Ajattelen nykyään, että Jeesuksen vertaus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä oikeastaan vain sijoittaa hänen ystävänsä Lasaruksen ja häntä vastustaneet ylipapit yhteen oman aikansa kansansatuun ja kääntää sen ylösalaisin.
Jeesuksen vastustajissa ja jopa opetuslasten joukossa oli niitä, jotka uskoivat, että kärsimys tässä ja tulevassa maailmanajassa (tai kuoleman jälkeen, jos kuvittelee kuoleman jälkeen olevan elämää ilman ylösnousemusta) on merkki Jumalan epäsuosiosta ja toisinpäin. Tyylilleen uskollisena Jeesus käänsi tuon ylösalaisin samalla tavalla kuin usein puhui siitä, miten ensimmäisistä tulee viimeisiä ja toisinpäin. Tämähän tuossa vertauksessa tapahtuu.
Toinen olennainen asia on se, että rikas mies pukeutuu purppuraan ja hienoimpaan pellavaan samalla tavalla kuin ylipappi ja hänen perhetilanteensa on sama kuin senhetkisellä ylipapilla. Ei olisi muutenkaan ainoa kerta, kun Jeesus vertauksilla puhuisi ylipapeista.
Tarinan rikas mies pyyttää, että Abraham herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta Lasarus voisi varoittaa hänen sukulaisiaan, mutta Abraham sanoo, että jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja, niin ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisikin kuolleista. Ja näinhän siinä kävi. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, mutta sen sijaan, että olisi uskonut, ylipappi sanoi, että on parempi, että Jeesus ja Lasarus kuolevat, kuin että roomalaiset tulevat ja ottavat heiltä temppelin ja kansan pois. En nyt aio ottaa kantaa siihen, halusivatko he suojella kansaa vai itseään ja omaa asemaansa.
Miksi siis tämä on vertaus eikä tositarina?
1) Koska evankeliumien tekstien valossa on selvää, keitä tarinan hahmot ovat, ja koska noille henkilöille ei tuollaista ole tapahtunut.
2) Koska tämän tekstin kuvaus tuonpuoleisesta ei vastaa niin muiden raamatuntekstien opetusta asian suhteen kuin yhtäkään kristittyjen opettamaa mallia. On täysin perusteetonta väittää tämän puhuvan kiirastulesta, helvetistä, taivaasta tai mistään muusta vastaavasta, kun tekstissä nimenomaan puhutaan Abrahamin helmasta ja tuonelasta. Jos siis kuvaus kuolemanjälkeisistä tapahtumista sijoittuu jo pelkästään opillisesti fiktiivisenä pidettynä ympäristöön, niin koko tarina on luonnollisesti muuta kuin tositarina.
3) Teksti on osa keskustelua, jossa on jo vertauksia ennen sitä.
4) Tarina muistuttaa niin pitkälti aikansa kansansatuja, että ajatus siitä, että se olisikin tositarina, on epäuskottava.
Ja nyt ihan vain muistutukseni, että puhun tässä nyt siitä, miten evankeliumit yhdessä kertovat tarinan Jeesuksen elämästä kokonaisuudessaan. Se, mitä Raamatussa sanotaan, on täysin eri asia kuin se, että onko se, mitä tekstillä halutaan sanoa, totta. Joten jo etukäteen ei kiitos kaikille kommenteille, joissa vaihdetaan puheenaihe siihen, herättikö Jeesus oikeasti Lasaruksen kuolleista tai oliko Jeesusta historiallisesti edes olemassa.
Vai olenko minä nyt erehtynyt tämän tekstin lukutavan suhteen?
Jeesuksen vastustajissa ja jopa opetuslasten joukossa oli niitä, jotka uskoivat, että kärsimys tässä ja tulevassa maailmanajassa (tai kuoleman jälkeen, jos kuvittelee kuoleman jälkeen olevan elämää ilman ylösnousemusta) on merkki Jumalan epäsuosiosta ja toisinpäin. Tyylilleen uskollisena Jeesus käänsi tuon ylösalaisin samalla tavalla kuin usein puhui siitä, miten ensimmäisistä tulee viimeisiä ja toisinpäin. Tämähän tuossa vertauksessa tapahtuu.
