Eilen eronnut!

Hei haloo!!!
On aikamoista mennä antamaan tollasta diagnoosia ihmiselle jinka erosta on kulunut vasta vuorokausi!!! Totta hemmetissä kuka tahansa on aivan paskana ja hetken sekaisin.

Ap.lle anna itsellesi aikaa, itke, raivoa, sure ja puhu ystävillesi. Parempi se on tuska päästää ulos!!
Mikään muu ei tuohon vaivaan auta kun aika ja ajan tuoma etäisyys. Nyt tietenkin suru on tukahduttava ja kova shokki päällä, uskon sen. Niin oli itsellänikin kun ensimmäinen avioliitoni päättyi. Pari ensiimmäistä kuukautta meni aivan sumussa eteenpäin rämpien.
Näin vuosia ja vuosia kun tasksepäin noita aikojs katselen, voin edelleen todeta että tein siltikkin oikean ratkaisun, vaikka sitä kovasti monta kertaa eron jälkeen epäilin... vaikka erota halusin täysin mahdottomasta suhteesta, ei se rakkaus silti ollut loppunut.

Mutta kun sulkee yhden oven, toinen ovi aukeaa...
Kun saat pahimmat surut ja pettymykset itkettyä ja surtua, niin sitä pystyy pikkuhiljaa kääntämään katseen tulevaisuuteen.

Tsemppiä kovasti. Ja sitten yksi asia vielä... älä missään nimessä jää sänkyyn tai sohvalle makaamaan... esim kunnon raivolenkit tekevät hyvää kropalle ja mielelle, se myös auttaa sinua helpommin nukkumaan ja hetken lepäämiseen, jotta asiat eivät koko ahan pyöri päässä!!! Myös kunnon uni on hyvin tärkeä omalle päälle ja kaiken jaksamisen kannalta. Viinaksiin älä koske!!!

ubgyuitujb kirjoitti:

Hei haloo!!!
On aikamoista mennä antamaan tollasta diagnoosia ihmiselle jinka erosta on kulunut vasta vuorokausi!!! Totta hemmetissä kuka tahansa on aivan paskana ja hetken sekaisin.

Ap.lle anna itsellesi aikaa, itke, raivoa, sure ja puhu ystävillesi. Parempi se on tuska päästää ulos!!
Mikään muu ei tuohon vaivaan auta kun aika ja ajan tuoma etäisyys. Nyt tietenkin suru on tukahduttava ja kova shokki päällä, uskon sen. Niin oli itsellänikin kun ensimmäinen avioliitoni päättyi. Pari ensiimmäistä kuukautta meni aivan sumussa eteenpäin rämpien.
Näin vuosia ja vuosia kun tasksepäin noita aikojs katselen, voin edelleen todeta että tein siltikkin oikean ratkaisun, vaikka sitä kovasti monta kertaa eron jälkeen epäilin... vaikka erota halusin täysin mahdottomasta suhteesta, ei se rakkaus silti ollut loppunut.

Mutta kun sulkee yhden oven, toinen ovi aukeaa...
Kun saat pahimmat surut ja pettymykset itkettyä ja surtua, niin sitä pystyy pikkuhiljaa kääntämään katseen tulevaisuuteen.

Tsemppiä kovasti. Ja sitten yksi asia vielä... älä missään nimessä jää sänkyyn tai sohvalle makaamaan... esim kunnon raivolenkit tekevät hyvää kropalle ja mielelle, se myös auttaa sinua helpommin nukkumaan ja hetken lepäämiseen, jotta asiat eivät koko ahan pyöri päässä!!! Myös kunnon uni on hyvin tärkeä omalle päälle ja kaiken jaksamisen kannalta. Viinaksiin älä koske!!!

Lue lisää

No minä en ainakaan ollut paskana eron jälkeen, vaan aivan päinvastoin.

Omiini silmiini pisti ap:n kysymys "miten pärjään yksin" sekä "Minut sen sijaan on rikottu täysin, murskattu, ajettu yli. Sieluni on tuhansissa paloissa. Tulenko ehjäksi enää koskaan"

Mielestäni kuuhullu teki aivan oikean diagnoosin ap:n voimakkaasta läheisriippuvuudesta. Ap tarvitsee ammattilaisen apua.

------------ kirjoitti:

No minä en ainakaan ollut paskana eron jälkeen, vaan aivan päinvastoin.

Omiini silmiini pisti ap:n kysymys "miten pärjään yksin" sekä "Minut sen sijaan on rikottu täysin, murskattu, ajettu yli. Sieluni on tuhansissa paloissa. Tulenko ehjäksi enää koskaan"

Mielestäni kuuhullu teki aivan oikean diagnoosin ap:n voimakkaasta läheisriippuvuudesta. Ap tarvitsee ammattilaisen apua.

Lue lisää

Hölpöti pölpöti. Vain luonnevikaiset eivät käy _myös_ noita tunteita läpi erotessaan, mutta heitä ei voi auttaa edes ammattilainen.

Höpö, höpö tajuut sä ,tuo ap on eilen eronnut, jos ei tässä vaiheessa satu niin on täysin tunteeton ja kylmä ihminen.

Mä kyllä eronneena olen sitä mieltä, että syyllisiä eroon ovat liiton molemmat osapuolet. Kun myöntää itselleen, ettei itsekään ollut mikään mallipuoliso, alkaa elämä helpottaa. Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?

Mun mielestä on surullista, että monet naiset elää vain miestä varten. Unohtavat itsensä ja ovat liian riippuvaisia miehistään. Sitten jos ero tulee, käy niinkuin ap:llä, romahtaa täysin. Ja onko niin, että miehistään riippuvaiset naiset sulkevat silmänsä avioliiton ongelmilta ja näin väittävät eron tulleen puun takaa? Meillä ainakin meni vuosia ennen eroa todella huonosti. Mä tiesin koko ajan, että ero tästä vielä tulee, vaikka miten yritettiin ja ehkä sen takia lopullinen eropäätös olikin mulle aika helppo. Ja olo oli helpottunut, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin.

mun kokemus kirjoitti:

Mä kyllä eronneena olen sitä mieltä, että syyllisiä eroon ovat liiton molemmat osapuolet. Kun myöntää itselleen, ettei itsekään ollut mikään mallipuoliso, alkaa elämä helpottaa. Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?

Mun mielestä on surullista, että monet naiset elää vain miestä varten. Unohtavat itsensä ja ovat liian riippuvaisia miehistään. Sitten jos ero tulee, käy niinkuin ap:llä, romahtaa täysin. Ja onko niin, että miehistään riippuvaiset naiset sulkevat silmänsä avioliiton ongelmilta ja näin väittävät eron tulleen puun takaa? Meillä ainakin meni vuosia ennen eroa todella huonosti. Mä tiesin koko ajan, että ero tästä vielä tulee, vaikka miten yritettiin ja ehkä sen takia lopullinen eropäätös olikin mulle aika helppo. Ja olo oli helpottunut, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin.

Lue lisää

Tuo on ihan totta, etät koskaan ei pitäisi elää minkään kautta tai totaallisesti jollekin. Mutta se on eri asia, kuin välinpitämättömyys.

Mahdollista on sekin, että ihmiset sumuttavat itseään, että menee hyvin. Mutta on oikeasti myös puolisoita, jotka osaavat näetellä toiselle vaikka mitä eikä toinen osaa aavistaakaan toisen eroajatuksia.

Yleensä eroon molemmat ovat syyllisiä. Mutta sitten on niitä liittojakin, jossa vaan toinen. Minkä teet, että vaikka kuinka olisi hyvä ja toisen huomioiva puoliso toinen sunntaa aikansa ja tarmonsa muualle. Työhö, harrastukseen, muihin aktiviteetteihin tai vieraisiin naisiin. Aina ei kyse ole omasta huonoudesta jos toiselle iskee vaikka voimakas identtiteettikriisi tai kapinavaihe elämässään. Myöskin on paljon niitä avioliittoja, jossa on nk. ottaja ja antaja. Toinen antaa joka suhteessa kaikkensa ja toinen ei mitään. TOinen siis tekee kotityöt, maksaa asunnot ja perheen elatuksen. On aktiivinen puolison ja lasten suhteen ja myös aktiivinen seksuaalisesti. Tällaisia liittoja tiedän useammankin.

mun kokemus kirjoitti:

Mä kyllä eronneena olen sitä mieltä, että syyllisiä eroon ovat liiton molemmat osapuolet. Kun myöntää itselleen, ettei itsekään ollut mikään mallipuoliso, alkaa elämä helpottaa. Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?

Mun mielestä on surullista, että monet naiset elää vain miestä varten. Unohtavat itsensä ja ovat liian riippuvaisia miehistään. Sitten jos ero tulee, käy niinkuin ap:llä, romahtaa täysin. Ja onko niin, että miehistään riippuvaiset naiset sulkevat silmänsä avioliiton ongelmilta ja näin väittävät eron tulleen puun takaa? Meillä ainakin meni vuosia ennen eroa todella huonosti. Mä tiesin koko ajan, että ero tästä vielä tulee, vaikka miten yritettiin ja ehkä sen takia lopullinen eropäätös olikin mulle aika helppo. Ja olo oli helpottunut, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin.

