Suomi otti kovan riskin, kun ei lähtenyt Saksan sotahoukutuksiin. Ei erilliseen eikä liittoon Saksan kanssa. "Realistit" sanoivat, että maasta tulee joka tapauksessa taistelutanner. Eivät suurvallat voisi jättää Suomenlahden pohjoisrantaa vapaasti toistensa otettavaksi.
Hyökkäystä ei tullutkaan, ei idästä, etelästä tai pohjoisesta saksalaisten miehittämästä Norjasta. Heti Barbarossan alettua Saksan ja Neuvostoliiton joukot jumittuivat hirvittäviin taisteluihin. Suomen miehityssuunnitelmat jäivät molemmilta kassakaappiin. Sotilaita ei riittänyt.
Suomen armeija oli asemissa. Itärajalla ammuskeltiin neuvostopartioiden kanssa ja kerran Norjan rajalla Saksalaistenkin kanssa.
Kun taistelu Moskovasta käynnistyi, turvassa olevan Leningradin luota siirrettiin punajoukkoja etelään. Ne miehet kai Moskovan pelastivatkin.
Suomi ja Ruotsi olivat rauhansaareke sotivassa Pohjois- Euroopassa. Miksi sitten yhä puhutaan "pahoista vuosista"? Maiden välillä oli ero. "Puolueeton" Ruotsi kauppasi malmiaan ja kuulalaakereitaan Saksaan. Vastineeksi se sai ruokaa ja polttoainetta miehitetyn Euroopan varastoista. Suomi myi vähän puuta Saksaan, ruumisarkuiksi. Petsamon nikkelikaivos oli suljettu. Hallitus ilmoitti, että tuo sotamateriaali ei nyt ole kaupan kenellekään. Uhkapeli onnistui, kumpikaan puoli ei hyökännyt Petsamoon. Yhteydet länteen olivat joka tapauksessa poikki. Jäämerelläkin partioivat Saksan sukellusveneet.
Jo kesällä -40 voimaan tullut säännöstely kiristyi, mutta silti ruokaa ei riittänyt kaikille. Vuoden -42 alussa tappava nälkä tuli kaupunkeihin. Maaseudulla kiersi kerjäläislaumoja kuin 1800-luvun nälkävuosina. Väitetään, että laitoksissa mielisairaita tapettiin nälkään tahallaan. Presidentti Risto Ryti tuomitsi mustanpörssin ja sitä auttavat talonpojat radiossa. Suojeluskunnat määrättiin tekemään ratsioita tiloille. Niissä muutama "kulakki" sai surmansa. Kaupungeissa kuoli nälkään kymmeniä tuhansia, yhden arvion mukaan yli satatuhatta. Vaikka tilanne seuraavina vuosina parani, yhä puhutaan kitukasvuisesta "nälkäsukupolvesta".
Saksalla ja N-L:lla oli kummallakin ystävänsä. Kun Saksan aseet menestyivät, Isänmaallinen Kansanliike nousi Suomessa. Sitä lähellä olleet talvisodan veteraanit ottivat yhteen "Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seuran" jäsenten kanssa kadulla. Kun silläkin puolella oli paljon tuoretta sotakokemusta, yhteenotot olivat verisiä. Kuuluisaksi tuli "Kallion kahakka" kesällä. Suomen suurimmassa työläiskaupunginosassa taistelivat barrikadeilla tuhannet nuoret miehet, yli kolmekymmentä kuoli. Lopulta äärioikeiston hyökkäys torjuttiin, kun äärivasemmisto sai rinnalleen nuoria sosialidemokraatteja.
Maa oli sisällissodan partaalla, mutta tilanne ratkaistiin nokkelasti. Sanaatin torilla järjestettiin suuri sovinnonkonsertti, jossa soitti Dallabé. Tilanne huipentui Tanner ja Mannerheim vetosivat Tuomiokirkon rappusilla yhdessä kansalaissovun puolesta. 1970- luvulla portaille pystytettiin patsas, joka esittää heidän yhteen puristettuja käsiään. Kaikkihan siitä eivät pidä.
