Operaatio Hokki oli päämajan vaiettu kaukopartio.
Suomen suurimman maahanlaskuoperaation salassa pisimpään säilynyt operaatio
Kapteeni Ilmari Honkanen sai jatkosodan viimeisinä viikkoina tehtäväkseen johtaa kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle. Viisikymmentä partiomiestä lennätettäisiin vesitasoilla vihollisen selustaan. Operaatio Hokiksi nimetyn partion oli tarkoitus halvaannuttaa vihollisen rautatiekuljetukset Aunukseen ja Pohjois-Karjalaan vuorokausiksi aivan aseleponeuvotteluiden alla.
Suunnitelma ja sitä varten kootut joukot olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle.
Operaatio on jatkosodan värikkäimpiä tapahtumasarjoja. Sodan jälkeen siitä vaiettiin, koska suomalaisten täysi partiotoimintahan vain jatkui aselevosta huolimatta. Kapteeni Honkasen sairastuttua luutnantti Antti Porvali jäi osaston johtajaksi ja toi joukon Suomeen: Honkanen kätkettiin vihollisselustan maastoon, josta hänet noudettiin salaisella lennolla kauan aikaa aselevon solmimisen jälkeen. Vihollisen selustassa aselevon jälkeen koettujen vaiheiden johdosta Antti Porvali kätki partion sotapäiväkirjan myöhempien ongelmien välttämiseksi ja oman oikeusturvan takeeksi.
Suomen suurimman maahanlaskuoperaation salassa pisimpään säilynyt operaatio
Kapteeni Ilmari Honkanen sai jatkosodan viimeisinä viikkoina tehtäväkseen johtaa kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle. Viisikymmentä partiomiestä lennätettäisiin vesitasoilla vihollisen selustaan. Operaatio Hokiksi nimetyn partion oli tarkoitus halvaannuttaa vihollisen rautatiekuljetukset Aunukseen ja Pohjois-Karjalaan vuorokausiksi aivan aseleponeuvotteluiden alla.
Suunnitelma ja sitä varten kootut joukot olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle.
Operaatio on jatkosodan värikkäimpiä tapahtumasarjoja. Sodan jälkeen siitä vaiettiin, koska suomalaisten täysi partiotoimintahan vain jatkui aselevosta huolimatta. Kapteeni Honkasen sairastuttua luutnantti Antti Porvali jäi osaston johtajaksi ja toi joukon Suomeen: Honkanen kätkettiin vihollisselustan maastoon, josta hänet noudettiin salaisella lennolla kauan aikaa aselevon solmimisen jälkeen. Vihollisen selustassa aselevon jälkeen koettujen vaiheiden johdosta Antti Porvali kätki partion sotapäiväkirjan myöhempien ongelmien välttämiseksi ja oman oikeusturvan takeeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkosodan kaukopartioista on kirjoitettu paljon, mutta sodan suurimpiin ja kiintoisimpiin kuuluvasta partiosta on vaiettu. Nyt vaikenemisen rikkoo kokkolalainen Mikko Porvali teoksellaan Operaatio Hokki. Kirja julkistettiin torstaina.
Operaatio Hokkina tunnettu ja sodan viimeisille viikoille ajoittunut vajaan 50 sotilaan partiomatka Petroskoin ratapihalle on Suomen sotahistorian suurin maahanlaskuoperaatio. Partion tehtävä oli häikäilemättömyydessään samaa luokkaa. Hokin piti räjäyttää Petroskoin ratapiha.
Samaa luokkaa olivat myös sodan johdon odotukset Hokilta. Meneillään olleiden Ilomantsin taisteluiden menestys oli avannut Suomelle uuden näköalan saada Neuvostoliitto suostumaan rauhanneuvotteluihin. Ratapihan räjäytys katkaisisi vihollisen huoltokuljestukset Ilomantsin taisteluiden alueelle. Se olisi lisäsysäys kohti rauhanneuvotteluja.