Toinen olennainen asia on se, että rikas mies pukeutuu purppuraan ja hienoimpaan pellavaan samalla tavalla kuin ylipappi ja hänen perhetilanteensa on sama kuin senhetkisellä ylipapilla. Ei olisi muutenkaan ainoa kerta, kun Jeesus vertauksilla puhuisi ylipapeista.
Tarinan rikas mies pyyttää, että Abraham herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta Lasarus voisi varoittaa hänen sukulaisiaan, mutta Abraham sanoo, että jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja, niin ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisikin kuolleista. Ja näinhän siinä kävi. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, mutta sen sijaan, että olisi uskonut, ylipappi sanoi, että on parempi, että Jeesus ja Lasarus kuolevat, kuin että roomalaiset tulevat ja ottavat heiltä temppelin ja kansan pois. En nyt aio ottaa kantaa siihen, halusivatko he suojella kansaa vai itseään ja omaa asemaansa.
Miksi siis tämä on vertaus eikä tositarina?
1) Koska evankeliumien tekstien valossa on selvää, keitä tarinan hahmot ovat, ja koska noille henkilöille ei tuollaista ole tapahtunut.
2) Koska tämän tekstin kuvaus tuonpuoleisesta ei vastaa niin muiden raamatuntekstien opetusta asian suhteen kuin yhtäkään kristittyjen opettamaa mallia. On täysin perusteetonta väittää tämän puhuvan kiirastulesta, helvetistä, taivaasta tai mistään muusta vastaavasta, kun tekstissä nimenomaan puhutaan Abrahamin helmasta ja tuonelasta. Jos siis kuvaus kuolemanjälkeisistä tapahtumista sijoittuu jo pelkästään opillisesti fiktiivisenä pidettynä ympäristöön, niin koko tarina on luonnollisesti muuta kuin tositarina.
3) Teksti on osa keskustelua, jossa on jo vertauksia ennen sitä.
4) Tarina muistuttaa niin pitkälti aikansa kansansatuja, että ajatus siitä, että se olisikin tositarina, on epäuskottava.
Ja nyt ihan vain muistutukseni, että puhun tässä nyt siitä, miten evankeliumit yhdessä kertovat tarinan Jeesuksen elämästä kokonaisuudessaan. Se, mitä Raamatussa sanotaan, on täysin eri asia kuin se, että onko se, mitä tekstillä halutaan sanoa, totta. Joten jo etukäteen ei kiitos kaikille kommenteille, joissa vaihdetaan puheenaihe siihen, herättikö Jeesus oikeasti Lasaruksen kuolleista tai oliko Jeesusta historiallisesti edes olemassa.
Vai olenko minä nyt erehtynyt tämän tekstin lukutavan suhteen?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mitä tahdoit sanoa? Tiivistä se kahteen lauseeseen.
Että tuo on vertaus. Siksi esitin perusteluita sen puolesta.
Ja halusin tietää, että tuleeko kenellekään mieleen hyvää syytä, miksi minun tulisi lukea tuo teksti eri tavalla.
Jopa silloin, kun lihaksi tullut Sana itse sanoi,
että kuulkaa tämä vertaus,
niin itse vertaus on aina otettavissa myös kirjaimellisesti.
Kun kylväjä lähtee kylvämään, niin linnut tulevat perässä.
Kun vilja kypsyy se korjataan, sen seassa kasvaa rikkaviljaa. Jne.
Siis vertauksen pohjana on aina jokin kaikille kuulijoille tuttu tapahtuma.
Nimenomaan tämä on vertauksen idea.
Siis itse vertaustapahtuma on aina tosi.
Vertausteksti ei siis koskaan ole mikään satukertomus.
Kirjallisuuden ja yleensäkin tarinoiden historia on täynnä vertauskuvallisia, mutta fiktiivisiä tarinoita. Ei vertauskuvallisiakin fiktiivisiä tarinoita käytetään jatkuvasti pohjana vertauksille.
En näe, miksi vertauksen pohjana toimivan asian pitäisi olla tositarina. Nähdäkseni pelkkä se, että kyseessä on kuulijoille tuttu tarina tai ajatus, riittää vallan mainiosti.
