Nimimerkin ex krist aloituksen [Olen alkanut epäillä eheytymisoppia 28.7.2013 klo 03:47] pohjalta muutamia ajatuksen murusia keskusteluun ja pohdiskelua synnyttämään. Keskustelu raamatullisesta näkemyksestä homokysymykseen ja käsitykset eheytymisestä, liberaaliteologiasta ym. jatkuu varmaankin myös tämän aloituksen puitteissa, mutta olisi mukavaa jos tässä miettisimme "eheytymistä" laajemminkin ja ennen kaikkea omakohtaisena kysymyksenä niissä kipukohdissa, mitä itse kokeneet tai koemme. Jos nyt heitetään ilmoille vaikka kysymys tällainen
- Oletko kokenut eheytymistä suhtautumisessasi homoihin, että luontainen inhimillinen ja/tai liberaaliteologisen manipuloinnin vaikuttama suvaitsevaisuuskantasi on muuttunut raamatulliseksi homosuhteet tuomitsevaksi kannaksi, tai että luontainen inhimillinen ja/tai homofobisen kiihkoilun sinuun suggeroima suvaitsemattomuuskantasi on muuttunut raamatulliseksi homoseksuaalien ihmisarvoa kunnioittavaksi käyttäytymiseksi?
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 1/5
"Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut - - " Korkea veisu 2:12.
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2.Kor.5:14-17.
Jumalan yhteydessä ihminen saa uuden, Kristuksen todellisuuteen perustuvan identiteetin. Onkin tärkeää ettei identiteettimme perustu ja rakennu seurakunnan ja sen tapakulttuurin varaan vaan todellisesti Jeesukseen. Seurakunta on tässä tärkeä tekijä julistaessaan Jeesusta ja korostaessaan Hänen tuntemisessaan kasvamisen ja pyhityselämän merkitystä, siihen rohkaisten ja innostaen.
Muuttuminen vaatii nöyryyttä jokaiselta (ei vain homolta!) mutta paljon on varmastikin kiinni motiiveista, sydämen suhteesta Kristukseen. Ehkä selkeimmin tämä näkyy uskoontulleista alkoholisteista. Jotkut tulevat Jeesuksen luo etsien apua alkoholiongelmaan tai narkkaamiseen, kun ovat päihteidenkäytön rasittamia eivätkä ole löytäneet apua esim. AA:sta. Sama pätee muihinkin addiktioihin. Raittiina pysyminen on paljolti kiinni siitä saako Jeesus todella tulla elämän Herraksi ja kuninkaaksi. Jos henkilö uskoontultuaan keskittyy vain raittiina pysymiseen ja korvaa addiktiokeskeisen elämäntapansa kristilliseen elämään paremmin soveltuvilla tavoilla, todellinen sisäinen muutos jää monilta osin tapahtumatta. Kun elämässä sitten tulee vastoinkäymisiä ja kiusaus käy ylivoimaiseksi henkilö lankeaa koska ei ole juurtunut Kristukseen.
Jumala voi siis käyttää monenlaisia motiiveja vetäessään ihmistä pelastukseen - kadotuksenpelkoa, addiktioista vapautumisen tarvetta ym. Motiivien täytyy kuitenkin muuttua. Oikea motiivi uskossaolemiseen on Jumalan rakkaus ja Jeesus itse. Haluamme olla uskossa ennen kaikkea Jeesuksen tähden ja kasvaa Hänen tuntemisessa. Kaikki muu on sen rinnalla merkityksetöntä. Kun annamme Jumalan Hengen synnyttää itsessämme tämän motiivin, riisuen itsekeskeisyydestä ja luontaisesta oman edun tavoittelusta, silloin elämä parhaiten eheytyy. Riippumatta siitä olenko homo tai mitä tahansa. Jumalan hyvyys vaikuttaa muuttumista.
- Oletko kokenut eheytymistä suhtautumisessasi homoihin, että luontainen inhimillinen ja/tai liberaaliteologisen manipuloinnin vaikuttama suvaitsevaisuuskantasi on muuttunut raamatulliseksi homosuhteet tuomitsevaksi kannaksi, tai että luontainen inhimillinen ja/tai homofobisen kiihkoilun sinuun suggeroima suvaitsemattomuuskantasi on muuttunut raamatulliseksi homoseksuaalien ihmisarvoa kunnioittavaksi käyttäytymiseksi?
