miksi herätysliikkeet ovat kansankirkkomme jäseniä

Kaksi samanlaista avausta samalla hetkellä kahdella eri nimimerkillä, takana lienee sama henkilö.
Yritän omalta osaltani pohtia otsikon esittämää kysymysstä. Herätysliikkeet, joita hyvin selväti ns. viidesläisyys edustaa, kuuluvat kansankirkkoomme ja siihen on oltava useista syitä. Esitän tässä muutamia mieleeni tulevia:
1. Herätysliikkeet syntyivät kansankirkossamme tapahtuneiden herätysten aikana, jolloin Pyhän Hengen synnyttämä herätys kulki laajalti Suomessa ja se kosketti osittain myös ns. vapaita suuntia. Herätysliikkeet mielsivät itsensä kirkollisiksi, sillä ne sisäistivät luterilaisen vanhurskauttamisopin ja lähes kokonaan myös sen aikaisen kansankirkon eli luterilaisen näkemyksen uskosta, kristityn elämästä ja pelastumisesta. Juurruttuaan luterilaisuuteen herätysliikkeet ovat jääneet tuttuun pesäänsä.
2. Herätysliikkeissä katsotaan, että kuulumalla kirkkoon ne voivat olla vaikuttamassa hengellisesti koko kirkon toimintaan. Viidesläisyyden syntyaikoina herätyksen kokeneet uskoivat, että kansankirkkommekin laajasti lähtisi kulkemaan samaan suuntaan herätysliikkeiden kanssa. Herätysliikkeet siis arvelivat olevansa kirkoon kuuluessaan tärkeä kirkkoa muuttava voima.
3. Herätysliikkeiden talous on sidoksissa kansankirkolta saatuun rahalliseen tukeen. Kansankirkon tuki mm. vuotuisine kolehteineen kaikissa jumalanpalveluksisa on ratkaisevan suuri, mikäli herätysliikkeet jatkavat toimintaansa mykyisessä laajuudessaan.
4. Herätysliikkeet toimivat laajalti kirkon tiloissa, kirkoissa ja seurakuntakeskuksissa. Monia tilaisuuksia järjestetään yhdessä paikallisseurakunnan kanssa, jolloin kirkkosaleista ei tarvitse muutoin kalliiksi käyvää tilavuokraa. Omien vastaavien kirkkosalien rakantaminen nähdään liian suurena taloudellisena rasitteena.
5.Herätysliikkeet ovat hyvin sirpaloituneita ja huolimatta hyvin samannäköisesti opista, niiden erityispiirteet pitävät ne omina yksikköinään. Voidakseen muodostaa vähänkään vaikuttavan kirkkoyhteisön, herätysliikkeiden olisi ensin löydettävä toinen toisensa ja perustettava yksi yhteinen, uusi kirkkokunta.
6. Kirkkoon kuulumista perustellaan sanomalla, että nyt ei ole eroamisen, vaan rukoilemisen aika. Halutaan luottaa ja uskoa Jumalaan, että rukouksen voimalla laajalti Jumalan Sanasta luopunut kansankirkkomme vielä uudistuisi.

