Mitä liian vähän henkilökuntaa aiheuttaa?
Joo, se uuvuttaa hoitajat ja saa heidät hoitamaan liukuhihnamenetelmällä ja epäempaattisesti.
Jaksaminen on hiuskarvan varassa ja hiki virtaa kun jalattomille vanhuksille on 2 hoitajaa 20 vanhusta kohden.
Ei siinä enää voi hyvin hoitaa, joka sitten saa hoitajat tuudittautumaan siihen olotilaan, että huono hätäinen hoito ilman aikaa jutteluun on normaalia hoitamista.
Vaippojen vaihtoonkaan ei ole juuri aikaa kun pari minuuttia potilasta kohti ja RAUHALLISEEN miellyttävään syöttämiseen ja juottamiseen ei aika riitä.
Miksi eivät hyväpalkkaiset LÄÄKÄRIT aja henkilökunnan asioita tehokkaammin, oivathan he esimiehiä, jotka vaikuttavat hyvin paljon poliittisiin päätöksiin koska toimivat esittelijöinä poliitikoille.
Onko lääkäreillä niin paljon paremmat olosuhteet ja palkat, etteivät viitsi todellisuudessa vaivautua korjaamaan hoitajien puutteen aiheuttamia kärsimyksiäesiä sekä hoitajille, hoidettaville että heidän omaisilleen.
Johtavilla lääkäreillä on paljon valtaa, jota he eivät käytä lisätäkseen hoitajien määrää.
Joo, se uuvuttaa hoitajat ja saa heidät hoitamaan liukuhihnamenetelmällä ja epäempaattisesti.
Jaksaminen on hiuskarvan varassa ja hiki virtaa kun jalattomille vanhuksille on 2 hoitajaa 20 vanhusta kohden.
Ei siinä enää voi hyvin hoitaa, joka sitten saa hoitajat tuudittautumaan siihen olotilaan, että huono hätäinen hoito ilman aikaa jutteluun on normaalia hoitamista.
Vaippojen vaihtoonkaan ei ole juuri aikaa kun pari minuuttia potilasta kohti ja RAUHALLISEEN miellyttävään syöttämiseen ja juottamiseen ei aika riitä.
Miksi eivät hyväpalkkaiset LÄÄKÄRIT aja henkilökunnan asioita tehokkaammin, oivathan he esimiehiä, jotka vaikuttavat hyvin paljon poliittisiin päätöksiin koska toimivat esittelijöinä poliitikoille.
Onko lääkäreillä niin paljon paremmat olosuhteet ja palkat, etteivät viitsi todellisuudessa vaivautua korjaamaan hoitajien puutteen aiheuttamia kärsimyksiäesiä sekä hoitajille, hoidettaville että heidän omaisilleen.
Johtavilla lääkäreillä on paljon valtaa, jota he eivät käytä lisätäkseen hoitajien määrää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä tämä ongelma on suomessa aika monessa työpaikassa ettei henkilökuntaa ole tarpeeksi.Jokainen valittaa siitä toisilleen, mutta tosiasiassa kukaan ei tee asialle mitään.Kuitenkin keinoja siihen löytyisi jos me vain tosissamme haluttaisiin!Ja nimimerkille liian vähän henkilökuntaa, eiköhän siellä hoitoalalla ole yleensä osastolla osastonhoitaja jonka pitäis ensin asiaan puuttua ja muutenkin pitää huolta työntekijöittensä työn hyvinvoinnista ja työn kuormituksesta, sekä ajatella potillaitten hoidon hyvästä laadusta!
Turha näistä on syyttää johtavaa hoitajaa, tai ketään muutakaan... Fakta kuitenkin on se, että henkilökuntaa on liian vähän. Tämä puutos johtuu, joko siitä että työhön ei ole halukkaita, tai siitä että kunnalla ei ole rahaa perustaa tarpeeksi virkoja. Kuntien raha tilaanne on sidoksissa valtion rahoitukseen, ja kuntalaisten huoltosuhteeseen ja tuloihin. Siinä ei johtavalla hoitajalla ole paljon sanomista.