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 1/5
"Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut - - " Korkea veisu 2:12.
"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2.Kor.5:14-17.
Jumalan yhteydessä ihminen saa uuden, Kristuksen todellisuuteen perustuvan identiteetin. Onkin tärkeää ettei identiteettimme perustu ja rakennu seurakunnan ja sen tapakulttuurin varaan vaan todellisesti Jeesukseen. Seurakunta on tässä tärkeä tekijä julistaessaan Jeesusta ja korostaessaan Hänen tuntemisessaan kasvamisen ja pyhityselämän merkitystä, siihen rohkaisten ja innostaen.
Muuttuminen vaatii nöyryyttä jokaiselta (ei vain homolta!) mutta paljon on varmastikin kiinni motiiveista, sydämen suhteesta Kristukseen. Ehkä selkeimmin tämä näkyy uskoontulleista alkoholisteista. Jotkut tulevat Jeesuksen luo etsien apua alkoholiongelmaan tai narkkaamiseen, kun ovat päihteidenkäytön rasittamia eivätkä ole löytäneet apua esim. AA:sta. Sama pätee muihinkin addiktioihin. Raittiina pysyminen on paljolti kiinni siitä saako Jeesus todella tulla elämän Herraksi ja kuninkaaksi. Jos henkilö uskoontultuaan keskittyy vain raittiina pysymiseen ja korvaa addiktiokeskeisen elämäntapansa kristilliseen elämään paremmin soveltuvilla tavoilla, todellinen sisäinen muutos jää monilta osin tapahtumatta. Kun elämässä sitten tulee vastoinkäymisiä ja kiusaus käy ylivoimaiseksi henkilö lankeaa koska ei ole juurtunut Kristukseen.
Jumala voi siis käyttää monenlaisia motiiveja vetäessään ihmistä pelastukseen - kadotuksenpelkoa, addiktioista vapautumisen tarvetta ym. Motiivien täytyy kuitenkin muuttua. Oikea motiivi uskossaolemiseen on Jumalan rakkaus ja Jeesus itse. Haluamme olla uskossa ennen kaikkea Jeesuksen tähden ja kasvaa Hänen tuntemisessa. Kaikki muu on sen rinnalla merkityksetöntä. Kun annamme Jumalan Hengen synnyttää itsessämme tämän motiivin, riisuen itsekeskeisyydestä ja luontaisesta oman edun tavoittelusta, silloin elämä parhaiten eheytyy. Riippumatta siitä olenko homo tai mitä tahansa. Jumalan hyvyys vaikuttaa muuttumista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 2/5
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:1,2.
Tässä prosessissa kristitystä ei tule seurakuntayhteisön tuote, sen tapakulttuurin ja terminologian muotouttama luterilainen, helluntailainen tai joku muu, vaan Jumalan yhteydessä elävä aito ihminen, jonka identiteetti perustuu Jumalaan:
Olen syntinen mutta pyhä, armahdettu - olen hyväksytty ja rakastettu - olen liitetetty Jumalaan ja osallinen Hänen mahdollisuuksistaan - kutsuttu elämään anteeksiantamuksessa ja osallistumaan Herran tekoihin.
Kun näiden sanojen sisältö alkaa avautua ja tulla todeksi, niin ettei se ole jotakin opillista jargoniaa vaan koettavaa elämää Herrassa, silloin ihminen parhaiten löytää itsensä. Elämästä tulee jokapäiväinen seikkailu.
Risti ei enää olekaan taakka vaan ihana vapautumisen väline. KUOLLA HERRAN KANSSA (pois vanhasta elämästä, jonka keskipiste oli oma minä taipumuksineen ja mieltymyksineen) merkitsee ELÄÄ UUTTA ELÄMÄÄ jossa Jeesus Kristus lahjoittaa minulle minut itseni.
"Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen - sopeutukaa, ja jäätte henkiin. Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatut ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi... Tämä on todellista totalitarismia.
