Juri Kilin
N-L:n ilmavoimien hyökkäys oli ennen kaikke diplomaattinen virhelaskelma, joka omaan hyökkäyssotaansa valmistautuneelle Suomelle tuli kuin taivaanlahjana. Suomelle tarjoutui Saksan liittolaisena ainutkertainen mahdollisuus N-L:n kustannuksella ryhtyä luomaan vuosikymmeniä haaveiltua Suur-Suomea, ja Moskova auttoi sitä tässä antamalla sille syyn käynnistää sotatoimet.
Jatkosodan syttyminen oli arka asia suomalaisille jo ennen kuin sota syttyi. Saksan tuli hyökätä ensin ilman Suomea, joka liittyisi mukaan vasta sitten, kun venäläiset provosoituisivat ja tekisivät aloitteen. Tilannetta kuvaa hyvi Saksan Suomessa olleen yhdysupseerin, kenraali Waldemar Erfurtin sähke Saksan yleisesikunnalle, Sen mukaan Mannerheim oli toivonut, että suomalaisten pääoperaatio voisi alkaa opetaatio Polarfuchsin käynnistymisen jälkeen.
Erfurt viestitti "Suomalaiset haluavat antaa kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan".
Näin asia myös Suomessa esitettiin.
Hans Peter Krosby
Suomi ei ajautunut sotaan vaan valitsi parhaan vaihtoehdon niissä olosuhteissa. Jos N-L ei olisi pommittanut 25.6 Suomea, Suomen olisi ollut pakko turvautua provokaatioon. (erään laisiin mainilan laukauksiin). Saksalaiset olivat päättäneet suomalaisten hyökkäyssuunnan ja lähes kaiken kuten Syvärin suunnan hyökkäys ajan kohdan.
N-L:n ilmavoimien hyökkäys oli ennen kaikke diplomaattinen virhelaskelma, joka omaan hyökkäyssotaansa valmistautuneelle Suomelle tuli kuin taivaanlahjana. Suomelle tarjoutui Saksan liittolaisena ainutkertainen mahdollisuus N-L:n kustannuksella ryhtyä luomaan vuosikymmeniä haaveiltua Suur-Suomea, ja Moskova auttoi sitä tässä antamalla sille syyn käynnistää sotatoimet.
Jatkosodan syttyminen oli arka asia suomalaisille jo ennen kuin sota syttyi. Saksan tuli hyökätä ensin ilman Suomea, joka liittyisi mukaan vasta sitten, kun venäläiset provosoituisivat ja tekisivät aloitteen. Tilannetta kuvaa hyvi Saksan Suomessa olleen yhdysupseerin, kenraali Waldemar Erfurtin sähke Saksan yleisesikunnalle, Sen mukaan Mannerheim oli toivonut, että suomalaisten pääoperaatio voisi alkaa opetaatio Polarfuchsin käynnistymisen jälkeen.
Erfurt viestitti "Suomalaiset haluavat antaa kansalle ja kansanedustajille vaikutelman, että tapahtumien kulku on vienyt heidät mukanaan".
Näin asia myös Suomessa esitettiin.
Hans Peter Krosby
Suomi ei ajautunut sotaan vaan valitsi parhaan vaihtoehdon niissä olosuhteissa. Jos N-L ei olisi pommittanut 25.6 Suomea, Suomen olisi ollut pakko turvautua provokaatioon. (erään laisiin mainilan laukauksiin). Saksalaiset olivat päättäneet suomalaisten hyökkäyssuunnan ja lähes kaiken kuten Syvärin suunnan hyökkäys ajan kohdan.
Vastaukset 50
Vanhimmat
"Saksalaiset olivat päättäneet suomalaisten hyökkäyssuunnan ja lähes kaiken kuten Syvärin suunnan hyökkäys ajan kohdan."
Suomi valmistautui koko ajan puolustukseen. Sotaan oli valmistauduttu jo toukokuun alusta.
Hyökkäykseen ryhtymisestä Mm. päätti 26.6.
Saksa teki Suomelle esityksiä, joiden toteutuksen Mannerheim ratkaisi.
Saksan hyökkäyksen edetessä Mm. taipui Erfurthin esityksiin ja muokkasi omat suunnitelmansa suurin piirtein niiden mukaisiksi.
"Suomi valmistautui koko ajan puolustukseen."
No höpönlöpön sentään. Saksalaiset joukot olivat marssimassa itärajalle lapissa hyvissä ajoin ennen barbarossan käynnistymistä, minkälaista puolustautumista se oikein on?
" Sotaan oli valmistauduttu jo toukokuun alusta.
Hyökkäykseen ryhtymisestä Mm. päätti 26.6."
Sotaan oli varauduttu hyvissä ajoin. Suomalaiset lähtivät suunnitelmien hyökkäykseen vasta kun neukut olivat provosoineet. Tätä provokaatiota oli toivottu ja odotettu ja ilman sitä olisi pitänyt keksiä jotakin.
"Suomi ei ajautunut sotaan vaan valitsi parhaan vaihtoehdon niissä olosuhteissa. Jos N-L ei olisi pommittanut 25.6 Suomea, "
Neuvostoliitto pommitti lentokenttiä ja satamia aamusta 22.6.1941. Samalla se kohdisti tykkitulta alueellemme. Vasta 25.6.1941 Suomi katsoi olevansa sodassa-
""Neuvostoliitto pommitti lentokenttiä ja satamia aamusta 22.6.1941. Samalla se kohdisti tykkitulta alueellemme""
Ja jo illalla 21.6 suomalaiset sukellusveneet lähtivät miinoittamaan vihollisen aluevesille Neuvostoviron rannikkoa.
