Nehemia 8:10
"Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
Onko tänä päivänä olemassa vielä uskovaisia, jotka kokevat tätä iloa Herrassa, joka on meidän väkevyytemme?
Vai onko masennus ja alakulo vallannut jo kaikki uskovat?
Kykenetkö näkemään, että harmaissakin pilvissä on kultareunuksensa
tai sitä, että meidän ilomme Herrassa ei ole kiinni olosuhteistamme,
vaan sydämemme tilasta, siitä miten lähellä olemme Jumalaa, sillä
kuka voi Hänen läheisyydessään ja voimansa vaikutuksessa kantaa
huolta ja murhetta huomisesta?
Sillä Hänhän on luvannut, että HÄN pitää huolen meidän huomisestamme.
Ja Hänhän on luvannut, että HÄN kantaa meitä joka päivä maailman
loppuun asti.
Ja Hänhän on luvannut, että HÄN johdattaa ja vie meitä vesipuroille,
tasaista tietä, ettemme kompastuisi, kunhan kuljemme rukoillen.
MIKSI SIIS KOKEA VOIMATTOMUUTTA HÄNEN VOIMASSAAN?!
Siunausta tähänkin päivääsi!
"Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
Onko tänä päivänä olemassa vielä uskovaisia, jotka kokevat tätä iloa Herrassa, joka on meidän väkevyytemme?
Vai onko masennus ja alakulo vallannut jo kaikki uskovat?
Kykenetkö näkemään, että harmaissakin pilvissä on kultareunuksensa
tai sitä, että meidän ilomme Herrassa ei ole kiinni olosuhteistamme,
vaan sydämemme tilasta, siitä miten lähellä olemme Jumalaa, sillä
kuka voi Hänen läheisyydessään ja voimansa vaikutuksessa kantaa
huolta ja murhetta huomisesta?
Sillä Hänhän on luvannut, että HÄN pitää huolen meidän huomisestamme.
Ja Hänhän on luvannut, että HÄN kantaa meitä joka päivä maailman
loppuun asti.
Ja Hänhän on luvannut, että HÄN johdattaa ja vie meitä vesipuroille,
tasaista tietä, ettemme kompastuisi, kunhan kuljemme rukoillen.
MIKSI SIIS KOKEA VOIMATTOMUUTTA HÄNEN VOIMASSAAN?!
Siunausta tähänkin päivääsi!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kyllä minä tänäkin päivänä näen ne kultareunat ja Kuninkaan istuvan pilven päällä.
Eikä ilo ja riemu ole kadonnut vaikka tunnen minäkin voimattomuutta ja heikkoutta.
Kun minä ajattelen murheissani että en ole mitään, ei minusta tule mitään silloin tunnen kuinka pilvistä kuuluva ääni sanoo: minun armossani on sinulle kyllin.
Jeesus on myös pilvissä ja vaikka olisivat myrskypilviä, Jeesus on hallitseva niitäkin pilviä.
Aamen!
Iloissani luin tekstiäsi ja omalta osaltani voin yhtyä jokaiseen sanaan.
Pidä Eenokki lujasti kiinni siitä, mitä Sinulla on, ettei kukaan veisi kruunuasi!
Tänä aamuna koin erityistä iloa siitä kaikesta, mitä Jumala on luvannut meille omilleen ja sydämestäni nousi syvä rukous ja halu, että voisimme kaikki uskovat yhdessä kokea ja rohkaista toinen toistamme Herran iloon, jonka voimalla me jaksamme ja voitamme, "voimattomina ja heikkoinakin".
Herra Sinua Eenokki siunatkoon ja enentäköön iloasi ja rauhaasi Hänessä!
Kiitän rohkaisustasi. Tuo sananpaikka (ilmestysk. 3.8-11?) Annettiin profetiana...kauan sitten.
Ymmärsin että se on Raamattuun perustettu profetia, lupaus minulle ja etten menettäisi kruunuani, alkoi hän yhtäkkiä lukemaan ilm. 3:8-11 ja kun lopetti niin tunsin kun joku "läimäsi" melko voimakkaasti oikealle olkapäälleni.