Te sanotte: - Tuo olisi täydellistä orjuutta. Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden... En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni. Kun kumarrun hänen jalkojensa juureen, seison suorana kaiken muun edessä. Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä... Vain Jumala voi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi.
Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti alistuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden. Tämän tuomion elämä langettaa."
(E. Stanley Jones omaelämäkerrassa Pyhiinvaeltajan laulu).
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 3/5
Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh.10:10.
Jeesuksen sanat yltäkylläisestä elämästä koskevat jokaista ihmistä riippumatta taipumuksista ja kiusauksista mitä itse kullakin on. En usko että monikaan homo tulee Jeesuksen luo vapautuakseen homoseksuaalisuudesta kuten ihmisiä tulee vapautuakseen esim. alkoholismista, mutta kun homoseksuaali Jumalan rakkauden vetämänä tulee ja kokee uudestisyntymisen, hän siinä saa uuden identiteetin jossa Jeesus Kristus on elämän keskus. Kuinka hän tälle perustalle rakentaa - nöyrtyen Jumalan hyvään tahtoon ja rakkauteen? Samat periaatteet pätevät jokaiseen kristittyyn olemme taipumuksiltamme ja mieltymyksiltämme mitä tahansa:
Omasta asenteesta ja valinnoista riippuu missä määrin Jeesuksen lupaus (sielunvihollisen tuhotöistä vapautuminen ja TODELLISEN ELÄMÄN kokeminen) pääsee toteutumaan. Kasvammeko Jeesuksen tuntemisen kautta toteuttamaan Jumalan tahtoa - elämään yltäkylläistä, armotäyteistä elämää - vai lankeammeko (Jumalaan pettyneinä) takaisin maailmaan eli omien mielihalujen mukaiseen elämäntapaan?
Jos seurakuntalaiset homolle korostavat seksuaalisen eheytymistä - seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttumista - keskittyen siihen enemmän kuin kuuliaisuuteen Jeesusta kohtaan, ja jos ns. eheytymisryhmissä tehdään niin, hmm, se ei ole paras mahdollinen lähtökohta. Mutta jos korostetaan Jeesusta ja Häneen juurtumista, kokonaisvaltaista muuttumista Jumalan armon vaikutuksesta. Uskoisin että sen seurauksena tapahtuu muutosta myös seksuaalisuuden alueilla?
Homoseksuaalisen suuntautuneisuuden/taipumuksen/identiteetin syntymiseen ei varmastikaan ole yhtä ainoaa syytä. Siksi myös muuttuminen/vapautuminen on erilaista. Jotkut ns. eheytyvät = suuntautuneisuus muuttuu. Jotkut eivät. Se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on elää Jumalan tahdossa. Samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiintymystä ja halua kokevalla se merkitsee yksin elämistä ja selibaattia.
Homous on luonnollista ja normaalia. Ei tarvetta eheytyä.
"Ei tarvetta eheytyä", ei niin. Homous tai sen harjoittaminen ei ole synti(paha teko), syrjintä on.
Tässä kristityille homoseksuaaliloille tietoa seks.vähemmistöille tarkoitetuista jumalanpalveluksista ja yhdistyksistä:
http://www.yhteys.org
http://www.arcusfinland.net/24
http://www.heseta.fi/malkus/
Ei-kristitylle homolle se voi olla sitä, kyllä. Eri asia onko se Jumalan hyväksymää. Jokaisen ihmisen ensisijainen tarve on saada kuntoon suhteensa Jumalaan. Koskee kiistamme homoseksuaalisuutta ja sen luonnottomuutta/luonnollisuutta tai mitä tahansa nämä kiistakysymykset ovat toissijaisia. Tärkeintä on saada synnit anteeksi ja löytää elävä yhteys Jumalaan. Ihminen ei pelastu tekemällä ulkonaista parannusta tästä tai tuosta synnistä vaan tekemällä TODELLISEN parannuksen eli suostumalla mielenmuutokseen: antautumiseen Jumalalle. Sen jälkeen pohdit luonnollisuus- ja luonnottomuuskysymyksiä Jeesuksen kanssa. Kun olet rehellinen, huomaat että moni aikaisemmin luonnollisena kokemasi asia onkin luonnotonta ja moni luonnottomalta näyttänyt luonnollista.
