Itse tulin reilu vuosi sitten kunnolla uskoon ja asiat muuttui vaikeaksi koska kuuluin luterilaiseen kirkkoon. Eilen se vain tuli tajuntaani kun mietin kohusaarnaa ja vanhaa elämääni.
1. Minä valehtelin entisessä elämässäni ja etupäässä itselleni. Olin "uskossa", mutta hyväksyin vain asiat, jotka mahtui omaan maailmaani...eli Jumalkäsitykseni oli jotain muuta kuin Raamattu opetti. Kun liha vei miestä, niin se perusteltiin itsevalheella.
2. En pystynyt hyväksymään Raamatun oikeaa tulkintaa koska se oli ristiriidasa elämäni kanssa.
3. Olin kokenut kaikenlaista, saanut kaikenlaista. ja Raamatun mukaan meneminen olisi tarkoittanut kaikesta siitä luopumista ja siihen en ollut valmis, sitä en halunnut tehdä vaan halusin pitää kiinni siitä, mitä minulla oli.
4. Olin löytänyt "paremman" ja jättänyt ensimmäisen puolisoni...ja nyt Raamattu sanoi, että elin synnissä. Asuin isossa omakotitalossa, elin "loisteliaasti"...
Ristiriita korjattiin valehtelemalla se itselle, pitämällä itseä poikkeuksena, jättämällä ikävät kohdat huomioimatta "niin, mutta" -asenteella
Jumala armahti minut ja veti minut todellisuuteen. Vasta nyt tiedän miksi elämä tuntui niin tyhjältä ennen vaikka periaatteessa oli kaikki.
Eilen tajusin, että valtaosa Luterilaisista elää sitä elämää, mitä minä elin ennen.
Heidän täytyisi luopua jostain sellaisesta, mistä he eivät halua luopua, jos he tulisivat uskoon. He ovat siinä suhteessa vankeja ja siksi he eivät pysty hyväksymään tai oikeasti tutkimaan totuutta.
Jeesus sanoi, ettei voi totella kahta isäntää ja hän sanoi myös, että kamelin on helpompi mennä neulansilmän lävitse kuin rikkaan taivaaseen (ja keskiverto Suomalainen on rikas)
Hän on myös oikeassa
1. Minä valehtelin entisessä elämässäni ja etupäässä itselleni. Olin "uskossa", mutta hyväksyin vain asiat, jotka mahtui omaan maailmaani...eli Jumalkäsitykseni oli jotain muuta kuin Raamattu opetti. Kun liha vei miestä, niin se perusteltiin itsevalheella.
2. En pystynyt hyväksymään Raamatun oikeaa tulkintaa koska se oli ristiriidasa elämäni kanssa.
3. Olin kokenut kaikenlaista, saanut kaikenlaista. ja Raamatun mukaan meneminen olisi tarkoittanut kaikesta siitä luopumista ja siihen en ollut valmis, sitä en halunnut tehdä vaan halusin pitää kiinni siitä, mitä minulla oli.
4. Olin löytänyt "paremman" ja jättänyt ensimmäisen puolisoni...ja nyt Raamattu sanoi, että elin synnissä. Asuin isossa omakotitalossa, elin "loisteliaasti"...
Ristiriita korjattiin valehtelemalla se itselle, pitämällä itseä poikkeuksena, jättämällä ikävät kohdat huomioimatta "niin, mutta" -asenteella
Jumala armahti minut ja veti minut todellisuuteen. Vasta nyt tiedän miksi elämä tuntui niin tyhjältä ennen vaikka periaatteessa oli kaikki.
Eilen tajusin, että valtaosa Luterilaisista elää sitä elämää, mitä minä elin ennen.
Heidän täytyisi luopua jostain sellaisesta, mistä he eivät halua luopua, jos he tulisivat uskoon. He ovat siinä suhteessa vankeja ja siksi he eivät pysty hyväksymään tai oikeasti tutkimaan totuutta.
Jeesus sanoi, ettei voi totella kahta isäntää ja hän sanoi myös, että kamelin on helpompi mennä neulansilmän lävitse kuin rikkaan taivaaseen (ja keskiverto Suomalainen on rikas)
Hän on myös oikeassa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luterilaisuuden? Halu seurata Kristusta arkielämän ratkaisuissa on kaiken kristillisyyden perusta. Sen tähden minua murehduttaakin nyky-luterilaisuus, jossa opetetaan, että uskovainen voi elää miten tahansa ottamatta huomioon, mitä Raamattu opettaa.
Ensiksi täytyy antaa sijaa ja aikaa sydämessä Jumalalle.
Rikkaus tuossa raamatunkohdassa tarkoittaa mielestäni sitä, että rikkauksiin ei saisi kiintyä. Rikkaan pitäisi antaa runsaammin. Pyhät meillä elävät vapaaehtopisessa köyhyydessä.
Usko on koko elämän kestävää kilvoittelua.