Olen tarkkana ja tuo "läimäys" tai jonkinlainen sähköisku ymmärtääkseni kertoo että Jeesus on todella tulossa hakemaan Jumalan valitsemia uskovia.
En muista olenko aiemmin tästä puhunut?
Odotan Herran tulemusta minäkin ja yllättäen vielä kärsivällisesti.
Näin tarkasti Jumala seuraa Sinunkin elämääsi ja kulkuasi, sillä vaikka minä en tiennyt tuosta tapauksesta mitään, Hän Taivaallinen Isä tiesi ja HÄN halusi Sinua jälleen rohkaista ja antaa Sinulle voimaa ja rohkeutta kulkemaan uskossa luottaen eteenpäin.
Rukoillaan, että saisimme kerran olla voittajina kumpikin perillä ja siellä vielä joskus kohdata toisemme!
Usko on luja luottamus Jumalaan,se ei saa horjua,vaikka itse horjuisimme!
Kiitos ja ylistys siitä Jumalalle!
Me tosiaankin saatamme horjua ja askeleemmekin astua joskus harhaan,
mutta kun uskomme ja luotamme siihen, että Hän ei jätä, eikä hylkää, saamme uudelleen ja uudelleen hakeutua armoistuimen eteen, josta saamme jälleen uuden suunnan "navigaattoriimme" ja jälleen lähteä iloiten ja riemuiten jatkamaan matkaamme, sillä eräänä päivänä me saamme olla voittajina perillä, HÄNEN ARMOSTAAN JA ANSIOSTAAN!
Masennus ja alakulo tulee usein siitä, että omatunto ei ole puhdas. Kuuliaisuus - se, että tekee oikein - taas antaa ilon ja rauhan ihmisen sisimpään.
Moni uskosta osaton kokee Jumalan laista puhumisen painostamisena, eikä ymmärrä, että se ei ole sitä varten, että ihminen olisi rajoitusten lieassa, vaan se on vapaudeksi. Synti vahingoittaa usein myös lähimmäistä, mutta ennen kaikkea ihan joka kerta sen tekijää itseään.
voi tulla yhtälailla murheista, joita kokee läheistensä puolesta.
Ei elämä ole noin mustavalkoista ja itsestäänselvää. green.
Niinhän se on, että vihollinen halua riistää meiltä Jumalan antaman ilon,
joka syntyy siitä rauhasta, jonka me saamme Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen haavainsa kautta.
Iäti kestävän ilon ja rauhan lähtökohtana, pohjana ja kehyksenä on
Jeesuksen Kristuksen tunteminen.
Pelkkä kunnioittaminen ja arvostaminen eivät vielä voi niitä meille antaa,
vaan meidän tulee tulla henk.kohtaisesti TUNTEMAAN HÄNET Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana, kuten
Room. 5:2 sanoo:
2. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä
on RAUHA JUMALAN KANSSA, MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA.
Tai kuten Ef. 2:14 sanoo:
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi
ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain
säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi
ihmiseksi, tehden rauhan,
16. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa
ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
17. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa
niille, jotka lähellä olivat;
18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä
Hengessä Isän tykö.
Ja tästä rauhasta syntyy ilo ja luottamus!
. . . moni uskosta osaton kokee Jumalan laista puhumisen painostamisena,
Aivan, onhan jonkun uskosta osallisen toimet kuin suoraan oppikirjasta.
http://www.fredman-mansson.fi/fi/henkilosto/markku-fredman/kirjoituksia/53-kuulustelutaktiikka
Evankeliumin ilosanoma löytyy tästä oppikirjasta http://www.evl.fi/raamattu/
Tietysti voi, ja se voi tulla todella monesta muustakin asiasta. Se voi tulla myös ilman mitään nähtävää syytä. Siksi sanoinkin: usein.