Lue lisää

"Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?"

Eroja ja eronneita on kovin erilaisia. Jos olet vuosikaudet katsellut ryyppäävää, peliriippuvaista tai henkisesti/ fyysisesti pahoinpitelevää puolisoa, niin vaikka mietit kuinka kauan, et keksi itsestäsi niin suuria vikoja, että voisit jakaa eron syyt 50-50. Vieläpä jos yksin elätit koko perheen, hoidit kodin ja ylläpidit kulissit, olit uskollinen ja luotit toisen sanaan ja lupauksiin, kun toinen kusetti, petti ja hyväksikytti sinua, tuhlasi omat rahat riippuvuuksiinsa ja lupaukset unohtuivat aina. Nalkutus omana vikana tätä kaikkea vastaan on aika inhimillistä ja pientä. Meitä on moneksi.

Kaikenlaista on kirjoitti:

"Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?"

Eroja ja eronneita on kovin erilaisia. Jos olet vuosikaudet katsellut ryyppäävää, peliriippuvaista tai henkisesti/ fyysisesti pahoinpitelevää puolisoa, niin vaikka mietit kuinka kauan, et keksi itsestäsi niin suuria vikoja, että voisit jakaa eron syyt 50-50. Vieläpä jos yksin elätit koko perheen, hoidit kodin ja ylläpidit kulissit, olit uskollinen ja luotit toisen sanaan ja lupauksiin, kun toinen kusetti, petti ja hyväksikytti sinua, tuhlasi omat rahat riippuvuuksiinsa ja lupaukset unohtuivat aina. Nalkutus omana vikana tätä kaikkea vastaan on aika inhimillistä ja pientä. Meitä on moneksi.

Lue lisää

Totisesti totta, eroja on kovin erilaisia! Suurin osa eronneista ei tule edes ajatelleeksi miten erilaisia erot ovat. Joskus aivan toistensa vastakohtia. Eron syyt harvoin menevät 50/50, etenkin silloin kun toinen ei halua erota.

mun kokemus kirjoitti:

Mä kyllä eronneena olen sitä mieltä, että syyllisiä eroon ovat liiton molemmat osapuolet. Kun myöntää itselleen, ettei itsekään ollut mikään mallipuoliso, alkaa elämä helpottaa. Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?

Mun mielestä on surullista, että monet naiset elää vain miestä varten. Unohtavat itsensä ja ovat liian riippuvaisia miehistään. Sitten jos ero tulee, käy niinkuin ap:llä, romahtaa täysin. Ja onko niin, että miehistään riippuvaiset naiset sulkevat silmänsä avioliiton ongelmilta ja näin väittävät eron tulleen puun takaa? Meillä ainakin meni vuosia ennen eroa todella huonosti. Mä tiesin koko ajan, että ero tästä vielä tulee, vaikka miten yritettiin ja ehkä sen takia lopullinen eropäätös olikin mulle aika helppo. Ja olo oli helpottunut, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin.

Lue lisää

Viikko on mennyt lähdöstä ja taivas alkaa kirkastua. Kyllä se siitä mutta edelliseen lisään että moni mies elää vain naista varten unohtaen itsensä.

tai sitten käy niin että yrittää niin kovasti olla maailman paras isä että unohtaa olla puoliso

mun kokemus kirjoitti:

Mä kyllä eronneena olen sitä mieltä, että syyllisiä eroon ovat liiton molemmat osapuolet. Kun myöntää itselleen, ettei itsekään ollut mikään mallipuoliso, alkaa elämä helpottaa. Miksi tuhlata energiaansa haukkumalla entistä miestään kun itsekään ei ollut täydellinen?

Mun mielestä on surullista, että monet naiset elää vain miestä varten. Unohtavat itsensä ja ovat liian riippuvaisia miehistään. Sitten jos ero tulee, käy niinkuin ap:llä, romahtaa täysin. Ja onko niin, että miehistään riippuvaiset naiset sulkevat silmänsä avioliiton ongelmilta ja näin väittävät eron tulleen puun takaa? Meillä ainakin meni vuosia ennen eroa todella huonosti. Mä tiesin koko ajan, että ero tästä vielä tulee, vaikka miten yritettiin ja ehkä sen takia lopullinen eropäätös olikin mulle aika helppo. Ja olo oli helpottunut, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin.

Lue lisää

Miten ihmeessä voit väittää, että MOLEMMAT ovat AINA syyllisiä? HÄH? Miten selität sen, että toinen keksii toisesta vuositolkulla perättömiä väitteitä, jotka EIVÄT PIDÄ PAIKKAANSA? Onko syyllinen se, joka näitä perättömiä tarinoita toisesta väittää, vai se, josta niitä väitetään, kun koko väitteet EIVÄT ole totta?! Väitteiden varjolla sitten kieltäydytään esim koko suvun tilaisuuksista ja kiristetään erilaisilla asioilla ja väkivallalla, jos tämä väitösten uhri ei suostu myöntymään toisen väitteisiin ja pitämään niitä totena!

Onhan toi ihan outoa syyllistää sellaista, jolla ei ole osaa ei arpaa siihen, miks toinen osapuoli keksii täyttä ****** toisesta ja syytä tähän pelleilyyn ei sano eikä halua sanoa.
Ei todellakaan mene kaikki erot samalla tavoin.

Tattoolady69: hakeudu ihmeessä terapiaan, mutta vasta esim. kuukauden päästä. Terapiassa on hyvä olla jonkimoisessa kondiksessa, jotta siitä saisi hyötyjä.

hadhahdsg kirjoitti:

Tattoolady69: hakeudu ihmeessä terapiaan, mutta vasta esim. kuukauden päästä. Terapiassa on hyvä olla jonkimoisessa kondiksessa, jotta siitä saisi hyötyjä.

Terapiaan ei niin vain mennä, ja se sitten maksaa.

Mutta on niitä matalan kynnyksenkin paikkoja, jos jonkun asiaan liittymättömän henkilön kanssa haluaa jutella.

ssici kirjoitti:

Terapiaan ei niin vain mennä, ja se sitten maksaa.

Mutta on niitä matalan kynnyksenkin paikkoja, jos jonkun asiaan liittymättömän henkilön kanssa haluaa jutella.

Lue lisää

"terapialla" ei varmaan aina tarkoiteta oikeaa terapiaa, pelkästään keskusteluapua. Sitä saa hakeutumalla terveyskeskuslääkärin pakeille.

anisa. kirjoitti:

"terapialla" ei varmaan aina tarkoiteta oikeaa terapiaa, pelkästään keskusteluapua. Sitä saa hakeutumalla terveyskeskuslääkärin pakeille.

Kyllä hän taisi ihan oikeaa terapiaa tarkoittaa, koska korosti, että pitäisi hakeutua vasta kuukauden päästä.

Terapiat kestävät pitkään ja maksavat useita tuhansia euroja vuodessa. Päätöstä sellaiseen sitoutumisesta ei kannata tilapäisissä kriisitunnelmissa tehdä, jos mielenterveys yleensä on ollut hyvä.

Ero on yleensä tilapäinen kriisi, jolloin apua kannattaa hakea heti, matalan kynnyksen paikasta eli jostain koulutettujen vapaaehtoistyöntekijöiden pyörittämästä paikasta. Lääkäreillä ei ole erityistä osaamista avioerokriisejä varten.

Nämä puoskarit, jotka täällä diagnosoivat ihmisen yhden viestin perusteella läheisriippuvaiseksi tai milloin miksikin, voisivat pitää suunsa kiinni edes kerran elämässään - jos ei ole mitään asiallista asiaa.

ssici kirjoitti:

Kyllä hän taisi ihan oikeaa terapiaa tarkoittaa, koska korosti, että pitäisi hakeutua vasta kuukauden päästä.

Terapiat kestävät pitkään ja maksavat useita tuhansia euroja vuodessa. Päätöstä sellaiseen sitoutumisesta ei kannata tilapäisissä kriisitunnelmissa tehdä, jos mielenterveys yleensä on ollut hyvä.

Ero on yleensä tilapäinen kriisi, jolloin apua kannattaa hakea heti, matalan kynnyksen paikasta eli jostain koulutettujen vapaaehtoistyöntekijöiden pyörittämästä paikasta. Lääkäreillä ei ole erityistä osaamista avioerokriisejä varten.

Nämä puoskarit, jotka täällä diagnosoivat ihmisen yhden viestin perusteella läheisriippuvaiseksi tai milloin miksikin, voisivat pitää suunsa kiinni edes kerran elämässään - jos ei ole mitään asiallista asiaa.

Lue lisää

Hyvät ihmiset, on olemassa melkein joka paikkakunnalla perheasiainneuvottelukeskus, joka toimii seurakuinnan yhdeydessä, se ei maksa yhtään mitään.

