"Mitään virkaa ei synninpäästöllä ole, ellei ihminen joka synninpäästön antaa, omista Pyhää Henkeä."
Noin kirjoitti nimimerkki Santa88 tuolla alla olevassa viestiketjussa "Yleisimmät väärin käsitykset vl:stä". Tämä lausuma ilmeisesti on perus vanhoillislestadiolaista opetusta.
Käsittääkseni te vanhoillislestadiolaiset haluatte olla luterilaisia. Pidätte arvossa Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien tekstejä. Katsotteko peräti olevanne ainoita oikeita uskonpuhdistuksen perillisiä?
Ajattelette, että kaikkina aikoina on ollut pieni oikein uskovien lauma. Nämä oikein uskovat ovat niitä, jotka pelastuvat. Oikea usko on viestikapulan tavoin siirtynyt maanosasta ja maasta toiseen.
Tänä päivänä tuo oikean uskon viestikapula lepää "pohjoisen maan" eli Suomen yllä. Tosin onhan näitä pieniä oikean uskon saarekkeita myös muualla. Lisäksi opetatte, että kaikilla lapsilla ja vajaamielisillä on automaattisesti oikea pelastava usko.
Oliko oikean uskon "emämaa" uskonpuhdistuksen aikana nykyisen Saksan alue? Edustavatko Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien tekstit teidän mielestänne oikeaa uskoa? Vallitseeko tästä kysymyksestä yksimielisyys teidän vanhoillislestadiolaisten keskuudessa?
Oletetaan, että te pidätte itseänne luterilaisina ja uskonpuhdistuksen oikeina perillisinä. Tällöin herää kysymys: Miksi teidän uskonnäkemyksenne poikkeavat monelta osin huomattavasti perusluterilaisesta opetuksesta?
Perusluterilaisella opetuksella tarkoitan tässä luterilaisten tunnustuskirjojen edustamaa opetusta. Tunnustuskirjoissa Luther ja muut uskonpuhdistajat esittivät, mitä oikea luterilaisuus on ja mitä se taas ei ole.
Itse haluan olla luterilainen. Koska olen luterilainen, katson tunnustuskirjojen edustavan oikeaa raamatullisuutta.
Santa88:n yllä kirjoitettu ajatus on yksi esimerkki siitä, miten vl-opetus eroaa luterilaisuudesta. Teidän mukaanne synninpäästön pätevyys riipuu siitä, mikä on päästösanojen lausujan sielun tila.
Kun taas luterilaisuudessa ajatellaan, että synninpäästön "teho" ei riipu pätkääkään siitä, onko päästösanojen lausujalla Pyhä Henki vai ei. Synninpäästön voima on ainoastaan päästösanoissa eli Jumalan Sanassa, ei päästösanojen lausujassa.
Niinpä Perkeleeltäkin voi ottaa vastaan aivan oikean synninpäästön, jos hän sen Raamatun sanan mukaisesti lausuu.
Joitakin perusteluja tunnustuskirjoista:
"Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti." Augsburgin tunnustuksen puolustus XIII 4.
(Yllä oleva lainaus on tarkoitettu vain esimerkiksi siitä, että tunnustuskirjat sisällyttävät usein myös synninpäästön sakramentteihin. Toisinaan taas puhutaan erikseen sakramenteista (kaste ja ehtoollinen) ja sanasta (synninpäästö).)
"Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin." Augsburgin tunnustus VIII 2.
"Myöskään eivät sakramentit menetä vaikutustaan sen tähden, että arvottomat niitä hoitavat, koska he kirkon kutsun perusteella edustavat Kristuksen persoonaa. Omaa persoonaansa he eivät edusta, niin kuin Kristus todistaa: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan. Näin opettaa meitä tuo mainittu Kristuksen sana, jotta emme loukkaantuisi virkaa hoitavien kelvottomuuteen." Augsburgin tunnustuksen puolustus VII ja VIII 28.
"Schwenckfeldiläisten harhaoppeja... 8. Kirkon palveluviran haltija, joka ei ole myös henkilökohtaisesti todella uudistunut, uudestisyntynyt, oikeamielinen ja hurskas, ei voi antaa muille hyödyllistä opetusta eikä ojentaa heille oikeaa, tosi sakramenttia." Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä 12. 27.
Noin kirjoitti nimimerkki Santa88 tuolla alla olevassa viestiketjussa "Yleisimmät väärin käsitykset vl:stä". Tämä lausuma ilmeisesti on perus vanhoillislestadiolaista opetusta.
Käsittääkseni te vanhoillislestadiolaiset haluatte olla luterilaisia. Pidätte arvossa Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien tekstejä. Katsotteko peräti olevanne ainoita oikeita uskonpuhdistuksen perillisiä?
