Kultainen sääntö kun menee: Tee toiselle miten itsellesi haluaisit tehtävän.
Mikä on ongelmallinen siinä suhteessa että tämä asettaa tekijän määrittävään asemaan sen suhteen mitä teon kohteelle tehdään.
Esimerkiksi minä en halua että minusta yritettäisiin manata ateismin henki pois, vaikka joku uskonnollinen henkilö saattaisikin näin haluta itselleen tehtävän, mikäli hän koskaan aidosti alkaisi epäilemään jumalien olemassaoloa.
Sen sijaan parempi muoto olisi seuraavan kaltainen: Tee toiselle mitä hän toivoo itselleen tehtävän.
Tosin tämänkään ei ole ongelmaton sillä joku voi pyytää itselleen tehtävän jotakin mihin ei suostu.
Jolloin vielä parempi kultainen sääntö on jotakin mikä yhdistää nämä kaksi asiaa ja menisi jotenkin seuraavasti, vaikka tämä nyt ei olekaan ihan niin elegantti kuin aikaisemmat versiot.
Tee toiselle mitä hän toivoo itselleen tehtävän, silloin jos toivoisit itsellesi tehtävän samoin.
Tosin tämäkään ei ole mitenkään aukoton versio sillä kyseisen esityksen antaminen joukkoitsemurhaa suunnitteleville ei todennäköisesti ole kovinkaan tuloksekasta.
Muutoin noin käytännön periaatteena tuon luulisi toimivan useimmissa tilanteissa.
Tai ainakin tuo on paras kultaisen säännön muoto jonka olen tähän mennessä onnistunut muodostamaan.
Mikä on ongelmallinen siinä suhteessa että tämä asettaa tekijän määrittävään asemaan sen suhteen mitä teon kohteelle tehdään.
Esimerkiksi minä en halua että minusta yritettäisiin manata ateismin henki pois, vaikka joku uskonnollinen henkilö saattaisikin näin haluta itselleen tehtävän, mikäli hän koskaan aidosti alkaisi epäilemään jumalien olemassaoloa.
Sen sijaan parempi muoto olisi seuraavan kaltainen: Tee toiselle mitä hän toivoo itselleen tehtävän.
Tosin tämänkään ei ole ongelmaton sillä joku voi pyytää itselleen tehtävän jotakin mihin ei suostu.
Jolloin vielä parempi kultainen sääntö on jotakin mikä yhdistää nämä kaksi asiaa ja menisi jotenkin seuraavasti, vaikka tämä nyt ei olekaan ihan niin elegantti kuin aikaisemmat versiot.
Tee toiselle mitä hän toivoo itselleen tehtävän, silloin jos toivoisit itsellesi tehtävän samoin.
Tosin tämäkään ei ole mitenkään aukoton versio sillä kyseisen esityksen antaminen joukkoitsemurhaa suunnitteleville ei todennäköisesti ole kovinkaan tuloksekasta.
Muutoin noin käytännön periaatteena tuon luulisi toimivan useimmissa tilanteissa.
Tai ainakin tuo on paras kultaisen säännön muoto jonka olen tähän mennessä onnistunut muodostamaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ensin oli omega ja kautta alfa
Ja toisaalla vastaava sääntö menee: Älä tee toiselle sitä, mitä et itsellesi halua tehtävän. Vastaavat ongelmat siinäkin versiossa on. Ihmettelen jo tämän perusteella suuresti, miten voidaan sanoa oikeastaan minkään olevan absoluuttisesti tosi tai absoluuttisesti moraalista. Tapauskohtaisesti oikein tai moraalista, kyllä. Ja joskus moni vaihtoehto samassa tilanteessa voi olla yhtä oikein.
Välillä sekä-että-ihmisenä on rasittavaa miettiä kaikkien tilanteiden kaikkia mahdollisia puolia, mutta voittaa sekin mustavalkoisen ajattelun (johon kuitenkin tahtomattaan kaikesta huolimatta välillä sortuu).
Monimutkainen tämä maailma, ja ihmiset sen mukana.