Siellä on täysin koulutetut ja asiansa tuntevat terapeutit työssä.
Tosin voi joutua odottamaan aikaa, mutta ainahan voi sanoa, että asia olisi kiireinen.
Älkää pelätkö tätä surakunta sanaa asiassa, sillä siellä ei puhuta kirkosta ja uskonnosta yhtään mitään. Nämä on muuten aikoinaan tehty siksi, että jokaisen parin oli ennen eron saamista käytävä kolme kertaa kekustelamassa asioista, vasta sitten ero oli saatavissa. Varmasti jokainen oli edes hiukan enemmään tietoinen eron vaatimista asiosita ja eritoten näistä lapsien ja talouden asiosita. Toki tämä voi auttaa jopa niin, että eroa ei tulekaan.

Jos asia on niin kiireien, että odotusaikaa ei ole, seuraavaksi löytyy neuvolan kautta toiminta lapsiperheissä ja sitten aina terveyskeskuslääkärin kautta. Onkohan se terveyskeskumaksu jotain 20 euron paikkeilla, joten kyllä sinnen jokaisella on mahdollisuus mennä.

ssici kirjoitti:

Terapiaan ei niin vain mennä, ja se sitten maksaa.

Mutta on niitä matalan kynnyksenkin paikkoja, jos jonkun asiaan liittymättömän henkilön kanssa haluaa jutella.

Lue lisää

Itse olen saanut born-outin viime vuoden lopussa ja ymmärsin mennä terveyskeskuksen lääkärille ja sain sieltä lähetteen ensiksi pysiaktriselle hoitajalle ja melko pian myös ajan pyskiatrian lääkärille, jonka kanssa kävimme asioita läpi ja aloitin mielialalääkityksen ja vakituiset tapaamiset hoitajan kanssa. Eli suosittelen ihan kääntymään omaan terveyskeskuksen puoleen. Omat käyntini ovat omalla paikkakunnalla ilmaisia, ainoastaan mahdolliset lääkärinlausunnot maksavat.

ssici kirjoitti:

Kyllä hän taisi ihan oikeaa terapiaa tarkoittaa, koska korosti, että pitäisi hakeutua vasta kuukauden päästä.

Terapiat kestävät pitkään ja maksavat useita tuhansia euroja vuodessa. Päätöstä sellaiseen sitoutumisesta ei kannata tilapäisissä kriisitunnelmissa tehdä, jos mielenterveys yleensä on ollut hyvä.

Ero on yleensä tilapäinen kriisi, jolloin apua kannattaa hakea heti, matalan kynnyksen paikasta eli jostain koulutettujen vapaaehtoistyöntekijöiden pyörittämästä paikasta. Lääkäreillä ei ole erityistä osaamista avioerokriisejä varten.

Nämä puoskarit, jotka täällä diagnosoivat ihmisen yhden viestin perusteella läheisriippuvaiseksi tai milloin miksikin, voisivat pitää suunsa kiinni edes kerran elämässään - jos ei ole mitään asiallista asiaa.

Lue lisää

"Kyllä hän taisi ihan oikeaa terapiaa tarkoittaa, koska korosti, että pitäisi hakeutua vasta kuukauden päästä."

No ei välttämättä. Itse olen ihan työpaikkani lääkärin kanssa keskustellut kriisitilanteessa. Häneltä sain neuvon hakeutua psykologin vastaanotolle vasta kun "pöly on hieman laskeutunut", aikaisintaan kolmen viikon päästä (tuosta lääkärikäynnistä). Psykologin vastaanotolla käynti ei myöskään tarkoita samaa kuin terapia.

Mielenterveysongelmiin saa apua kaupungin terveyskeskuksesta. Nykyajan lääkäreillä/sairaanhoitajilla/mielenterveydenhoitajilla on paljonkin kokemusta avioeroista ja kaikesta muusta. Sieltä saa myös tarvittaessa lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoidon piiriin. Käynnit maksavat poliklinikkamaksun verran, alle 30e/käynti.

Mikä trauma sinulla on läheisriippuvuuden suhteen? Juuri se ja kaikki muut riippuvuudet tuottavat ihmiselle suurimman osan elämän ongelmista, kriiseistä ja traumoista. Ikävä kyllä läheisriippuvuus kuten muutkin riippuvuudet ovat sisäsyntyisiä. Ne eivät häviä, ellei ihmisellä itsellään ole tahtoa muuttaa (vähintään itselle) tuhoisia ajattelumallejaan ja toimintatapojaan.

shsssshhhhghads kirjoitti:

"Kyllä hän taisi ihan oikeaa terapiaa tarkoittaa, koska korosti, että pitäisi hakeutua vasta kuukauden päästä."

No ei välttämättä. Itse olen ihan työpaikkani lääkärin kanssa keskustellut kriisitilanteessa. Häneltä sain neuvon hakeutua psykologin vastaanotolle vasta kun "pöly on hieman laskeutunut", aikaisintaan kolmen viikon päästä (tuosta lääkärikäynnistä). Psykologin vastaanotolla käynti ei myöskään tarkoita samaa kuin terapia.

Mielenterveysongelmiin saa apua kaupungin terveyskeskuksesta. Nykyajan lääkäreillä/sairaanhoitajilla/mielenterveydenhoitajilla on paljonkin kokemusta avioeroista ja kaikesta muusta. Sieltä saa myös tarvittaessa lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoidon piiriin. Käynnit maksavat poliklinikkamaksun verran, alle 30e/käynti.

Mikä trauma sinulla on läheisriippuvuuden suhteen? Juuri se ja kaikki muut riippuvuudet tuottavat ihmiselle suurimman osan elämän ongelmista, kriiseistä ja traumoista. Ikävä kyllä läheisriippuvuus kuten muutkin riippuvuudet ovat sisäsyntyisiä. Ne eivät häviä, ellei ihmisellä itsellään ole tahtoa muuttaa (vähintään itselle) tuhoisia ajattelumallejaan ja toimintatapojaan.

Lue lisää

Aloittaja voi olla läheisriippuvainen tai ei. Sitä ei voi päätellä hänen viestiensä perusteella, sillä on tavallista tuntea hirvittävää tuskaa erotessa. Eron hetkellä toisen kaipaaminen ja irtipäästämisen vaikeus ei ole vielä mitään läheisriippuvuutta.

Läheisriippuvuus ilmenee (myös) silloin, kun suhteessa menee hyvin: ei osaa silloinkaan antaa toiselle omaa aikaa ja rauhaa eikä luota siihen, että suhde kantaa ilman jatkuvaa yhdessäoloa. Ihminen takertuu kaikkiin läheisiinsä ja käy vaivoiksi jokaiselle, sellaista sanoisin läheisriippuvuudeksi.

Rakkaussuhteessa on aina tietyssä mielessä toisesta riippuvainen kuten vauva on äidistään. Antautuminen tarvitsevaksi ja riippuvaiseksi on uskallusta rakastaa. Sellainen riippuvuus ei ole mitään läheisriippuvaisuutta. Tämän ketjun muutamat kommentit kuulostavat siltä, kuin ihmisen ei olisi lupa tarvita koskaan ketään, kaikki tarvitseminen olisi läheisriippuvaisuutta. Mutta niin ei ole. Ihminen, joka ei psykologisesti tarvitse toisia, ei jakamista, hellyyttä, luottamusta, ymmärrystä jne. on psykopaatti.

Kiitos sanoistasi. Tuon avulla selviän huomiseen yli yhden hirveimmistä öistäni. Pelkään jo etukäteen sitä jos en saa unta tai jos herään aamuyöstä valvomaan. Silloin ei ajatukset muutenkaan ole valoisimasta päästä, niin mitä se tulee olemaan nyt. Rukoilkaa, tai tehkää mitä vaan taikoja minun puolesta, että asiat järjestyy just niin kuin niiden kuuluukin. Olen valmis kärsimään vaikka minkälaista tuskaa jos tiedän että joskus myös tulee onni ja ilo. Mutta mistä sen tietää että ne joskus tulee kun tässä tunnelissa on pelkkää pimeää.

tattoolady69 kirjoitti:

Kiitos sanoistasi. Tuon avulla selviän huomiseen yli yhden hirveimmistä öistäni. Pelkään jo etukäteen sitä jos en saa unta tai jos herään aamuyöstä valvomaan. Silloin ei ajatukset muutenkaan ole valoisimasta päästä, niin mitä se tulee olemaan nyt. Rukoilkaa, tai tehkää mitä vaan taikoja minun puolesta, että asiat järjestyy just niin kuin niiden kuuluukin. Olen valmis kärsimään vaikka minkälaista tuskaa jos tiedän että joskus myös tulee onni ja ilo. Mutta mistä sen tietää että ne joskus tulee kun tässä tunnelissa on pelkkää pimeää.

Lue lisää

Voimia Sinulle ja yöhösi!


Ajatuksin kanssasi olen!

Kyllä ne hyv't ajat vielä tulee, vaikka aikaa siihen voi mennä.

-LÄhimmäinen-

Kyllä sinä selviät! Katse kirkkaaseen tulevaisuuteen! Tunnelin päässä näkyy aina valoa! Tsemppiä! :)

Arvaa onko sympatiat sinun puolella! En kyllä osaa edes lohduttaa. Tervetuloa helvettiin. Koeta sinäkin kestää. Me kumpikin.