Ei tarvitse eheytyä eikä muuttua. Kristityille homoille on sateenkaarimessut, ja rukouspiirejä esm.yhteysliikkeessä, ja malkusliikkeessä.
Luterilaisen kirkon virallinen kanta on hyväksyvä. Raamatussa homot käsketään kivittää, mutta samaan syssyyn kivitetään myös vanhemmilleen tottelemattomat lapset.
Kukaan järki-ihminen ei ota niitä tosissaan. Yhteysliikkeen ortodoksit myöntävät sen että homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei ole synti, mutta syrjiminen on. He vetoavat siihen että Jeesuksen armo riittää kaikille ja kultainen käsky"rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi"on tärkein.
Mister teekannu suosittaa selibaattia ja valheellisesti väittää että siitä se ilo vasta repeekin.
Mutta onko hän itse valmis viettämään seksitöntä elämää, kieltäen itsensä, tuskin.'
Hän rikkoo siis kultaista käskyä vastaan.
Raamattu kieltää tuomitsemasta, siispä emme tuomitse.
Jos hän olisi jollain johtopallilla tuon eheytymisoppinsa kanssa niin kirkostaeropiikkihän siitä seuraisi.
Ihmiset on lopen kyllästyneitä homojen eheyttämiseen: uskonnolliseen kiusaamiseen.
Homot, se on merkki siitä että teitä rakastetaan, pää pystyyn!;)
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 4/5
"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa..." 1.Kor.8:1.
On uskovia jotka kärsivät muuhun kuin homoseksuaalisuuteen liittyvistä lankeemuksista ja helmasynneistä - jotkut kokevat ne synneiksi ja toiset selittelevät itselleen parhain päin ikäänkuin kyse ei olisikaan synnistä - kokien alitajuista syyllisyyttä, ristiriitaa ja sidosten kautta tulevaa sekaannusta. Tällaisille uskoville homot ovat hyvä sylkykuppi johon syytää oman syyllisyyden (esim. uhkapelit, pornoaddiktio, esiaviolliset suhteet, avoliitto) tuottamaa pahaa oloa.
Tiedämme että homous on iljettävää. Se on luonnotonta ja turmiollista. Kyllä. Kun pääsemme kasvamaan armon tuntemisessa, suhtautumaan itseemme rakkaudella - ja vapaudumme omaa elämää rasittavista sidoksista! - kykenemme kohtaamaan myös homot tasavertaisina ihmisinä - ovat nämä sitten kristittyjä, eheytymässä olevia homoja, tai maailmassa elävää pridekansaa. Ihmisten taipumukset voivat olla iljettäviä mutta kristitty ei määrittele ihmisiä ensisijaisesti heidän taipumustensa kautta vaan Jumalan kutsuvan rakkauden läpi - jokainen on arvokas ja tärkeä!
Kun pystymme näkemään rakkaina sellaisetkin ihmisetkin, jotka ennen synnyttivät meissä vain inhoa ja vihareaktioita - silloin olemme itse eheytyneet tai ainakin hyvää vauhtia eheytymässä - tulleet terveemmiksi, tasapainoisemmiksi kristityiksi.?
Jokainen ihminen tarvitsee parantumista. Tämän päivän kristikunta tarvitsee parantumista niin liberaaliteologiasta (joka humanistisessa harhaisuudessaan hyväksyy luonnottomuudet ja synnin) kuin väärinpainottuvasta fundamentalismista (valikoivasta, tuomiokeskeisestä raamatunlukemisesta, jossa tietyistä ihmisryhmistä tehdään syntipukkeja ja sylkykuppeja).
" Tiedämme että homous on iljettävää"
Puhu vaan omasta puolestasi, raukka. Olet onneksi vähemmistö joka inhoaa homoja.
