narsistin läheisyyden aiheuttamat oireet

Suhteen jälkeenkin, vaikka kuinka naurettavana häntä pitäisin. On reaktio törmätessä tuo sama. Sitä ei silti pidä sekoittaa oikeisiin tunteisiin ja haluta takaisin suhteeseen.

chjkllojhtf kirjoitti:

Suhteen jälkeenkin, vaikka kuinka naurettavana häntä pitäisin. On reaktio törmätessä tuo sama. Sitä ei silti pidä sekoittaa oikeisiin tunteisiin ja haluta takaisin suhteeseen.

Lue lisää

Niin meni tytär takaisin narsistimiehen kanssa takaisin yhteen:(

Ei ollut pitkä manipulointi. Enkä enää tunne vihaa. Sääliä vaan. Melkein tulee äidillinen olo, "voi toista. Pientä raukkaa":)

lkjhggrerrjkl kirjoitti:

Ei ollut pitkä manipulointi. Enkä enää tunne vihaa. Sääliä vaan. Melkein tulee äidillinen olo, "voi toista. Pientä raukkaa":)

Heikenneestä näkökyvystä voi olla hyötyäkin. Näin aloitusotsikossa iäisyys sanan. Mikä helpotus; emme ole ikuisia - ihan yleisenä toteamuksena vaan.

klasit 3+ kirjoitti:

Heikenneestä näkökyvystä voi olla hyötyäkin. Näin aloitusotsikossa iäisyys sanan. Mikä helpotus; emme ole ikuisia - ihan yleisenä toteamuksena vaan.

Kaikkien uhrien kannattaa muistaa, että myöskään kiusaajat eivät ole ikuisia. Hekin rapistuvat, lihovat ja sairastuvat. Lopulta tulee se kaunis päivä, jolloin joku esimiehistä toivottaa kiusaajapirulle hyviä eläkepäiviä, vaikka tämä toivoisikin saavansa vielä jatkaa nautitojaan työpaikalla.

aika parantaa kirjoitti:

Kaikkien uhrien kannattaa muistaa, että myöskään kiusaajat eivät ole ikuisia. Hekin rapistuvat, lihovat ja sairastuvat. Lopulta tulee se kaunis päivä, jolloin joku esimiehistä toivottaa kiusaajapirulle hyviä eläkepäiviä, vaikka tämä toivoisikin saavansa vielä jatkaa nautitojaan työpaikalla.

Lue lisää

Juuri tämä.

Ehkä suhteissa onkin vaikeinta kohdata juuri se asia, ettei toinen oikean aidosti välitä minusta itsestä.

Jää vain kysymys miksi.

Sen sijasta, että kokisi arvottomuutta tai ylentäisi itseään emotionaalisen hylkäyksen johdosta; voisi kuvitella tilannetta jossa itse ei ole voinut antaa ihastuneelle sitä mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut/kaivannut.

elisakettu kirjoitti:

Ehkä suhteissa onkin vaikeinta kohdata juuri se asia, ettei toinen oikean aidosti välitä minusta itsestä.

Jää vain kysymys miksi.

Sen sijasta, että kokisi arvottomuutta tai ylentäisi itseään emotionaalisen hylkäyksen johdosta; voisi kuvitella tilannetta jossa itse ei ole voinut antaa ihastuneelle sitä mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut/kaivannut.

Lue lisää

Aivan elisakettu! Itse olen päässyt asiassa siihen tilanteeseen, että suhde oli kuin mikä tahansa suhde jossa yksipuolista rakkautta. Kuin mikä tahansa toimimaton suhde. Hän "vain" petti minua ja lopulta jätti roikkumaan epätietoisuuteen. Mutta fakta on ettei suhde toiminut. Se ei olisi toiminut vaikka hän tuntisi normaaleja tunteita. Säälin häntä sen takia, ihan todella säälin. Toivoisimme voivani auttaa. Kaiken lisäksi tiedosta nyt omatkin vikani. Käyttäydyin huonosti. Se suhde ei ollut rakkautta. Tässä pisteessä olen ja erosta muutama kk. Ihan hyvä olo:)

fghkkklmmö kirjoitti:

Aivan elisakettu! Itse olen päässyt asiassa siihen tilanteeseen, että suhde oli kuin mikä tahansa suhde jossa yksipuolista rakkautta. Kuin mikä tahansa toimimaton suhde. Hän "vain" petti minua ja lopulta jätti roikkumaan epätietoisuuteen. Mutta fakta on ettei suhde toiminut. Se ei olisi toiminut vaikka hän tuntisi normaaleja tunteita. Säälin häntä sen takia, ihan todella säälin. Toivoisimme voivani auttaa. Kaiken lisäksi tiedosta nyt omatkin vikani. Käyttäydyin huonosti. Se suhde ei ollut rakkautta. Tässä pisteessä olen ja erosta muutama kk. Ihan hyvä olo:)

Lue lisää

"Kuin mikä tahansa toimimaton suhde."