Tähkäpää otti esille asian, joka on hyvin yleinen nykymaailmassa, niin uskovien kuin uskosta osattomienkin keskuudessa: masennus ja alakulo. En tiedä, moniko muu tällä palstalla kirjoittavista on huomioinut tämän asian ympärillään, mutta masennusta ja alakuloa potevat ihmiset ovat hyvin selkeästi usein niitä, jotka pyrkivät menemään aina tai useimmiten siitä, mistä aita on matalin. Usein he pyrkivät nautinnolliseen ja elämysrikkaaseen elämään, eikä normaali arki riitä. Usein tuollaisessa elämäntyylissä omat velvollisuudet yhteiskunnan jäsenenä ja lähimmäisiä kohtaan tulevat laistetuiksi. Kaiken pohjaksi jää huono omatunto, enemmän tai vähemmän tiedostettu, eikä mikään tunnukaan enää hyvältä. Mikään ei tuokaan enää hyvää mieltä ja rauhaa ja usein niitä etsitään sitten ihan väärin keinoin ja upotaan vain syvemmälle suohon. Moni voi kohdistaa etsintänsä Jumalankin suuntaan, mutta ei mielenrauha löydy sieltäkään, jos ei itse ole valmis taipumaan ja muuttamaan elämäntapojaan.
Joskus ennen kuuli vanhojen ihmisten sanovan useinkin, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Tuota kuulee vieläkin joskus, mutta yhä useampi ei sitä enää tiedä tai ymmärrä.
Ei uskovakaan löydä mielenrauhaa pelkästään Jumalaan katsomalla, rukoilemalla tms., vaan kyllä mielenrauha tulee vasta siitä uskosta, joka laittaa ihmisen tekemään oikein.
Haluat siis yhä vain jatkaa kaivelua...
Siis kuinka pitkään olet jo kaivellut?
:)
Suurin osa uskovaisista kokee syvällä sydämensä tunnoissa iloa Herrastamme Kristuksesta Jeesuksesta, vaikka se ilo ei aina arjenharmaudessa kovin räyhäkkäästi näkyisikään.
Kun uskovan seurakunnan olemusta tarkastellaan noin ulkoisesti pikaisella silmäilyllä, niin jonkinlainen alakulo saattaa silloin tällöin heijastua olemuksesta. Ja koska Jeesukseen uskovia ei ole astettu lähimmäistensä sielunelämän tutkijoiksi tai ajatusten lukijoiksi, vaan rukoilemaan lähimmäistensä puolesta Herraa, niin se voimattomuus johtuu nimenomaan siitä seikasta, ettei seurakunnissamme enää rukoilla laisinkaan lähimmäisten puolesta, vaan touhutaan kaikkea muuta rumbaa, joka ei lähimmäistä kasvata hengelliseen iloon ja rauhaan, vaan rauhattomuuteen.
Näinkin on, kuten - Masennus ja alakulo - kirjoittaa:
>>>
Masennus ja alakulo
2.8.2013 12:11
voi tulla yhtälailla murheista, joita kokee läheistensä puolesta.
Leeviläinen otti mielestäni esille tosi tärkeän ja ajankohtaisen alueen:
>>>>>
Kun uskovan seurakunnan olemusta tarkastellaan noin ulkoisesti pikaisella silmäilyllä, niin jonkinlainen alakulo saattaa silloin tällöin heijastua olemuksesta. Ja koska Jeesukseen uskovia ei ole astettu lähimmäistensä sielunelämän tutkijoiksi tai ajatusten lukijoiksi, vaan rukoilemaan lähimmäistensä puolesta Herraa, niin se voimattomuus johtuu nimenomaan siitä seikasta, ettei seurakunnissamme enää rukoilla laisinkaan lähimmäisten puolesta, vaan touhutaan kaikkea muuta rumbaa, joka ei lähimmäistä kasvata hengelliseen iloon ja rauhaan, vaan rauhattomuuteen.
< löydämme tiet ahtaasta avaralle
Olen kyllä sitä mieltä, että uskovan taipaleen edetessä tie kapenee kapenemistaan. Olo käy erittäin tukalaksi, ennen kuin lopullinen Voitto saavutetaan. Kunpa siihen asti kestäisin ja jaksaisin taistella.