No periaatteessa absoluuttinen todellisuus ja moraali ovat olemassa ja ne on johdettavissa eri käsityksistä siitä mikä todellisuus tai moraali ovat.
Ongelma on vain siinä että koska me tarkastelemme todellisuutta jonka me koemme olemalla osa todellisuutta jonka me koemme, niin on lähestulkoon mahdotonta tietää milloin oma käsitys todellisuudesta on absoluuttisesti oikeassa.... edes silloin jos olisi päätynyt jonkin asian suhteen tällaiseen tilaan.
Sama ongelma moraalin suhteen.
Joten vaikka absoluuttinen moraali ja todellisuus ovat olemassa niin olet täysin oikeassa sen suhteen että oman käsityksensä julistamiseen absoluuttiseksi kuvaukseksi todellisuudesta taikka moraalista on aina perusteeton.
Tämän takia sanoin että tuo minunkin esitykseni toimii ainoastaan pragmaattisiin tilanteisiin eikä silloinkaan välttämättömästi aina.
Tai ainakin tätä minä tarkoitin.
Noh minkään tilanteen kaikkia puolia tuskin tulee koskaan ajateltua mutta jos asenne on jo sellainen että tunnistaa voivansa olla väärässä ja todella harkitsee muitakin käsityksiä kuin sen minkä on omaksunut, niin tällaisella asenteella pääsee jo hyvin pitkälle.
Ei ateismin kannalta ole olemassa mitään moraalia. Puhumattakaan absoluuttisesta moraalista. On vain erilaisia tilanteita, joissa oman hyvänolon tavoittelu tuottaa tapahtumia, joita voisi kutsua moraalisiksi. Moraali kuulu kristinuskoon.
"Ei ateismin kannalta ole olemassa mitään moraalia."
- Ei ole ja miksi olisikaan?
"Puhumattakaan absoluuttisesta moraalista"
- Dawkins puhukoon... http://www.youtube.com/watch?v=VgHoyTvyh4o
"On vain erilaisia tilanteita, joissa oman hyvänolon tavoittelu tuottaa tapahtumia, joita voisi kutsua moraalisiksi"
- Sitä ei kutsuta moraaliksi vaan hyvän olon tavoitteluksi... Menemättä syvemmälle etiikkaan voi hyvän olon voi tuottaa tappattamalla 6 miljoonaa juutalaista tai pelastaa 1 henkilö junan alta. Se ei silti määrittele henkilön moraalia...
Myös voi kysyä onko moraalista hyväksyä saman sukupuolen avioliitot, onko moraalista hyväksyä naisen tekevän ruumiillaan mitä haluaa, onko moraalista pitää orjia jne... Vastataksesi kysymyksiin sinulla pitää olla oma moraali ja/tai jotain vahvoja ulkopuolisia vaikutteita.
"Moraali kuulu kristinuskoon. "
- Jos asia olisi oikeassa elämässä näin olisin mielummin moraaliton!
Ja mistä olet päätellyt että minun moraalikäsitykseni olisi millään tavalla riippuvainen siitä että olen ateisti?
Sillä vaikka minä olenkin ateisti niin minä en oikeuta taikka perustele mitään sillä etten ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta, ateismi kun on seuraus minun ideologisista ja aatteellisista näkemyksistäni ei jotakin mistä minä lähtisin liikkeelle.
Ja vaikka en näekään että hedonismissa olisi mitään vikaa, kunhan mielihyvän tavoittelulla ei vahingoiteta muita, niin minun moraalikäsitykseni ei ole mitenkään sidoksissa siihen mitä kukin pitää miellyttävänä.
Mitä tulee sitten kristinuskoon ja moraaliin, niin olet toki oikeassa sen suhteen että kristillinen usko todellakin esittää moraalisäännöstön.
Ongelma on vain siinä että tuo moraalisäännöstä on.... no lähinnä moraaliton eikä ainutkaan kristitty ole moraalinen uskontonsa takia vaan suurin osa kristityistä toimii moraalisesti huolimatta siitä että he ovat kristittyjä.