Mun mielestä tämä olisi keskeisempiä asioita nopeuttaa omaa prosessissa etenemistä - eikä jäädä märehtimään toisen kyvyttömyyttä antaa sitä mitkä olivat ennakko-odotukset.

Suojelijat tahtovat usein auttaa - aikansa. Mutta paternaaliseen mieleemme kannattaa iskostaa sekin, ettei toinen ole pyytänyt apua.

Rakastuminen sotketaan usein siihen kaikkivalloittavaan huumaan (joka voi sisältää mitä omituisempia elementtejä käyttäytymisessä, johon varmaan aloittajakin viittaa). Niin minäkin kerran luulin - kyse oli pikemmin pakkomielteestä - mutta rakkautta ei ole se jos tietää jo sisimmässään ettei hyväksy toista kokonaisena ihmisenä - eikä tarvitsekaan, koskei jos todellakaan ole sopivat kumppanit keskenään.

Rakastamista (kestomuodossa) - en usko että siitä voidaan puhua koskaan kaltoinkohtelussuhteissa (kummankaan osapuolen puolelta). Se on jotain muuta.

" Ihan hyvä olo:) "

No pirskatti :)

Mitä arvelet; mikäli joskus olet parisuhteessa, mitä virheitä yrittäisit välttää itse tekemästä?

elisakettu kirjoitti:

"Kuin mikä tahansa toimimaton suhde."

Mun mielestä tämä olisi keskeisempiä asioita nopeuttaa omaa prosessissa etenemistä - eikä jäädä märehtimään toisen kyvyttömyyttä antaa sitä mitkä olivat ennakko-odotukset.

Suojelijat tahtovat usein auttaa - aikansa. Mutta paternaaliseen mieleemme kannattaa iskostaa sekin, ettei toinen ole pyytänyt apua.

Rakastuminen sotketaan usein siihen kaikkivalloittavaan huumaan (joka voi sisältää mitä omituisempia elementtejä käyttäytymisessä, johon varmaan aloittajakin viittaa). Niin minäkin kerran luulin - kyse oli pikemmin pakkomielteestä - mutta rakkautta ei ole se jos tietää jo sisimmässään ettei hyväksy toista kokonaisena ihmisenä - eikä tarvitsekaan, koskei jos todellakaan ole sopivat kumppanit keskenään.

Rakastamista (kestomuodossa) - en usko että siitä voidaan puhua koskaan kaltoinkohtelussuhteissa (kummankaan osapuolen puolelta). Se on jotain muuta.

" Ihan hyvä olo:) "

No pirskatti :)

Mitä arvelet; mikäli joskus olet parisuhteessa, mitä virheitä yrittäisit välttää itse tekemästä?

Lue lisää

Nimenomaan, juuri sitä huumaa ja siihen liittyvää huonoa käytöstä meinasin! Kun asiat menevät yli ja kasvavat suuremmiksi kuin ovat.
Mitäkö tekisin toisin? Lähtökohdat jo ovat hyvin erit. En ripustaudu kehenkään, en anna kävellä ylitseni. Se että kaksi ihmistä on samalla viivalla, ilman kummankaan tarvetta olla ylempänä, päteä. Olisi varmaan se ideaali:)
näillä ajatuksilla olen päässyt uhkaavasta katkeruudesta, syyllisyydestä ym. estävästä.
Elisakettu

fghjkkkkk kirjoitti:

Nimenomaan, juuri sitä huumaa ja siihen liittyvää huonoa käytöstä meinasin! Kun asiat menevät yli ja kasvavat suuremmiksi kuin ovat.
Mitäkö tekisin toisin? Lähtökohdat jo ovat hyvin erit. En ripustaudu kehenkään, en anna kävellä ylitseni. Se että kaksi ihmistä on samalla viivalla, ilman kummankaan tarvetta olla ylempänä, päteä. Olisi varmaan se ideaali:)
näillä ajatuksilla olen päässyt uhkaavasta katkeruudesta, syyllisyydestä ym. estävästä.
Elisakettu

Lue lisää

"..samalla viivalla, ilman kummankaan tarvetta olla ylempänä, päteä."

Hyvä lähtökohta. Tasapainoinen ja toista kunnioittava parisuhde ei kaipaa valtaa alistavassa eikä alisteisessa mielessä. Pystyäkseen rakastamaan, ihmisen on myös vähennettävä kuormaa negatunteista.