Stalingrad pisti ajattelemaan. Mannerhein lähti salaa tapaamaan Josef Stalinia Moskovaan. Marsalkka joutui noloon tilanteeseen, kun hiukan hiprakassa ollut generalissimus raahasi hänet tervehtimään V.I. Leninin palsamoitua ruumista. Vanha chevalier- kaartilainen nyökkäsi hyvin jäykkänä arkun äärellä.
Kotiin palattuaan Mannerheim piti IKL:n napamiehille tiukan puhuttelun: tyylin piti muuttua. Nykyäänhän järjestö tunnetaankin työstää parhaiten savusaunakulttuurin säilyttämiseksi.
Ensimmäiset nikkelierät lähtivät Neuvostoliittoon jo kesällä 1943. Yhteys länteen aukesi vasta kun saksa romahti kesällä -45. Samoihin aikoihin Ryti otti Malmin lentokentällä lämpimästi vastaan N-L:n uuden lähettilään Andrei Zdanovin.
Ryti välitti Portugaliin eläkkeelle siirtyneen marsalkka Mannerheimin kunnioittavan tervehdyksen Stalinille. Zdanov hymähti.
Jotkut sanovat, että siitä alkoi nöyristelyn aika, jotkut, että järjen aika jatkui. Tärkeintä, että itsenäisyys säilyi.
Hyökkäystä ei tullutkaan, ei idästä, etelästä tai pohjoisesta saksalaisten miehittämästä Norjasta. Heti Barbarossan alettua Saksan ja Neuvostoliiton joukot jumittuivat hirvittäviin taisteluihin. Suomen miehityssuunnitelmat jäivät molemmilta kassakaappiin. Sotilaita ei riittänyt.
Suomen armeija oli asemissa. Itärajalla ammuskeltiin neuvostopartioiden kanssa ja kerran Norjan rajalla Saksalaistenkin kanssa.
Kun taistelu Moskovasta käynnistyi, turvassa olevan Leningradin luota siirrettiin punajoukkoja etelään. Ne miehet kai Moskovan pelastivatkin.
Suomi ja Ruotsi olivat rauhansaareke sotivassa Pohjois- Euroopassa. Miksi sitten yhä puhutaan "pahoista vuosista"? Maiden välillä oli ero. "Puolueeton" Ruotsi kauppasi malmiaan ja kuulalaakereitaan Saksaan. Vastineeksi se sai ruokaa ja polttoainetta miehitetyn Euroopan varastoista. Suomi myi vähän puuta Saksaan, ruumisarkuiksi. Petsamon nikkelikaivos oli suljettu. Hallitus ilmoitti, että tuo sotamateriaali ei nyt ole kaupan kenellekään. Uhkapeli onnistui, kumpikaan puoli ei hyökännyt Petsamoon. Yhteydet länteen olivat joka tapauksessa poikki. Jäämerelläkin partioivat Saksan sukellusveneet.
Jo kesällä -40 voimaan tullut säännöstely kiristyi, mutta silti ruokaa ei riittänyt kaikille. Vuoden -42 alussa tappava nälkä tuli kaupunkeihin. Maaseudulla kiersi kerjäläislaumoja kuin 1800-luvun nälkävuosina. Väitetään, että laitoksissa mielisairaita tapettiin nälkään tahallaan. Presidentti Risto Ryti tuomitsi mustanpörssin ja sitä auttavat talonpojat radiossa. Suojeluskunnat määrättiin tekemään ratsioita tiloille. Niissä muutama "kulakki" sai surmansa. Kaupungeissa kuoli nälkään kymmeniä tuhansia, yhden arvion mukaan yli satatuhatta. Vaikka tilanne seuraavina vuosina parani, yhä puhutaan kitukasvuisesta "nälkäsukupolvesta".
