Siis kuka nainen kyröstä tappoi 50v miehen?

Keskustelupalstoilta selviää, että tappaja olisi joku Krisse. Kyröläiset tietää koko nimen.

Krisse,lyhennys nimestä, joo,oikeassa olet!
Sama nainen,asui kolme päivää ruumiin kanssa samassa huoneistossa.

Hyi kauheeta,onpa kylmäveristä touhua ollut!
Onko se Kyrö nykyään ihan lännenmeininkiä koko paikka?

Onko sinusta naurun asia sanoa hahhaa,jos on mies tapettu pari viikkoa sitten julmasti kahden ihmisen toimesta.
Nauraisitko samalla tavalla,jos uhri olisi ollut veljesi,sekuusi ym?

Kyllä on melkoiseksi mennyt meno täällä. Ei uskalla enää olla, niinkuin lintukodos. Iltasin ei tule kyseeseenkään mennä ulos.

Noh,ainakin ne kaksi uhrin hengiltä ottajaa ovat pitkää,pitkään säilössä...ja mitähän kaikkea ilmenee.kun oikeudenkäynti alkaa...
Ainakin se nainen on riehunut puukkonsa kanssa aikaisemminkin,ne tietää,ketkä ovat olleet kylällä samaan aikaan...
Miksi suomessa ei ole yhtä hurja tuomio rikollisille,kuin venäjällä?
Nämä kaksi tappajaa kyllä saisivat saada ainoastaan menolipun siperian pahimpaan vankilaan,forever!!!

Joko se akka on vangittu ja vankilassa,joka tappoi Kyrössä miehen toisen äijän kanssa?

Tunsin uhrin vuodesta -93,oli hyvä kaveri,tehtiin purkutöitä ja muuta hommia yhdessä.Pianhan se nainen on taas vapaana heilumassa puukkonsa kanssa......

Onko vielä hurjia vapaana, vai uskaltautuuko illan pimetessä huomisesta lähtien taas iltakävelylle?

Tunteeko kukaan sitä naista,joka tappoi omassa omakotitalossaan sen uhrin?
Koska tulee lehteen nimi,että asialla on juuri se puukon kanssa aiemmin heilunut nainen Kyröstä!

En ole pikku poju, vaan jo vahempi nainen. Mahtaakoha lapset ja teinit edes käydä iltakävelyl? Pakko kyllä huomenna uskaltautua iltakävelylle.

Christine Saarinen, nimi on ihan julkista tietoa. Todellakin heilunut puukon kanssa jo ennen tappoa. Ilmeisesti on nykyään ns. vapaalla jalalla, ikävä kyllä.
Valehtelee kaikista asioista niin paljon kuin osaa, edelleen.

Olen Christine, 51 vuotta. Suurin osa taitaa tuntea mut kuitenkin nimellä CC.

Olen työskennellyt Kriminaalihuollon tukisäätiössä nyt kuutisen viikkoa ja rakastan työtäni rikostaustaisten naisten kanssa. Aloitin maaliskuun alussa Naiset näkyviksi -hankkeessa kokemustyöntekijänä. Se tarkoittaa, että olen itse ollut koukussa kamaan ja muihin päihteisiin. Vankilassakin on tullut aika monta vuotta istuttua, joten tiedän, mistä puhun.

Päihde– ja rikosmaailmassa tuli pyörittyä 25 vuotta, kunnes vuonna 2013 sain pitkän tuomion. Sen tuoma pohjakosketus viimein pysäytti mut. Kuulostaa varmaan tutulta, kun sanon, että olin täysin kyllästynyt elämään kaikessa epävarmuudessa, mitä rikollinen elämäntapa piti sisällään. En osannut sieltä omin avuin tulla poiskaan.

Vankilassa havahduin ensi kertaa elämässäni kelaamaan koko mun polkua siihen, missä nyt oltiin. Kelasin sitä taaksepäin selvänä ja tajusin olevani 46-vuotias. Olin kadottanut sen positiivisen ja avoimen, saparopäisen, suloisen tytön, joka oli pienenä rakastanut elämää.

Olin heittänyt kaikki arvot roskakoppaan ja hävittänyt ystäväni, naiseuteni, ihmisyyteni ja empaattisuuteni. Musta oli kasvanut nainen, joka haistatti paskat koko yhteiskunnalle, eikä välittänyt mistään, ei kenestäkään. Olin tehnyt tekoja, joita en koskaan, ikinä, olisi tehnyt selvinpäin.

Tästä pohdinnasta on tänään kulunut aikaa 5 vuotta, 8 kuukautta ja 22 päivää. Niin kauan olen nyt ollut täysin ilman mitään päihteitä. Silloin alkoi mun lopun elämääni kestävä toipuminen. Päivä kerrallaan, pikkuhiljaa.