Siis minä. Olen kelvoton sekä uskovana että inhimillisenä ihmisenä.
Olin ajanut elämäni karille jo parikymmentä vuotta sitten.
"Mahdollisuuteni muutokseen" alkoi kun J-la selvästi ilmaisi itsensä ja antoi minulle ilon ja rauhan. Toiveikkaana vaelsin seurakuntien tilaisuuksissa ja pyrin elämään kuten pelastetun kuuluu. Uskoin että Herralla on Tehtäv(i)ä minua varten, eikä minun enää tarvitse olla yksin.
Nyt teen inventaariota: mitä kaikesta on jäänyt käteen?
Kaikki mihin olen -uskossa- ryhtynyt, on tavalla tai toisella mennyt puihin ja valunut tyhjiin.
Ei ole ystäviä (uskovia tai eikkareita), ei missiota, ei iloa kuin satunnaisesti ja ohimenevästi, sisäisen rauhan aste vaihtelee. Rauhaa olen tuntenut, kun ensin lohduttomasti itkemällä olen tyhjentänyt itseni koko elämisen taakasta. Siinä kuoleman portilla J-la on melkein käden ulottuvilla. Melkein.
Ilmeisesti en sitten osannut tätäkään oikein. Vilpitön hyvä yritys ei riitä, jos taivaallisissa on päätetty toisin. En todellakaan käsitä mitä J-la minulta odotti, näillä eväillä.
Suurimman osan aikaa olen hyvin väsynyt. Mieleni suojautuu tulemalla turraksi.
PS. joo tiedän, syntiähän tämäkin epäuskoinen purkaus on.
Olin ajanut elämäni karille jo parikymmentä vuotta sitten.
"Mahdollisuuteni muutokseen" alkoi kun J-la selvästi ilmaisi itsensä ja antoi minulle ilon ja rauhan. Toiveikkaana vaelsin seurakuntien tilaisuuksissa ja pyrin elämään kuten pelastetun kuuluu. Uskoin että Herralla on Tehtäv(i)ä minua varten, eikä minun enää tarvitse olla yksin.
Nyt teen inventaariota: mitä kaikesta on jäänyt käteen?
Kaikki mihin olen -uskossa- ryhtynyt, on tavalla tai toisella mennyt puihin ja valunut tyhjiin.
Ei ole ystäviä (uskovia tai eikkareita), ei missiota, ei iloa kuin satunnaisesti ja ohimenevästi, sisäisen rauhan aste vaihtelee. Rauhaa olen tuntenut, kun ensin lohduttomasti itkemällä olen tyhjentänyt itseni koko elämisen taakasta. Siinä kuoleman portilla J-la on melkein käden ulottuvilla. Melkein.
Ilmeisesti en sitten osannut tätäkään oikein. Vilpitön hyvä yritys ei riitä, jos taivaallisissa on päätetty toisin. En todellakaan käsitä mitä J-la minulta odotti, näillä eväillä.
Suurimman osan aikaa olen hyvin väsynyt. Mieleni suojautuu tulemalla turraksi.
PS. joo tiedän, syntiähän tämäkin epäuskoinen purkaus on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä vaan kun purat tuntemuksia, jollekulle on saatava puhua. Mulla ei ole viisautta, ei voimia eikä hienoja sanoja tähän. Sinulla taitaa olla masennustakin tms. terveysongelmaa joko olosuhteiden seurauksena, niiden taustalla tai niiden kylkiäisenä? Kumpa saisit virvoitusta, vaikka vähitellen löytyvää toivoa, että jaksaisit taas jatkaa eteenpäin ja saisit kokea iloa ja rauhaa.
Et tee syntiä purkamalla tuntoasi. Jumala kestää sinut purkauksesi ja pahemmatkin purkaukset. Se mitä sinä olet käynyt läpi on varmasti Jumalan koulua. Minulla itselläni on vänän samanlaisia kokemuksia. Olen tullut monta kertaa tieni päähän ja ajatellut että tähän se usko ja Herran palvelustyö lopahti. Kaikki tietenkin omaa syytäni kun en ollut niin ja tehnyt näin niin Herrakaan ei sitten voi.........
Voi voi meitä Jumalan lapsia. Olemme sisällä Jumalan armossa kun olemme Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala tahtoo kouluttaa meidät lepäämään siinä armossa. Jumalan valtakunnan työ ei ponnista oman asnoimme pohjalta niin että Jumala ryhtyy käyttämään meitä sitten kun olemme aikamme kilvoitelleet ja oppineet elämään kunnolla. Jumala käyttää meitä sitten kun olemme oppineet lepäämään armossa. Sinun tulisi nyt vain levätä Jumalan armossa eikä yrittää yhtikäs mitään. Anna itsesi uudestaan Jeesukselle ja sano Hänelle että et ole onnistunut etkä kykene elämään oikein. Pyydä Häntä ottamaan sinut ja pelastamaan ja viemään eteen päin kun et itse edes osaa seurata Jeesusta. Hän kantaa sinut sitten seuraavalle pysäkille. Olen siitä varma. Mutta sinä lepäät Hänen sylissään kuin pikkuvauva etkä yritä pysyä siinä. Sinä vain lepäät ja luotat että Isi vie eteenpäin ja perille.
Tällä palstalla saa kyllä kaikenlaisia vastauksia: Tuo eräs kommentoi että ongelma on siinä, että oelt helluntailainen: Ethän ole etes kertonut olevasi halluntailainen. Et tee syntiä avaessasi sydäntäsi. Kyllä sinä ole olet ihan rakastavan Isän kämmenellä nytkin. Kyllä se suurin missio onkin ihan sitä tavallisen ihmisen arkista kristityn elämää. Jumala on heikoissa väkevä. Sinäkin loistat jumalallista valoa hengelläsi vaikka silelussa koet surua ja jopa masennusta. Ei ole sinun onnistumisesta ja suoritukistasi kiinni. Pääasia että ollaan uskossa ja kyllä sinulle apu tuleee.
Muistetaan rukouksin.