Saksalla ja N-L:lla oli kummallakin ystävänsä. Kun Saksan aseet menestyivät, Isänmaallinen Kansanliike nousi Suomessa. Sitä lähellä olleet talvisodan veteraanit ottivat yhteen "Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seuran" jäsenten kanssa kadulla. Kun silläkin puolella oli paljon tuoretta sotakokemusta, yhteenotot olivat verisiä. Kuuluisaksi tuli "Kallion kahakka" kesällä. Suomen suurimmassa työläiskaupunginosassa taistelivat barrikadeilla tuhannet nuoret miehet, yli kolmekymmentä kuoli. Lopulta äärioikeiston hyökkäys torjuttiin, kun äärivasemmisto sai rinnalleen nuoria sosialidemokraatteja.
Maa oli sisällissodan partaalla, mutta tilanne ratkaistiin nokkelasti. Sanaatin torilla järjestettiin suuri sovinnonkonsertti, jossa soitti Dallabé. Tilanne huipentui Tanner ja Mannerheim vetosivat Tuomiokirkon rappusilla yhdessä kansalaissovun puolesta. 1970- luvulla portaille pystytettiin patsas, joka esittää heidän yhteen puristettuja käsiään. Kaikkihan siitä eivät pidä.
Stalingrad pisti ajattelemaan. Mannerhein lähti salaa tapaamaan Josef Stalinia Moskovaan. Marsalkka joutui noloon tilanteeseen, kun hiukan hiprakassa ollut generalissimus raahasi hänet tervehtimään V.I. Leninin palsamoitua ruumista. Vanha chevalier- kaartilainen nyökkäsi hyvin jäykkänä arkun äärellä.
Kotiin palattuaan Mannerheim piti IKL:n napamiehille tiukan puhuttelun: tyylin piti muuttua. Nykyäänhän järjestö tunnetaankin työstää parhaiten savusaunakulttuurin säilyttämiseksi.
Ensimmäiset nikkelierät lähtivät Neuvostoliittoon jo kesällä 1943. Yhteys länteen aukesi vasta kun saksa romahti kesällä -45. Samoihin aikoihin Ryti otti Malmin lentokentällä lämpimästi vastaan N-L:n uuden lähettilään Andrei Zdanovin.
Ryti välitti Portugaliin eläkkeelle siirtyneen marsalkka Mannerheimin kunnioittavan tervehdyksen Stalinille. Zdanov hymähti.
Jotkut sanovat, että siitä alkoi nöyristelyn aika, jotkut, että järjen aika jatkui. Tärkeintä, että itsenäisyys säilyi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parempi sekin kuin norjalaisen ämmän Hanssille sanoma "Otahan tuheroa". Kyllä ne varmaan virolaisiltakin sai. Suomalainen tietää miten hellästi virolainen nainen kohtelee "vapauttajia". Tanskalaisten kanssa tuskin halusivat peuhata.
SUOMI EI OLLUT AJOPUU. SEN JOHTO PYRKI AKTIIVISESTI AUTTAMAAN OPERAATIO BARBAROSSAN VALMISTELUSSA JA ANTOI OMAN ALUEENSA BARBAROSSAN ASTINLAUDAKSI JOTTA HITLER PÄÄSEE JULISTAMAAN RINTAMAN JÄÄMERELTÄ MUSTALLE MERELLE. SUOMI OLI AKTIIVINEN JA ALOITTEELLINEN. SE MAALASI POMMIKONEENSA SAKSAN VÄREIHIN JA SAKSAN KONEET KÄYTTIVÄT SUOMEN ILMATILAA SODAN ALOITUKSESSA. ELI LYHYESTI : ÄLÄ SEKOILE !
Norjalaiset oli piilossa vastarinnassa tai rintamalla saksalaisten naidessa näiden äitejä, serkkuja, siskoja ja tätiä. Ei hyvänen aika taisi muutama saksalainen jopa Thorn Björnin isoäitiä painaa. Ne on niin taiteellista sakkia nuo saksalaiset. Kun he haluavat nöyryttää alistamansa kansan, niin he tekevät sen kunnolla ja tyylillä. Puolalaisten naisten mukaan venäläiset oli liian kännissä nussiakseen.