"Neuvostoliitto pommitti lentokenttiä ja satamia aamusta 22.6.1941."
Lähde puuttuu??
Ei, vaan vallatun Viron rannikkoa. NL ei ollut siitä edes tietoinen 25 vuoteen.
Carl-Fredrik Geust,
Suomen Sotahistoriallinen Seuran hallituksen jäsen on kerännyt tietoa erityisesti ilmaoperaatioista
Suomen koneet maalattiin maasto-ja itärintamatunnuksin 17.6 joten NL ei voinut erottaa ovatko liikkeellä suomalaiset vai saksalaiset
Malmi, Utti, Luonetjärvi, Kemi, Rovaniemi, Kemijärvi luovutettiin saksalaisille 16.6.41 alkaen
Miinoja Kronstadtiin 21.6.1941:
Kaksi Ju 88 osastoa (25 kpl KGr 806:sta sekä >2 kpl KGr 506:sta) Prowehrenista klo 23.00…00.10.
–toinen osasto Etelä-Suomen ja Kannaksen kautta
–toinen Suomenlahden ja Inkerinmaan kautta Kronstadtiin (matkustajana kapt P.Ervi).
•27 miinaa Leningradin merikanavaan klo 03.05. It tulitti, ei osumia.
–NL-väitteen mukaan 2 pudotusta
•7 IAP (Suurmerijoki) ”karkotti ilmatilan loukkaajat”.
•Uttiin klo 03.15…03.50; tankkauksen jälkeen takaisin Prowehreniin klo 04.30 alkaen.
Sillä ei ole merkitystä oliko koneilla lupaa, Suomi ei estänyt ja tankkasi koneet Utissa.Mukana oli suomalainen todistajakin, yhteysupseeri,jolta Geust on kerännyt tiedot
Suomen johdon taktiikka oli odottaa jotain NL toimenpidettä, joka voitaisiin todentaa hyökkäykseksi. Näin voitaisiin tulkita NL hyökkääjäksi . Kuten Heinrich totetsi saksalaisille, suomalaisista 46 % on sosialisteja ja Suomen hyökkäys johtaisi siihen, että osa joukoista voisi kieltäytyä tai jopa kapinoida.
Sisäpoliittisesti oli siis tärkeää osoittaa NL muodollisesti sodan aloittajaksi
Operaatio Kilpapurjehdus (Ahvenanmaan miehitys) aamuyöstä 22.6.41:
Ahvenanmaa oli jo silloin demilitarisoitu
57 BAP havaitsi 15 aluksen saattueen Kihdinselällä
–pl. Väinämöinen, Ilmarinen, tykkiveneet Uusimaa, Turunmaa ja Hämeenmaa, miinalaiva Louhi sekä kuljetusaluksia
Klo 06.03 kaksi SB-lentuetta (4 + 3 konetta) pommitti, ei vaurioita. Pommit mereen ja Alskärin linnakesaarelle. Laivat avasivat tulen, ei osumia.
Eli tuo Putkisen paljon mainostama "sodan aloitus" oli kansainvälisessä merkityksessä vain pieni välikohtaus, jolla pyrittiin estämään Suomen sopimusten vastainen Ahvenamaan miehitys
Suomi joutui propangandasyistä muokkaamaan pienestä välikohtauksessat "sodan aloituksen", sillä Suomella oli jo joukkoja menossa rajan yli itään eli Marttinan joukkoja Stalinin kanavalle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon ja käytti aiemmin sovitun mukaisesti Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen. Samaan aikaan Suomen laivasto osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen Saksan kanssa. Neuvostoliitto vastasi pommittamalla sotilaskohteita Suomessa lentokoneilla ja tykeillä. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vältyttiinkin merkittäviltä sotatoimilta muutaman päivän ajan. 24. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.
Aktiivinen sotatoimi on esim. pommitus tai tykistötuli. Ri lentokoneen maalaus tai demilitarisoidun alueen miehitys!
Suomi piti tarkoin huollen siitä, että varsinaiset sotatoimet aloitti NL.
Tuo Putkisen paljon mainostama "sodan aloitus" oli kansainvälisessä merkityksessä vain pieni välikohtaus, jolla pyrittiin estämään Suomen sopimusten vastainen Ahvenamaan miehitys
Suomi joutui propangandasyistä muokkaamaan pienestä välikohtauksessat "sodan aloituksen", sillä Suomella oli jo joukkoja menossa rajan yli itään eli Marttinan joukkoja Stalinin kanavalle.
"Suomi joutui propangandasyistä muokkaamaan pienestä välikohtauksessat "sodan aloituksen", sillä Suomella oli jo joukkoja menossa rajan yli itään eli Marttinan joukkoja Stalinin kanavalle."
Todellisuudessa Suomen armeiija oli 22.6.1941 rajoillamme puolustusryhmityksessä.
Kun maamme katsoi olevansa sodassa 25.6.1941 niin siitä kului kaksi viikkoa, että joukot saatiin hyökkäysryhmitykseen, jolloin VASTA eteneminen rajan yli alkoi.
Suomalaisten olisi hyvä nyt, yli 70-vuotta talvisodan syttymisen jälkeen, myöntää että Suomi itse oli syypää talvi- ja myöhemmin jatkosotaan. Asiaan pitää suhtautua neutraalisti, eikä siihen saisi vaikuttaa katsooko asiaa oikeisto- tai vasemmistopuolelta. Historiallinen fakta ei voi olla poliittisesti värittynyt.
