opettanut vastoin virallista oppia. Vaikea vain kuvitella, miten itse olisin keksinyt Aadamin Henkiemme isäksi ja Jumalaksi, jos en olisi sitä kirkossa oppinut.
Osallistuin ujseimpina vujosina myös koulun uskonnon opetukseen ja siellä opetus meni aivan toisin.
Elohimiä Jumalan nimenä en kuullut koko mormoninaoloaikanani, olen oppinut sen vasta tätä palstaa seuratessani.
valitsisin tuon "on tietysti mahdollista, että joko en ymmärtänyt" -vaihtoehdon todennäköisimpänä.
Nykyisinkin kun heittäydyt silloin tällöin ymmärtämättömäksi tällä palstalla käytävään mormonismi -keskusteluun liittyen.
En tajua, mistä sitten lapsena ja nuorena mormonina Aadam-jumalasta kuulin. Ei minulla ollut aavistustakaan, että se oli mormonismin vastaisuutta ja kirkon toista profeettaa pilkkaavaa oppia. Minä vain yritin uskoa, mitä kirkossa opetettiin ja rukoilin aamu-, ilta- ja ruokarukoukseni, luin Mormonin kirjaa ja niin edelleen. Aadamia sanottiin rakkaaksi taivaalliseksi isäksi, ei koskaan etunimeltä - ajattelin sen johtuvan kunnioituksesta Jumalaa kohtaan.
Jostain tällainen käsitys tai väärinkäsitys minulle syntyi, enkä ymmärtänyt kysyä asiaa keneltäkään. Käsitys siis vain vahvistui vahvistumistaan, kun ei se missään joutunut kyseenalaistetuksi tai korjatuksi.
Voisi siis pedagogiikan termein todeta, että minulla oli mormonismin jumalasta aivan väärä skeema.
Sitäkään en usko, että joku olisi pilan päiten opettanut asiaa väärin. Ei kai uskonnolliset asiat ole sellaisia, joissa juoksutetaan oppipoikaa hakemaan silmämittaa tai ruuvinoikaisijaa.
Mormonismissa oli paljon, johon en pystynyt uskomaan. Ei tämä Aadam-jumala ollut isoin hengellinen kriisini, ei lainkaan.
Jos Taivaallista Isää ei puhuteltu etunimeltä, niin mistä tiedät, että tarkoitettiin Aadamia?
En minä kertomustasi suoraan valheeksikaan osaa väittää, mutta kummastelen sitä kovin. Ei Aadam-Jumala-teoria ole käsittääkseni ollut Suomessa koskaan kovin tunnettu, ainakaan ennen nettiaikaa. Kun kirkko alkoi kasvaa Suomessa 1940-luvulla, ei kyseistä oppia opetettu enää MAP-kirkossa, eikä sitä myöskään käsitelty kirkon suomeksi käännetyissä julkaisuissa. Jos se mainittiin (kuten esim. Joseph Fielding Smith tekee kirjassaan Pelastuksen oppeja), se selitettiin väärinkäsitykseksi tai sille annettiin jonkinlainen kirkon nykyiseen oppiin sopiva tulkinta (esim. niin, että Aadamin jumaluus tarkoitti hänen asemaansa ihmiskunnan kantaisänä).
Monet kirkossa ajattelevat, että Jeesus oli aikoinaan naimisissa, mutta virallista oppia tämä ei ole. Esim. Orson Pratt opetti 1800-luvulla, että Jeesus oli naimisissa sekä Martan että Marian kanssa. Tämänkin ajatuksen esiinnouseminen muutama vuosikymmen sitten suomalaisessa seurakunnassa olisi ollut aika erikoista, vaikkei tietenkään mahdotonta.
Tuon Jeesuksen naimisissaolojutun muistan erittäin hyvin.
Muistan myös talvisen illan, jolloin ehkä ensimmäisen kerran kuulin ja ajattelin Aatamia jumalana, muistikuvaan liittyy sininen minulla siihen aikaan ollut vaaleansininen villatakki, joka oli uusi, muistan myös paikan ja paikalla olleet henkilöt, aikuiset mormonit. Olen ollut 9-vuotias. Koulussa oli opetettu uskontotunneilla niin eri tavalla, että asia alkoi minua askarruttaa.
Valitettavasti en vielä siinä iässä pitänyt päiväkirjaa, vaan aloitin sen vasta 11 vuotiaana. Saattaisi olla tuokin ilta paremmin tallessa ja dokumentoituna - toki lapsen ymmärryksellä.
Tarkoitettiin Aadamia, koska Aadam oli Henkiemme Isä ja myös saattanut neitsyt Marian odottamaan Vapahtajaa. Näin se meni, mitään muuta nimeä en Jumalalle tiennyt kuin Aadamin. Sekin oli sitten väärin.
Minun mormoninaoloaikanani ei ollut seminaaria tai muuta järjestelmällistä mormoniuskonon perusopetusta. Kaikki oli kirkon tilaisuuksissa kuullun. Valkeus-lehden ja kotikäyntiopetuksen varassa. Kotikäyntiopetus ei ollut koskaan minun mielestäni mitään opetusta, vaikka olikin jokin aihe, se ei ollut uskonnon peruskysymyksiä.
Mormonin kirjasta en ymmärtänyt valitettavasti mitään, vaikka luin sen monta kertaa. Ehkä siellä on jokin teologia. Se ei vain minulle koskaan valjennut. Toki luin myös Kummia tekoja ja ihmeitä, Opin ja liittojen kirjaa sun muita. Sama juttu. En vain ymmärtänyt mormonismia, en sitten millään.
Noin yleisesti ottaen en ole huono-oppinen tai tyhmä ihminen, mutta minun aivoilleni mormonismi oli sekavaa ja on sitä edelleenkin, jos olen rehellinen.
Minun ensimmäinen muistikuvani Aadam-jumalasta on 1950-luvun loppupuolelta. Samalta ajalta on 'tietoni' että Jeesuksen vaimot olivat Martta ja Maria.