Ajattelette, että kaikkina aikoina on ollut pieni oikein uskovien lauma. Nämä oikein uskovat ovat niitä, jotka pelastuvat. Oikea usko on viestikapulan tavoin siirtynyt maanosasta ja maasta toiseen.
Tänä päivänä tuo oikean uskon viestikapula lepää "pohjoisen maan" eli Suomen yllä. Tosin onhan näitä pieniä oikean uskon saarekkeita myös muualla. Lisäksi opetatte, että kaikilla lapsilla ja vajaamielisillä on automaattisesti oikea pelastava usko.
Oliko oikean uskon "emämaa" uskonpuhdistuksen aikana nykyisen Saksan alue? Edustavatko Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien tekstit teidän mielestänne oikeaa uskoa? Vallitseeko tästä kysymyksestä yksimielisyys teidän vanhoillislestadiolaisten keskuudessa?
Oletetaan, että te pidätte itseänne luterilaisina ja uskonpuhdistuksen oikeina perillisinä. Tällöin herää kysymys: Miksi teidän uskonnäkemyksenne poikkeavat monelta osin huomattavasti perusluterilaisesta opetuksesta?
Perusluterilaisella opetuksella tarkoitan tässä luterilaisten tunnustuskirjojen edustamaa opetusta. Tunnustuskirjoissa Luther ja muut uskonpuhdistajat esittivät, mitä oikea luterilaisuus on ja mitä se taas ei ole.
Itse haluan olla luterilainen. Koska olen luterilainen, katson tunnustuskirjojen edustavan oikeaa raamatullisuutta.
Santa88:n yllä kirjoitettu ajatus on yksi esimerkki siitä, miten vl-opetus eroaa luterilaisuudesta. Teidän mukaanne synninpäästön pätevyys riipuu siitä, mikä on päästösanojen lausujan sielun tila.
Kun taas luterilaisuudessa ajatellaan, että synninpäästön "teho" ei riipu pätkääkään siitä, onko päästösanojen lausujalla Pyhä Henki vai ei. Synninpäästön voima on ainoastaan päästösanoissa eli Jumalan Sanassa, ei päästösanojen lausujassa.
Niinpä Perkeleeltäkin voi ottaa vastaan aivan oikean synninpäästön, jos hän sen Raamatun sanan mukaisesti lausuu.
Joitakin perusteluja tunnustuskirjoista:
"Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti." Augsburgin tunnustuksen puolustus XIII 4.
(Yllä oleva lainaus on tarkoitettu vain esimerkiksi siitä, että tunnustuskirjat sisällyttävät usein myös synninpäästön sakramentteihin. Toisinaan taas puhutaan erikseen sakramenteista (kaste ja ehtoollinen) ja sanasta (synninpäästö).)
"Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin." Augsburgin tunnustus VIII 2.
"Myöskään eivät sakramentit menetä vaikutustaan sen tähden, että arvottomat niitä hoitavat, koska he kirkon kutsun perusteella edustavat Kristuksen persoonaa. Omaa persoonaansa he eivät edusta, niin kuin Kristus todistaa: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan. Näin opettaa meitä tuo mainittu Kristuksen sana, jotta emme loukkaantuisi virkaa hoitavien kelvottomuuteen." Augsburgin tunnustuksen puolustus VII ja VIII 28.
"Schwenckfeldiläisten harhaoppeja... 8. Kirkon palveluviran haltija, joka ei ole myös henkilökohtaisesti todella uudistunut, uudestisyntynyt, oikeamielinen ja hurskas, ei voi antaa muille hyödyllistä opetusta eikä ojentaa heille oikeaa, tosi sakramenttia." Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä 12. 27.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voisitko poistaa tämän edellä olevan häirikön kirjoittaman kirjoituksen! Tiedät lähteen mistä ne tulevat. Terv. juppe.
Mar-ge kirjoittaa asiallisesti ja täysin oikein, eikä riko palstan sääntöjä mitenkään. On virkistävää lukea noin perinpohjaista tekstiä, joka lainaa vanhoja kirjoituksia.
Jatka vain kirjoitteluasi, mar-ge ja tsemppiä:)
voi olla noin tyhmä kuin tuo juppe
Oletko oikea "juppe" vai oletko kenties helluntailaisuus palstan sheriffi "olevainen", joka käy omaa ristiretkeään oikeaa juppea vastaan?
Sehän olisi melko ovelaa saattaa juppe huonoon valoon kutsumalla hänen nimissään minun täysin asiallista kirjoitustani häirikön kirjoittamaksi.