Homous on iljettävää. Se on synnin luonne. Synti on inhottavaa koska se turmelee ihmiskunnan ja pitää ihmiset erossa Jumalasta. En erottele ihmisiä homoihin ja ei-homoihin niin että jotenkin leimaavasti eri tavalla suhtautuisin niihin jotka kokevat olevansa homoja. Kohtaan heidät ihmisinä niin kuin muutkin ihmiset. En ensimmäiseksi puutu heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa, välttämättä en puutu siihen ollenkaan. Voimme keskustella muistakin asioista.
Ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan apua. Jokaisella on omat erityiskohtansa joissa tuota apua aivan erityisesti tarvitaan.
Valitettavasti on niin, että vähemmistö ihmiskuntaa on kiinnostunut Jumalan armosta ja avusta koska se edellyttää valkeuteen tulemista, itsensä näkemistä oikeassa suhteessa Jumalaan, syntisenä ja kadotettuna. Jos ei ymmärrä tarvitsevansa Jumalan apua ei voi sitä myöskään ottaa vastaan.
Samaan sukupuoleen suuntautuvia tunteita kokevalle kristitylle tämä asia (homoseksuaalisuus) on kipu kuten Räsänenkin taannoin mainitsi ja kipu tulee kohdata. On monenlaista muutakin kipua.
Homofobia (sairaalloinen homokammo) on varmasti yksi kipu josta kärsiviä ihmisiä on. Homosuhteiden pitäminen syntinä ei kuitenkaan ole homofobiaa. Konservatiiviselle kristitylle se on luonnollista tervettä kristillisyyttä. Väite että jokainen konservatiivinen kristitty tämän vuoksi olisi homofoobikko ja tarvitsisi parantumista/vapautumista fobiasta, on naurettava.
Se että minua tuntematta leimaat minut homojen inhoajaksi kertoo omasta asennoitumisestasi. Minusta se ei voi kertoa koska et minua tunne etkä tiedä miten arkielämässä ihmisiä kohtaan.
Pystytkö sinä kohtaamaan ns. fundamentalistit, homosuhteita syntinä pitävät kristityt tasavertaisina ihmisinä kanssasi, ilman inhoa ja aggressiivisuutta? Pystytkö kuuntelemaan mitä he oikeasti sanovat vai yritätkö jo lähtökohtaisesti etsiä heidän puheesta mitä tahansa millä saisit heitä leimattua, asetettua kyseenalaiseksi, naurunalaiseksi jne.?
Et kysynyt minulta mutta vastaan. Siltä varalta että tätä lukee joku kristitty homoseksuaali.
Syrjivää ihmistä ei tarvitse hyväksyä. He ovat iljettäviä, syntisiä sillä syrjintä on synti.
Ja kuten kerrottu kristityille löytyy yhteisöjä joissa ei tarvitse yrittää muuttua. 'Erilaisuus on rikkautta.
Nämä fundamentalistit, syntinä homoutta pitävät kristityt voi ohittaa, he ovat pieni vähemmistö, joiden ininästä ei tarvitse välittää.
Tervetuloa kirkkoon, siellä enemmistö elää tällä vuosisadalla eikä tarvitse kuunnella ikäviä saarnoja tuhahtelevilta ja paheksuvilta vanhoillisilta. He nyt tuomitsevat kaiken inhimillisen, viha on heidän voimansa, mutta meillä on ilo. Sen symbolina ihana sateenkaarilippu.
Aina kun näet sateenkaaren niin muista että Jumala on luvannut ettei koskaan tuhoa enää kansaa. Homot, teitä yritetään suojella.
OLEMMEKO EHEYTYMÄSSÄ? Rouheita 28. 7. 2013 5/5
Katkelmia 18. - 19. 7. kirjoittamastani traktaatista SATEENKAAREN ALLA - HUMANISTISTA VAI KRISTILLISTÄ LÄHIMMÄISEN RAKASTAMISTA? Kirjoitin traktaatin jaettavaksi pridekulkueessa 19. 7. 2013.
"Väite 'Jumala loi minut tällaiseksi' on kristinuskon näkökulmasta kestämätön. Olemme syntyneet ja kasvaneet tiettyjen vaikutteiden alaisuudessa, henkilöhistoriamme kokemukset ja suhtautumistapamme niihin ovat muokanneet meitä. Vasta Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ihmisestä alkaa tulla se, joksi hänet on luotu - ei jokin kummajainen, vaan yhä enemmän oma itsensä. Siihen sisältyy paljon kasvukipua mutta myös löytämisen iloa."