Ratkaisu pilee hoitotyön arvostuksen lisääntyymisessä(Mitenkähän tämä voisi tapahtua?), ja hoito alan palkkojen korotuksessa. Palkkojenkorotus taas ei helpota kuntien tilannetta, vai kuinka? Eli kysymys on viime kädessä siitä, mitä valtio haluaa rahoillaan tehdä. Lasketaanko veroja, hoidetaanko vanhuksiam, vai ostetaanko panssarivaunuja?
Myös omaisten osallistuminen vanhusten hoitoon olisi ainakin pieni helpotus hoitohenkilö kunnalle. Lisäksi tämä myös parantaisi vanhusten elämänlaatua. Toisaalta ei vanhusten hoidon vastuuta voi omaisillekkaan sysätä.
tehdä sen verran, että ilmestyvät paikalle ruoka-aikoina mahdollisuuksien mukaan ja osallistuvat hoitoon avustamalla syömisessä,juomisessa.
Osastolla, jossa on paljon syötettäviä, tämä on henkilökunnalle suuri apu. Ja potilaat ovat onnellisia nähdessään esim. lapsiaan.
Hyvä ratkaisu työvoima pulaan voisi olla asevelvollisuuteen liitettä hoitovelvollisuus. 6 kuuta puskassa ja pari viikkoa vanhain kodissa. Kaikkeahan he eivät voisi tehdä, mutta monessa voisivat olla avuksi. Sitä paitsi siinä voisi kasvaa myös ihmisenä...
Ei tällä ratkaisua löydy, kuitenkin ne hoitoalan koulun saaneet henkilöt olisivat työttömänä.Sillä tässä ei yksistään ole kysymys työntekijä pulasta vaan kaupungien säästötoimista.Ja sejoka ei sitä työtä tee se ei tiedä mitä se on, kaupungien päättäjät ne pitäis ensin panna tekemää hoitoalan työtä pariksiviikkoa niin varmaan ajatukset vähän kirkastuis!!!
kaikille suomen kansalaisille pakollinen kansalaisvelvollisuuden suorittaminen, saisi suorittaa joko armeijan käymällä tai muuten yhteiskuntaa hyödyttävissä tehtävissä (ei voi itse valita palveluspaikkaa). Tämä koskisi niin naisia kuin miehiä, näin tasa-arvokin tulisi huomioitua.
Toki tuo koskisi vain tulevia "asevelvollisuusiässä" olevia henkilöitä.
Tämä olisi myös aika hyvä... Toisaalta silloin työvoimasta tulisi jo varmaan yli tarjontaa.
Minusta tuntuu, että silloin kun maanpuollustusvelvollisuuslaki alunperin säädettiin hoitivat 18-27-vuotiaat naiset kotona lapsia ja lehmiä, ja sen takia heitä ei laissa huomioitu, mutta nythän tilanne on yleensä toinen, vai kuinka?
Olet nyt pahasti hakoteillä. Etkö ole lukenut siitä, kuinka kotona olevat äidit/isät laittavat muksunsa päiväkotiin, kun eivät ehdi, viitsi tai jaksa hoitaa omaa..vapaaehtoisesti hankkimaansa jälkikasvua.
Kukaan ei pakoita lisääntymään, ei eläinkään tee poikueita, jos olosuhteet ovat huonot..mutta ihminen tekee..vaikka ei olisi edes edellytyksiä hoitaa/kasvattaa..koska aina löytyy maksaja kaikkeen..myös hulluuden, illuusioiden, harhakuvitelmien ja toiveajattelun ylläpitoon.