Omassa voimassaan ja itsesuggestiolla ei uskovakaan pitkälle pötki. Ilon ja Rauha annetaan lahjana ylhäältä, ei se mitään omaa puserrusta ole. Kaikki pahan olon tukahduttaminen johtaa sielulliseen umpikujaan.
Eräänlaista menestystuubaa on sekin oppi, että aito alakulo on naamioitava hymynaamaksi. Että olisi hyväksi todistukseksi pakanoille. Pöh.
>>>
Olen kyllä sitä mieltä, että uskovan taipaleen edetessä tie kapenee kapenemistaan. Olo käy erittäin tukalaksi, ennen kuin lopullinen Voitto saavutetaan. Kunpa siihen asti kestäisin ja jaksaisin taistella.
>
Omassa voimassaan ja itsesuggestiolla ei uskovakaan pitkälle pötki.
>>
Ilon ja Rauha annetaan lahjana ylhäältä, ei se mitään omaa puserrusta ole.
Kaikki pahan olon tukahduttaminen johtaa sielulliseen umpikujaan.
Hei Tähkis. Ihan asiaa kirjoitit. Jeesus sanoi kuka teistä voi murehtimisella pidentää ikäänsä kyynäränkään vertaa. Ihmisellä on taipumus ottaa paineita. Jeesus myös varoitti: Varokaa ettei paina elatuksen murheet eikä juoppous, ettei Herran päivä tule äkkiarvaamatta.
Nehemiaa siteerasit ja hyvällä Raamatun kohdalla. Nehemia tuli eri maasta laittamaan Jerusalemin muurit kuntoon. Asiat hidettuaan hän sanoi kansalle nuo siteeraamasi sanat.
Jumalan tahto on uskovalle, että elämä olisi vastuksista huolimatta vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Kiitos Koleerikko!
>>>>
Jumalan tahto on uskovalle, että elämä olisi vastuksista huolimatta vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
joopa joo,
Nehemia 8:10
"Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
Usko on luja luottamus Jumalaan,se ei saa horjua,vaikka itse horjuisimme!
_______________________
Sillä ilo äidissä on lapsen väkevyys.
Usko on luja luottamus äitiin, se ei horju.
________________________
eli sovitin tämän siihen asiayhteyteen joka on varsinkin naisille tuttu.
voisinhan keksiä jutun joka olisi miehille tuttu, mutta olkoon jousipyssyt ja puukot kaapissa.
Nyt, Kun äiti vie lapsukaisen neuvolaan, siellä on "paha täti" joka aina pistää piikillä pyllyn !
vaikka paha täti, sitten puhuu mukavia ja kiltti, kuitenkin tule aina ja iskii piikillä.
ja se sattuu joten lapsukainen on ihmeissään.
Mutta kun luotettava "luoja" ja tekijä, sitten on kyseessä, lapsukainen on luottavainen eikä pelkää, kunnes sitten näkee sen pahan tädin.
Nyt kuitenkaa lapsi ei kapinoi eikä heittle kiviä, sillä itse äiti juuri tänne lapsukaisen toi.
Nyt jos on normaali äiti, niin lapsukainen luottaa 100% äitiinsä, vaikka välillä tekeekin ja vie omituisiin paikkoihin, ja vieläpä sellaisiin missä sattuu !
eli tästä on ja tulisi olla myös meillä kyse.
Jeesus on meidän äitimme, tarkemmmin Jumala Kaikkivaltias :)
Joten lapsukaisen, "iästä" ja kasvusta, riippuen Jumala saattaa viedä meidät jopa kivi sateeseen.
välillä isoja kiviä v'lillä vähän pienempiä.
Mutta Luoja, tekijä tietää mitä tekee joten meidän tulisi omata sama luottamus Jumalaan kuin lapsella on äitiinsä.
Tämän tietää Apostoli kivi sateessa ja Itse Jeesus Getsemanessa.
eivät he olleet ilmestysvuorella vaan sen pohjalla.
no sama se.
Usko on luja luottamus, henkilöön, ja jos henkilä on luotettava, ei ole huolta.
Joten, kuten lapsella ei ole huolta neuvolassa ei meilläkään tulisi olla huolta missään eikä koskaan.