Olenko sitten vain valinnut sanani väärin ja tuota juttua Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä ei tulisi kutsua vertaukseksi ollenkaan, vaan jollain muulla nimellä? Tosin tositarinaksi sen väittämisessä on nähdäkseni ylitsepääsemättömiä vaikeuksia erityisesti niille, jotka haluavat väittää sen jotenkin sopivan yhteen esimerkiksi useimpien kristittyjen opetusten kanssa kuolemanjälkeisesti elämästä.
Jeesus puhui paljon vertauksia. Eikä salannut, että tämä on vertaus.
Eli aivan samoin kuin tapahtuu maan päällä,
että kylväjä ihan oikeasti lähtee kylvämään siementä,
niin on myös toisenlainen Kylväjä, joka kylvää Siementä.
Mutta nyt kun Jeesus puhui rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta,
niin kysymyksessä on täysin suora kerronta.
Samaan tyyliin kuin alkaa esimerkiksi Jobin kirja:
"Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job."
Luuk 16
19. Oli rikas mies,
joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin
ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus,
makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21. ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä.
Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli,
ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan,
näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen:
'Isä Aabraham, armahda minua
ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen
ja jäähdyttämään minun kieltäni,
sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
25. Mutta Aabraham sanoi:
'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi,
ja Lasarus samoin sai pahaa;
mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26. Ja kaiken tämän lisäksi
on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa,
että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne,
eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
27. Hän sanoi:
'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28. - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille,
etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
29. Mutta Aabraham sanoi:
'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
30. Niin hän sanoi:
'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä,
niin he tekisivät parannuksen'.
31. Mutta Aabraham sanoi hänelle:
'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja,
niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Eli sinä olet valmis allekirjoittamaan esimerkiksi seuraavat väitteet?
1) Joku oli näkynä tai unena nähnyt tai joko enkeliltä tai Jumalalta kuullut, mitä tuonelassa kertomuksen henkilöille oli tapahtunut ja sitten kertomus oli levinnyt niin, että Jeesus ja hänen kuulijansa tunsivat sen.
2) Jeesus ja hänen kuulijansa uskoivat tietoiseen elämään kuoleman jälkeen tuonelassa.
3) Kuoleman jälkeen kaikki päätyvät tuonelaan, ei taivaaseen eikä helvettiin.
4) Abrahamilla on valta lähettää tuonelasta ihmisiä takaisin elävien luo.
5) Jeesusta kuunnelleet juutalaiset ajattelivat, että Jeesuksen opetus siitä, miten viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi, piti paikkaansa.
En tiedä, mitä kuulijat ajattelivat tai uskoivat.
Mutta Jeesuksen puhe on suoraa kerrontaa.
Puhuja on Jumalan Poika, Jumalan Sana,
joka jo alussa oli Jumala Jumalan tykönä,
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.
Hän tietää kaiken niin taivaasta kuin tuonelastakin.
Puhujan mukaan nämä kaksi henkilöä
- rikas mies ja köyhä Lasarus - päätyivät kumpikin tuonelaan,
mutta tuonelan eri osastoihin, joita erotti syvä juopa.
Toisesta osastosta käytettiin nimitystä Aabrahamin helma.
Aabrahamilla ei sanota olleen valtaa lähettää ketään takaisin maan päälle.
Rikas mies kuitenkin pyysi Aabrahamia näin tekemään.
Nää on näitä Raamatun ristiriitoja. 1Sam.2:6. Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Job.7:9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. Mikähän käänösvirhe tässä on?
"En tiedä, mitä kuulijat ajattelivat tai uskoivat."
Asiaan liittyvässä kirjallisuudessa kerrotaan asiasta kyllä.
"Hän tietää kaiken niin taivaasta kuin tuonelastakin."
Itse kun en näe ainuttakaan hyvää syytä uskoa, että Jeesus olisi Jumala, joudun sivuuttamaan tuon ajatuksen todisteena mistään.
Mutta jos olettaisimme, että Jeesus olisikin Jumala (mitä lie se sitten taas tarkoittaakaan), niin tiesikö hän kaiken niin taivaasta kuin tuonelastakin, kun oli maan päällä ihmisenä luovuttuaan jumalallisesta asemastaan, voimistaan ja kyvyistään? Jeesus itse suoraan sanoo, että ei tiedä kaikkea.
Matt.24 (36) "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.