Kaiken tuon jälkeen olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että herätysliikkeiden tulisi irtautua luterilaisesta kirkosta ja alka toimia uskovien tuean varassa. Jatkaessaan kirkon siivellä herätysliikkeet kohtaavat monta, pysyväluonteista ongelmaa:
1. Talous sanelee toimintaa ja Jumalan siunaus nähdään taloudellisessa asemassa. Raamattu antaa toisenlaisen kuvan: rikkaus ei aina ole syntiä, mutta rikkauteen sisältyy suuria kiusauksia ahneuksineen ja taloudellisine väärinkäytöksineen. Taloudellinen sidos on mahdollista vain niin kauan, kuin herätysliikkeet silittävät kansankirkko julkisesta myötäkarvaan.
2. Herätysliikkeet joutuvat kansankirkon jäseninä sulkemaan silmänsä ja korvansa siltä tosiasialta, että kansankirkkomme on laajalti luopunut Raamatun Sanasta ja sen mukaisesta elämästä. Tämä näkyy myös toiminnassa. Monet herätysliikkeet eivät hyväksy mm. naispappeutta, eivätkä hyväksy työntekijöikseen naispappeja - kuitenkin samat liikkeet toimivat naispappien kanssa rinta rinnan kirkoissa järjestetyissä tilaisuuksissa. Omassa piirissä naispapin kanssa ei osallistuta samaan jumalanpalvelukseen.
3. Herätysliikkeet joutuvat torjumaan ajatuksen, että elämme sellaista luopumuksen aikaa, jossa lupuminen vain pahenee. Niiden on vaikea myöntää, että ne ovat hyvin marginaalinen voima, eikä niillä ole vaikutusta kirkon johdon päätöksiin ja Sanan vastaisiin julkilausumiin.
4. Herätysliikkeet ovat joutuneet samanlaiseen pappis- ja työntekijäkeskeisyyteen kuin kansankirkkokin. Hengellinen papisto kyllä tiedostetaan, mutta vain hyvin pienessä määrin uskovien armolahjoja etistään ja kaikille yritettäisiin löytää armolahjojen mukainen paikka yhteisessä Kristuksen ruumiissa.
5. Herätysliikkeiden on vaikea luottaa Jumalaan, vaikka Jumalan Sanaa halutaan oikein julistaa. Jumalaan luottaminen on Sanan mukaan toimimista ja irtautumista niistä tahoista, jotka Jumalan Sanaa pikallisesti maahan polkevat. Se johtaa aina kärsimyksiin, johon kuuluvat myös taloudelliset menetykset. Kirkosta eroaminen kaventaisi lyhyellä aikavälillä rankasta herätysliikkeiden taloutta ja taoimintaa jouduttaisiin varmaankin monilta osin supistamaan. Se haastaisi ne samalla etsimään Jeesuksen mielen mukaista toimintaa ja uskovien keskinäistä rakkautta toisiansa kohtaan, johon myös toisten taloudellinen ja kaikin puolinen auttaminen kuuluvat. Ilmestyskirjan eri seurakunnille lähetetyt kirjeet ovat puhuttelivia. Rikkainta Jumalan kutsuu kurjaksi ja sokeaksi ja köyhintä ja pienintä rakkaaksi omakseen.

Herätysliikkeet ovat tavallaan opillisia protestiliikkeitä, jotka ovat omana aikanaan syntyneet liian vellipers*iseksi menneelle tai sellaiseksi koetulle kirkolliselle opetukselle. On katsottu, että yleisen mielipiteen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin myötäilyssä on menty liian pitkälle. Tätä voisi kutsua maailmallisuudeksi.

Luther-säätiötä voisi kutsua herätysliikkeeksi, joka savustettiin kirkosta ulos. Tämä johtuu siitä, että nykyään kirkon piirissä toimii paljon ei-uskoviakin ihmisiä, jotka katsovat, että kirkon kuuluisi olla poliittisesti korrekti humaani kansalaisjärjestö, jossa toki on vielä traditioon kuuluvia uskonnollista yhdyskuntaa muistuttavia piirteitä. Edellinen lause/väite on toki provosoiva mutta perinteisesti kristillinen luterilainen kirkko on perustanut oppinsa Raamattuun eikä sellaiseen "must tuntuu et näin on oikein" -meininkiin, missä ei sinänsä ole vikaa mutta tällaisia arvoja voisi mielestäni ajaa politiikassa tai esimerkiksi sopivassa kansalaisjärjestössä mutta uskonnollisen yhdyskunnan ydin on nimenomaan uskonnollisuus, sanoisinpa jopa irrationaalinen yliluonnollinen sisäinen todellisuus. Toivottavasti kuvailuni ei kuulosta kovin kerettiläiseltä.

Niin kauan kun luterilaisella kirkolla on verotusoikeus ja suuri osa jäsenistä on liitetty puoliautomaattisesti kirkkoon, vähemmän uskovat jäsenet katsovat, että heillä on demokraattisen järjestön jäseninä oikeus vaikuttaa järjestön kantoihin. Tämä voi tarkoittaa jopa uskonnollisen sisällön muuttamista enemmän ihmisjärjen mukaiseksi. Tarkoitan vähemmän trendikkäiden raamatunkohtien sivuuttamista ja ihmisjärjen tuotosten ottamista mukaan päätöksentekoon vaikkapa kysymyksissä papin sukupuolesta, samaa sukupuolta olevin ihmisten kirkollisesta vihkimisestä jne.