Aikaa sitten eräs palstakirjoittaja kirjoitti läheisyyden ja ystävän olomuodosta jotenkin näin: ei liian kaukana, eikä liian lähellä toisiaan. Silloin oli tapana paljon myös lähettää sydämiä toisilleen. Jotkin kirjoittajat ilmaisivat sanojen lisäksi monin muunkin tavoin itseään, tunteitaan ja ajatuksiaan. Tapa vain haluttiin kitkeä pois - kaikki ihmiset eivät suvaitse myönteisten tunteiden osoittelua toisilleen. Mietin sitä että usein rakkauden pelon taustalla väijyy surun pelko. Pelätään satuttamista, välinpitämättömyyttä ja hylätyksi tulemista.

Silti - kaiken kokemamme jälkeen - meidän tulisi pyrkiä takaisin siihen olomuotoon, joka uskaltaa välittää, nauttii elämästä, ottaa vastaan ja lahjoittaa eteenpäin - jotain sitä mistä unelmoimme, mutta joka ei ole valtaa eikä mammonaa, hurmaa eikä haaveilua. Se on elämää. Rakastaminen itsessään sisältää juuri noita edellisiä tekijöitä.

Kiitos mansikasta :) en olekaan saanut niitä aikoihin. Kunnioituksesta kumppania kohtaan en kuitenkaan itse enää niitä jaa juurikaan eteenpäin. Kirjoittamisellani tahdon kuitenkin edelleen viestiä sen, että olette kuitenkin niin tärkeitä ja ainutlaatuisia.

No tietysti se oli sydän :) Ilmaisin sen vain sallitulla synonyymilla. Sanoit kauniisti kirjoituksistani, kiitos. Minut se vain tekee hieman hämmentyneeksi, en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.

Lähteen täyttymisestä tuli mieleen pari ajatusta lisää. Ensiksi voisi olla hyväkin, että sen ammentaa joskus tyhjiin, kuiviin. Sen täyttämiseen taas voidaan käyttää uudenlaisia ainesosia; ikäänkuin valita, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Arvotukset muuttuvat elämän kokemusten myötä - kaiken ikäisillä. Ja niiden myötä omat itsekkäät pyrkimyksemme myös muuttuvat.

Toinen mitä painottaisin tärkeänä tekijänä aina: surkaa suru pois itkemällä. Vaikka se ensin sattuu, niin sillä on omia puhdistavia vaikutuksia. Eräs merkitys myös kuinka se oma lähde - myöhempi vastaanotto- ja antamiskyky - täyttyy.

Kiva rekki, onnittelen valinnastasi :)

elisakettu kirjoitti:

No tietysti se oli sydän :) Ilmaisin sen vain sallitulla synonyymilla. Sanoit kauniisti kirjoituksistani, kiitos. Minut se vain tekee hieman hämmentyneeksi, en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.

Lähteen täyttymisestä tuli mieleen pari ajatusta lisää. Ensiksi voisi olla hyväkin, että sen ammentaa joskus tyhjiin, kuiviin. Sen täyttämiseen taas voidaan käyttää uudenlaisia ainesosia; ikäänkuin valita, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Arvotukset muuttuvat elämän kokemusten myötä - kaiken ikäisillä. Ja niiden myötä omat itsekkäät pyrkimyksemme myös muuttuvat.

Toinen mitä painottaisin tärkeänä tekijänä aina: surkaa suru pois itkemällä. Vaikka se ensin sattuu, niin sillä on omia puhdistavia vaikutuksia. Eräs merkitys myös kuinka se oma lähde - myöhempi vastaanotto- ja antamiskyky - täyttyy.

Kiva rekki, onnittelen valinnastasi :)

Lue lisää

"Lähteen täyttymisestä tuli mieleen pari ajatusta lisää. Ensiksi voisi olla hyväkin, että sen ammentaa joskus tyhjiin, kuiviin. Sen täyttämiseen taas voidaan käyttää uudenlaisia ainesosia; ikäänkuin valita, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Arvotukset muuttuvat elämän kokemusten myötä - kaiken ikäisillä. Ja niiden myötä omat itsekkäät pyrkimyksemme myös muuttuvat."

Kyllä ehdottomasti! Olen miettinyt ihan samaa. Terveet ihmiset oppivat virheistään.. Välillä "pitääkin" olla vähän vaikeaa, sen jälkeen voi juurikin kasata itsensä uudelleen ja laittaa taas asiat tärkeysjärjestykseen. Hieman vaikea myöntää, mutta narsistin kohdattuani koen olevani parempi ihminen.


OT, Onko kukaan onnistunut saamaan narsistilta anteeksi-pyyntöä?

kaunishantainenorava kirjoitti:

"Lähteen täyttymisestä tuli mieleen pari ajatusta lisää. Ensiksi voisi olla hyväkin, että sen ammentaa joskus tyhjiin, kuiviin. Sen täyttämiseen taas voidaan käyttää uudenlaisia ainesosia; ikäänkuin valita, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Arvotukset muuttuvat elämän kokemusten myötä - kaiken ikäisillä. Ja niiden myötä omat itsekkäät pyrkimyksemme myös muuttuvat."