Halvemmaksi tulisi yhteiskunnalle ostaa jokaiselle kausikortti amerikkalaisiin scifi-elokuviin, vaikutus on sama, muta rahaa säästyisi huomattavasti enemmän, samoin myös inhimillisiä kärsimyksiä, joille ei edes voi hintaa laskea.
Mitä tuohon hoitajapulaan tulee, yksinkertainen ja selkeä syy alalle hakeutumattomuuteen ovat työn fyysinen, ja henkinen kuormittavuus, huonot ja jopa epämiellyttävät työskentelyolosuhteet, työn turhauttavuus, pakkotahtisuus, huono palkkaus ja työaika.
Lisäksi työ ei anna henkistä onnistumisen tunnetta (tyhjää työtä, vain jotta tehtäisiin jotain näiden onnettomien hyväksi..siis elintoimintojen ylläpitämistä, mutta koskaan työstä ei saa tyydytystä tai onnistumisen, tuloksellisuuden tuntua.). Siis sanalla sanoen äärettömän turhauttavaa, kuluttavaa ja puuduttavaa.
Peset samoja kakkapyllyjä ja alakertoja tuhat ja miljoona kertaa, vaihdat vaippoja sadoille tuhansille, jotka eivät tajua maailman menosta höhkäsen pöläystä, eivät nauti olemassaolostaan ja mitä kaikkea vielä. Tunget yläkerrasta ruokaa ja heti kohta korjaat sitä pois..toisessa muodossa. Kuka järkevä ihminen tuollaista suostuu tekemään, edes hyvällä palkalla?
Aivan eri asia olisi se,jos hoidettavat olisivat läsnä henkisesti ja älyllisesti, he kykenisivät edes nauttimaan elämästä ja kokisivat sen mielekkääksi..syntyisi vuorovaikutusta ihmisten välillä.
Tämän antavan vuorovaikuttamisen myötä syntyisi myös jonkinlainen hoitosuhde, ihmiset kommunikoisivat järjellisellä tavalla ja tasolla toisillensa, vaikka keho olisi kuinka rujo tahansa. Tämän vuorovaikutuksen myötä työlle tulisi myös henkinen ulottuvuus, se antaisi myös jotain, ainaisen virran tai voimien imemisen sijasta.
Tämän päänsilittelyn ja kädestä pitämisen ja jonnin joutavan, turhan jutustelulla ei henkisesti kauaa jaksa..se turhauttaa..jankata samaa asiaa sata kertaa exc. Ei se oole mitään älyllistä vuorovaikutusta, eihän aikuiset naisetkaan kauaa jaksa pelkkien lasten kanssa seurustella, vakavasti vammaisista tai syvästi dementoituneista nyt puhumattakaan.
Ja jos nyt joku taas väittää, että loukkaan vanhusten arvoa, en voi enää kuin nauraa. Tosiasiat eivät hurskastelulla mihinkään muutu..höperö on höperö vaikka kuinka terveydenhuollon maisterit jauhaisisivat potaskaa.
Hoitotiede onkin aikamme suurinta humpuukia ja huuhaata, jonka ovat kehittäneet työhönsä turhautuneet naisparat, jotka yrittävät saada meriittiä itselleen vaikka millä keinoin. Keisarilla ei ole uusia vaatteita, sanoi vaatturi sitten mitä tahansa.
Valitettavasti on kuitenkin aina on myös niitä utopistisia, jotka satunnaisessa hymyssä, sanassa, joka osuu oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, tai äänähdyksessä ovat näkevinään ymmärryksen ja älyn pilkahduksia..vaikka tosiasiallisesti ne voivat olla vain hermoston osan tahattomia reagointeja ilman mitään yhteyttä itse todelliseen tilanteeseen tai tapahtumaan. Tästä syntyy harhakuvitelma ja illuusio vuorovaikutuksen syntymisestä ja ylläpidosta.