"Tiedän, etten enää koskaan saa kultaani takaisin enkä enää koskaan löydä ketään muutakaan."
Ei varmasti löydy, tuolla "periaatteella", sori nyt vaan.

Mitä jos menisit johonkin eroryhmään? Kyllä se maailma siitä tasaantuu ajan kuluessa.

Kuvasit hyvin sen fyysisen olon, joka tuskasta aiheutuu. Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, vaikka tilanteesta, joka sen aiheutti on jo vuosi aikaa. Oksetti koko ajan, ei pystynyt syömään, juomaan, hyvä, kun pystyssä pysyi. Mieli oli aivan musta ja ainoa ajatus, mikä sinne mahtui oli miksi, miksi. Ei pystynyt nukkumaan, vaikka väsytti ja sitten tuli pahoja rytmihäiriöitä, tajunnan menetyksiä. Ilman lapsia en tätä kirjoittaisi, sillä en tiedä mistä sain sen kyvyn, että konemaisesti hoidin lasten perustarpeet. En muista noista ajoista mitään muuta jälkeenpäin kuin se valtavan pahoinvoinnin tunteen ja se näköjään palaa mieleen aika helposti vielä vuoden jälkeen.

Ajattelet ettet koskaan löydä ketään muutakaan, tiedätkö minä ajattelin, etten koskaan enää koske yhteenkään mieheen, en halua. Uskollisin kaikista petti törkeällä tavalla selän takana ja sai luottamuksen murenemaan koko lajiin. Eniten minua ärsytti se, kuinka kaikki hokivat kuinka saan helposti itselleni uuden. Tottahan se on, itsensä tyrkyttäjiä riittää, on tämä niin sairas maailma: naisena valkaiset hiuksesi, punaat huulesi ja pukeudut provokatiivisesti ja sitten valitset, kun alkavat parveilla ympärilläsi - oksettaa sekin. Naisen arvo on nykyään hameenhelman mitta ja se kuinka peppu heiluu, itseään naiset saavat syyttää arvonsa romahtamisesta, kun käyttäytyvät kuin kanat.

Miten selviytyä ja purkaa pahaolo sisältään? Itselleni käänne kohta oli löytää ihmisiä, jotka jaksoivat kuunnella ja kuunnella. Sain puhuttua kaiken ulos. Se auttoi siihen, että paineet ja höyryt pääsee jostakin edes ulos. Liian kauan kannoin tuskan sisälläni puhumalla vain yksinpuhelua mieleni kanssa. Ystävien suosituksesta sitten hakeuduin seurakunnan terapeutille, jonne oli vaikea päästä. Vaitiolovelvollisen ammattilaisen kanssa pystyin avautumaan lopullisesti ja tiesin sen jälkeen mitä halusin. Niinpä nyt neuvon, että soita rohkeasti se puhelu seurakuntaan ja varaa heti aika, koska jonot ovat tosi pitkät. Itse arastelin soittoa pitkään ja sitten kun sain sen tehtyä, niin kuluikin pari kuukautta ennenkuin sinne pääsin. Ja sanonpa nyt senkin, että uskonnon kanssa ainakaan oman kokemukseni mukaan ko. palvelulla ei ollut mitään tekemistä eli oma asiasi, mihin uskot, eikä sitä siellä tuputeta.

Elämä ei ole ohi, se vain nyt muuttaa muotoaan ja joudut ehkä tahtomattasi muuttumaan. Ajattele vaikka niin, että tämä on kasvun paikka sinulle itsellesi ja lopulta se on omaksi parhaaksesi. Voimia, vaikka nyt muulta tuntuukin - ja kaikille asioiden kanssa kamppaileville.

Jos univaikeudet jatkuvat, käy terkkarilla puhumassa lääkärille tilanteestasi. Voi olla, että tarvitset unilääkkeet tai sairaslomaa, yleislääkäritkin ymmärtävät suuresti ihmisen vaikeita elämäntilanteita ja osaavat auttaa siinä. Ilman unta ei saa olla, ruumiisi tarvitsee unta. Urheilu auttaa parempaan uneen.

Vaikka näyttää että "miehellä menee hyvin" niin tuskinpa miehen oman pään sisällä menee. Laastarisuhteet auttavat vain vähän aikaa ihmistä pakenemaan todellisuudesta, mutta enemmin tai myöhemmin mies joutuu kohtaamaan itsensä, ja mitä myöhemmin, sitä kauheampaa se on. Sinä selviät vielä, kun uskallat kohdata itsesi ja tuskasi,vaikka pahimman kautta, mutta itseään ja omia pahoja tekojaan pakeneva mies ehkä ei koskaan. Jaksamista tähän päivään!

Hyvä tuo ohjeesi pari mielikuvitusmurhaa päivässä, auttaa.
Jotenkin tuntuu näin jälkeenpäin aika hyvältä ohjeelta, mutta ei sopine kaikille, sillä kaikille ei onnistu pitää ilkitekoja mielikuvitusasteella.

Itsekin näitä mielikuvitusjuttuja rakentelin, onneksi pysyin lestissäni. Järki sanoi, että sittenhän tavallaan kaikki meneekin itseltäsi, eli joudut teostasi ihan varmasti vastuuseen ja niin särkyy koko loppuelämäsi ja lastesi elämä.

Koston tielle ei ole koskaan syytä lähteä, sillä silloin särkee lopullisesti oman elämänsä, pitää silloin mennä lääkärille nämä asiat alkaa kaihertaa liikaa mielessä.
Tuskin olet syytön asioiden kulkuun itsekään. Omasta m'äkätyuksestä ja nälvimisestä tai suurista vaateista joutuu itse kärsimään josku se hinta on toisen pettämään lähtö tai eron hakeminen.

Hintansa kirjoitti:

Hyvä tuo ohjeesi pari mielikuvitusmurhaa päivässä, auttaa.
Jotenkin tuntuu näin jälkeenpäin aika hyvältä ohjeelta, mutta ei sopine kaikille, sillä kaikille ei onnistu pitää ilkitekoja mielikuvitusasteella.

Itsekin näitä mielikuvitusjuttuja rakentelin, onneksi pysyin lestissäni. Järki sanoi, että sittenhän tavallaan kaikki meneekin itseltäsi, eli joudut teostasi ihan varmasti vastuuseen ja niin särkyy koko loppuelämäsi ja lastesi elämä.

Koston tielle ei ole koskaan syytä lähteä, sillä silloin särkee lopullisesti oman elämänsä, pitää silloin mennä lääkärille nämä asiat alkaa kaihertaa liikaa mielessä.
Tuskin olet syytön asioiden kulkuun itsekään. Omasta m'äkätyuksestä ja nälvimisestä tai suurista vaateista joutuu itse kärsimään josku se hinta on toisen pettämään lähtö tai eron hakeminen.

Lue lisää

Ero kans aivan tuore samat ajatukset pyörii vaan pääs
Meillä vaimolla tuli kolmannen kerran ajatus että jää jotain kokematta ja sanoi että rakkaus kuollut
Koko kesä käyty terapias
minä yrittänyt vakuutella että pitäisi yrittää lasten takia
mutta nyt kun se tuli eteen se ero niin voi kiesus mikkä olot on ollut

Tällaisissa tilanteissa ystävät joilekka voi puhua ja jotka kokeneet samanlaisia on kultakin kalliimpia
en olisi järjissäni pysynyt ilman heitä

mikään ei huvita mutta jos jää makamaan nii ne asiat ottavat vallan ja pahenee entisestään
itsellä oli rankka kesä jo pelkästään sen takia että ennen se tuttu ja lammin ihminen muutui niin kylmäksi se oli kauheaa ettei ollut enää läheisyyttä mitä oli ollut 13v
kesän aikana selvisi 3 ihastusta vaikka aina edeltävän selvittyä lupasi lopettaa kaikki
joka kerta kun selvisi uus tuntui ihan niikun maha olisi jäätynyt siis aivan karseeta ja joka kerta kun sanottiin ettei tunne enää yhtään mitään mua kostaan
se sattui joka kerta yhtä paljon vaikka asian tiesi olevan niin

Jos pitkä suhde niin varmaan kaikki läheisriippuvaisia tai sitten suhteessa ajauduttu kauan erilleen

Mutta tiedän tunteen kun kumppani jota rakastaa tekee jotain niin kamalaa siitä kyllä varmasti pääsee yli mutta vaatii aikaa ja hyviä ystäviä

Ja sen olen myös huomannut että jos toisella näyttää menevän hyvin nii se sattuu
mutta kyllähän asia on niin suuri että kaikki tunteet tulee niin voimakkaana

itke itkusi älä yritä yksin vaan hakeudu ymmärtävään seuraan

Jaksamisia kirjoitti:

Jos univaikeudet jatkuvat, käy terkkarilla puhumassa lääkärille tilanteestasi. Voi olla, että tarvitset unilääkkeet tai sairaslomaa, yleislääkäritkin ymmärtävät suuresti ihmisen vaikeita elämäntilanteita ja osaavat auttaa siinä. Ilman unta ei saa olla, ruumiisi tarvitsee unta. Urheilu auttaa parempaan uneen.