Kyllä ehdottomasti! Olen miettinyt ihan samaa. Terveet ihmiset oppivat virheistään.. Välillä "pitääkin" olla vähän vaikeaa, sen jälkeen voi juurikin kasata itsensä uudelleen ja laittaa taas asiat tärkeysjärjestykseen. Hieman vaikea myöntää, mutta narsistin kohdattuani koen olevani parempi ihminen.


OT, Onko kukaan onnistunut saamaan narsistilta anteeksi-pyyntöä?

Lue lisää

Ei myönnä mitään. Kääntää asiat ylösalaisin. Tekstarianteeksipyynnöt ovat vain manipulointia, kasvokkain kieltää kaiken ja syyttää uhriaan.

Nimenomaan tuosta 24/7 huomiosta vapautuminen on helpottava tunne. Hänhän oli energiasyöppö, kuin musta aukko. Vei aikansa että autonominen hermosto rauhoittui jatkuvasta stressitilasta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa yötä päivää. Traumaattisen stressin oireet. Valoisat ja rauhalliset päivät, omille ajatuksille rauha on nyt kasvamassa suhteen päätyttyä. Vapauden ja autonomian tunne virtaa vähitellen repivän yksinäisyyden tilalle. Mutta alakuloisia, epätoivoisia päiviä, surua ja vihaakin on vielä ajoittain. Silloin tulee käyneeksi taaksejäänyttä suhdetta läpi yhä uudelleen, hahmottaa kuvaa mitä siinä oikein tapahtui. Vaikeaa on ollut hyväksyä, ettei toivoa paluuseen ole ole: narsisti ei muutu. Vaikeaa on ollut hyväksyä, että on menettänyt rakkaansa sairaudelle, hän on ikään kuin kuollut vaikka elää. Oli pakko jättää hänet. Tuskallista on myös ollut no contactin ylläpitäminen vaikka kaipaa toista vielä päivittäin. Pitää olla kärsivällinen. Hyviä päiviä tulee vaikka alakuloisina päivinä tuntuu että toivo on mennyt. Narsisti jättää vahvan jäljen, jos häntä on rakastanut. En tiedä voinko koskaan unohtaa. En tiedä rakastunko enää koskaan. Nyt on vain tärkeintä tehdä surutyö ja pitää itsestä hyvää huolta, iloita pienistä asioista ja ystävien seurasta.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan tuosta 24/7 huomiosta vapautuminen on helpottava tunne. Hänhän oli energiasyöppö, kuin musta aukko. Vei aikansa että autonominen hermosto rauhoittui jatkuvasta stressitilasta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa yötä päivää. Traumaattisen stressin oireet. Valoisat ja rauhalliset päivät, omille ajatuksille rauha on nyt kasvamassa suhteen päätyttyä. Vapauden ja autonomian tunne virtaa vähitellen repivän yksinäisyyden tilalle. Mutta alakuloisia, epätoivoisia päiviä, surua ja vihaakin on vielä ajoittain. Silloin tulee käyneeksi taaksejäänyttä suhdetta läpi yhä uudelleen, hahmottaa kuvaa mitä siinä oikein tapahtui. Vaikeaa on ollut hyväksyä, ettei toivoa paluuseen ole ole: narsisti ei muutu. Vaikeaa on ollut hyväksyä, että on menettänyt rakkaansa sairaudelle, hän on ikään kuin kuollut vaikka elää. Oli pakko jättää hänet. Tuskallista on myös ollut no contactin ylläpitäminen vaikka kaipaa toista vielä päivittäin. Pitää olla kärsivällinen. Hyviä päiviä tulee vaikka alakuloisina päivinä tuntuu että toivo on mennyt. Narsisti jättää vahvan jäljen, jos häntä on rakastanut. En tiedä voinko koskaan unohtaa. En tiedä rakastunko enää koskaan. Nyt on vain tärkeintä tehdä surutyö ja pitää itsestä hyvää huolta, iloita pienistä asioista ja ystävien seurasta.

Lue lisää

Olipa hyvä kirjoitus, voin hyvin samaistua noihin tunteisiin. Tunnen myös vieläkin sääliä ja sympatiaa elämäni narsuja kohtaan. Mutta täytyy vain olla terveesti itsekäs ja elää omaa elämäänsä. Oma hyvinvointi on kuitenkin niin tärkeä. Olen niin empaattinen, että jos toisen jalkaan sattuu, minunkin jalkaan alkaa sattua joten täytyy olla hyvin varovainen siitä ketä päästä elämäänsä. Empaattisen ihmisen varsinkin kannattaa varjella omaa energiaansa.