"Espen Ottosen on kirjoittanut kirjan Minun homoseksuaaliset ystäväni - Kymmenen tapaa suhtautua homoseksuaalisiin tunteisiin. Kymmenen kristittyä 'homoa' kertoo kirjassa oman tarinansa. Jotkut heistä eivät ajattele itseään homoina vaikka kokevatkin homoseksuaalisia tunteita. Toiset taas määrittelevät itsensä kristityksi homoksi. Jotkut ovat kokeneet eheytymistä, seksuaalisen suuntautuneisuuden muutosta, mutta joillain seksuaaliset tunteet edelleenkin - uskoontulosta ja rukouksista huolimatta - kohdistuvat samaan sukupuoleen.
Yhteistä näille henkilöille on että he ovat kristittyjä ja tiedostavat homoseksin synnillisyyden. He pidättyvät homoseksuaalisista suhteista. Jos ns. eheytymistä ei tapahdu, he elävät selibaatissa, yksin. Siinä kokien Jumalan lohduttavaa, siunaavaa läsnäoloa ja johdatusta.
Elämme siis monella tavalla vammautuneessa ja rikkinäisessä maailmassa. Evankeliumin ilosanoma ihmisen syvimpään tarpeeseen - tarpeeseen eheytyä suhteessa Jumalaan ja kokea olevansa rakastettu, hyväksytty - on Jeesus Kristus. Elämä kristittynä ei ole ongelmatonta, mutta se on rikasta, hedelmällistä elämää. Kunhan vain uskaltaudumme kohtaamaan itseämme Hänen valossaan."
"Raamatullista ihmiskuvaa vastustavien liberaaliteologien lempiväitteitä on, ettei Paavali tiennyt mistä puhui (käsitys ihmisen seksuaalisuudesta on nykyään laajempi, asiallisempi kuin 2000 vuotta sitten) ja/tai Paavalin sanat ovat kulttuurisidonnaisia ja kohdistuvat ainoastaan silloiseen homoseksuaalisuuteen tai sen vääristyneisiin muotoihin, kuten homoprostituutioon ja pedestriaan.
Väitteet on osoitettu vääriksi. Paavali tiesi mistä puhui. Jumala käytti häntä vahvistamaan luomisessa annetun ihmiskäsityksen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Homoseksuaalisia suhteita Raamatussa kuvaavia alkukielen sanoja ja kulttuurillista kontekstia on käsitelty seikkaperäisesti mm. Ottosenin kirja sivut 60 - 80, 133 - 154 ja Ari Puonti: 'Suhteesta siunaukseen - homoseksuaalisuus, terapauttinen sielunhoito ja Raamattu' sivut 170 - 208."
"Jos sinulla on homoseksuaalisia tunteita, etsi seurakunta joka pitää kiinni Jumalan sanan auktoriteetista ja jossa totuudet eivät ole vain ulkokohtaisia fraaseja, vaan niitä myös noudatetaan rakkaudessa, ei ihmistä lyöden vaan tukien, rinnalla kulkien ja rohkaisten. Muista, että seksuaalisuutesi ei ole se tärkein asia, tärkeintä on henkilökohtainen suhteesi Jeesukseen.
Kukaan ei pelastu muuttamalla seksuaalista käyttäytymistään tai ryhtyen muuten noudattamaan kristillisiä hyveitä ja elämään kunnollista elämää. Sisimmän antautuminen Jeesukselle ja uskoontulo ratkaisee iankaikkisuutesi.
Uskoontulon jälkeen olet vapaa pohtimaan seksuaalisuuttasi Jeesuksen kanssa, häneltä apua ja johdatusta, oikeaa ymmärrystä ja mielenlaatua pyytäen."
Kristityille homoille on vaikka mitä. Laitan tähän vielä neljännen linkin. Homot-ei tarvitse "eheytyä", kelpaat juuri sellaisena kuin olet.
http://www.tulkaakaikki.net
Se on hyvä että mister teekannu on oivaltanut tarvitsevansa itse eheytystä homofobiastaan.