Tämän utopian ja samalla myös idealismin ylläpitoon menee miljoonia euroja; siis vain siihen, että on niitä jotka jaksavat uskoa, toivoa ja rakastaa.
Humanismi myös on aikamme suuria harhoja, sen pohjalle rakennetaan ties mitä pyramideja, niin poliittisia kuin ideologisiakin. Perustukset ovat kuitenkin vain perin heikot, eivätkä kauaa kestä: eivät taloudellista eivätkä muutakaan rasitusta.
Suomen suurin hokema. Mitään ei ole riittävästi. Nuppiluku ei ratkaise vaan laatu.
Omassa hoitopaikassa on henkilökunta kymmenessä vuodessä kaksinkertaistettu ja potilasmäärä on sama. Aina on sama laulu, lisää pitäisi saada. Aikaa on hoitajilla rutkasti tehdä ihan omiaankin. Ei ole teho lisääntynyt. Ruikutus tässä asiassa ei koskaan lopu.
Pitää yhteiskunnan verovaroilla saada muutakin kuin mummoille puhdasta pyllyyn ja lohifilettä kielenpäälle.
No kyllä sentään 2 hoitajaa 20 jalatonta dementiapotilasta kohti on LIIAN VÄHÄN.
Siinä rikotaan jo laillisia määräyksiä hoitajien tiheydestä.
Nekin määräykset on tehty niin monimutkaiseksi vasiten, jotteivät hoitajat niitä ymmärtäisi.
Oletko aivan varma että omat mielipiteesi sitten ovat objektiivinen totuus mitä dementoituneitten hyvän olon tai muun ilmekielen ymmärtämiseen tulee?
oliks siellä sua monta hoitsuu yhtäaikaa hoitamassa? liian vähän ainakin lääkettä antoivat, kuten voimme huomata!!!!
Hakoteillä?? Tiesitkö että asevelvollisuuslaki säädettiin joskus itsenäistymisen aikoihin? Eli alunperin naiset hoitivat lapsia ja lehmiä kun miehet olivat armeijassa... Ja kuten sanoin nyt tilanne taitaa olla toinen...
Et taida olla hoitoalalta? Oikeassa olet kuitenkin siinä työ raskasta. Pieleen taas menet, kun väität, ettei kukaan halua tehdä sitä, tai kukaan ei saa siitä iloa. Todellisuudessa on ihmisiä, jotka kokevat hoitotyön mielekkääksi. He (mm.) pitävät vanhuksiakin ihmisinä. Olosuhteet ovat kuitenkin monesti niin huonot ja henkilökuntaa niin vähän, että he uupuvat(durn out), vaikka työstään pitäisivätkin.
Suurinta meteliä täällä pitävät ne, joilla ei ole alalta minkäänlaista kokemusta.
kokemusta minulla, olen käynyt serkkuni mummoa katsomassa laitoksessa 4 kertaa 6 vuoden aikana ja tiedän kaiken siitä laitoksesta ja koko suomen kaikista laitoksista, koska ne kaikki ovat täsmälleen samanlaisia!!
Eli minä kirjoitan täällä asiantuntijana. Sellainen joka on ollut hoitajana 20 vuotta ei tiedä hoitotyöstä mitään.
Ei onnistu...
Sen kyllä huomaa. Älä ihan oikeasti yritä provosoida. Minkälaisina ihmisinä pidät 20 vuotta hoitajina työtä tehneitä. Missä ite oot työssä, vai...........?
Kuka on väittänyt etteivätkö vanhukset olisi ihmisiä? Minun pointtini on juuri se, että he ovat ihmisiä..mutta onko ihmisarvo mitattavissa eliniän tai elinvuosien pituudella? Silläkö se nykyään mitataankin?