Mistään ei ole löytynyt pitäviä todisteita, jonka mukaan NL olisi hakenut aktiivisesti sotilaallista yhteenottoa Suomen kanssa .Päinvastoin Suomi omalla toiminnallaan ajoi itsensä selkkaukseen.
Ainoastaan, jos Suomesta olisi löytynyt vahva kannatus vallankumoukselle. NL olisi tarjonnut puna-armeijan apua.Suomen silloisten päättäjien toiminta ajoi NL toimimaan sotilaallisesti Suomea kohtaan, ei ollut enää vaihtoehtoja. Kuten talvisodasta huomattiin, vallankumoukselle ei ollut Suomessa laajaa kannatusta. Ajatukset Suomen liittämisestä NL haudattiin (Neuvostoliiton johdossa) viimeistään tammikuussa 1940. Tämän jälkeen NL pyrki saamaan Suomeen hallituksen joka ottaa huomioon sen suurvaltaintressit.
Mikäli NL olisi halunnut liittää Suomen ehdottomasti Neuvostoliittoon, se ei olisi
lähettänyt huhtikuussa 1938 Boris Jartsevia neuvottelemaan Suomeen, vaan hänen sijaan olisi lähetetty taistelujoukkoja ja asia olisi hoidettu nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Mitään puolitoistavuotta kestäviä (huhtikuu1938-marraskuu1939) neuvotteluja ei olisi käyty, vaan asia olisi ratkaistu heti aseellisesti.
Ja höpö höpö. Tuollaiset stallariversiot eivät auta asiiaasi yhtään!
Talvisota nyt oli aivan selkeä hyökkäyssota, joka alkoi Neuvostoliiton vaatimuksista ja kun neuvottelut jatkuivat niin Stalin uskoi suomalaisten kommunistien kuiskutuksia olemattomasta vastuksesta. Niinpä hän sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen (jota ei sopimuksen pykälien mukaan edes voinut irtisanoa tuona ajankohtana). Seuraavaksi järjestettiin Mainilan laukaukset ja sitten seurasi yli200 miljoonaisen kansan hyökkäys 3,5 miljoonaisen kimppuunb! Kuusisen hallituksella tehtiin vielä Suomen kansalle selväksi se, että nyt oli kyse maan valloittamisesta eikä enää alueista!
Jatkoso´dan alussa Neuvostoliitto aloitti itse varsinaiset sotatoimet. Siitä se sota urkeni.
Sinun on turha tarjota mitään Jartsevia tähän. Sodan aloittaa se, joka ensimmäisenlaukauksen ampuu ja sen teki aina ensinnä Stalinin puoli!
"Aktiivinen sotatoimi on esim. pommitus tai tykistötuli."
Vihollisen armeijoiden auttamista omalla maaperäll on pidetty perinteisesti sodan syinä. Lappi oli saksalaisia täynnä.
"Vihollisen armeijoiden auttamista omalla maaperäll on pidetty perinteisesti sodan syinä. Lappi oli saksalaisia täynnä. "
Myönnetään, mutta meillä on samankaltaisesta menettelystä ennakkotapaus. Aikoinaan vuonna 1939 Neuvostoliitto vaati ja sai Baltian mailta sotilastukikohtia, jonka jälkeen mm. Virossa oli parikin NL:n lentotukikohtaa. Talvisodan aikana NL käytti näitä Viron maaperällä olevia tukikohtia pommittaakseen Suomea, joka toimenpiteenä lienee samanlainen oikaisu kun ne saksalaiset pohjoisessa.
"Suomalaisten olisi hyvä nyt, yli 70-vuotta talvisodan syttymisen jälkeen, myöntää että Suomi itse oli syypää talvi- ja myöhemmin jatkosotaan. Asiaan pitää suhtautua neutraalisti, eikä siihen saisi vaikuttaa katsooko asiaa oikeisto- tai vasemmistopuolelta. Historiallinen fakta ei voi olla poliittisesti värittynyt.
Mistään ei ole löytynyt pitäviä todisteita, jonka mukaan NL olisi hakenut aktiivisesti sotilaallista yhteenottoa Suomen kanssa .Päinvastoin Suomi omalla toiminnallaan ajoi itsensä selkkaukseen.
Ainoastaan, jos Suomesta olisi löytynyt vahva kannatus vallankumoukselle. NL olisi tarjonnut puna-armeijan apua.Suomen silloisten päättäjien toiminta ajoi NL toimimaan sotilaallisesti Suomea kohtaan, ei ollut enää vaihtoehtoja. Kuten talvisodasta huomattiin, vallankumoukselle ei ollut Suomessa laajaa kannatusta. Ajatukset Suomen liittämisestä NL haudattiin (Neuvostoliiton johdossa) viimeistään tammikuussa 1940. Tämän jälkeen NL pyrki saamaan Suomeen hallituksen joka ottaa huomioon sen suurvaltaintressit.
Mikäli NL olisi halunnut liittää Suomen ehdottomasti Neuvostoliittoon, se ei olisi
lähettänyt huhtikuussa 1938 Boris Jartsevia neuvottelemaan Suomeen, vaan hänen sijaan olisi lähetetty taistelujoukkoja ja asia olisi hoidettu nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Mitään puolitoistavuotta kestäviä (huhtikuu1938-marraskuu1939) neuvotteluja ei olisi käyty, vaan asia olisi ratkaistu heti aseellisesti."