Vaikka näyttää että "miehellä menee hyvin" niin tuskinpa miehen oman pään sisällä menee. Laastarisuhteet auttavat vain vähän aikaa ihmistä pakenemaan todellisuudesta, mutta enemmin tai myöhemmin mies joutuu kohtaamaan itsensä, ja mitä myöhemmin, sitä kauheampaa se on. Sinä selviät vielä, kun uskallat kohdata itsesi ja tuskasi,vaikka pahimman kautta, mutta itseään ja omia pahoja tekojaan pakeneva mies ehkä ei koskaan. Jaksamista tähän päivään!

Lue lisää

Uskottomalla saattaa mennä uskottomuudestaan huolimatta ihan hyvin. Monet kohtaavat uskottomuuden alkaessa niin itsensä kuin vakisuhteensa. Sekä ovat tietoisia vakikumppaninsa mahdollisesta riippuvuudesta (ovat joskus itsekin riippuvaisia). Siksi uskottomuutta onkin niin vaikea tunnustaa.

Monet eivät ota lukuun sitä, että uskoton ihminen on aina tavallaan jo irtautunut tai vakavasti irtautumassa parisuhteestaan asian tullessa kumppanin tietoon.

En puolusta pettämistä millään tavalla ja AP saa ilman muuta sympatiani puolelleen. Käsittääkseni hänellä on ollut pitkä avioliitto ja miehen olisi pitänyt rehellisesti kertoa hänelle, mitä on tapahtumassa. Sen ansaitsee jokainen ja varsinkin pitkän avioliiton ja elämän yhdessä jakaneet ihmiset.

Voin myös kertoa sen, että kun puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, on se hänelle kaamea isku päin kasvoja (jos ei ole paatunut tapapettäjä). Hän on ihmeissään, miten voi tuntea jotakuta muutakin kohtaan tunteita kuin sitä elämänsä rakkautta, joka laittaa keittiössä aamupalaa. Kaikki yhteiset vuodet ovat hänelle arvokkaita ja hän katsoo arvostuksella naista, joka on antanut hänelle lapsia ja jakanut arjen hänen kanssaan. Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä.
Mielessä pyörii mahdollinen uusi elämä ja aviopuolison kanssa eletyt vuodet. Kumpaakaan naista hän ei halua loukata. Niin paljon hän välittää, että ei kykene tekemään päätöksiä. Hän on heikko. Asiat aviopuolison kanssa alkavat mutkistumaan, toisen naisen kanssa asiat alkavat mutkistumaan. Kumpikin haluaa tietää, mitä mies touhuaa ja voiko hänen sanaansa enää luottaa. Naiset odottavat ja odottavat mutta mies ei pysty tekemään päätöksiä tai sanomaan yhtään mitään. Elämä on helvettiä.
Vaimo alkaa vaatimaan ymmärrettävästi totuutta ja eheyttämään heidän parisuhteensa. Hän rakastaa vielä. Ainakin hiukan, vaikka vuodet ovat kuluttaneet avioliittoa. Mies ei tiedä voiko avioliittoa enää pelastaa mitenkään, eikä hän halua menettää tätä toista, jonka kanssa hän voisi olla onnellinen jälleen. Vaimo saa tarpeekseen tilanteesta ja vaatii päätöstä nyt. Sitä ei mies pysty antamaan. Vaimo sanoo haluavansa erota. Mies tyytyy tähän, vaikka sureekin asiaa valtavasti. Nyt hän ei joudu enää loukkaamaan ketään. On olemassa enää vain yksi vaihtoehto.
Nyt mies aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa. Heillä on hyvä olla, hetken. Heidän suhteensa hiipuu yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Mies on yksin. Hän on surullinen, eikä halua palata kumpaankaan elämään. Hän haluaa olla yksin. Mies pohtii lopun elämäänsä, että oliko tämä toinen nainen vain keino päättää hänelle tärkeä ja vuosien varrella hiipunut suhde puolisonsa kanssa. Hän miettii, että olisi pitänyt yrittää silloin kaikkensa, kun avioliitto alkoi näyttämään hiipumisen merkkejä. Vuodesta toiseen hän muistelee hyviä aikoja kumppaninsa kanssa ja arvostaa tätä elämänsä loppuun saakka.

sattuuhan se kirjoitti:

En puolusta pettämistä millään tavalla ja AP saa ilman muuta sympatiani puolelleen. Käsittääkseni hänellä on ollut pitkä avioliitto ja miehen olisi pitänyt rehellisesti kertoa hänelle, mitä on tapahtumassa. Sen ansaitsee jokainen ja varsinkin pitkän avioliiton ja elämän yhdessä jakaneet ihmiset.

Voin myös kertoa sen, että kun puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, on se hänelle kaamea isku päin kasvoja (jos ei ole paatunut tapapettäjä). Hän on ihmeissään, miten voi tuntea jotakuta muutakin kohtaan tunteita kuin sitä elämänsä rakkautta, joka laittaa keittiössä aamupalaa. Kaikki yhteiset vuodet ovat hänelle arvokkaita ja hän katsoo arvostuksella naista, joka on antanut hänelle lapsia ja jakanut arjen hänen kanssaan. Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä.
Mielessä pyörii mahdollinen uusi elämä ja aviopuolison kanssa eletyt vuodet. Kumpaakaan naista hän ei halua loukata. Niin paljon hän välittää, että ei kykene tekemään päätöksiä. Hän on heikko. Asiat aviopuolison kanssa alkavat mutkistumaan, toisen naisen kanssa asiat alkavat mutkistumaan. Kumpikin haluaa tietää, mitä mies touhuaa ja voiko hänen sanaansa enää luottaa. Naiset odottavat ja odottavat mutta mies ei pysty tekemään päätöksiä tai sanomaan yhtään mitään. Elämä on helvettiä.
Vaimo alkaa vaatimaan ymmärrettävästi totuutta ja eheyttämään heidän parisuhteensa. Hän rakastaa vielä. Ainakin hiukan, vaikka vuodet ovat kuluttaneet avioliittoa. Mies ei tiedä voiko avioliittoa enää pelastaa mitenkään, eikä hän halua menettää tätä toista, jonka kanssa hän voisi olla onnellinen jälleen. Vaimo saa tarpeekseen tilanteesta ja vaatii päätöstä nyt. Sitä ei mies pysty antamaan. Vaimo sanoo haluavansa erota. Mies tyytyy tähän, vaikka sureekin asiaa valtavasti. Nyt hän ei joudu enää loukkaamaan ketään. On olemassa enää vain yksi vaihtoehto.
Nyt mies aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa. Heillä on hyvä olla, hetken. Heidän suhteensa hiipuu yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Mies on yksin. Hän on surullinen, eikä halua palata kumpaankaan elämään. Hän haluaa olla yksin. Mies pohtii lopun elämäänsä, että oliko tämä toinen nainen vain keino päättää hänelle tärkeä ja vuosien varrella hiipunut suhde puolisonsa kanssa. Hän miettii, että olisi pitänyt yrittää silloin kaikkensa, kun avioliitto alkoi näyttämään hiipumisen merkkejä. Vuodesta toiseen hän muistelee hyviä aikoja kumppaninsa kanssa ja arvostaa tätä elämänsä loppuun saakka.

Lue lisää

Voimia AP:lle! Tulet selviämään aivan varmasti, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan! Auringonpaiste astuu vielä elämääsi!

sattuuhan se kirjoitti:

En puolusta pettämistä millään tavalla ja AP saa ilman muuta sympatiani puolelleen. Käsittääkseni hänellä on ollut pitkä avioliitto ja miehen olisi pitänyt rehellisesti kertoa hänelle, mitä on tapahtumassa. Sen ansaitsee jokainen ja varsinkin pitkän avioliiton ja elämän yhdessä jakaneet ihmiset.