Täällä saa väsymiseen asti vääntää rautalangasta sellaista yksinkertaista asiaa kuin yksilön oikeudesta määritellä oma elämänlaatunsa kriteerit itse ja myös elinikänsä pituus. Tämä asia on itsestäänselvyys, eikö? Nyt sen määrittelee aivan joku muu taho, kuin yksilö itse. Jos minun elämänlaatuni kriteerit eivät täyty minun maatessani ja ollessani täysin toisten avun varassa, onko se väärin jos sen kyseenalaistan tai kritisoin?
Vanhus tai nuorikin joka on vakavasti vammautunut /sairas on juuri tuossa asemassa, toiset määrittelevät, mikä on hänelle hyvää, mikä huonoa..tähän perustuu tämä väkisin kitkuttelu ja hengissäpitäminen.
Jos jokainen pystyisi näkemään tulevaisuuteensa, itsensä makaamassa pakettina sairaalassa, kuinka moni sen osan valitsisi tietoisesti?
Tiedostamattaan voi höpistä mitä vain, kun vanhuus on kaukana eikä jäseniä vielä särje tai pystyy menemään wc:hen, syömään itse..sanalla sanoen ; vaikuttamaan elämäänsä ja olemaan autonominen.
Vanhuus ja sairaus riistävät autonomian, mutta antavat ihmisarvon..niinkö? Ja ihmisarvo on mitattavissa siinä, kuinka hyvin tai huonosti sinua pidetän elämän syjässä kiinni..riippumatta siitä, haluatko sinä sitä itse tai onko elämän laatua edes olemassa..vai onko se pelkkää tiedotonta olemassa oloa, hengittämistä, verenkierron ylläpitämistä tai mitä muuta tahansa.
Tämä "ansaita hoito"- periaate on ihan hullua, mitä ihmeen hoitamista elintoimintojen ylläpito oikein on? Mihin se johtaa? Terveyteen vai elämänlaadun kohentamiseen vai mihin? Jos olet sairas, niin olet sairas..jos olet vanha, et siitä nuorru tai tervehdy..jos olet vakavasti sairas.
Täytyy pystyä eroittamaan vakava, pysyvä vamma, jota ei voi hoitaa pois hoitamalla, vaan sairaus on ja pysyy ja pahenee vuosien mittaan... siitä, kun ihminen hoidetaan terveeksi ja hän voi jatkaa tervehtyneenä elämäänsä.
Kuolemaa voi viivästyttää, mutta poistaa sitä ei voi ja mitä mieltä on viivästyttää kuolemaa elämässä, joka jo itsessään on kuolemista, sehän on vain kuolinprosessin pitkittämistä ja ylläpitämistä.
Järkevällä työllä on aina selkeä tavoite ja päämäärä, eikö? Jos tavoite ja päämäärä on elintoimintojen ylläpitäminen, voi myös kysyä; ketä varten ja miksi, jos kyseessä on hyvin vakavasti vaurioitunut tai sairas henkilö. Miksi hän on, miksi hän elää, ketä varten ja mitä varten?
Nämä todella kasveiksi taantuneet yksilöt nielevät rahaa paljon, he sitovat henkilökuntaa, jokainen työvuoro, jokainen lakanan vaihto, lääkeannos, ruoka.-annos jne, nielevät silkkaa rahaa. Yhtä hyvin nämä ihmiset voisivat olla kuolleita..mikään ei muutu maailmassa, heidän ihmisarvonsa ei häviä yhtään mihinkään kuolemisen myötä, yhtään vähempää ei heitä rakasteta, mutta yhtään enempäkään ei tulla rakastamaan, vaikka he eläisivät hyvin..hyvin vajaata elämää..jota ei voi edes elämäksi kutsua, se on vain olemista..vailla mitään.
Ihmistä voi arvostaa juuri siten, että antaa hänelle ihmisarvon, ei sairauden tuottamaa arvoa, koska näinhän nyt tehdään.