Nimimerkki "Älä jaksa" Olisi voinut ilmoittaa, että kyseinen teksti on kopioitu suoraan taannoisesta kirjoituksestani. Toisten tekstien omiminen/kopioiminen ilmoittamatta kirjoituksen alkuperää ei ole oikein tyylikästä. Ei edes tällä saitilla.
Terveisin!
Alioppilax
"Mistään ei ole löytynyt pitäviä todisteita, jonka mukaan NL olisi hakenut aktiivisesti sotilaallista yhteenottoa Suomen kanssa .Päinvastoin Suomi omalla toiminnallaan ajoi itsensä selkkaukseen."
Löytyy helposti pitävät todisteet? Voit itse lukea kirjoista, että marraskuussa 1939 Neuvostoliitto sanoi irti ensin hyökkäämättömyyssopimuksen ja sitten marraskuun lopulla sen joukot vyöryivät rajanb yli! Tapahtuiko se muka vahingossa? Ei, vaan neukut tekivät sen ilolla ja halulla helppoon menestykseen uskoen!
On tyypillinen stallariajatelma SYYTTÄÄ PIKKUVALTIOITA SIITÄ, ETTÄ NEUKKUPARAN OLI IHAN PAKKO HYÖKÄTÄ NIIHIN!
EI OLLUT!
Tosiasia on se, että se on aina hyökkääjä, joka ylittää rajan ensinnä! Ei siinä auta selitykseksi Jartsevit tai myöntyväisyyden puute!
Ja sinä onneton väität ettei ole muka todisteita?
Jos Saksa ei olisi ollut Suomen apuna,niin Ruotsilla ja Venäjällä olisi yhteinen raja.
Seuraavassa on katkelmia eversti Kinzelin tekemästä pöytäkirjasta Helsigin neuvotteluista. Jo pöytäkirjan aihe paljastaa missä mennään.
Krosby, "Suomen valinta 1941" sivu 334
Pöytäkirja Suomessa käydyistä neuvotteluista 3-6 kesäkuuta 1941
Aihe: Suomalaisten osallistuminen Barbarossaan
Osanottajat:
Kenraali Heinrichs, Suomen yleisesikunnan päällikkö
Kenraalimajuri Airo, Suomen päämajoitusmestari
Eversti Tapola, operatiivisen osaston päällikkö
Eversti Buschenhagen, Saksan sotavoimien yleisesikunnan edustaja
Eversti Kinzel, Saksan maavoimien yleisesikunnan edustaja
Useita Norjan armeijan esikunnan ja ilmavoimien johtoesikunnan upseereita
Sisältö:
Kenraali Heinrichs esitti aluksi laatimansa muistion... Aluksi muistio korostaa, että Suomi on täysin tietoinen historiallisen hetken suuruudesta. Kenraali Heinrichs lisäsi siihen suullisesti, että Suomen tuhatvuotisessa historiassa ensimmäisen ja kai myös viimeisen kerran oli tullut suuri hetki, jolloin Suomen kansa saattoi kaikiksi ajoiksi vapautua perivihollisensa painostuksesta.
Keskustelujen tulokset yksityiskohdittain:
1) Suunniteltu suomalaisten joukkojen ryhmitys. Ks. kartta (liite 1)
a) Suomen yleiseiskunnan ja Norjan armeijan väliraja: Oulu-Oulujärvi-Lentiira-Sorokka (tämä väliraja vastaa Suomen IV ja V armeijakunnan välirajaa)
b) Norjan armeijan esikunnalle alistetaan:
V suomalainen armeijakunta 11. ja 12. divisioonan kanssa. Osasto Petsamo (3 komppaniaa ja 1 patteristo)
c) näiden joukkojen huolto (ampumatarvikkeita lukuun ottamatta) tapahtuu Norjan armeijan esikunnan kautta
d) käytössä ovat aluksi seuraavat suomalaiset voimat
[lista suomalaisten voimista]
2) Suomalaisten voimien keskitysmarssi tapahtuu siten, että Saksan armeijan johdon toivomuksen mukaisesti voidaan hyökätä joko Laatokan länsi- tai itäpuoleisesti. Suomalaisten taholta toivotaan hyökkäyksen suuntaamista Laatokan itäpuolitse.
Suomalaiset toivovat vahvistavansa hyökkäysvoimiaan tilanteen kehityksen mukaan seuraavin lisävoimin:
[lista lisävoimista]
3) Liikekannallepano.
a) Seuraava ajat vahvistettiin X-päivästä riippumatta:
10.6 rajavartiosta ja 3. pataljoonat
15.6. V armeijakunta ja Osasto Petsamo
20.6 mennessä valmiina: 13. divisioona Hankoa ja jalkaväkirykmentti Ahvenanmaata varten
b) Suomen armeijan päävoimien liikekannallepanopäivää ei vahvistettu. Kenraali Heinrichs pyysi ajankohdan sijoittamista niin myöhään kuin mahdollista ensiksikin aikeiden salaamiseksi mahdollisimman pitkään ja toiseksi siksi, jottei miehiä vedettäisi päivääkään liian aikaisin pois tärkeistä kylvöistä.
Eversi Buschenhagen ottaa tehtäväkseen tämän kysymyksen selvittämisen OKW:ssa.