Jeesuksen muut opetukset tekevät hyvin hankalaksi ajatella, että tuo tarina olisi tositarina. Muissa teksteissä kun Jeesus kuitenkin antaa ymmärtää, että kuolleet nukkuvat kuoleman unta eivätkä suinkaan keskustele keskenään. Niin kuin jo aiemmin sanoin, on tuossa tekstissä nähdäkseni kyse jostain kansansatuun verrattavasta tarinasta ottaen huomioon Jeesuksen omat näkemykset siitä, mitä kuolleille oikeasti kuuluu.
Sanot, että tuossa on jokin ristiriita, mutta jostain syystä minä en nyt vain näe mitään sellaista noissa teksteissä. Tai siis. Jos luen nuo tekstit terveen järjen kanssa ja luetun ymmärtämisen perussääntöjen mukaan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin tekstin oli sitten kyse sanomalehdestä, romaanista tai tietosanakirjasta.
Jos nyt yrittäisin oikein keksimällä keksiä jotain ristiriitaa noiden tekstien välillä välittämättä tuosta terveestä järjestä tai lukemisen perussäännöistä, niin ehkä voisin väittää, että tuo "tuo ylös jälleen" -pätkä on ristiriidassa "tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse" -pätkän kanssa, mutta tuo tuollainen ristiriita olisi jo niin väkisin vääntämällä tehty, että et kai sinä mitään noin ilmeisen järjetöntä tekstin väärinlukutapaa voi nyt olla väittämässä noiden tekstien oikeaksi lukutavaksi?
Jeesus on Jumalan Sana,
joka jo alussa oli Jumala Jumalan tykönä.
Ainutsyntyinen Jumala Isän helmassa.
Kaikki on saanut alkunsa Hänen kauttaan.
Näin todistaa Johannes evankeliuminsa johdannossa.
Johannes puhuu myös Kirkkaudesta, Isän kirkkaudesta,
joka on vain ainosyntyisellä Pojalla.
Ja todellakin Hän kyllä riisuutui Kirkkaudestaan,
joka ainosyntyisellä Pojalla on Isältä.
Isä valmisti Pojalleen ruumiin neitsyen kohtuun.
Ja siinä Poika tuli ihmiseksi ihmisten keskuuteen.
Mutta kyllä Hän silti koko ajan oli
paitsi Ihmisen Poika myös Jumalan Poika.
Ei paholainen turhaan kiusannut
provosoimalla kansaa huutamaan:
"astu nyt alas ristiltä, niin me uskomme sinuun".
Hän olisi voinut tehdä sen. Mutta ei tehnyt sitä,
koska rakasti kansaa niin paljon,
että halusi kantaa loppuun asti heille kuuluvan tuomion.
Jeesus siis toki oli Jumala ja tiesi esimerkiksi sen,
miten tapahtuu se taivaallinen ihme,
kun ihminen syntyy uudesti ylhäältä/Hengestä.
Mutta Hän ei tietenkään suostunut kertomaan
Nikodemukselle, miten tuo taivaallinen ihme tapahtuu.
Emmehän me ihmislapset voi sellaisia käsittää tai ymmärtää.
Ja niin Jeesus sanoo Nikodemukselle:
"kuinka sitten voisitte uskoa, jos puhun teille taivaallisista?"
Jeesus siis Jumalan Poikana toki tietää kaiken kaikesta.
Kun Hän puhui tulemuksensa hetkestä, Hän ei sano,
ettei tiedä millon tulee takaisin. Siis tuo "ei edes Poika"
on lisäys, jota Matteuksen evankeliumissa ei alunperin ole.
Sitä ei ole myskään luotettavissa käännöksissä,
esimerkiksi Vanhassa Bibliassa
samoinkuin Kuningas Jaakon käännöksessä.
Olisi aika absurdi ajatus,
että Jeesus tulee takaisin, mutta ei tiedä sitä itse.
Jumalan Sana on kokonansa Totuus.
Se ei ole miltään kohden satua.
Se ei myöskään ole miltään kohden ristiriitainen.
Minä olen sitä jo joitakin vuosikymmeniä lukenut,
enkä vielä tähän päivään mennessä ole löytänyt ristiriitaa.