Voin myös kertoa sen, että kun puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, on se hänelle kaamea isku päin kasvoja (jos ei ole paatunut tapapettäjä). Hän on ihmeissään, miten voi tuntea jotakuta muutakin kohtaan tunteita kuin sitä elämänsä rakkautta, joka laittaa keittiössä aamupalaa. Kaikki yhteiset vuodet ovat hänelle arvokkaita ja hän katsoo arvostuksella naista, joka on antanut hänelle lapsia ja jakanut arjen hänen kanssaan. Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä.
Mielessä pyörii mahdollinen uusi elämä ja aviopuolison kanssa eletyt vuodet. Kumpaakaan naista hän ei halua loukata. Niin paljon hän välittää, että ei kykene tekemään päätöksiä. Hän on heikko. Asiat aviopuolison kanssa alkavat mutkistumaan, toisen naisen kanssa asiat alkavat mutkistumaan. Kumpikin haluaa tietää, mitä mies touhuaa ja voiko hänen sanaansa enää luottaa. Naiset odottavat ja odottavat mutta mies ei pysty tekemään päätöksiä tai sanomaan yhtään mitään. Elämä on helvettiä.
Vaimo alkaa vaatimaan ymmärrettävästi totuutta ja eheyttämään heidän parisuhteensa. Hän rakastaa vielä. Ainakin hiukan, vaikka vuodet ovat kuluttaneet avioliittoa. Mies ei tiedä voiko avioliittoa enää pelastaa mitenkään, eikä hän halua menettää tätä toista, jonka kanssa hän voisi olla onnellinen jälleen. Vaimo saa tarpeekseen tilanteesta ja vaatii päätöstä nyt. Sitä ei mies pysty antamaan. Vaimo sanoo haluavansa erota. Mies tyytyy tähän, vaikka sureekin asiaa valtavasti. Nyt hän ei joudu enää loukkaamaan ketään. On olemassa enää vain yksi vaihtoehto.
Nyt mies aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa. Heillä on hyvä olla, hetken. Heidän suhteensa hiipuu yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Mies on yksin. Hän on surullinen, eikä halua palata kumpaankaan elämään. Hän haluaa olla yksin. Mies pohtii lopun elämäänsä, että oliko tämä toinen nainen vain keino päättää hänelle tärkeä ja vuosien varrella hiipunut suhde puolisonsa kanssa. Hän miettii, että olisi pitänyt yrittää silloin kaikkensa, kun avioliitto alkoi näyttämään hiipumisen merkkejä. Vuodesta toiseen hän muistelee hyviä aikoja kumppaninsa kanssa ja arvostaa tätä elämänsä loppuun saakka.

Lue lisää

"Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä. "

Joskus aviopuolisot ovat erittäin kaukana toisistaan, ei ollenkaan lähellä. Juuri tällaisissa tapauksissa puoliso on usein uskoton. Olisi niin keljua ja ikävää sanoa toiselle "mielestäni meitä ei yhdistä enää mikään, haluan erota". Se kun harvoin sille toiselle riittää eron perusteeksi.

ghagdf kirjoitti:

"Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä. "

Joskus aviopuolisot ovat erittäin kaukana toisistaan, ei ollenkaan lähellä. Juuri tällaisissa tapauksissa puoliso on usein uskoton. Olisi niin keljua ja ikävää sanoa toiselle "mielestäni meitä ei yhdistä enää mikään, haluan erota". Se kun harvoin sille toiselle riittää eron perusteeksi.

Lue lisää

Tarkoitinkin kirjoituksellani sitä, että pettäjästä on outoa, kun jostakusta muusta on tullut niin läheinen kuin AP on joskus ollut.

sattuuhan se kirjoitti:

En puolusta pettämistä millään tavalla ja AP saa ilman muuta sympatiani puolelleen. Käsittääkseni hänellä on ollut pitkä avioliitto ja miehen olisi pitänyt rehellisesti kertoa hänelle, mitä on tapahtumassa. Sen ansaitsee jokainen ja varsinkin pitkän avioliiton ja elämän yhdessä jakaneet ihmiset.

Voin myös kertoa sen, että kun puoliso rakastuu toiseen ihmiseen, on se hänelle kaamea isku päin kasvoja (jos ei ole paatunut tapapettäjä). Hän on ihmeissään, miten voi tuntea jotakuta muutakin kohtaan tunteita kuin sitä elämänsä rakkautta, joka laittaa keittiössä aamupalaa. Kaikki yhteiset vuodet ovat hänelle arvokkaita ja hän katsoo arvostuksella naista, joka on antanut hänelle lapsia ja jakanut arjen hänen kanssaan. Hänestä on kummallista, kun joku muu on päässyt aviopuolisonsa lisäksi niin lähelle häntä.
Mielessä pyörii mahdollinen uusi elämä ja aviopuolison kanssa eletyt vuodet. Kumpaakaan naista hän ei halua loukata. Niin paljon hän välittää, että ei kykene tekemään päätöksiä. Hän on heikko. Asiat aviopuolison kanssa alkavat mutkistumaan, toisen naisen kanssa asiat alkavat mutkistumaan. Kumpikin haluaa tietää, mitä mies touhuaa ja voiko hänen sanaansa enää luottaa. Naiset odottavat ja odottavat mutta mies ei pysty tekemään päätöksiä tai sanomaan yhtään mitään. Elämä on helvettiä.
Vaimo alkaa vaatimaan ymmärrettävästi totuutta ja eheyttämään heidän parisuhteensa. Hän rakastaa vielä. Ainakin hiukan, vaikka vuodet ovat kuluttaneet avioliittoa. Mies ei tiedä voiko avioliittoa enää pelastaa mitenkään, eikä hän halua menettää tätä toista, jonka kanssa hän voisi olla onnellinen jälleen. Vaimo saa tarpeekseen tilanteesta ja vaatii päätöstä nyt. Sitä ei mies pysty antamaan. Vaimo sanoo haluavansa erota. Mies tyytyy tähän, vaikka sureekin asiaa valtavasti. Nyt hän ei joudu enää loukkaamaan ketään. On olemassa enää vain yksi vaihtoehto.
Nyt mies aloittaa uuden elämän toisen ihmisen kanssa. Heillä on hyvä olla, hetken. Heidän suhteensa hiipuu yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Mies on yksin. Hän on surullinen, eikä halua palata kumpaankaan elämään. Hän haluaa olla yksin. Mies pohtii lopun elämäänsä, että oliko tämä toinen nainen vain keino päättää hänelle tärkeä ja vuosien varrella hiipunut suhde puolisonsa kanssa. Hän miettii, että olisi pitänyt yrittää silloin kaikkensa, kun avioliitto alkoi näyttämään hiipumisen merkkejä. Vuodesta toiseen hän muistelee hyviä aikoja kumppaninsa kanssa ja arvostaa tätä elämänsä loppuun saakka.

Lue lisää

sattuuhan se...kirjoitit todella kauniisti....toivon että myös eksäni ajattlee noin....petti ja jätti perheensä ja todellakin täysin yllättäen...ja jos joku jaksaa alkaa väittää että ketään ei jätetä yllättäen niin ei todellakaan tiedä että niin voi käydä..

Taitaa niin petetyllä kuin pettäjällä olla mielessä se sama kallio, jota päin ajaa, kun asiat menee siihen pisteeseen. On se sen verran sattunut niin petettyyn kuin pettäjäänkin.

Omasta kokemuksestani voin suositella Fisher Jälleenrakennus- eli eroseminaaria. Mieheni oli löytänyt työpaikaltaan uuden rakkaan ja muutti oitis aarteensa kanssa saman katon alle. Seminaarista tuli käännekohta surkeuteen, jossa päivittäin rämmin yrittäen vain selvitä arjesta kahden pienen lapseni kanssa. Vertaisryhmä koostui aidoista ihmisistä, jotka kaikki halusimme oppia epäonnistumisestamme ja käydä riittävän perusteellisesti läpi surun ja vihan.Tutkimme vuorovaikutustaitojamme lapsuudesta asti, sopeutuva käyttäytyminen oli monilla meistä alkanut jo varhain. Olimme unohtaneet omat tarpemme ja tunteemme ja yrittäneet muuttaa käytöstämme kumppanin odotuksia vastaavaksi. Itsetuntomme oli kärsinyt huonossa suhteessa ja lopulta petetyksi tuleminen murskasi sen vähänkin. Seminaarin aikana itsetunto koheni merkittävästi ja sama kehitys on jatkunut edelleen. Seminaari auttoi päästämään irti menneestä ja suhtautumaan avoimin mielin ja rohkeasti tulevaisuuteen, nyt minulla on myös paremmat työkalut valita oikein ja rakentaa toimivampia ihmissuhteita. Tänään ajattelen että olimme väärät ihmiset olemaan yhdessä ja olen tasapainoisessa ja toimivassa parisuhteessa. Voimia sinulle mennäksesi eteenpäin!