4. Kenraali Heinrichs otti lisäksi puheeksi seuraavat asiat:
a) ulkopoliittisia
Suomi on esittänyt Berliinin lähettiläänsä kautta seuraavat toivomukset sen tapauksen varalta, ettei aiottua operaatiota panna toimeen:
Suomen valtion itsenäisyyden takaaminen
Vanhojen ja jopa parannettujen rajojen palauttaminen
Viljatoimitukset
b) sisäpoliittisia
Suomen sisäinen tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin Saksassa ehkä otaksutaan. Väestöstä on 46% sosialisteja. Koossa pitävä voima on yksikseen sotamarsalkka Mannerheimin persoona. Ajatus hyökkäyssodan aloittamisesta on uusi. Suomalaiset pitäisivät suotavampana, että Saksa ensin aloittaisi operaatiot ja toivovat, että venäläiset provosoisivat heidät hyökkäykseen.
Kenraali Heinrichs totesi…
c) Tärkeitä teollisuuslaitoksia ja arvokkaita raaka-ainevarastoja on … Suomen puolustuslinjan edessä. Nämä laitokset tulisi ajoissa tyhjentää… Kenraali Heinrichs pyysi ilmoittamaan, milloin tyhjentäminen on viimeistään aloitettava; siihen tarvitaan neljä päivää
5) [yhteisupseerin nimittämisestä]
6) Eversti Tapola jätti tiedot suomalaisen jalkaväen divisioonan ja armeija ja huoltojoukkojen ja muiden armeijakuntajoukkojen järjestelystä.
Tässä yhteydessä selitti kenraali Heinrichs suomalaisten taisteluarvoon viitaten, että parhaalla tahdollakaan ja itsestään selvästä urheudesta huolimatta ei suomalaisten hyökkäykseltä saisi odottaa liikoja. Suomen armeija on tottumaton suuriin yhtenäisiin hyökkäysoperaatioihin ja siltä puuttuvat raskaat ja tehokkaat hyökkäysaseet, erityisesti panssarit. Hyökkäyksen tavoitteena on Syväri, mutta epäilystäkään ei ole, että tämä tavoite voidaan saavuttaa vain erittäin suotuosissa olosuhteissa.
Kenraali Heinrichs viittasi tässä yhteydesä Suomen ilmavoimien heikkouteen ja pyysi siksi Saksan ilmavoimia tuhoamaan ne venäläisten lentokentät, joita voitaisiin käyttää toiminnassa Suomea vastaan. Lisäksi on Stalinin kanavan ohella Nevan sulkeminen tärkeää, koska sen läpi kulkevat vihollisen laivastoyksiköt Laatokalle ja ne voivat tuntuvasti häiritä suomalaisten voimien etenemistä Laatokan itärannalla olevalla tärkeällä tiellä, ellei peräti estää sen. (Näin oli käynyt esim. 1918).
Kinzel
Ainakaan ollut mikään erillissota Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941-1944.
Sillä selkeä tosiasiahan on, että ns jatkosota sellaisena kun se tapahtui ei olisi milloinkaan syttynyt ilman Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomi ei olisi ilman Saksan aineellista ja strategista tukea kyennyt käymään minkäänlaista menestyksellistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan
omaa sotaansa Saksan aseveljenä ja tuella. Sotatoimia pyrittiin sovittamaan yhteen.
Saksalaisten toiveiden kasvaessa Mm. ryhtyi niitä jarruttelemaan.
Talvesta -43 Suomi ryhtyi selvittämään mahdollisuuksia irtautua sodasta. Saksa ei sitä hyväksynyt ja NL asetti kovat ehdot.
Ainakin Markku Jokisipilä tiedemiesmäiden viileästi kertoo, että jatkosodan tulkitseminen ainoastaan erillisodaksi ei vastaa historiallista näkemystä. Totuus asiasta on vivahteikkaampi. Erillissotateemaa on pidetty yllä vain lähinnä poliittisen tarkoituksenmukaisuuden takia.
Jokisipilä kertoo, - aivan oikein - että jatkosodan syttymisen jälkeen Suomessa vallitsi jopa kansallisromanttinen illuusio Suur-Suomesta heimoaatteen pohjalta. Siinä vaiheessa, kun Saksa menestyi, ei puhuttu mistään erillissodasta. Erillisotateema tuli käyttöön vasta sen jälkeen, kun Saksan häviö alkoi näyttää todennäköiseltä. Suomen tulinta sodan luonteestakin oli siis kiinni ennen muuta Saksan menestyksestä.
Jokisipilä tuo myös toisaalta hyvin esille sen, ettei Suomi totaalisesti kuitenkaan missään vaiheessa sitoutunut Saksan tavoitteisiin. Suomen tavoitteena ei ollut NL:n kukistaminen lopullisesti, Suomi ei osallistunut rotuopilliseen politiikan tekoon eikä Suomi halunnut sotaa länsivaltoja vastaan. Tämä kaikki puhuu sen puolesta, että Suomi tahtoi Saksan avulla ajaa omia tavoitteitaan. Täällä kuitenkin ymmärrettiin tietysti myös se, ettei Suomi voinut ajaa vain omia tavoitteitaan. Suomella oli Saksan kanssa sopimus ja Saksalla odotuksia, jotka se sitoi Suomen auttamisen ehdoiksi.
Tilanne ei siten ollut yksiselitteisesti erillissota, mutta ei myöskään yksiselitteisesti liittosuhde. Totuus löytyy näiden kahden ääripään väliltä ja siinä on tärkeä myös painottaa sitä, että Suomenkin poliittinen näkemys muuttui sitä myöten, kun Saksan sotapolitiikka menestyi ja kärsi tappion.
