Hei! Onko täällä paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisiä jotka eivät kohtausten takia kykene hoitosuhteeseen/tai edes menemään lääkäriin/kutsumaan lääkäriä edes kotiin? Oletteko pystyneet ratkaisemaan tilanteen?
Itsellä paniikkioireet pahentuneet ja lääkäriin meno mikä tahansa varattu tapaaminen mahdotonta edes rauhoittavien kanssa. Spontaanisti voisin mennä kun itse haluan mutta valitettavasti tällaista mahdollisuutta ei ole. Harmi sinänsä koska en varmasti ole ainoa jota tuo lääkäriinmeno kovasti pelottaa ja ahdistaa.
On kai totta että paniikkihäiriöpotilaan pitäisi vain rohkaistua, mutta on surullista että olen saanut osakseni sellaista kohtelua että jos et voi tulla vastaanotolle, niin valitettavasti emme voi auttaa mitenkään. Luulisi että ainakin alkuun paniikkipotilaan oloa helpotettaisiin ja tehtäisiin kaikki että olo paranisi.
Itsellä paniikkioireet pahentuneet ja lääkäriin meno mikä tahansa varattu tapaaminen mahdotonta edes rauhoittavien kanssa. Spontaanisti voisin mennä kun itse haluan mutta valitettavasti tällaista mahdollisuutta ei ole. Harmi sinänsä koska en varmasti ole ainoa jota tuo lääkäriinmeno kovasti pelottaa ja ahdistaa.
On kai totta että paniikkihäiriöpotilaan pitäisi vain rohkaistua, mutta on surullista että olen saanut osakseni sellaista kohtelua että jos et voi tulla vastaanotolle, niin valitettavasti emme voi auttaa mitenkään. Luulisi että ainakin alkuun paniikkipotilaan oloa helpotettaisiin ja tehtäisiin kaikki että olo paranisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No eipä auteta, ellei pääse vastaanotolle. Mulla on kyllä jo hoitosuhde, mutta jos en vaan pääse menemään vastaanotolle, niin ei voi mitään. Kukaan ei kotiin tule, vaikka kaiken maailman ennaltaehkäisevää mielenterveystoimintaa on olemassa. Mutta ei tällaisille tapauksille.
Mulla nousee se lähtemisen ja hoitohenkilön tapaamisen jännitys ja ahdistus ikään kuin ylitsepääsemättömäksi muuriksi ja lähteminen tyssää siihen. Voisin ottaa tietty kokeeks hirveet kännit ja koittaa pystyiskö sitte menemään, mut ehkäpä sentään en.
En ihan saanut selville että käytkö siis jossakin terapiassa vai et, vai millainen hoitosuhde sinulla siis on? Olisiko sulle helpompaa jos psykiatri/terapeutti tulisi kotiin? Jos se tuntuu helpolta niin aika usealla paikkakunnalla julkisen puolen hoitohenkilökunta järjestää myös kotikäyntejä. Yksityisellä puolella niitä järjestetään ainakin, kannattaa kysyä jos se ratkaisisi ongelman!
Entä oletko kokeillut ahdistusta lieventävien lääkkeiden kanssa?
Kännejä ei ehkä kannata vetää, kehitteleevät sulle vielä olemattoman alkoholiongelman :D
Kävin vuosia mielenterveystoimistossa, mutta usein kävi niin, että kodin eteisessä loppui rohkeus. Meidän kaupungissa ei tehdä kotikäyntejä tai kotisairaanhoito on tietysti, mutta ei paniikkihäiriö kuulu heidän vastuualueeseensa.
Joskus menneisyydessä kävin Kela:n tukemassa terapiassa, mutta psykologi sanoi aina vaan että "mitä sä siitä ajattelit". Kuin seinille ois puhunut. Mä käyn nyt yksityisellä psykiatrilla sillon tällön antamassa tilannekatsauksen ja uusimassa reseptejä. Terapiaa en ole enää yrittänyt, olen aika huono puhumaan asioistani ja tuo aiempi kokemus ei mitenkään kannustanut jatkamaan.
Käy, käy kotona lääkäri, yksityissektorin.
Mä en oikein tiedä että onko tää paniikkihäiriötä, vaikka mulla joskus on ollutkin paniikkihäiriön tapaisia oireita. Mutta mullakin kyllä ahdistaa/tekee paniikkia aika pahasti jos on joku sovittu tapaaminen, siis joku virallinen- Tosin tämäkin vaihtelee, mutta niin "yksityinen" juttu kun lääkäri on aivan liikaa minulle.
Ainiin, pahoittelen tämä ei nyt aivan vastannut aihetta. Kun itse en koe että lääkärille menosta olisi ongelmiini edes hyötyä, ja en usko minulla olevan varsinaista paniikkihäiriötä vaikka joskus olenkin saanut kohtauksia - Mutta ne ovat menneet aika nopeasti ohi. Ahdistushäiriötä ehkä enemmän minulla.
En ole ihan varma olenko diagnosoinut paniikkihäiriön ihan oikein itsellenikään, koska se ei tule kuin puskista, vaan nimenomaan tilanteissa joissa tiedän että minua jännittää, eli olisiko tämäkin sitten enemmän ahdistuneisuushäiriötä.
Itse oon päättänyt aloittaa puhelinterapian, toivon että on pätevä terapeutti ja olo paranee sillä. Mulla onneksi äitini tämän maksaa, itsellä ei tt-tuella olisi vara, ja on kamalaa ajatella että on joku jolle siitä saattaisi olla kovastikkin hyötyä mutta ei rahatilanteen takia pysty siihenkään.
Ensi kerran jos nään jossain hemmotellun isin pikkupojan ajamassa tuliterällä audilla joka ei hyvin todennäköisesti ole itse ostettu tai maksettu, niin voin kehaista että munpas äiti maksaa mun terapian!! :D
Sinä jolla lääkäri käy kotona, miten koet sen erilaiseksi? Pelottaako sinua siis vain lähteä ulkoilmaan, ja siksi on helppoa että lääkäri käy kotona?
Jos minulla olisi sellaisia tapaamisia että lääkäri vain yhtä-äkkiä soittaisi ovikelloa niin paniikkikohtausta ei tulisi, mutta nimenomaan en saisi siitä etukäteen tietää ja tämä on tietysti todella hankala toteuttaa koska eihän aina voi olla takeessa siitä että on kotona, hereillä, tai on tarpeeksi siistiä että voi ottaa vieraan vastaan..