Onko tapahtunut jotakin ikävää? Kadutko jotakin?
Itse olen sellainen, että en hirveästi jaksa katua tekemisiäni, vaikka näin jälkeenpäin katsottuna monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Olen sitä mieltä, että menneet ovat menneitä ja niistä on yritettävä ottaa opiksi, mutta märehtimään niitä ei saa jäädä. Elämä muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Ihminen ei ole koko ikäänsä samanlainen vaan kasvua tapahtuu koko ajan.
Toisilla se kasvu tapahtuu pikkuhiljaa, miltei huomaamatta. Toisilla se näkyy radikaalimpina sykleinä, jotka ravisuttaa henkistä kehitystä voimakkaastikin. Pitää kuitenkin yrittää mennä eteenpäin ja luottaa vaan siihen, että nyt on parempi ihminen kuin ennen osasi olla. Siihen pyrin, vaikka ei se helppoa olekaan.
Itse olen sellainen, että en hirveästi jaksa katua tekemisiäni, vaikka näin jälkeenpäin katsottuna monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Olen sitä mieltä, että menneet ovat menneitä ja niistä on yritettävä ottaa opiksi, mutta märehtimään niitä ei saa jäädä. Elämä muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Ihminen ei ole koko ikäänsä samanlainen vaan kasvua tapahtuu koko ajan.
Toisilla se kasvu tapahtuu pikkuhiljaa, miltei huomaamatta. Toisilla se näkyy radikaalimpina sykleinä, jotka ravisuttaa henkistä kehitystä voimakkaastikin. Pitää kuitenkin yrittää mennä eteenpäin ja luottaa vaan siihen, että nyt on parempi ihminen kuin ennen osasi olla. Siihen pyrin, vaikka ei se helppoa olekaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
radikaalimpina sykleinä :D:D
kaikkea kanssa
Ehkä huono sanavalinta, mutta tarkoitin jotenkin niin, että toiset havahtuvat niihin muutoksiin ihan kuin olisivat heränneet unesta j reagoivat niihin ja toiset taas muuttuvat ajan saatossa miltei huomaamattaan eivätkä sen kummemmin niitä mieti.
kiehtovaa
Antaa menneisyyden haamujen mennä menojaan...
http://www.youtube.com/watch?v=9EswJK7gDYU
hengenvetoon vähän valaista miksi menneisyyden haamut päällimmäisenä mielessä ja ihan väärällä palstalla ?
No on täällä nyt hullumpiakin aloituksia mielestäni ollut ;D
Tosin paremmin tämä tosiaan olisi tuonne järki ja tunne osastolle sopinut.
Kirjoitan ainoastaan tällä ikävä-palstalla.
Ei ole aikaa niin paljoa että viihtis muille skriivailla.
Hulluus aateloi
ja kadun, mutta se kaikki mitä tapahtui, en syyllistä siihen kaikkeen itseäni. Kun toinen osapuoli tulisi edes puolitiehan vastaan, juteltas, mutta hänen luontonsa ei kai anna perikis myöntää omia tekemisiään.
Nyt menen nukkumaan tai ainakin lepäämään.
Kurkistin vain mitä täällä puuhataan ja ajatellaan.
Hyvästi !
Neitokaisella tuntuu tämä havaintokyky olevan vähän hallusinaatiossa tai muuten vaan haussa. Naapurin rouva iski silmänsä minuun, kun olin juuri harjoittelemassa hyppyjä Talviolympialaisiin. Vaikka minä hätistelin sitä pois.Ruokapuolen suhteen , vedin pientä peruna pallukkaa ja tryffeliä..hihhih! ; ) Nyt otin pienet Los Konjakit..hihhih! Urheilujuomaa nääs! ; ) Pidä muuten toi ilme, se saa mun veren kiehumaan romantiikasta ja rakkaudesta..hihhih! ; )
Kyllä kadun. Lyhyesti sanottuna melkein kuolin. Ja ketä ajattelin hädän hetkellä, mitä kaduin, tekemättömistä asioista ? Häntä, miestä ajattelin. Kuitenkin siihen asti olin tehnyt kaikkeni että unohtaisin hänet (lukuisia syitä). Ja kuitenkin suurin suruni oli että en ole koskaan saanut kertoa hänelle tunteistani. Tunteeni ovat aina olleet (siitä lähtien kun hänet tapasin) vahvat häntä kohtaan ja näyttää siltä että ne eivät häviä.
on sun housussas
Jaa
Ilmeisesti nämä takaumat on jonkinlaisia tarkastuksia, joita on tehty ilmeisesti aika pitkään. Liittyykö niihin multipersooniin. Mielellään itse jatkaisin eteen päin. Liian tuskallista niitä miettiä, siksi moni varmaan sanoo ettei tiedä mitään tai muista. Ja moni eroaa. Vähän huonosti hoidettu kun kiertää muille vahingot tai sitten tarkoituksella. Mutta joka tapauksessa aika katsoa eteen päin. Siksi kai näitä "erkellisesti elätettäviä", ja sovittuja suhteita. Kai ne ovat pakollisia sitten kuitenkin.