Sillä, Kaikkivaltias, "äiti", on vierellä ja katselee.
Jumala on masentunut tahi katuu, samaa sanan juurta, kun katsoo ihmistä, joten aina ja kaikki masennus ei ole pahasta tahi pahaa.
Mutta ilo on tietysti mukavampi mielentila kuin masennus.
Hienosti kuvaat ja rinnastat äidin ja lapsen kautta luottamustamme Taivaalliseen Isäämme.
Noista neuvolakäynneistä tuli mieleeni, että vaikka "rokotuksissa" joudumme kokemaan kipua, valmistaa se kuitenkin meitä kohtaamaan tarttuntatauteja, eli useinhan Jumala juuri tällä tavalla kivun kautta luo meissäkin uutta ja sitä, että kestäisimme kaatumatta tulevat kiusaukset ja vastoinkäymiset.
Kuten Room. 5 sanotaan:
1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä
on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
kautta,
2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon,
jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4. mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Moni istuu rannalla josta on itse valinnut mieleisensä kiven. Toisilla se on itsesääli, toisilla katkeruus, kiire ja kenellä mikäkin oma oppi... Tuolta kiveltä sitten kurkotetaan napolla vettä elämän lähteestä. Sopivasti vain, että jaksaa istua sillä kivellä. Ilo Herrassa harvemmin tulee sinne kivelle. Napollinen riittää vain rajallisen ajan. Ilo ja elämä on siellä lähteessä. Joka luottaa sen uskoo ja luottaa, jättää kivellä istumisen ja sukeltaa lähteeseen. Sinä minussa ja minä Sinussa. Täysi ei riitä. Tahdon ylitsevuotaa. Ilo Herrassa löytyy kun kaikki mitä minussa on, on lähteessä.
Niinpä, mutta mikä on se haluttomuus, pelko tai uskaltamattomuus
astua sinne "uimavesiin".
Onko se juuri sitä luottamuksen puutetta siitä, että ellei ne vedet
kannattelekaan juuri minua?
Tai jos uskaltaudutaankin, saattaa käydä kuin Pietarillekin, että heti
kun hän alkoi katsomaan, miten rajusti aallot ympärillä löyvät,
eli siirsi katseensa pois Kristuksesta, hän alkoi vajota.
Hesekiel 47. tulivat mieleeni jakeet:
4. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli polviin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä poikki: vettä oli lanteisiin asti.
5. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.
12. Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.
Ja vanha HL :jan laulu:
Jumalan virta nyt kuohuu, armoa janooville.
Nin Herran lupaus kuuluu, kaikille kaipaaville.
:,:Virrat virrat ne armon autuuta lohtua tuo.
Runsaammin suo niiden tulla, joikaisen lapsesi luo.:,:
Jumalan virta nyt tulvii, taivaasta, oi Jumalan.
Kunnes jo korpikin kukkii, kauniina kuin morsian.
Jumalan virta nyt kuohuu, henkeä elämääkin .
Esteet sen voimasta kaatuu, herättää kuollehetkin.
Jumalan virta nyt kuohuu, vyöryen ylitse maan.
Sen mitä kansoilta puuttuu, virta tää tuo tullessaan.
Jumalan virta on täynnä, meille sen tulvia suo.
Hengellä meidät nyt täytä, virvoitus sieluumme tuo.
Pietarin uppoaminen johtui painovoimasta:D
Vaiko maan vetovoimasta. 8O 8D
Siitäpä se johtuu monta kertaa meidän uskovienkin "uppoaminen"
ja elämämme haaksirikkoutuminen, joten tuskin Raamattu meitä
turhaan varoittaa, ettemme kiinnittäisi katsettamme ja sydäntämme
tähän ajalliseen, vaan että kiinnitäisimme sen niihin iäti kestäviin
arvoihin, joita koi ei syö, eikä ruoste raiskaa.
"Onko tänä päivänä olemassa vielä uskovaisia...."
Kyllä on, tunnen semmoisen.
Vai onko masennus ja alakulo..."