Kysyisin, mihin kohtiin viittaat, kun kirjoitit:
> Muissa teksteissä
> kun Jeesus kuitenkin antaa ymmärtää,
> että kuolleet nukkuvat kuoleman unta
> eivätkä suinkaan keskustele keskenään.
Job täsmentää heti perään,
mihin tuonelaan vaipunut ei enää nouse:
"Pilvi häipyy ja menee menojaan;
niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.
Ei hän enää palaja taloonsa,
eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne."
Taisin itsekin nyt katsoa asiaa liian ahdasmielisesti.
Jobin kirjassa käsittääkseni ei ole yhtään tekstiä, joka yksiselitteisesti tai välttämättä edes rivien välistä viittaisi ylösnousemususkoon. Tuon puuttuessa ja katsoen muutenkin Jobin sanoja tekstissä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kirjan tai ainakin Job kirjan tekstissä edustaa sitä samaa näkemystä, kuin ne juutalaiset, jotka eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään, vaan ajattelevat, että tämä elämä tässä ja nyt on se ainoa elämä, mikä me tullaan elämään.
Oletettavasti tämän takia tekstissä nimenomaan on niin suuri painotus sen puoleen, että miten hyvin elämä täällä maan päällä menee, kertoo siitä, onko Jumalan suosiossa vai ei. Tai ainakin sen pitäisi mennä niin, että jumalattomat kärsisivät jumalattomuudestansa rangaistusta jo elämänsä aikana ja hurskaat nauttisivat Jumalan antamista siunauksista.
Liekö Jobilla käynyt mielessäkään ajatus ylösnousemuksesta. Jos olisi, niin ehkäpä hän olisi sitten luottanut Jumalan herättävän hänet kuolleista.
Tuossa ekan Samuelin kirjan tekstissä kenties puhutaan ylösnousemuksesta. Tosin mitä enemmän tekstiä katson sitä selkeämmältä minusta näyttää asiayhteyden pohjalta, että tuossa elämällä ja kuolemalla tarkoitetaan pikemminkin kuvaannollisesti elämän laatua kuin kirjaimellisesti elämää ja kuolemaa. Huonoa osaa elämässä verrataan kuolemaan ja maan tomussa ja tuhkassa olemiseen ja toisinpäin. Ja tämä käsittääkseni on ihan normaalia ja yleistä Vanhassa Testamentissä käytettyä kuvakieltä, vaikka kenties onkin vähän outoa nykyihmisille, jotka eivät vain puhu asioista samalla tavalla. Kieli elää samoin kuin kulttuuri ja aikamoiset kieli- ja kulttuurimuurithan meidän ja Raamatun tekstien välillä on.
Onko näiden tekstien välillä siis ristiriitaa? Se riippuu, miten ne luetaan. Oma käsitykseni siis on, että tuo 1.Sam.2:6 ei edes puhu kirjaimellisesti kuolemasta sen enempää kuin moni vastaava Daavidin kirjoittamaksi tai puhumaksi väitetty tekstikään. Siksi on aiheetonta verrata sitä tuon Job.7:9:n sanomisiin.
Jos tästä nyt haluaa ristiriidan (mielestäni aika yhdentekevän sellaisen tosin) kaivaa esille, niin se mahdollisesti olisi se, miten Raamatun eri teksteissä tulee esille erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, mitä kuoleman jälkeen ihmiselle tapahtuu, jos tapahtuu. Mutta se on jo eri asia kuin nämä esilletuomasi tekstit eikä tieteellisemmin suuntautuneen raamatunlukutavan edustajille mikään ihmetyksen aihe, vaan pikemminkin jotain, minkä he jo lähtökohtaisesti ounastelivat saattavan olla niin. Niille, jotka uskovat Raamatun olevan täydellisen ristiriidaton ja muutenkin suurinpiirtein sellaisenaan taivaasta annettua totuutta, tämä kenties onkin ongelma, mutta paljon suurempiakin ongelmia heillä on.
Ilmeisesti meidän lukutavan ero johtuu jo lähtökohdista. Yritän nyt olla lokeroimatta, mutta yleistän kuitenkin, koska se on käytännöllistä. Sano, jos menee metsään. Yritän tässä nyt parhaani mukaan muodostaa totuudenmukaisen kuvan siitä, mistä näkövinkkelistä sinä asiaa katsot.
