Harva enää nykyään tuntee musikkoa nimeltä J. J. Cale. Vanhemmat rockin ystävät kyllä tuntevat. No, Eric Claptonin versiot hänen biiseistään ehkä joku vielä muistaakin...
-> Yhdysvaltalainen muusikko/säveltäjä/kitaristi J.J.Cale on kuollut 74-vuoden ikäisenä. Tähden kuolinsyyksi on paljastettu sydänkohtaus.
Calen suurimipia hittejä olivat mm. Call Me The Breeze, After Midnight, Cocaine ja Same Old Blues - Eric Claptonin versiot After Midnight ja Cocaine-kappaleista olivat myös suuria hittejä.
Tulsa-soundistaan tunnetun Calen debyyttikiekko ilmestyi vuonna 1972. Cale vastaanotti Grammy-palkinnon vuonna 2008 levystään The Road to Escondido, jolla mukana oli myös Eric Clapton.
-> Yhdysvaltalainen muusikko/säveltäjä/kitaristi J.J.Cale on kuollut 74-vuoden ikäisenä. Tähden kuolinsyyksi on paljastettu sydänkohtaus.
Calen suurimipia hittejä olivat mm. Call Me The Breeze, After Midnight, Cocaine ja Same Old Blues - Eric Claptonin versiot After Midnight ja Cocaine-kappaleista olivat myös suuria hittejä.
Tulsa-soundistaan tunnetun Calen debyyttikiekko ilmestyi vuonna 1972. Cale vastaanotti Grammy-palkinnon vuonna 2008 levystään The Road to Escondido, jolla mukana oli myös Eric Clapton.
Vastaukset 16
Vanhimmat
onneksi Dzei Dzei Lehto elää vielä! Siis J.J. Lehto.
J.J. Calen lyriikka oli rohkeasti omaa luokkaa, jota kateelliset muusikkopiirien nihilistit kuitenkin arvostelivat kaupallisuudesta, kun se löi soundillaan läpi laajaan kuuntelija joukkoon.
Ja tähän palstamme J.J.Calen muisto tilaisuuteen on mielestäni kutsuttava J.J. Calen vanha ystävä Eric Clapton esittämään viimeiseltä albumiltaan "Hail the King" Change the World. http://www.youtube.com/watch?v=kntzQiaFzOQ
No se on voi voi.
Yks Säämäsen Kallekin kuoli 84 vuoden iässä Lippoisissa viikko sitten.
Kallea jää harva suremaan, koska Kalle ei ole maailmankuulu muusikko. J.J. Cale on.
Eric Claptom varasti Calelta biisit ja raiskasi ne.
Clapton on kuollut since Derek and the Dominos. Munaton, sliipattu juppikitaristi.
-Onneksi ei taas viisasteltu kotimaisen L.R. -lyhenteen käytöstä, kuten itse sain sapiskaa Hausmyllyn Mikan poismenon yhteydessä.
Ei se RIP ole Härmässä luonteva.
Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja aina vaan petraa:
http://www.youtube.com/watch?v=0RuQfM6PNqo
Ikävä uutinen tosissaakin,väitän että J.J.Cale pelasti minut monelta masennuspuuskasta ja kenties itsaristakin.
Juuri After Midnight biisi on syöpynyt dna:ni eikä Cocaine biisikään mikään huono ole,Eric Clapton(clap tarkoittaa englannin slagissa kuppaa eli Erkki Kuppanen)teki siitä kuuluisamman version.
Jälkeen keskiyön me hengaillaan ja annetaan niille lisää puhenaiheitta......
Maestro..Hahhah,,mokoma narkkari joka teki niin paskaa musaa että ei mitään rajaa. Mädätköön nopeasti.
Terve teille, karvattomat, setä täällä. Asiahan on niin, että vain harvat ja valitut löytävät bluesin ytimen. J. J. Cale oli yksi heistä, jotka löysivät ja pysyikin siellä pitkään, vaikka blues ei ollutkaan tyylilajinsa. Hidaskäsi-Erkki teki J. J. Calelle saman, minkä B. B. King bluesille: vesitti salonkikelpoiseksi. J. J. Calen musiikki on ajatonta ja sen tahdissa läpsyttää vielä moni jalka tahtia, osa niistä paljaina kuistilla. Hieno mies, hienoa musiikkia. Ikävä tulee.
Syy miksi J.J.Calea eniten Suomessa vihataan on hänen edustamansa monikulttuurisuus. Paitsi että hän lauloi aikoinaan englanniksi, hän myös esitti bluesia jonka piirissä on kuuleman mukaan ollut myös joku tummaihoinen.
Suomen maaseudulla on tanssit J.J.Calen haudalla jo aloitettu.
Tasapaksua ja kyllästyttävän tylsää renkutusta paria poikkeusta lukuunottamatta. JJ Caleen ja moniin tunnettuihin artisteihin pätee sama sääntö että tekivätpä ne kuinka ponnettoman laiskaa ja mielikuvituksetonta musiikkia hyvänsä, niin aina löytyy runsaslukuinen joukkio joka menee lammasvaltavirran mukana fanittaen sitä kuuluisuutta, mutta juurikaan sisällöstä oikeasti pitämättä. Monet niin sanotut "klassikkolevytkin" ovat sisällöltään aivan täyttä kuraa.
Niin ja se Claptonin versio after midnightista on paljon parempi :)
J.J on liian hieno muusikko tälläiselle foorumille. John taisteli sen eteen, että kusi ei nousisi tukkaan - siinä hän onnistui. Hän oli etelän mies, rokin ja bluesin minimalisti.
Harva tiluttaja päsee ilmaisussa J.J:n tasolle koskaan, vaikka olisi minkälainen kitarasankari - siinä tarvitaan enemmän sydäntä ja nöyryyttä kun helvetillistä tekniikkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=M0a512RZFcY