Ei ole, tunnen semmoisenkin.
"Kykenetkö näkemään, että harmaissakin pilvissä on kultareunuksensa
....."
Kyllä tunnen ilman Jumalaakin pärjäilen oikein hyvin. Mutta tunnetko sinä, että ilman Jumalaa ei ole oikeanlaista elämää?
>>>
Mutta tunnetko sinä, että ilman Jumalaa ei ole oikeanlaista elämää?
Et sinä voi toisen puolesta sanoa millainen on jumalattoman sisin.
Luin kerran ateistipalstalta erään pitkän ketjun jossa otsikossa kysyttiin onko ateistilla tyhjää sisintä, ja vastaukset olivat että ei ole.
Kyllä ne sen itsestään paremmin tietävät kuin sinä heidän puolestaan.
"Sillä Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen Jumal kaipuun ja tuo kaipuu elää"
Niin, voisiko se olla uteliaisuutta tuo Jumal-kaipuu?
"että sellaista "oikeanlaista" elämää, joka tyydyttäisi ihmisen kaikki osa-alueet, ei ole ilman Jumalaa. "
Näin uskovat kertovat myös minun tuntemani uudestisyntyneet. Uskomattomasta se tuntuu aika hurjalta.
Voiko Jumala sulkea pois tiettyjä osa-aluita ihmisen elämästä, jos voi, niin näinhän uskovakin jää jostain ostattomaksi....
Eikö usko ole enemmän tunne-ja mielenasioihin liittyvää kuin tietoon, sillä tietoa saamme oppimalla ja lukemalla. Raamatunkin voi lukea: tietää mitä se sisältää, mutta tunnepuoli ei tempaa mukaan.
Nyt en taas ymmärtänyt tätä:
>>>
Voiko Jumala sulkea pois tiettyjä osa-aluita ihmisen elämästä, jos voi, niin näinhän uskovakin jää jostain ostattomaksi....
>
Eikö usko ole enemmän tunne-ja mielenasioihin liittyvää kuin tietoon, sillä tietoa saamme oppimalla ja lukemalla. Raamatunkin voi lukea: tietää mitä se sisältää, mutta tunnepuoli ei tempaa mukaan.
Nyt Sinä rakensit olkiukon. :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
Minähän nimenomaan erittelin, tuntemukset ja tietämisen.
>>>
Puhut nimittäin "tuntemuksesta", et tietämisestä?
............
mutta tiedän senkin, että siitä huolimatta monen sisin ja sydän kaipaa jotain.....jota he eivät aina edes kykene sanoiksi pukemaan, mitä se on.
>
Mutta tunnetko sinä, että ilman Jumalaa ei ole oikeanlaista elämää?
En pysty vastaamaan aloitukseen koska en ole uskossa.
Sinä kumminkin esitit väitteen jonka mukaan jokaisella on jumalakaipuu. Niinhän ei ole.
Joku uskovainen on kirkko kuulolla - palstalla sanonut samaa että uskosta osattomilla on aukko sydämessä kun ei sitä jumalaa ole.
Lueppas minkälaisia vastauksia hän on saanut. Hänet on tyrmätty 6-0
http://keskustelu.fi/node/11328083
"...joka ihmisen sisimässä kaipaa Jumalaa, ..."
Mitenköhän tuon kaipuun kokee? Eräs uskova sanoi, että hänellä ennen uskoon tuloa oli sisimmässään tyhjä olo eikä mikään täyttänyt sitä. Sitten tämä uskova koki, että Jumala on ainut joka täyttää tämän tyhjyyden. Hänkin sanoo samaa, että usko ei ole tunnepuolen asia. En voi ymmärtää minkäpuolen asia se sitten on, kun se ei ole tiedon eikä järjen asia? Onko se oppimisen tulos---yliopittua, jota ei voi enää erottaa muusta persoonasta pois.
Mielestäni ei kaikki ihmiset ole uskoon tai tyhjyyteen taipuvaisia.