Herätysliikkeet ovat kirkon hardcore-osastoa eli kovaa ydintä. Herätysliikkeillä on pitkä historia, niissä on pieniä tai vähän suurempiakin omia painotuksia. Jossain määrin olisin valmis sanomaan, että ihmiset hakeutuvat temperamenttinsa/luonteensa mukaan erilaisiin herätysliikkeisiin/kuppikuntiin/kirkkokuntiin/lahkoihin: toiset kaipaavat jyrkempää julistusta ja ihmisen huonouden ja kelpaamattomuuden korostamista - toisilla ehkä jo valmis sisäinen huonommuudentunne kaipaa armon ja Jumalalle kelpaamisen korostamista. Toki herätysliikkeet kulkevat vahvasti perheissä ja suvuissa traditiona.

Jos herätysliikkeet halutaan ulos kirkosta niin Raamattuun uskovien aktiiviseurakuntalaisten määrä romahtaa. Näinhän tulee joka tapauksessa käymään, koska maallistumiskehitys yhteiskunnassamme on voimakasta ja 15 vuoden kuluessa kirkon verotusoikeus lakkautetaan, mikä tarkoittaa sitä, että kirkkoon (luterilaiseen ja ortodoksiseen) jäävät jäseniksi vain ne, jotka ovat valmiita siitä oikeasti maksamaan. Tätä kutsutaan Raamatussa kymmenyksiksi mutta tällä tavallahan kolehtivarojen tai vastaavan menettelyn kautta muut uskontokunnat rahoittavat toimintaansa.

Luterilaisen kirkon tulevaisuus on hämärä. Ehditäänkö herätysliikkeet ja liian tiukasti opilliset yhteisöt savustaa ulos kirkosta ennen kuin verotusoikeus lopetetaan ja kuka sitten siinä humaanissa kansalaisjärjestömäisessä kirkossa on valmis rahoittamaan kirkkorakennusten ylläpitoa ja henkilökunnan palkkoja? Mitä toimintoja jää jäljelle? Jumalanpalvelukset, lähetystyö, diakonia, lapsityö... Ydintoimintojen lisäksi erilaiset harrastuspiirit voivat toimia jatkossa täysin vapaaehtoistyön varassa. En toki tiedä, missä määrin näin tapahtuu jo nyt.

En toivo kuvailemaani kehitystä mutta nähdäkseni tuon suuntainen "kehitys" on vääjäämätön. Jää nähtäväksi, jatkuuko opillinen oikeassaoleminen ja riitely kuinka kauan kirkon jäsenmäärän jatkuvasti laskiessa.

Herätysliikkeillä on kyllä valmius toimia itsenäisestikin kirkon ulkopuolella, koska tällaista toimintaahan on ollut jo pitkään. Rahoitus tapahtuu vapaaehtoispohjalta. Nämä liikkeet ovat siis syntyneet luterilaisen kirkon SISÄLLÄ mutta halunneet jäädä rikastuttamaan toimintaa perusseurakuntatoiminnan rinnalle. Toki luterilaisesta kirkosta on eronnutkin protestiliikkeitä, koska erimielisyydet ovat olleet liian suuria.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_tunnustuksellinen_luterilainen_kirkko

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vapaa_evankelis-luterilainen_seurakuntaliitto

Nuo nyt pienehköinä esimerkkeinä. Jopa Vapaakirkko on lähtenyt luterilaisen kirkon piiristä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Vapaakirkko#Vapaakirkon_historia

Mielenkiintoista onkin, mikä saa itseään kristittyinä pitämät ihmiset korostamaan opillisia erojaan sen sijaan, että huomaisivat ne yhteiset asiat (=usko Kristuksen sovituskuoleman merkitykseen) jotka erottavat heitä "maailmasta". Tämä ei toki ole Kristuksen vaan ihmisten tekoa.