Jännää, että pelastukset ja kadotukset ovat olemassa vain haihtuvalle psykologiselle persoonalle. Se kuvittelee pelastuvansa tai kadottuvansa. Se erehtyy. Jokaisessa tapauksessa se ei tiedä, se erehtyy aina teki se mitä tahansa.
Näin ollen: joogi sanoo persoonalle loppupelissä aina ei, sanoi persoona mitä tahansa. Tarkoittaa sitä, että joogi erottelee persoonan (kuolevaisen ajattelijan) pois, oli se kuinka jalo tahansa.
Pelastuksilla ja kadotuksilla ei ole suurta merkitystä ikuisesta perspektiivistä katsottuna: ikuinen tietoisuus on aina ikuinen ja persoonan mielihalut pelastukseen/kadotukseen eivät sen ikuisuuteen vaikuta. Persoona jää aina ulkopuolelle, sen rajan alapuolelle, joka säilyy, teki persoona mitä tahansa.
Olkaamme siis ikuinen tietoisuus. Mikä havainto tarvitaan alkuoivallukseen? Havainto, että persoona on kuolevainen kaikissa kerroksissaan. Myös ns. taivastasoilla, jos persoona on siellä objekti eli joku esine. Esine on omaisuutta, omaisuus jaetaan muille.
Näin ollen: joogi sanoo persoonalle loppupelissä aina ei, sanoi persoona mitä tahansa. Tarkoittaa sitä, että joogi erottelee persoonan (kuolevaisen ajattelijan) pois, oli se kuinka jalo tahansa.
Pelastuksilla ja kadotuksilla ei ole suurta merkitystä ikuisesta perspektiivistä katsottuna: ikuinen tietoisuus on aina ikuinen ja persoonan mielihalut pelastukseen/kadotukseen eivät sen ikuisuuteen vaikuta. Persoona jää aina ulkopuolelle, sen rajan alapuolelle, joka säilyy, teki persoona mitä tahansa.
Olkaamme siis ikuinen tietoisuus. Mikä havainto tarvitaan alkuoivallukseen? Havainto, että persoona on kuolevainen kaikissa kerroksissaan. Myös ns. taivastasoilla, jos persoona on siellä objekti eli joku esine. Esine on omaisuutta, omaisuus jaetaan muille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Tietääkö kukaan onko tästä näkökulmasta saatavilla lisää tietoa suomeksi tai englanniksi?
Taolaisuus omalla tavallaan vihjaa tähän, theravada-budhalaisuus vihjaa myös tähän suuntaan ja myös hindulaisten neti-neti eli ei-ei -menetelmä.
Jos yksittäinen tekniikka pitäisi mainita, niin neti-neti (kaiken kieltäminen mikä kiellettävissä on). Neti-neti -tekniikkaan olen päätynyt eräänä tehokkaimmista erottelukykyä aikaansaavana menetelmänä.
Se on kyllä melkoisen ankara menetelmä, ja sen tuloksena on samadhi, joka on syvää läsnäoloa.
Siinä erotellaan kaikki pois, kunnes ei havaita enää mitään, mitä voisi pois erotella. Meidän sisäistä tarkkailijaamme (tietoisuutta) emme voi nähdä, voimme olla siinä kyllä.
..on vankila.
Niin kauan kun; "ajatellaan, nähdään, kuullaan, tunnetaan jne" erillisesti vaikka vain kollektiivisestikin,,ollaan lopullisessa ajatus-ansassa.
Onni joka ei tätä tajua(saa olla eläin), sitä--> että o l e-m("uum"-->mielikuvituksen jumaluus)me hel-vetissä.
Tämä kommentti etsii kommenttia. Ikuinen tietoisuus ei ole objekti, siis ei vankilakaan. Tarkkaavaisuus, hereilläolo, awareness ovat lähempänä.
Tulee mieleen, että persoonalla ei ole ehdotonta olemassaoloa, siksi sitä ei pidäkään ottaa liian vakavasti. Persoona olemassaolo on ehdoista riippuvaista, ja se on purettavissa alkutekijöihin. Ajatukset, nämä alkutekijät, ovat viimekädessä harhaa. Läsnäolo, awareness ilman erillisyyden tai ykseyden pakkoa tai kaipuuta. Olla vaan ilman ajatuksia. Se on läsnäoloa.
Ikuisessa ei ole halua eikä halun puutetta. Ei taivasta eikä taivaan puutetta. Ei helvettiä eikä helvetin puutetta. Se on täydellistä läsnäoloa.
,,läsnäolollamme?
Mitä(ja missä?) sillä "läsnäololla" sivutaan, tai kosketetaan?
Nimittäin jos on olemassa(tai täytyy olla) subjekti&objekti tila ja tilanne--> on aina erillisyys(merkitsee yksinäisyyttä, puutetta, vajaata, tarvetta yhteyteen--> ei siis täydellisyyttä) ja jos erillisyyttä ei ole, minkä kanssa läsnäoloa tai edes olemaassaolon tunnetta?
Mikä on olemassaolomme vastakohta,, pimeys, tyhjyys,,"ei mitään"?
Se että olemme privaatisti olemassa yksilöinä, ryhmänä, henkenä jne,, se on 'se gluu' josta kaikki erillisyyden ongelmat syntyy?
Hyvä kysymys, että minkä kanssa ykseydessä.
Läsnäolo ei ole oikeastaan läsnäolomme, vaan pelkkä läsnäolo. Sitä ei voi kukaan omistaa. Läsnäolo ei kuulu kellekään objektille.