Muista näkökulmista on hyvä pitää mielessä myös sellaisten maiden kuin Englannin näkemys Suomen tilanteesta. Englanti julisti meille sodan, koska sen näkökulmasta toimimme Saksan hyväksi liittoutuneita vastaan. Englannissa asiaa katsottiin laajemmasta perspektiivistä, jossa Suomen omaehtoisille tavoitteille ei asetettu suurta painoa, vaikka niitä varmaan jossain määrin ymmärrettiin. Tästä aiheesta joku englantilainen kirjoitti vähän aikaa sitten Hesarin yleisönosastolle. Monet muutkin Saksan liittolaiset ovat poliittisista syistä ja mainetta puhdistaakseen halunneet nähdä oman roolinsa erillissotaa käyvänä valtiona. Jos sotiminen on kuitenkin ollut Saksan kanssa sovittua toimintaa suuremmassa tai pienemmässä laajuudessa, kyse on kuitenkin aina myös tiukemmasta tai väljemmästä liittosuhteesta.
Suomen osalta voidaan sanoa, että suhteemme Saksaan oli ajoittain sotilaallisesti varsin merkittävä jopa kotimaan taisteluissa. Talin-Ihantalan torjuntavoitossa saksalainen lentolaivue oli aivan keskeisessä roolissa. Myöskään ilman Saksan ase- ja elintarvikeapua sotimisestamme ei olisi tullut mitään. Niin kauan kun Saksa kykeni pitämään sodan painopisteen eteläisellä Venäjällä, Suomi menestyi sodassa.
Molotov aneli lupaa Berliinissä Suomen miehitykseen. Mikäli Saksa olisi onnistunut miehittämään Englannin, niin vastaava kohtalo olisi odottanut Suomea. Baltian maathan miehitettiin Ranskan kukistuttua.
Mitä pörisee. Kreml halusi sotaa yhtä paljon mitä Berliinikin. Tästä on todistuksena Baltian maiden miehitys ja joukkojen keskitykset Suomen rajalle.
Suomalaisten olisi hyvä nyt, yli 70-vuotta talvisodan syttymisen jälkeen, myöntää että Suomi itse oli syypää talvi- ja myöhemmin jatkosotaan. Asiaan pitää suhtautua neutraalisti, eikä siihen saisi vaikuttaa katsooko asiaa oikeisto- tai vasemmistopuolelta. Historiallinen fakta ei voi olla poliittisesti värittynyt.
Mistään ei ole löytynyt pitäviä todisteita, jonka mukaan NL olisi hakenut aktiivisesti sotilaallista yhteenottoa Suomen kanssa .Päinvastoin Suomi omalla toiminnallaan ajoi itsensä selkkaukseen.
Ainoastaan, jos Suomesta olisi löytynyt vahva kannatus vallankumoukselle. NL olisi tarjonnut puna-armeijan apua.Suomen silloisten päättäjien toiminta ajoi NL toimimaan sotilaallisesti Suomea kohtaan, ei ollut enää vaihtoehtoja. Kuten talvisodasta huomattiin, vallankumoukselle ei ollut Suomessa laajaa kannatusta. Ajatukset Suomen liittämisestä NL haudattiin (Neuvostoliiton johdossa) viimeistään tammikuussa 1940. Tämän jälkeen NL pyrki saamaan Suomeen hallituksen joka ottaa huomioon sen suurvaltaintressit.
Mikäli NL olisi halunnut liittää Suomen ehdottomasti Neuvostoliittoon, se ei olisi
lähettänyt huhtikuussa 1938 Boris Jartsevia neuvottelemaan Suomeen, vaan hänen sijaan olisi lähetetty taistelujoukkoja ja asia olisi hoidettu nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Mitään puolitoistavuotta kestäviä (huhtikuu1938-marraskuu1939) neuvotteluja ei olisi käyty, vaan asia olisi ratkaistu heti aseellisesti.
"Ainakaan ollut mikään erillissota Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941-1944.
Sillä selkeä tosiasiahan on, että ns jatkosota sellaisena kun se tapahtui ei olisi milloinkaan syttynyt ilman Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomi ei olisi ilman Saksan aineellista ja strategista tukea kyennyt käymään minkäänlaista menestyksellistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan "
En nyt ymmärrä ajatusmaailmaasi?
TIETENKÄÄN Suomi ei olisi yksin sotinut Neuvostoliiton kanssa.
Mutta erillisota se oli siinä mielessä, että mitään yhteistä sodanjohtoa ei ollut eikä Suomen sodanjohto ottanut vastaan käskyjä eikä toiveita Saksan sodanjohdolta.
"Ainakin Markku Jokisipilä tiedemiesmäiden viileästi kertoo, että jatkosodan tulkitseminen ainoastaan erillisodaksi ei vastaa historiallista näkemystä. "
Hehe. Todellisuudessa Markku Jokisipilä kähisee väitteitään kuumana kuin hellankoukku ja putoaa lopulta alas kateederilta:-)
Jatkosodan syttymisen jälkeen Suomessa vallitsi jopa kansallisromanttinen illuusio Suur-Suomesta heimoaatteen pohjalta. Siinä vaiheessa, kun Saksa menestyi, ei puhuttu mistään erillissodasta. Erillisotateema tuli käyttöön vasta sen jälkeen, kun Saksan häviö alkoi näyttää todennäköiseltä. Suomen tulkinta sodan luonteestakin oli siis kiinni ennen muuta Saksan menestyksestä.