Sinä edustat perinteistä kirkkokristillistä Jeesuksen jumaluuteen, Jumalan kolmiyhteisyyteen ja Raamatun erehtymättömyyteen uskovaa linjaa. Niin kuin minäkin aikoinaan tein.
Minä edustan nykyään sitä linjaa, jota jotkut kutsuvat liberaaliksi. Tosin tässä nyt ei ole mistä tahansa liberalismista kyse, vaan siitä, joka pyrkii parhaansa mukaan ottamaan tieteellisen raamatuntutkimuksen huomioon Raamattua lukiessaan. Ei kritiikittä tosin. En minäkään sokeasti niele kaikkea, mitä tutkijat ja muut väittävät, vaan hyväksyn väitteet vain, jos niiden takana on riittävä määrä faktoja ja virheettömiä perusteluita.
Sinä olet jo vuosikymmeniä Raamattua lukenut ja minullakin on takana jo reilusti toista vuosikymmentä. Molemmat meistä ovat siis jo ehtineet tavalla tai toisella kaivautua omiin asemiinsa. En jaksa siis uskoa, että kumpikaan meistä voisi toisen mieltä mitenkään perustavanlaatuisesti muuttaa tällaisessa nettikeskustelussa. Olet mielestäni väärässä ja varmaankin sinun mielestäsi minä olen väärässä, mutta kumpikaan meistä ei voi asialle juuri mitään tehdä. Siis muuta kuin rukoilla toisen puolesta. Lähden kuitenkin siitä lähtökohdasta, että uskon sinun olevan vilpitön omassa uskossasi.
En jaksa nyt taas tiedä kuinka monetta kertaa yksityiskohtaisesti perata noita Jeesuksen jumaluuden ja muiden virheellisinä pitämieni näkemysten perusteluita, mutta muutaman ajatuksen asiasta esitän.
Jos Jeesus olisi voinut omin jumalallisin voimin astua alas ristiltä, niin oliko hän oikeasti ihminen täysin samalla tavalla kuin veljensä? Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus on. Johannes kirjeessään varoittaa kyseenalaistamasta tai vesittämästä Jeesuksen ihmisyyttä. Jaakobin kirjeessä sanotaan, että Jumalaa ei voi synti kiusata. Jeesus oli kiusattu, mutta ei langennut. Olisiko Jumala edes voinut langeta? Puhun nyt siis siitä Jeesuksen jumaluuden perusongelmasta eli siitä, että jos Jeesus oli millään tavalla enemmän kuin muut ihmiset, niin voidaanko häntä sanoa aidosti ihmiseksi ollenkaan?
Tuohon liittyy toinenkin ongelma. Kyse ei ole vain siitä, että onko Jeesuksella kaksi luontoa vai ei, vaan myös siitä, että voiko kukaan edes ristiriidattomasti eli johdonmukaisesti pukea sanoiksi, että mitä tuo koko oppi edes tarkoittaa? Miksi kenenkään pitäisi uskoa väitteeseen, josta ei edes tiedetä mitä se käytännössä oikein tarkoittaa?
Mutta ei tällä kertaa tuosta asiasta sen enempää. Menisi ikä ja terveys, jos tuon asian käsittelisi perusteellisesti.
Vanha Biblia ja Kuningas Jaakon käännös luotettavia? Ei. Niiden tekemisen jälkeen on löytynyt paljon vanhoja Raamatun käsikirjoituksia, jotka ovat muuttaneet asiantuntijoiden käsitystä siitä, millainen Raamatun teksti alunperin mahdollisesti oli. Vanhassa Bibliassa ja Kuningas Jaakon käännöksessä on myös todennäköisesti käännösvirheitä. Tarkistamalla se selviäisi. Olettaen siis vielä sen, että nuo käännökset eivät ole ristiriidassa keskenään, mitä pidän epätodennäköisenä sen perusteella, mitä olen nähnyt eri raamatunkäännöksiä vertaillessani tässä vuosien aikana. Nähdäkseni ihmiset eivät pitäydy vanhoihin käännöksiin todellisuudessa siksi, että ne olisivat uskollisempia alkukielisille teksteille, vaan siksi, että ne ovat opillisesti uskollisempia kirkon opilliselle perinteelle. En siis yritä sanoa, että uudet käännökset ovat välttämättä sen parempia. Kaikki käännökset ovat huonoja, mutta kenties niistä kuitenkin ne pääasiat pystyy hahmottamaan.