"...kun tunteemme heittävät häränpyllyä ..", niin pintatunteet heittävät laidasta laitaan, kaikilla heittää laidasta laitaan, se on elämään kuuluvaa heittelyä. Pintatunteet ovat hallittavissa, mutta Jeesustunteet siis eivät ole hallittavissa? Jeesustunteet kuuluvat ihmisen persoonaan?
"Raamattun lupaukset ovat totta..."
Jos noin on, niin miksi Kristus tuli antamaan lupauksen vasta ajanlaskumme alussa ja silloinkin hyvin nopeasti vain kolmessa vuodessa teki silloisella pienellä alueella tiettäväksi, että Taivaasa on Hänen Isänsä ja Herransa, jota tottelemalla pääsemme kuoltuamme Hänen luokseen. Löytyykö tähän vastausta vai onko vain todettava, että emme voi kaikkea tietää vaikka kuvakseen Hän meidät loi?
Saatan lukeakin, kun ja jos aikaa liikenee.
Minua kuitenkin kiinnostaa enempi se totuus, minkä kuulen kasvotusten
ihmiseltä itseltään, sillä netissä me voimme tyrmätä mitä tahansa, mutta
kun ollaan luottamuksellisessa ja rehellisessä keskustelussa kahden
kesken, silloin tulee vilpittömästi esille se, mitä kukin kokee, tietää ja tuntee.
Täällä voi sydämen tuskasta huutaessakin laitta rivin hymiöitä kannanottonsa perään, mutta todellisessa kohtaamisessa "näkee" ja "kuule" enemmän ja
totuudellisemmin.
Lue VT:a, niin huomaat, että siellä jo puhutaan ja tiedetään, että taivaassa on Jumala ja annetaan myöskin lupaukset ja tiedetään, Jeesuksen syntymä ja myöskin kuolema.
UT:a tulisikin aina lukea ns- VT:n kautta, tai yhdessä VT:n kanssa.
Monet UT:n tekstitkin puhuvatkin suoraan VT:n kautta, viitaten mm. Aabrahamiin, Moosekseen ym. VT:n henkilöihin.
- Vili Vilpittömälle -
Vain koriste-esineet välttyvät teroittamisen / takomisen tuskalta!
Jes. 1:25
"...minä puhdistan sinut niin kuin hopea puhdistetaan,
kuin lipeällä minä irrotan sinusta kaiken kuonan.....
Vain syvältä kynnetty maa voi tuottaa runsaan sadon!
KRISTITTY KUIN PALMUPUU
On kristitty kuin palmupuu,
varrella virran kirkkaimman.
Sen juuret syvään ulottuu,
se kestää helteen kuumimman.
Kun myrsky hurja raivoaa,
niin palmu varttaan kasvattaa.
Se nöyrtyy hiljaa.....
ja niin se kauan elää saa.
Raamatun sana jokainen
on vettä palmun janoisen.
Ja rukoukset ihmisen,
kuin hengitystä lehvien.
Ne jotka Herraa odottaa,
ne Hältä voiman uuden saa.
Ja niin kuin kotkat......
he siivillensä kohoaa.
Ei kaadettukaan palmupuu
oo koskaan täysin toivoton.
Jos vaikka runko tuhoutuu,
pian siinä verso uusi on.
Ja kun on oikein vaikeaa,
niin Herra lastaan vahvistaa.
Taas juuret kasvaa......
ja veden raikkaan tavoittaa.
Job 14:7-9
7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
Ja vielä....
http://www.youtube.com/watch?v=O429O8PhZSE
Ei ! Minä en koe että mä olen muuta kun murhellinen siitä että uskovat ovat menossa hel-vettiin niin suuressa määrin menetysoppiin turviin. Ja että lähes 6.miljardeja ihmisiä ovat menossa kadotuxen.
Mutta olinhan minä ilmoinen joku viikko sitten kun Jumala siinä puol viiden aikoihin ilmoitti minulle että Hän on tullut mun varten ja niin selvisi minulle Hänen Ristinkuoleman ja tuli usko siihen syvemmin että Hän muuttaa jokainen joka ottaa Hänet vastaan. Niin olin minä ainakin tunnin ilon hurmiossa : )