"Jatkosodan syttymisen jälkeen Suomessa vallitsi jopa kansallisromanttinen illuusio Suur-Suomesta heimoaatteen pohjalta."
Ehkäpä niinkin. Teikäläisille on ominaista suuri närkästys siitä, että pieni valtio harjoitti hetkellistä opportunismia, joka epäonnistui. Sen sijaan ettte ole laisinkaan närkästyneitä suuren valtion, Neuvostoliiton, jatkuvasta ja onnistuneesta opportunismista naapurivaltioidensa suhteen!
Se kun kähmi maa-alueita Suomelta, Baltian maat kokonaan, Puolalta, Saksalta, Unkarilta, Romanialta ja Japanilta. Millä tavalla tämä oli jotenkin ylevää ja hyväksyttävää?
Olet vanhasta muistista ja suomettuneisuuden ajan jäljiltä kolmella mutkalla katumusharjoituksessa pelkästä aikeesta ja sivuutat tyystin maanhankinnan mestarin vastaavat haaveet, jotka onnistuivat
" Siinä vaiheessa, kun Saksa menestyi, ei puhuttu mistään erillissodasta. "
En tiedä milloin termi erillissota tuli käyttöön, mutta Suomi oli kyllä koko ajan pitänyt Saksaan hajurakoa. Muutenhan oltaisiin tehty ajoissa kunnolliset liittosopimukset.
Suomi oli 30-luvulla Euroopan demokraattisin maa jossa ruotsinkielisten oikeudet oli miljoona kertaa paremmin turvattuna mitä Benesin slaavilaisessa sontakasassa nimeltään Tsekkoslovakia sudeettien. Henlein toki liioitteli, mutta täysin naurettava ajatus ettei väkivaltaan taipuvaiset slaavit itse osin provosoineet tilannetta. Suomessa ei ketään todistetusti murhattu kieleen nähden. Tsekkoslovakiassa ja Puolassa tapahtui rodullisin ja kieleen perustuen tehtyjä murhia 30-luvulla. Ihan varmasti.
Puolueettomuus,erillissota,ajopuu,koskive, kanssasotijat ja mitä niitä onkaan. Kaikki ne on kumottu ajan saatossa.
Kuudesta kahdeksaan viikkoon kestävä kesä offensiivi muuttui monta vuotta kestäväksi sodaksi ja suomi huomasi olevan väärällä puolella.
Mielipiteitä on monia. Idän ihmisenä tietysti luulet omaasi ainoaksi ja oikeaksi.
puhuivat alusta alkaen erillissodasta, erityisesti Ryti.
"En tiedä milloin termi erillissota tuli käyttöön, mutta Suomi oli kyllä koko ajan pitänyt Saksaan hajurakoa. Muutenhan oltaisiin tehty ajoissa kunnolliset liittosopimukset."
Kokonaan toinen asia on, että asiallisesti oltiin liittolaisia varsinkin alussa ja sotatoimet koordinoitiin. Sitten Myös Marski alkoi ottaa etäisyyttä ja puuhasi jo -43 innolla rauhaa kulisseissa.
Uraalinen Pervonen otti etäisyyttä kun näki ettei Aatua Leningradin valtaaminen tosissaan kiinnostanut.
Siinä vaiheessa ainakin Suomi alkoi käyttämään termiä erillissota kun näytti siltä että natsisaksa tulee häviämään sodan.
Vuonna 1941 kukaan ei puhunut yhtään mitään mistään erillissodasta.
Muutkin uskoivat nekun häviävän. Ei Suomi ollut poikkeus.
"Kuudesta kahdeksaan viikkoon kestävä kesä offensiivi muuttui monta vuotta kestäväksi sodaksi ja suomi huomasi olevan väärällä puolella. "
Sitä 'oikeaa puolta' ei vaan ollut tarjolla! Länsiliittoutuneet olivat saavuttamattomissa. Neuvostoliitto uhkasi miehityksellä! Saksa oli ainoa taho, jolta siltä sai turvaa. Jälkiviisaus on helppo lajim nútta kesällä 1941 vaihtoehdot olivat vähissä!
Sitten oikein kävikään?
NL liitolaisineen voitti toisen maailman sodan.
Ja natsisaksa liittolaisineen ja aseveljineen hävisi toisen maailmansodan.:)
piti saada länsivallat liittolaisikseen. Olihan pitkään oltu natsien liittolainen.
Tätä ei tarkkispoika tiennytkään.
Käsittääkseni britit halusivat ensin Stalinin puna-armeijan brittiarmeijan tueksi
Ihan nesin britit halusivat Stalinin puolelleen. Stalin valitsi Hitlerin. Sitten Hitler hyökkäsi ja Stalin otti mielihyvin britit tuekseen, vaikka he eivät aluksi juuri maasotaan kyenneet.
Lyhytjalkainen Stalin ihaili Hitleriä suunnattomasti ja inhosi demokratiaa.
"älä unohda Suomea
31.7.2013 20:11
-3
Sulje
Suomalaisten olisi hyvä nyt, yli 70-vuotta talvisodan syttymisen jälkeen, myöntää että Suomi itse oli syypää talvi- ja myöhemmin jatkosotaan. Asiaan pitää suhtautua neutraalisti, eikä siihen saisi vaikuttaa katsooko asiaa oikeisto- tai vasemmistopuolelta. Historiallinen fakta ei voi olla poliittisesti värittynyt.
Mistään ei ole löytynyt pitäviä todisteita, jonka mukaan NL olisi hakenut aktiivisesti sotilaallista yhteenottoa Suomen kanssa .Päinvastoin Suomi omalla toiminnallaan ajoi itsensä selkkaukseen.