Raamattu ristiriidaton? En enää usko tuohon. En siis sano, että se on ristiriitainen sellaisella tavalla, josta ateistit usein puhuvat. Raamatun kirjoittajien näkemyksissä asioista kuitenkin on hajontaa. Raamattu on minun näkökulmasta kokoelma tekstejä, jotka kertovat yhden uskontoperheen edustajien käsityksien kehityksestä. Tai siis. Tekstien päätehtävä kuitenkin on tietysti kertoa se, mitä kirjoittajat halusivat niillä kertoa.
Raamatun tekstien ymmärtämistä hankaloittaa kuitenkin kieli- ja kulttuurimuuri meidän ja Raamatun välillä. En usko, että kirkkoperinne on enemmän hyödyksi kuin haitaksi tässä asiassa. Sekin muodostaa oman muurinsa Raamatun ja lukijan väillle.
Vaikka en uskokaan Raamatun erehtymättömyyteen, niin ei se kuitenkaan minulle tarkoita sitä, että Raamattu ei olisi Jumalan sanaa. Raamatun luotettavuutta olennaisissa asioissa ei nähdäkseni ole mikään asettanut kyseenalaiseksi. Toivon siis, että et nyt sotkisi minun tapaani lukea Raamattua niihin tavallisiin karikatyyreihin, joita liberaalimman lukutavan edustajien käsityksistä esitetään fundamentalisten lukutavan edustajien toimesta.
"Minä tiedän lunastajani elävän.
Viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Kun tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti,
minä saan nähdä Jumalan." (Job 19:25-26)
Mihin kohtiin viittaan? Eiköhän meidän molempien käsitykset koostu niin monesta kohdasta ja niin suuresta määrästä Raamatun ulkopuoleltakin lähtöisin olevaa ajatusta, että asioiden perusteellinen käsittelyyn tarvittaisiin enemmän kuin pari viestiä täällä keskustelupalstalla.
Nähdäkseni tuossa Joh.3 tekstissä on kyse niin ylösnousemuksesta ja kuin sen esimakuna jo tässä maailmanajassa koettavasta Jumalan hengestä, jonka Jumala antaa omilleen sinetiksi, mutta ei siitä nyt sen enempää. Evankeliumien tekstit kun kuitenkin korostavat nimenomaan ylösnousemususkoa ja ylösnousemusta ainoana pelastuskeinona kadotukselta.
Muotoilin näköjään sanani huolimattomasti sen suhteen, mitä Jeesus sanoo kuolleiden tilasta. Joka tapauksessa Jeesus puhuu kuolemasta unena, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että se sana jota Jeesus käyttää esimerkiksi ystävänsä Lasaruksen kuolemasta, tarkoittaa ensisijaisesti nukkumista. Kyseessä on siis tavallinen kielikuva. Toisaalta juuri tuo kielikuva sopii hyvin siihen, miten Jeesus puhuu ylösnousemuksesta. Ehkä siksi Jeesus sitä käyttääkin.
Pikku tyttö kuoli ja Jeesus herätti hänet kuolleista. Kaikki sanoivat tytön olleen kuollut, mutta Jeesus sanoi hänen vain nukkuvan. Kuka oli oikeassa? Jeesus vai kaikki muut? Molemmat. Tyttö oli kuollut, mutta Jeesuksen näkökulmasta ei, koska Jumalalle ei kuolleen herättäminen ole sen vaikeampaa kuin nukkuvan herättäminen. Väki ajatteli menettäneensä tytön lopullisesti, koska he eivät uskoneet ylösnousemukseen.
Mutta takaisin itse asiaan. Miksi sanon Jeesuksen antaneen ymmärtää, että kuolleet nukkuvat kuoleman unta eivätkä juttele tuonelassa keskenään? Koska Jeesuksen kommentit asioista ovat *kautta laidan* sen näkemyksen puolella, että Jeesus julisti ylösnousemususkoa ja varoitti viimeisestä tuomiosta. Tekisi melkein mieli sanoa, että evankeliumeita ei voi ymmärtää oikein, jos ei pidä ylösnousemusta mielessä.