Vasta sairaus tuo arvon, ihmisarvo saadaan vasta vanhana tai sairaana, vasta sitten vaaditaan/saadaan huomiota. Koko siihenastisen elämäsi olet saattanut olla ehkä syrjässä kaikesta..hyjeksitty, vähätelty, mutta..kun tulet vanhaksi tai sairaaksi, niin yht´äkkiä oletkin niin jumalattoman arvokas, että sinun ei anneta edes kuolla. Siihen asti on aivan yhdentekevää, kuka tai mitä olet..eikö näin ole?
Sarjamurhaaja, lapsen raiskaajakin saavat vasta ihmisarvoista kohtelua tehdessään isot ja pienet alle..niinkö? Tarkoitan sitä, että realielämässä meidän ihmisarvomme on mitättömän pieni ja olematon, mutta saavutame täyden "ihmisyyden" vasta kun olemme vanhojatai vakavasti sairaita, kasveina jo ehkä. Eihän näin voi olla!
Tätä asiaa voi katsoa monelta eri kulmalta. Nykyinen käytäntö tarkastelee asiaa suppeasti; käsitteet humanismi ja ihmisarvo lähtevät aina yhteiskunnan arvoista käsin, ei koskaan yksilön itsensä, sen hoidon kohteen taholta.
Toisaalta, on kyse myös niistä yksilöistä, jotka tähän työhön tavalla tai toisella ovat sitoutuneet, heilläkin on ihmisarvonsa..eikö?
Nyt tuntuu siltä, että näiden ihmisten arvo on jossain hoidettavien arvon alapuolella, koska heidän oletetaan tekevän sen, mitä kukaan muu ei suostu tekemään. Toimimaan luonnon raatokärpäsinä. Raatokärpäsethän käsittelevät sairaita ja jo kuolleita eläimiä. Vertaus voi loukata, muta näin toisasiallisesti on, tai verrataan sitten vaikka korppikotkiin, jotka vaappuvat kituvien eläinten yllä, odottaen heidän kuolemaansa, jotta pääsisivät ruokailemaan. Me elämme ja ruokailemme vain kituvien ja sairaiden ihmisten kustannuksella. Hoitajat saavat siitä palkkaa, mutta mitä saavat omaiset, sitä olen aina ihmetellyt ja tulen aina ihmettelemään.
Olen joutunut pohtimaan tätä hoitajana olemista useita kertoja. Olen mietinyt myös, muuttuisiko suhteeni tähän työhön, jos minulla olisi enemmän aikaa ja vastaus on aina sama; ei muuttuisi. Yhtä turhauttavana ja raskaana sen kokisin, tämä työ ei anna onnistuminsen tunteita kuin harvoin. Jos työskentelee pitkäaikaisosastoilla, joihin kasautuu se toivoton aines, joita ei enää voi kuntouttaa, ovat poissa maailmasta ja ajasta myös henkisesti ja joitka ovat ikään kuin elämän kalkkiviivalla.
Jos reilusti todettaisiin, että ollan itse asiassa saattohoito-osastolla, se helpottaisi oloani. Mutta minua rasittaa suunnattomasti tämä omaisten yhä päällekäyvämpi asenne siitä, että kuolla ei saa ja hengissä täytyy mummon tai vaarin selvitä.
Se jos mikä on epäinhimillisyyttä ja raakuutta. Sitä en kestä..enkä tule koskaan kestämäänkään tai hyväksymään. Tarkoitukseton raakuus ja julmuus on kaukana inhimillisyydestä ja ihmisarvosta tai vanhuksen/sairaan kunnioituksesta. Ja tätä tämä nykyaikana on..pelkkää raakuutta, jota kutsutaan hoitamiseksi.
Nyt tuo häirikkönatsi alkaa varastaa toisten nimimerkkejä.TAAS.
Ilmeisesti on alkanut piruilla minulle tuo häirikkö kirjoittamalla mun nimimerkillä älyvapaata tekstiä.
Enemmänkin vaikutat natsimieliseltä kuin realistiselta.