Ainoastaan, jos Suomesta olisi löytynyt vahva kannatus vallankumoukselle. NL olisi tarjonnut puna-armeijan apua.Suomen silloisten päättäjien toiminta ajoi NL toimimaan sotilaallisesti Suomea kohtaan, ei ollut enää vaihtoehtoja. Kuten talvisodasta huomattiin, vallankumoukselle ei ollut Suomessa laajaa kannatusta. Ajatukset Suomen liittämisestä NL haudattiin (Neuvostoliiton johdossa) viimeistään tammikuussa 1940. Tämän jälkeen NL pyrki saamaan Suomeen hallituksen joka ottaa huomioon sen suurvaltaintressit.
Mikäli NL olisi halunnut liittää Suomen ehdottomasti Neuvostoliittoon, se ei olisi
lähettänyt huhtikuussa 1938 Boris Jartsevia neuvottelemaan Suomeen, vaan hänen sijaan olisi lähetetty taistelujoukkoja ja asia olisi hoidettu nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Mitään puolitoistavuotta kestäviä (huhtikuu1938-marraskuu1939) neuvotteluja ei olisi käyty, vaan asia olisi ratkaistu heti aseellisesti. "
Mikähän into eräillä saitin käviöillä (nimimerkki "älä unohda suomea" ja älä jaksa") on kopioida tätä jo aikaa sitten tekemääni kirjoitusta OMIIN NIMIINSÄ?? Jos kopioidaan, pitäisi ainakin ilmoittaa mistä/keltä se on kopioitu.
Alioppilax
Siinä kävi siten, että amerikkalaiset joutuivat toimittamaan kaksi miljoonaa saapasta Neuvostoliittoon. Saivat tästäkin tietysti kitinää niskaansa.
Britit tekivät nimenomaan luupäälle harvinaisen selväksi, että mikäli Suomi miehitetään, niin liittolaiseksi ei ole mitään asiaa. Britit pyrkivät estämään Euroopan luisumisen diktaattoreille. Valitettavasti ainoastaan Suomen kohdalla onnistuivat reunavaltioita katsottuna. Ja maasotan kykenivät. Narvik ja Kreeta on tästä hyviä todisteita. Vetäytyminen myös osattiin. Dunkerquessa ei jääty rintarottingilla saksalaisen tai venäläisen tavoin tapettaviksi.
He halusivat Puna-Armeijan takaavan Puolan. Puolalaisia ei kiinnostanut ryssien takuut. Neuvostoliitto oli ainut valtio joka pystyi auttamaan Puolaa tehokkaasti mahdollisen hyökkäyksen aikana. Ranskalle naurettiin.
Puolan neljäs jako käyntiin syyskuussa 1939. Olihan viimeksi kunnolla 1795 siellä juhlittu.
"Saksa oli ainoa taho, jolta siltä sai turvaa. Jälkiviisaus on helppo lajim nútta kesällä 1941 vaihtoehdot olivat vähissä! "
Valinta tehtiin siinä tilanteessa, missä kukaan ei uskonut N-L:n voittoon, koko eurooppa oli Hitlerin käsissä. Englanti oli piiritettynä ja henkitoreissaan. Suomi oli menettänyt 12% maapinta-alasta. puoli miljoonaa evakkoa oli kodittomana. Molotov uhosi idässä. Tilanne näytti siltä, että nyt on aika jos koskaan.
"Kuten kenraali Heinrichsin muistio osoittaa... Aluksi muistio korostaa, että Suomi on täysin tietoinen historiallisen hetken suuruudesta. Kenraali Heinrichs lisäsi siihen suullisesti, että Suomen tuhatvuotisessa historiassa ensimmäisen ja kai myös viimeisen kerran oli tullut suuri hetki, jolloin Suomen kansa saattoi kaikiksi ajoiksi vapautua perivihollisensa painostuksesta.
"Oikean puolen" valitseminen alkoi jonkin ajan kuluttua kun Suomelle selkisi että Saksa ei voita sotaa. Suomessa todettiin, että Saksa kestaa häviön mutta Suomi tuhoutuu ja sen vuoksi alkoi hakea erillisrauhaa.
" Ajatukset Suomen liittämisestä NL haudattiin (Neuvostoliiton johdossa) viimeistään tammikuussa 1940. Tämän jälkeen NL pyrki saamaan Suomeen hallituksen joka ottaa huomioon sen suurvaltaintressit. "
Joulukuun 1939 aikana Neuvostoliiton pääsotaneuvosto eli Stavka totesi puna-armeijan kärsineen merkittäviä tappiota ja epäonnistuneen Suomen valtaamisessa lyhyessä ajassa (kuten ennakkoon oli arveltu). Pääsotaneuvosto arvioi tehdyiltä suunnitelmilta puuttuneen todellisuuspohjan ja totesi suomalaisten puolustuskykyä aliarvioidun merkittävästi. Tästä syystä pääsotaneuvosto päätti perustaa Suomea vastaan uuden, Luoteisen Rintaman, jolle annettiin käytettäväksi merkittävä määrä uusia joukkoja. Helmikuussa 1940 Kannaksella hyökkäsi lisäkeskitysten jälkeen noin 600 000 miestä, 1 200–1 400 panssaroitua ajoneuvoa, joita tuki lähes 4 000 tykkiä ja kranaatinheitintä. Kaikkiaan alueella laskettiin toimivan noin 25 divisioonaa.