Mutta tässä aloituksessa ei ole kyse kristillisyydestä sillä kultainen sääntö on jotakin mikä on ollut olemassa aikaisemmin kuin kukaan oli osannut edes uneksi juutalaisen luojajumalan olemassaolosta.
Entä jos se menis näin: " Kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, ja jos menee pieleen, yritä oppia virheestäsi, kysy neuvoa ja yritä uudelleen. Ja muista, etta sama tapa ei päde kaikkiin ihmisiin" :)
Tuo on todennäköisimmin se miten ihmiset yleisesti toimivat, minä mukaan luettuna, johtuen siitä että oma tapa toimia vaikuttaa niin ilmiselvältä ettei aina tule harkinneeksi ettei se välttämättä ole se kaikkein paras mahdollinen....tai että kaikki hyväksyisivät sen.
Lisäyksesi tuohon on varsin hyvä sillä vaikka ihmiset yleisesti toimivatkin siten kuin sitten toimivatkaan, niin mikäli aiheuttaa toiselle jonkinlaista vahinkoa...huolimatta siitä että tarkoitus olisi ollut ihan hyvä, niin olisi myös hyvä tunnistaa oma virheensä ja ottaa vastuu teostaan.
Mielestäni olisi kuitenkin hyvä jos vaivauduttaisiin edes hieman ajattelemaan mitä mieltä muut kanssaihmiset ovat samasta asiasta ennen kuin toimitaan.
Miten olisi jos säännössä olisi kohta, jossa edellytetään, että teko ei saa aiheuttaa toiselle haittaa fyysisesti tai psyykkisesti. Kultainen sääntö ei tosiaan ole ongelmaton tai universaalisti toimiva, mutta hyvä pohja se silti on.
Minusta kultainen sääntö on ongelmallinen johtuen siitä että se on puhtaasti yksipuolinen.
Se lähtee liikkeelle minä keskeisyydestä ja jättää huomioimatta sen että muut voisivat olla eri mieltä ja kokea asiat eri tavalla.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kultainen sääntö olisi hyödytön taikka että sen noudattaminen olisi välttämättömästi huono asia, mutta kuten tuli jo sanottua niin minun mielestäni kyseistä sääntöä voidaan parantaa.
Sellainen kultainen sääntö, joka myös kultaisena leikkauksena tunnetaan on:
A / B = (A B) / A kun A>B
Niin on: Estetiikassa
Asia on kuitenkin hieman eri joten voisitko jotenkin selittää miksi vaivauduit tämän esittämään?
>>Kultainen sääntö kun menee: Tee toiselle miten itsellesi haluaisit tehtävän.
Olen jokseenkin samaa mieltä jos se huomattavan iso joukko ihmisiä jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta jotka eivät osaa edes perustella miksi he näin tekevät, jätetään huomioimatta.
Sillä jos todella hyväksyy käsityksen synnistä niin silloin jo olemalla ihminen, on jokainen syyllistynyt johonkin mikä hirvittävyydessään menee kaikkien mahdollisten tekojen ohitse.
Jotakin minkä kautta ihmiskuntaa voidaan lähteä syyllistämään kokonaisuutena ja jonka kautta mikä tahansa tuomio on oikeuttavissa.
"Esimerkiksi minä en halua että minusta yritettäisiin manata ateismin henki pois, vaikka joku uskonnollinen henkilö saattaisikin näin haluta itselleen tehtävän, mikäli hän koskaan aidosti alkaisi epäilemään jumalien olemassaoloa. "
Et vain osaa käyttää sääntöä. Jos joku noudattaa kultaista sääntöä ja haluaa manata sinusta jotain, kysyy hän ensin sinulta sopiiko se. Kukaanhan ei halua mitään tehtävän itselle vastoin tahtoa.
Noh tuota noin, tähän esittämääsi asiaan on olemassa myös toisenkaltainen ratkaisu.
Sitä mitä minä kirjoitin ei välttämättä tarvitse ottaa kirjaimellisesti asemana joka minulla on...... jotakin minkä luulin olevan jokseenkin selvää jo sen perusteella miten aloitus on kirjoitettu.