Satutetut. Minun onni on se että lapseni ei ole enää pieni. Mutta kylläkin murrosikäinen 15 v. Miehen lapsia oli 3, jotka jo aikuisia. Eilen juuri puhuttiin ja riideltiin tyttöni kanssa näistä kaikista vaikeista asioista. Kumpikin itkettiin ja raivottiin. Se oli todella puhdistavaa ja lapseni sai purettua paineita ja pahaa mieltä pois. Tottakai hän voi huonosti jos minä voin, mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin. Mennä niin kuin minun lapsuus, jossa minulla oli sekakäyttäjä-äiti ja hänen juoppokaverit.Oli hyväksikäyttöä ja kaikkea sellaista mitä en jaksa tässä läpi käydä. Heitä ei paljoa kiinnostanut oltiinko syöty vai ei.Lapsuuden kirkkain muisto on se kalvava,jatkuva näläntunne. Isä yritti parhaansa ja sai äidin pois kotoa kun olin 4 vanha . Elämäni on ollut sellaista, että minun mieli on sulkenut sen kaiken pois viime vuoteen saakka Sitten kaikki palasi ja nyt minun pitäisi aloittaa psykoterapia 3v. syksyllä. Nyt kun olisin eniten tarvinnut miestäni tukemaan hän valitsi kivan elämän. Ei enää lapsia, nuori nainen, paljon rahaa jnejne. Totta helvetissä olen vihainen!!!! Tässä on taas opetus siitä, että älä tee kaikkea vaan muiden eteen, vaan sinä olet elämäsi päätähti. Oma tyhmyyshän tässä eniten suututtaa. Ja se että hölmönä uskoin saavani tukea takaisin. Miehelläni kun on ollut valtavia masennusjaksoja ( monta kuukautta) Joista olen aina repinyt hänet ylös, hoitanut sillä välin perheen, yritykset ,kaiken! No, nyt olen siirtynyt sellaiseen kristallinkirkkaaseen vaiheeseen pääni sisällä tämän eron suhteen. Rakastan tätä tunnetta. Silloin kaikki alkaa sujua ja suunnitelmat saamaan muotonsa. Silloin pelkkä äly toimii ja tunteet ei. Olen odottanut milloin tämä vaihe tulee. Olen iloinen etten ole enää se läjä joka vaan itkee. Tämä tunne on tuttu lapsesta saakka. Aina kun menee liian vaikeksi ja ei en pysty enää hallitsemaan tilannetta, tämä vaihe tulee ja pelastaa minut. Kiitos Jumalalle siitä ja ihmisen kehityneelle puolustusmekanismille.

tattoolady69 kirjoitti:

Satutetut. Minun onni on se että lapseni ei ole enää pieni. Mutta kylläkin murrosikäinen 15 v. Miehen lapsia oli 3, jotka jo aikuisia. Eilen juuri puhuttiin ja riideltiin tyttöni kanssa näistä kaikista vaikeista asioista. Kumpikin itkettiin ja raivottiin. Se oli todella puhdistavaa ja lapseni sai purettua paineita ja pahaa mieltä pois. Tottakai hän voi huonosti jos minä voin, mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin. Mennä niin kuin minun lapsuus, jossa minulla oli sekakäyttäjä-äiti ja hänen juoppokaverit.Oli hyväksikäyttöä ja kaikkea sellaista mitä en jaksa tässä läpi käydä. Heitä ei paljoa kiinnostanut oltiinko syöty vai ei.Lapsuuden kirkkain muisto on se kalvava,jatkuva näläntunne. Isä yritti parhaansa ja sai äidin pois kotoa kun olin 4 vanha . Elämäni on ollut sellaista, että minun mieli on sulkenut sen kaiken pois viime vuoteen saakka Sitten kaikki palasi ja nyt minun pitäisi aloittaa psykoterapia 3v. syksyllä. Nyt kun olisin eniten tarvinnut miestäni tukemaan hän valitsi kivan elämän. Ei enää lapsia, nuori nainen, paljon rahaa jnejne. Totta helvetissä olen vihainen!!!! Tässä on taas opetus siitä, että älä tee kaikkea vaan muiden eteen, vaan sinä olet elämäsi päätähti. Oma tyhmyyshän tässä eniten suututtaa. Ja se että hölmönä uskoin saavani tukea takaisin. Miehelläni kun on ollut valtavia masennusjaksoja ( monta kuukautta) Joista olen aina repinyt hänet ylös, hoitanut sillä välin perheen, yritykset ,kaiken! No, nyt olen siirtynyt sellaiseen kristallinkirkkaaseen vaiheeseen pääni sisällä tämän eron suhteen. Rakastan tätä tunnetta. Silloin kaikki alkaa sujua ja suunnitelmat saamaan muotonsa. Silloin pelkkä äly toimii ja tunteet ei. Olen odottanut milloin tämä vaihe tulee. Olen iloinen etten ole enää se läjä joka vaan itkee. Tämä tunne on tuttu lapsesta saakka. Aina kun menee liian vaikeksi ja ei en pysty enää hallitsemaan tilannetta, tämä vaihe tulee ja pelastaa minut. Kiitos Jumalalle siitä ja ihmisen kehityneelle puolustusmekanismille.

Lue lisää

tattoolady69
Sinulla on ollut varsin vaikea lapsuus. Itselläni on sellainen kutina, että lapsuudenaikaiset selvittämättömät asiat, ongelmat ja traumat ovat karanneet käsistä täysin avioliitosi loppumetreillä. Mitä enemmän mieli sulkee käsittelemättömiä asioita ytimeensä, sitä vaikeampaa niitä on lähteä purkamaan. Hyvä, että olet (viimein) aloittamassa psykoterapian. Se on sinulle itsellesi sellaista pääomaa, jota ei voi rahassa mitata. Pakko sanoa, olen vakuuttunut siitä, että terapiasta on enemmän hyötyä sinulle ilman ex-miestäsi. Ihminen, jolla on itsellään ollut vakavia masennusjaksoja tuskin on oikea ihminen tukemaan toista, etenkään oma puoliso. Oikeanlainen tuki on tietysti hyvä juttu. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, ettei toista voi hoitaa ja tukeakin voi mutta vain tiettyyn rajaan asti. Usein kumppanista tulee myös enemmän rasite kuin tuki.

Hyvin tuttua minulle entisiltä ajoilta tuo kaiken pysätyttävä itku-reagointisi. On käytävä pohjalla, mikään ei huvita, ei muista mikä on (mielen) aurinko. On vain oma surkeus. Itkettää niin kauan, ettei enää tule kyyneitäkään. Siitä alkaa kuitenkin nousu.

Kiitos todella paljon näistä sanoistasi.

Täysin rikki. Arvaa kenelle soitin ensimmäisenä kun sain tietää näistä miehen tolailuista? Omalle isälleni. Hän kuunteli hiljaa ja sanoi, että onko minulla todistusaineistoa? Sanoin että on kyllä. Hän sanoi, että ero silloin ihan helppo, mutta älä kiirehdi. Anna asioiden kehittyä itsestään ja anna pahimman mennä ohi. Hän sanoi: Että tyttäreni, elämä on kummallista. Minä tuen sinua yhtä paljon halusitpa erota, tai en missään nimessä tuomitse jos haluat selvittää nämä asiat ja mennä yhteen uudestaan. Elämä on oppimista ja joskus kannattaa asiat ajatella vasta sitten kun pahin on ohi. Siinä tilassa missä vihaat ja raivoat ei kannata tehdä päätöksiä.Tuomitseminen on pahinta minkä voit tehdä itsellesi. No nyt kun oloni on alkanut tasaantua, ymmärrän mitä hän tarkoitti. Silloin en. Sitä, että en yritä väkisin muuttaa tai ylidramatisoida asioita mieluisiksi. Faktat ei kuitenkaan muutu, enkä pääse pakoon yhtäkään näistä asioista tai tunteista. Ne on kuitenkin käytävä läpi, ja tuloksen näkee vasta tulevaisuudessa. Vaikka kuinka suren, silti vihaan ja vaikka kuinka vihaan ,silti suren. Annan siis ajan valua eteenpäin. Ehkä pystyn jopa puhumaan mieheni kanssa näistä asioista.Saan jonkun selityksen. Se, että antaisin anteeksi...no niin kehittynyt minä en vielä ole, ja aikaa ei todellakaan ole kulunut tarpeeksi.

tattoolady69 kirjoitti:

Täysin rikki. Arvaa kenelle soitin ensimmäisenä kun sain tietää näistä miehen tolailuista? Omalle isälleni. Hän kuunteli hiljaa ja sanoi, että onko minulla todistusaineistoa? Sanoin että on kyllä. Hän sanoi, että ero silloin ihan helppo, mutta älä kiirehdi. Anna asioiden kehittyä itsestään ja anna pahimman mennä ohi. Hän sanoi: Että tyttäreni, elämä on kummallista. Minä tuen sinua yhtä paljon halusitpa erota, tai en missään nimessä tuomitse jos haluat selvittää nämä asiat ja mennä yhteen uudestaan. Elämä on oppimista ja joskus kannattaa asiat ajatella vasta sitten kun pahin on ohi. Siinä tilassa missä vihaat ja raivoat ei kannata tehdä päätöksiä.Tuomitseminen on pahinta minkä voit tehdä itsellesi. No nyt kun oloni on alkanut tasaantua, ymmärrän mitä hän tarkoitti. Silloin en. Sitä, että en yritä väkisin muuttaa tai ylidramatisoida asioita mieluisiksi. Faktat ei kuitenkaan muutu, enkä pääse pakoon yhtäkään näistä asioista tai tunteista. Ne on kuitenkin käytävä läpi, ja tuloksen näkee vasta tulevaisuudessa. Vaikka kuinka suren, silti vihaan ja vaikka kuinka vihaan ,silti suren. Annan siis ajan valua eteenpäin. Ehkä pystyn jopa puhumaan mieheni kanssa näistä asioista.Saan jonkun selityksen. Se, että antaisin anteeksi...no niin kehittynyt minä en vielä ole, ja aikaa ei todellakaan ole kulunut tarpeeksi.

Lue lisää

"Vaikka kuinka suren, silti vihaan ja vaikka kuinka vihaan ,silti suren"

Nerokas lause ja tuttu itsellekin, kuuluu osana eroprosessiin. Tsemppiä sulle ladyseni.

miesvm1967 kirjoitti:

"Vaikka kuinka suren, silti vihaan ja vaikka kuinka vihaan ,silti suren"

Nerokas lause ja tuttu itsellekin, kuuluu osana eroprosessiin. Tsemppiä sulle ladyseni.