Operaatio Hokin erikoisuuksiin kuuluu sekin, että siihen osallistuneet sotilaat sotivat kaksi päivää pitemmän jatkosodan kuin muut suomalaiset. Hokin toiminta jatkui vihollisen selustassa aselevon jälkeen.
Jatkoajalla jouduttiin paljastumisen estämiseksi ampumaan yksi vihollisen vartiosotilas. Jatkoaika on Porvalin mukaan yksi syy siihen, että operaatiosta on vaiettu.
- Heti sodan jälkeen ei haluttu myöntää, että vihollisen selustassa olisi ollut joukkoja enää aselevon jälkeen. Tuskin halutiin myöskään myöntää joukon alkuperäistä tehtävää, Porvali sanoo.
Kolmantena syynä vaikenemiseen Porvali kertoo, että partiolta jäi mahdollisesti Petroskoi-Suojärven radalle aikasytytteisiä räjähteitä. Neuvostoliitto vaati pian sodan jälkeen suomalaisia partiomiehiä rajan taakse selvittämään räjähteitä.
Operaatio Hokki (Atena Kustannus) on ensimmäinen kokonaisesitys tästä viimeisten sotaviikkojen kaukopartiosta ja samalla kokkolalaisen rikoskomisarion Mikko Porvalin kolmas sotahistorian teos. Viime keväänä ilmestyi Normandian maihinnoususta kaatuneesta suomalaisesta kertova Kaatunut Normandiassa. Esikoisteos Vakoojakoulu ilmestyi viime vuonna.
Porvali aloitti partion vaiheiden tutkimisen vuosia sitten siksi, että hänen edesmennyt isoisänsä oli yksi noista 48 Hokkiin kuuluneista kaukopartiosotilaista ja joukon myöhempi johtaja.
Porvali ei silloin ajatellut kirjoittaa aiheesta mitään. Ajatus kirjasta kypsyi lopullisesti viime hetkillä. Silloin elossa oli enää kaksi partioon osallistunutta veteraania.
Näiden kahden veteraanin haastatteluja Porvali pitää teoksen "ylivoimaisesti tärkeimpinä lähteinä". Haastattelunauhoja kertyi yhteensä kymmenisen tuntia. Toisesta veteraanista aika jätti viime keväänä.
Elokuussa 1944 Itä-Karjalan Säämäjärven rannalle ja syvälle vihollisen selustaan vesitasolla laskeutuneiden partiomiesten matka kohti Petroskoita eteni vastankäymisestä toiseen. Ratapiha jäi räjäyttämättä ja lähes kaikki muukin meni pieleen.
Toinen kuljetuskone putosi metsään ja sen jälkeen jouduttiin omien tulitukseen. Huoltokoneen kuljettaja törmäsi humalassa puuhun ja loppusuoralla partion johtaja sairastui paareilla kannettavaan kuntoon.
Partio onnistui kuitenkin katkomaan räjäytyksin rataa Petroskoin länsipuolella. Miehet piti noutaa lentokoneella takaisin, mutta lopulta partio joutui kävelemään yli 200 kilometrin matkan omien puolelle.
Aselevosta miehet kuulivat vuorokautta myöhemmin. Silloin oltiin vielä vihollisen puolella. Omaan tukikohtaan tultiin, kun sodan päättymisestä oli kulunut kaksi vuorokautta.
Veteraanihaastattelujen lisäksi Porvalin tärkeimpiä lähteitä ovat olleet isoisän matkalta pitämä sotapäiväkirja, Ilomantsin alueen rintamayksiköiden sotapäiväkirjat ja ilmavoimien tehtäväilmoitukset. Vaikka partiomatkalla moni asia meni pieleen, Porvali arvioi jälkeäkin syntyneen. Partio katkaisi ainakin kahdesti Petroskoin radan ja sitoi vihollisjoukkoja, kun se joutui suojaamaan huoltokuljestuksiaan.
partiosta on lyhyt kuvaus Lassi Saressalon kirjassa "Päämajna kaukopartiot jatkosodassa" ss 435-441. Pokkaripainos on vuodelat 2010 ja ensipainos 1987.