Niin kuin kaikille lienee tullut selväksi, en ole häirikkö. Jumala minua siitä armahtakoon!
Jatkan salapoliisin työtäni:
Ensin "olevainen" kutsuu "jupen" nimissä minua häiriköksi. Tämän jälkeen hän "Laurin" nimissä haukkuu "jupen" pystyyn.
Hei, voisin vaikka itsekin uskoa tuohon teoriaani! Tosin "Lauri" on saattanut kirjoittaa viestinsä myös itse.
Yhdyn Inker-Ellin viestiin täysin;-) Luonnollisestikin.
En ole VL, mutta kommentoin kuitenkin:
Kristus itse sitoo Pyhän Hengen anteeksi antamisen saarnaan. Sitä on paha kenenkään toiseksi muuttaa:
(Joh. 20)
21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Se mitä tunnustuskirjoissa sanotaan, on käsitettävä "vastaanottajan" kannalta. Kukaan ei voi toiselle antaa Pyhää Henkeä, ei myöskään syntejä anteeksi. Sen tekee ainoastaan Jumala armossaan. Mutta edellä Kristus on esittänyt, millainen on jumalallinen järjestys. Se on Raamatun järkkymätön totuus.
...mutta en taida täysin ymmärtää vastaustasi.
On tietenkin jos olet tehnyt perkelettä vastaan syntiä.
Ilmeisesti tarkoituksella;)
Pointtini oli siis tämä: Synninpäästö on yhtä pätevä riippumatta siitä, kuka sen lausuu. Epäuskoisen huulilta nousevalla synninpäästöllä on sama "teho" kuin uskovaisen sanoilla.
Synninpäästö saa voimansa vain ja ainoastaan Jumalan Sanasta, ei mistään lausujan ominaisuudesta.
Perkeleen, niin kuin kenen tahansa muun, lausuma synninpäästö vapauttaa kaikista synneistä, jos ihminen sen uskolla vastaan ottaa.
En tiedä mitä kohtia irroittelet, mutta Raamattu ja tunnustuskirjamme selkeästi opettaa, että usko kuulosta tulee.
On selvää, että ilman edeltävää sanaa yksikään ei tule lähetystyössä uskoon. Tunnustuskirjoissamme on kohta, joka sanoo: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7). Usko siis syntyy edeltävän sanan kautta.
Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.
Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).
Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".
Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?
Lutheria tosin löytyy joka lähtöön. Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta: Mene "seuroihin" ja kysy onko täällä Kistus. Jos he sanovat "on" niin tulee kysyä onko Kristus myös muualla. Jos he sanovat "ei Hän ole muualla" olet löytänyt Hänet. Lisäisin vielä yhden kriteerin: nuo uskovaiset täytyy ihan ehdoitta ja tenttimättä mitään sinulta olla valmiita saarnamaan sinun uskottavaksi koko Jumalan armon; saat uskoa epäuskosi ja kaikki elämän erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Parannuksen armon saanut ihminen aina kiittää Jumalaa, ei koskaan ihmistä.
... mutta en oikein tiedä vastasitko juuri niihin kysymyksiin, jotka itse esitin...
"En tiedä mitä kohtia irroittelet, ..."
Niin kuin sanottu, lainaukset ovat Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista (SLEY-kirjat 1990). Ja tarkat kohdat on ilmoitettu kunkin lainauksen alapuolella.
"Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?"
Lukija vastaa: Olen ottanut vastaan. Ei ole abstraktio.
Olenkin suunnitellut laittavani tälle palstalle joskus avauksen aiheesta "usko ei ole järjen asia". Tätä ajatusta tunnutaan viljelevän näissä keskusteluissa hyvin tiuhaan, usein vieläpä sellaisessa merkityksessä, etten itse voi siihen täysin yhtyä.
"Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta:..."
En ole lukenut. En tosin ole lukenut Lutheria paljon muutenkaan. Ei niin, ettenkö pitäisi häntä arvossa. En vain ole katsonut itselleni tarpeelliseksi niin kauheasti Lutheriin paneutua. Minulle riittää hänen ja muiden uskonpuhdistajien tekstit tunnustuskirjoissa.
vielä täysin vastata tohon, kun en ole lukenut tarpeeksi Lutherin kirjoja. Ainakaan emme pidä uskon perustana niitä kirjoituksia, jotka Luther on kirjoittanut ennen uskoon tuloaan.
Olen lukenut joitakin osia Lutherin kirkko postilloista ja mun mielestä siellä saarnataan pyhän hengen mukaisesti.
... johti lopulta uskonpuhdistukseen. Kun tunnustuskirjoja alettiin kirjoittaa, Lutherin uskoontulosta oli kulunut jo vuosia.