Lue lisää

En tiedä mistä tuo lause tuli minun päähän, mutta se kuvaa tällä hetkellä kaikkea.

tattoolady69 kirjoitti:

En tiedä mistä tuo lause tuli minun päähän, mutta se kuvaa tällä hetkellä kaikkea.

Joo, mulla oli samanlaiset epätoivoiset fiilikset ex-exän kanssa, pari viimistä vuotta sen kanssa oli ihmeellistä on-off-säätöä ja lopulta alko vatuttamaan todella pohjattomasti mutta vaikka toista vihasi niin pitkäaikaisen liiton purkaminen lopullisesti oli silti tuskallinen projekti. Aika pitkään olin sille "bitchille" vihainen vaikka samalla surin sitä mitä menetettiin mutta lopulta parempi noin ja nyt vuosien myötä en enää ole edes katkera sille (jos vaan tietäisit mitä kaikkea se touhuili lol). No, toisaalta hänhän oli sairas ihminen joten siksikin kykenin antamaan pitkälle anteeksi sen toilailuja mutta ei kukaan veny loputtomiin.

Tämä viimeisin ero sen sijaan oli huomattavasti helpompi..

Mutta kuten huomaat niin palstan kirjoittajat ovat tukenasi ja vaikka ovatkin anonyymeja joiden merkitys on siinä mielessä mikroskooppinen niin on sillä silti merkitys kun täällä ei henkisesti lytätä vaan kannustetaan jatkamaan. Ja onpahan ainakin joku kanava mihin purkaa itseään ja paskoja fiiliksiä, sekin auttanee omalla tavallaan. Mutta toivotan sulle parempaa päivää, lepää jos olet väsykki. Ellet ole niin yritä keksiä jotakin joka vie ajatukset hetkeksi pois näistä huolistasi, päänuppikin kaipaa välillä hetken lepoa.

Itse menen jatkamaan omaa projektiani, kesälomakin jatkuu vielä..

miesvm1967 kirjoitti:

Joo, mulla oli samanlaiset epätoivoiset fiilikset ex-exän kanssa, pari viimistä vuotta sen kanssa oli ihmeellistä on-off-säätöä ja lopulta alko vatuttamaan todella pohjattomasti mutta vaikka toista vihasi niin pitkäaikaisen liiton purkaminen lopullisesti oli silti tuskallinen projekti. Aika pitkään olin sille "bitchille" vihainen vaikka samalla surin sitä mitä menetettiin mutta lopulta parempi noin ja nyt vuosien myötä en enää ole edes katkera sille (jos vaan tietäisit mitä kaikkea se touhuili lol). No, toisaalta hänhän oli sairas ihminen joten siksikin kykenin antamaan pitkälle anteeksi sen toilailuja mutta ei kukaan veny loputtomiin.

Tämä viimeisin ero sen sijaan oli huomattavasti helpompi..

Mutta kuten huomaat niin palstan kirjoittajat ovat tukenasi ja vaikka ovatkin anonyymeja joiden merkitys on siinä mielessä mikroskooppinen niin on sillä silti merkitys kun täällä ei henkisesti lytätä vaan kannustetaan jatkamaan. Ja onpahan ainakin joku kanava mihin purkaa itseään ja paskoja fiiliksiä, sekin auttanee omalla tavallaan. Mutta toivotan sulle parempaa päivää, lepää jos olet väsykki. Ellet ole niin yritä keksiä jotakin joka vie ajatukset hetkeksi pois näistä huolistasi, päänuppikin kaipaa välillä hetken lepoa.

Itse menen jatkamaan omaa projektiani, kesälomakin jatkuu vielä..

Lue lisää

Kiitos! Onneksi löysin edes tämän kanavan purkaa tuntoja Ja jos joku saa tästä apua omiin pahoihin oloihin niin hyvä. Ainakaan ei ole yksin. En tiedä. Aina on sellainen olo, että on jotain selitystä vailla. Ikävä kyllä niitä vaan ei taida tulla. On niin vaikeaa hyväksyä asiat sellaisina kun ne tulee. Taidan lähteä opiskelemaan itsetuntemusta Intiaan pariksi vuotta kunhan se on mahdollista lapseni puolesta. Tai sitten otan hänet mukaan. Ehkä silloin koen jonkinmoisen valaistumisen ja en enää halua sitoa ketään itseeni ,ja en tarvitse ketään pönkittämään minun itsetuntoa.Koska kyllä se on omasta kasvusta ja ajattelusta kiinni kuinka paljon asiat koskee, ja kuinka paljon ne pystyy vaikuttamaan sinun elämään. Jos vaikka oppisi sen, että kaikki myrskyt menee aina ohi, ja se ei ole pysyvä olotila. Minä olen ainakin niin täydellisen kehittymätön yksilö, että ehkä juuri sen takia tämä elämä yrittää hakata vähän voimallisin keinoin järkeä minun päähän. Ja kun en opi, löydän itseni jälleen samasta tilanteesta kunnes todella opin.Jääräpäille on ihan oma oppimäärä. Sitten taas kantapäät kipeänä kohti seuraavaa pettymystä. Huoh!

tattoolady69 kirjoitti:

Kiitos! Onneksi löysin edes tämän kanavan purkaa tuntoja Ja jos joku saa tästä apua omiin pahoihin oloihin niin hyvä. Ainakaan ei ole yksin. En tiedä. Aina on sellainen olo, että on jotain selitystä vailla. Ikävä kyllä niitä vaan ei taida tulla. On niin vaikeaa hyväksyä asiat sellaisina kun ne tulee. Taidan lähteä opiskelemaan itsetuntemusta Intiaan pariksi vuotta kunhan se on mahdollista lapseni puolesta. Tai sitten otan hänet mukaan. Ehkä silloin koen jonkinmoisen valaistumisen ja en enää halua sitoa ketään itseeni ,ja en tarvitse ketään pönkittämään minun itsetuntoa.Koska kyllä se on omasta kasvusta ja ajattelusta kiinni kuinka paljon asiat koskee, ja kuinka paljon ne pystyy vaikuttamaan sinun elämään. Jos vaikka oppisi sen, että kaikki myrskyt menee aina ohi, ja se ei ole pysyvä olotila. Minä olen ainakin niin täydellisen kehittymätön yksilö, että ehkä juuri sen takia tämä elämä yrittää hakata vähän voimallisin keinoin järkeä minun päähän. Ja kun en opi, löydän itseni jälleen samasta tilanteesta kunnes todella opin.Jääräpäille on ihan oma oppimäärä. Sitten taas kantapäät kipeänä kohti seuraavaa pettymystä. Huoh!

Lue lisää

Muista tämä: niin kauan kuin tunnet vihaa entistä miestäsi kohtaan, rakastat häntä. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Myrkyn jälkeen tulee aina pouta ja rauha.

muista tämä kirjoitti:

Muista tämä: niin kauan kuin tunnet vihaa entistä miestäsi kohtaan, rakastat häntä. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Myrkyn jälkeen tulee aina pouta ja rauha.

Lue lisää

Kiitos aivan mahtavasta viestiketjusta! Sain tästä niin paljon voimaa...

tse vein erohakemuksen välittömästi postiin pari viikkoa sitten roikuttuani useita vuosia avioliitossani narsistin kanssa ja saatuani tietää hänen pettäneen minua todella törkeällä tavalla.

Harkinta-aika alkoi kirjoitti:

Kiitos aivan mahtavasta viestiketjusta! Sain tästä niin paljon voimaa...

tse vein erohakemuksen välittömästi postiin pari viikkoa sitten roikuttuani useita vuosia avioliitossani narsistin kanssa ja saatuani tietää hänen pettäneen minua todella törkeällä tavalla.

Lue lisää

Harkinta-aika alkoi!
Voimia sinulle. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on erota narsistista jolla on varmaan miljoona asetta ( keksittyjä ) sinua vastaan. Muista että narsisti ei osaa ajatella kuin itseään. Todella hienoa kun olet päässyt asiassa jo noin paljon eteenpäin. Good for you!!! Tuntuu ihan mahtavalta, että olet saaanut tästä itsellesi tukea.Sinulle toivon kaikkea parasta elämään.

Vaikea elämänkoulu sinulle. Pari vuotta vain (?) niin lapsesi ovat suorittaneet yläasteen ja voivat itse valita jatkosta. Ehkä tässä jokin johdatus, mieli, tarkoitus kuitenkin Jumalalla oli? Pidä silmät auki mitä yllättävää hyvää sinulle uusi seutu voisi tarjota, kun lapset jo viihtyvät hyvin. Laita itsellesi vaikka kahden vuoden salainen määräaika, jonka jälkeen lähdet takaisin jos et ole alkanut viihtyä. Joskus vanhoista piireistä lähtö on pelkästään hyväksi, voi alkaa puhtaalta pöydältä ihan omana itsenään.