Esimerkki on toki liioiteltu ja sitä voisi jopa sanoa karikatyyriksi, mutta sen tarkoitus oli yksinomaan osoittaa se että kultainen sääntö ei lähtökohtaisesti ota huomioon teon kohdetta vaan sen sijaan mitä tekijä haluaa ja kokee oikeaksi.
Mikä tarkoittaa sitä että huolimatta yrityksestäni olla hieman vitsikäs esittämällä jotkin minkä on lähes absurdia, niin periaatteessa kultaisen säännön kautta myös esittämäni tilanne on oikeutettavissa.
Se ei ole helppoa mutta silti mahdollista.
"Tee toiselle mitä hän toivoo itselleen tehtävän, silloin jos toivoisit itsellesi tehtävän samoin."
Aika hyvä johdattelun lopuksi.
Silti. Toinen toivoo, että ota asuntoni ilmaiseksi (menen itse pahvimajaan Sipoon metsiin). Voiko siihen suostua?
Hätäpäissäni keksin seuraavaa. "Jotta kuolinvuoteella ei tarvitsisi hävetä, etten ole yrittänyt tehdä työtä yhteisön hyväksi, enkä tarkoituksellisesti ole pyrkinyt ketään loukkaamaan ja olen pyrkinyt toimimaan ihmisten yhdenvertaisuuden hyväksi."
Kun puhdasta moraalia ei ole ja aina tulee "pahoja päiviä" kankkusessa tai muuten, jää tilaa aidoille tunteille ilman toisen vahingoittamista.
Ei voi suostua ja tästä syystä.
Jos itse toivoisi asuvansa pahvimajassa Sipoon metsissä niin siinä vaiheessa ei tarvitsisi taloa.
Näin ollen talon vastaanottaminen, joka itsessään on teko, olisi jotakin mikä osoittaa sen ettei itse ilmeisestikään olisi valmis asumaan Sipoon metsissä pahvimajassa,joka tarkoittaa sitä että kyseisen lausuman jälkimmäinen osa jää täyttämättä.
Mikä tarkoittaa sitä että suostuminen tämän kaltaiseen esitykseen olisi toisen hyväksikäyttöä.
Tämä menee jo todella niihin hämäriin raja tilanteisiin mutta jos kyseinen henkilö lahjoittaisi talonsa ilmaiseksi muuttaakseen pahvimajaan Sipoon metsissä niin tässä ei varsinaisesti olisi mitään vikaa. Kunhan jotenkin voitaisiin varmistaa ettei kyseisen henkilön anteliaisuus ole peräsin mielenterveysongelmista.
Ero näiden kahden välillä on todella vähäinen mutta ensimmäisessä kohdassa jossa joku esittää toivomuksen, niin tämän toivomuksen täyttäminen on valinta kysymys, jolloin se että suostuu tähän ehdotukseen on aktiivista toimimista.
Kun taas jälkimmäisessä lahjoituksen tekeminen on jotakin missä päätöksenteko on yksipuolista eikä siihen ole näin ollen tarvinnut suostua, jolloin lahjoituksen vastaanottaja ei ole ollut osallisena päätöksen teossa.
Kysymys on siis siitä ottaako osaa päätöksentekoon vaiko ei ja tämä erottaa sen onko itse ollut osallisena ja näin vastuullisena seurauksiin joita tästä päätöksestä syntyy.
>>> Hätäpäissäni keksin seuraavaa. "Jotta kuolinvuoteella ei tarvitsisi hävetä, etten ole yrittänyt tehdä työtä yhteisön hyväksi, enkä tarkoituksellisesti ole pyrkinyt ketään loukkaamaan ja olen pyrkinyt toimimaan ihmisten yhdenvertaisuuden hyväksi." > Kun puhdasta moraalia ei ole ja aina tulee "pahoja päiviä" kankkusessa tai muuten, jää tilaa aidoille tunteille ilman toisen vahingoittamista.
Todella syvämietteistä pas.kan jauhantaa. Tällaista voi tehdä jos ei ole työtehtävänä muuta kuin eroa kirkosta sivuston hoito.