Realisti yrittää järjestää elämänlaatua vanhuksillekin niin hyvin kuin se on mahdollista.
Ja sehän on mahdollista, jos emme ajattele vain eläkeläispommina tai makuupaikan viejinä ihmisiä, jotka on uuden kodin tarpeessa kun eivät enää pärjää omin avuin.
Elämänlaatua laitoksiin tappamisen sijaan.
Näille todella vakavasti vammautuneille tai sairaille saa elämänlaatua millään keinolla..se on kylmä tosiasia. Ainoastaan kuolemisen oikeus on sitä elämänlaatua, jota moni on vailla..ja jota moni äänettömästi ehkä kaipaa.
Itselleni tulen sitä oikeutta vaatimalla vaatimaan, en keinotekoista elämäni ylläpitämistä. Sen verrran muita ja itseäni arvostan ja kunnioitan.
Kärsimisessä/elämässä..josta ei edes itse tiedä mitään ei ole mitään inhimillistä tai oikeaa..kukaan ei siitä hyödy tai nauti. Jos et tätä ymmärrä, et ole todellisuudessa vielä kaikkea kurjuutta nähnytkään..ehkä jokusen "höppänän" mummon, et muuta.
Todellisuudessa nämä ylläpitolaitokset nykyisyydessään muistuttavat hyvin paljon natsien keskitysleirejä, jossa vangit pidettiin tietoisesti hengissä..koska sekin oli yksi rääkkäyksen ja kidutuksen muoto ja on edelleenkin.
Vakavasti sairaan/vammaisen hengissä pitäminen on vain saman julmuuden toinen ulottuvuus, julmuus pysyy..mutta se muuttaa olo-ja ilmenemismuotoaan.
Kuolema ei ole mikään tappio, se on luonnonlakien hyväksymistä ja niihin alistumista..elämä itsessään vain muuttaa muotoaan..elämän arvon sinänsä katoamatta mihinkään.
Läheistämme kohtaan tunteman rakkauden ei tarvitse kadota mihinkään, se muuttaa vain muotoaan ja oloasuaan..mutta sitkeästi kiinni pitäen rakkaus muuttuu itsekkyydeksi ja haluksi omistaa..eli esineellistää tuo toinen.
Kuinka moni omainen huomaa kiinnittävänsä huomiota vain lakanan ryppyihin tai tahroihin, sairauden ominaispiirteisiin, laihuuteen, voimattomuuteen jne. itse potilaan unohduttua taustalle, ihmisen itsensä muuttuessa vain osaksi sairaalan kalustoa ja materiaalia..pelkäksi kehoksi..josta tulee huolehtia kuin vanhasta antiikki-autosta.
Näin väistämättä käy, koska ihminen rakastaa toisissa aina enemmän ajatuksia ja kykyä tuntea ja vastaanottaa rakkautta kuin pelkkkää kehoa. Nyt siis nämä omaiset rakastavat enemmän kehoa kuin ihmisen ajatuksia, älyä tai sukkeluutta, järjen valoa ja persoonallisuutta, elinvoimaa ja iloa. Me kiillottamme ja huollamme vain kremppaa ruumista..itse persoonallisuuden ja viehätysvoiman kuollessa..ruumis elää, mutta sielu kuolee ja katoaa..ja tilalle tulee vain muumioitunut olento, joka ei meitä tunne, ei reagoi inhimillisiin tunteisiin, ei mihinkään. Miten sellaista voi rakastaa? Pelkkää ruumista?
Vai onko niin, että rakastamme ja huollamme sitä, mitä sairas ihminen oli ennen sairastumistaan? Hoidamme siis muistoja ja mielikuvia;
""Liisa" oli ennen loistava keskustelija ja hän piti aina porukan naurussa." Nyt: "Liisa" ei enää naura ei keskustele, mutta me muistamme "Liisan" sellaisena ja siksi häntä tulee hoitaa hyvin ja siksi hänen täytyy elää. Eikö..näinhän se mennee.