Läsnäolo on puhdas läsnäolo ilman objektimaisuutta. Läsnäolo ei kohdistu mihinkään olentoon erityisesti. Sillä ei ole suosikkeja. Se pitää kiveä tasa-arvoisena ihmisen kanssa. Se on kuin auringonvalo, joka paistaa niin kaikille tasapuolisesti. Se mahdollistaa olemisen, luo perustan kangastuksenomaisille olemisen muodoille, joita sanotaan persooniksi. Objektilla tarkoitetaan tässä esinettä, olentoa, kappaletta.
HUOM: Läsnäololla ei kosketeta suoraan psykologisia persoonia, sillä niillä ei ole olemassaoloa eikä olemassaolon mahdollisuutta. Ykseys on siis tässä näkökulmassa vain henkisillä tasoilla, ei unen tasoilla. Unen tasot ovat psykologisia persoonan tasoja. Kangastusilmiöiden ja harhojen tasoja.
Tietoisuus ei voi astua kärsimyksen maailmaan, se on mahdotonta. Tíetoisuus voi olla tietoinen periaatteessa kärsimyksen mahdollisuudesta (awareness), teoriassa, mutta sen on mahdotonta osallistua kärsimiseen.
Siis: tietoisuus ei voi astua kärsimyksen unen maailmaan, mutta persoona voi oivaltaa täydellisen kangastuksenomaisuutensa. Jolloin sen asema pelkkänä ajopelinä ymmärretään. Se on kuin mopon asemassa. Illalla kun mennään töistä kotiin, mopo laitetaan nurkkaan, kun sitä ei tarvita.
Itseasiassa, ihminen ei ole oikeasti yksilö. Ihminen on vielä pääsääntöisesti kollektiivisielu, kuin eläimet.
Kaivalyaksi sanovat tätä ykseyttä, joka on vain todellisilla tasoilla. Se on erillisyyttä samalla unen tasoista, siellä se ei asu. Sillä unen tasoilla ei ole olemassaoloa.
Haasteita voi syntyä todellakin siitä, jos kuvitellaan itsellemme ego. Se on helppo luoda yhä uudestaan ja uudestaan. Näin tapahtuukin meditaation jälkeen vanhasta tottumuksesta, jos mennään normaalin kaavan mukaan. Pelkkä egon luominen ei riitä, mutta jos vielä luullaan itsemme egoksi, niin se on varsinainen erillisyys.
Ihminen menee sellaista tietä pitkin, että ensin tarvitaan ego, jotta se voidaan oivaltaa kangastukseksi. Ihmisen on ensin luotava kunnollinen ego, ennen ykseyden oivaltamista. Eläin ei voi oivaltaa, koska sillä on vain puolinainen hämärä ego, joukkosielu. Tarvitaan kiinteä ego, jotta siitä saisi otteen niin, että sen aseman voi ymmärtää oikein.
Kaikki haasteet syntyvät pohjimmiltaan erillisyyden luulosta. Tämä on oikeastaan ainut varsinainen erehdys mitä voidaan tehdä. Ykseys opettaa kyllä kaiken tarvittavan, kun siinä onnistutaan olemaan.
Näin "mystikkona" sanoisin tähän, että "Unohda itsesi!"
Tai Raamatulisesti, näin "Kadota itsesi ja löydät itsesi!
Persoona on tietenkin hengen harha, joka on katoavaista. Kun riisumme tämän naamiomme, näemme todellisen itsemme.
Tunne itsesi!
" uum"-->mielikuvituksen jumaluus "
Jännää että tiesit tuon. Se on psykologisten todellisuuksien jumaluus. Mutta OM-kohinaa seuraamalla kautta voi päästä kausaaliin saakk. Siellä on varastotajuntamme, missä on jälleensyntymien muistijäljet ja taipumusten alkujäljet.
Perusteet jälleensyntymille.
Aikanaan tuokin varastotajunta eli näennäisen kuolematon sielu hajoaa.
Tällöin perusteita pakollisille syntymille ei ole.
OM-kohinan huipentumassa koittaa täydellinen rauha, ja tuon rauhan avulla voi hallita persoonan ajatus- sekä mielikuvitustoimintaa. Siksi sitä sanotaan mielikuvituksen jumaluudeksi.
Okei, minäpä unohdan itseni.
*zappppppppffff*
Huhuu?
.
.
Mitä tää on?
Ymmärryksesi ei ihan vielä riitä ymmärtämään tätä. Sanat eivät kerro kaikkea ja mitään ei tule ymmärtää kirjaimellisesti.
Tiedän, että haluat vastustaa tätä, koska et ole ihan vielä valmis, mutta ei se mitään, olet jo matkalla.
Näin. Metatietoisuus olla porskuttaa. Ilmiöt pikkuhiljaa muhinoi tuon metatietoisuuden tarkkaavaisuuden alla.
Ilmiöt pikkuhiljaa vahvistaa metatietoisuutta, mutta metatietoisuutta ei voi pelastaa koska se on ollut aina pelastettu ja muuta mahdollisuutta ei ole.
Tarkoituksemme on oivaltaa olevamme metatietoisuus, syntymätön, siis myös kuolematon. Metatietoisuus = tietoisuuden takana oleva, joka ei ole objekti, kappale tai esine. Metatietoisuutta ei voi nähdä, siinä voi vain olla.
Jotta voin unohtaa niin riipaisempa oikein kunnon kännit ja kun aamulla katson peiliin näen todellisen itseni.