Kiitän
"Ja siksi kaikkein tärkein ominaisuus, no ainakin minun mielestäni, ei olekaan olla absoluuttisesti hyvä, tai edes pyrkiä saavuttamaan jokin absoluuttinen hyvyys, vaan sen sijaan tunnistaa tekemänsä virheet, ottaa vastuu teoistaan ja pyrkimys tätä kautta muuttamaan omaa käytöstään siten etteivät nämä virheet toistu."
Jep.
Ihminen saa olla iloinen, suuttunut, murjottaa, kantaa kaunaakin (ainakin vähän), olla eri mieltä. Ihminen saa myös pakottaa toista. Lapselta ei kysytä, miksi hänen tulee opiskella äidinkieltä tai matematiikkaa. Jos hän on vähemmistökansallisuutta, hänet pakotetaan opiskelemaan myös valtakieltä.
Työssä ei ole vapautta työtehtävien suhteen. Kukin työ on tehtävä siten kuin kuuluu. Pakottaminen ei ole paha sana. Yleensä sen takana on välttämättömyyden ymmärtäminen.
Ajatuksiaan taikka tunteitaan ei tarvitse oikeuttaa kenellekään, ainoastaan se mitä niiden motivoimana tekee.
Mitä sitten tulee tuohon pakottamiseen niin olen eri mieltä.
Mielestäni esittämissäsi esimerkeissä on kyse velvollisuudesta ei pakottamisesta.
Kouluesimerkin kohdalla velvollisuudesta yhteiskuntaa kohtaan ja työnteon kohdalla kyse on velvollisuudesta noudattaa työsopimusta jonka on allekirjoittanut.
Pakottaminen ja velvollisuus alias välttämättömyys ovat vastakohtia ja kun se käsitetään välttämättömyytenä, asia on ok.
Luonnollisesti suhde on mitä arkaluontoisin. Pakottaminen, missä miten ja milloin ja arviokenttä on levällään.
Olen jokseenkin samaa mieltä.
Laki on tässä suhteessa mielestäni sellainen jota voidaan pitää pakkokeinona, sillä lakia sovelletaan sitä rikkovaa kohtaan halusi tätä vaiko ei.
Ja useimmissa tapauksissa tämä on oikeutettavissa.
Joten olen samaa mieltä tuossa aikaisemmin esittämäsi periaatteen suhteen siitä että pakottaminen ei aina ole.........noh ajattelin sanoa että huono asia.
Toisaalta pakottaminen on huono asia koska ihanteellinen tilanne olisi sellainen ettei pakkokeinoja tarvitsisi käyttää.
Jolloin se että joudutaan pakottamaan johonkin on tavallaan jo itsessään negatiivista.
Joten sanotaan vaikka näin että pakottaminen ei ole aina väärin, koska joissain tapauksissa pakkokeinojen käyttö on oikeutettavissa.
"Jolloin se että joudutaan pakottamaan johonkin on tavallaan jo itsessään negatiivista. "
Kyllä. Parempi ettei olisi mitään lakeja ja lapsesta saakka ihmiset kasvaisivat ymmärtämään ideaaliset ihanteet.
Siltikään ei ilman lakeja pärjää. Otetaan esim. liikennesäännöt tai työturvallisudessa työilman epätuhtauksien korkeimmat sallitut pitoisuudet. Ne ovat lain muodossa mutta samalla normeina tiedotuksia kuinka menetellä tietyssä tilanteessa ettei tulisi vahinkoa. Pakottavaa että myös tiedottavaa.
Hyvä avaus. Lisää tällaisia tartteisi. Tässä sivuttiin ideaalista raamatullista käsitettä konkreettisesti ja huomattiin, ettei voi sanoa "joko tai".
Kiitoksia.
On kyllä pakko todeta, ei vain voi mitään. =)
Täydellisessä maailmassa ei tarvittaisi edes liikennesääntöjä, koska liikennesäännöt olisivat sovinnaisia samaan tapaan kuin hyvät pöytätavat.