"Äiti oli ihana, hän hoiti meitä lapsia aina hyvin ja oli valmis auttamaan. Nyt me autamme häntä." Millä tavoin, tuotammeko hänelle iloa tai onnea? Ei..hänhän ei pysty enää ottamaan vastaan mitään. Ankeat lapsuudenmuistot ovat vallannee sairaan mielen ja hän ehkä elää traumaattista lapsuuttaan yhä uudelleen ja uudellen eikä kukaan pysty auttamaan. Me vain pakoitamme hänet siihen, muka rakkaudesta?
Entä liikenneonnettomuudesa vakavasti vamautunut "juho", jonka entiset työtoverit muistavat ahkerana uurastajana, mutta jonka nykyinen elämä on kuin seisovaa vettä. Mitään ei tapahdu, mikään ei liiku,.Omaiset käyvät ehkä kerran viikossa, tai harvemmin..pelkästä velvollisuudesta ja muistuttavat hoitajia huolehtimaan "juhon" hammashygieniasta..tai nesteytyksestä Itse he rientävät käynnin jälkeen elokuviin ja kyläilemään ja pitämään hauskaa, "juhon" jäädessä g-tuoliin retkottamaan tietämättä ja tajuamatta omaisten vierailusta yhtään mitään. Mutta kerran "juho" hymyili, ihan satunnaisesti, irrallinen hymy..jonka omaiset tulkitsivat ymmärrykseksi ja toipumisen merkiksi. Ehkä ihmeitä tapahtuu; ehkä "juho" herää 10-vuoden jälkeen ja ryhtyy keskusteleman päivänpolttavista aiheista.
Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä tämän hulluuden ja mielipuolisuuden yhdestä ilmenemismuodosta.
Itselleni en tällaista uhrin ja potilaan osaa halua mistään hinnasta, en myöskään koe mielekkääksi näiden ihmisten hoitamista, voin sen sanoa yhtään syyllisyyttä tuntematta tai kokemattani olevani epäinhimillinen näin tuntiessani.
Hyväksyn sen, että yrittää aina kannattaa, mutta tuo ylläpitäminen..
Puhut koskettavasta aiheesta ja herätät hämmentäviä ajatuksia, jotka voisivat tietyin varauksin olla myös omiani. Kyllä kuvaamiasi näkökulmia löytyy.
Ongelma on vain se, että kuka on tämä rajan vetäjä. Tänä päivänä kun ei voi luottaa edes lääkäriin.Jos tämä määrätään kunnanhallituksen asiaksi, tästäkin muodostuu puoluepoliittinen uhka. Tämäkään ei ole pilaa!
Kyllä minä olen nähnyt kaikenlaiset makaavat muumiot ja kehitysvammaiset jotka vain ilmaa nielevät.
Ja kuitenkin, vaikka olenkin heidät nähnyt, niin entistä enemmä saarnaan ELÄMÄNLAATUA LAITOKSIIN liukuhihnahoidon sijaan.
Nykymeno, eli kiduttamalla tahallaan tappaminen on vihon viimeistä toimintaa.
Siis passiivinen eutanasia, hoitamatta jättäminen.
Vanhuksien tulehduksia ei hoideta jotta päästäisiin heistä eroon.
Tuo on julmaa.
että olet ennenkin käyttänyt "vanhainkodin johtaja" ja "minä" nikkejä, eli varmaan tosi kehittävää vastailla ittelleen? ja riita meinaa tulla siinäkin!! olisko aika tarkistaa lääkitys???
En ole koskaan käyttänyt Vanhainkodin johtaja-nikkiä.
Ja minä-nikin otin sen neutraalisuuden vuoksi.
Taasko sinä alat nikeistä peuhaamaan?
Keskity asiaan sen sijaan, olisi paljon rakentavampaa.