Tuo kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on muistaakseni ainoa teksti, joka poikkeaa tuosta linjasta sitä kautta, että se ei sen kanssa sovi yhteen millään luonnollisen tuntuisella tavalla. Jos katsotaan niitä eri näkemyksiä tuonpuoleisesta, joihin juutalaisten tiedetään uskoneen Jeesuksen aikana tai jotka Vanhassa Testamentissa tuodaan esille, niin on nähdäkseni vain kaksi vaihtoehtoa sille, miten Jeesus käsitti kuolleiden tilan: 1) he lakkaavat olemasta (VT:stä löytyy paljon tekstejä tämän tueksi) 2) kuolleet ovat jossain puolitietoisessa unen tai horroksen kaltaisessa tilassa, mutta eivät aktiivisesti tee mitään (muutama teksti tämän tueksi).
Jos oletan apostolien olleen samoilla linjoilla asian suhteen kuin Jeesus, niin kumpi tahansa noista kahdesta käy. Jeesus ja apostolit eivät kuitenkaan sano käytännössä lähes mitään siitä, mitä se kuoleman uni oikeastaan on. Todennäköisesti siksi, että se ei ole niin merkittävä asia, että siitä kannattaisi välittää muuten kuin siinä mielessä, että se on ylösnousemuksen päivän odottamista.
En näin lyhyesti osaa varmaankaan selkeästi nyt selittää omaa kantaani, mutta olkoon. Se on yksinkertainen asia, mutta minun puheenlahjat eivät ole niin hyvät, että osaisin sitä selittää niin yksinkertaisesti kuin se ansaitsisi tulla esitetyksi. Kaikki tämä kietoutuu joka tapauksessa yhteen ison joukon kanssa muita asioita eikä niitä nyt kaikkia voi tässä purkaa.
Raamattu puhuu nimenomaan
meidän kuolevaisen ruumiimme eloon herättämisestä.
Tosin jos katsoo asiaa Vanhan Testamentin holistisen ihmiskäsityksen (että ihminen on jakamaton kokonaisuus ja että ruumis, sielu, liha, veri, henki, sydän, jne ovat vain tapoja puhua ihmisyksilöstä eri näkökulmista katsottuna) ja kielenkäytön näkökulmasta, niin ihminen ei pysty elämään eikä olemaan ihmisenä olemassa ilman ruumista. Vanha Testamentti voimakkain sanoin puhuu koko ihmisestä katoavaisena olentona, jonka vuoksi minun on hyvin hankala kuvitella, että kuolevaisen ruumiin lisäksi ihmisessä voisi olla jokin toinen osa, joka on kuolematon.
Jos ajatellaan, että kuoleman jälkeen ihmisestä jää jotain hautaan nukkumaan ruumiin maaduttua, niin en voi kuvitella sen olevan enempää kuin jokin varjo, joka vain lepää kuin olisi syvässä unessa. Tosin tekeekö tuokaan ajattelutapa oikeutta niille teksteille, joissa puhutaan kuolemasta olemassaolon loppuna?
Paavali sanoo 1.Kor.15 tekstissä jotain sellaista, minkä näen suhteellisen ongelmallisena niiden näkemysten näkökulmasta (tykkään mieluiten katsoa asiat läpi mahdollisimman monesta eri näkökulmasta), jotka sanovat ihmisten menevän joko rangaistuksen paikkaan tai Abrahamin helmaan, taivaaseen tai paratiisiin suoraan kuoleman jälkeen ennen ylösnousemusta.
(12) Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?
(13) Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista.
(14) Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
(15) Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen -- mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
(16) Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty.
(17) Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.
(18) Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon.
(19) Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
Jos ruumiin kuolema ei ole koko ihmisen loppu, niin miksi Paavali pitää kuolemaa ilman ylösnousemusta kadotuksena myös Kristuksen omille? Olen yrittänyt miettiä tähän toimivaa vasta-argumenttia jo vuosien ajan, mutta kenties olen vähän hidas tai sokea, kun en ole vielä toistaiseksi mitään hoksannut. Jos joku on hoksannut tavan selittää tämä jae jollain toisella luonnollisemmalla ja järkevämmällä tavalla, niin olisi kiva kuulla se.
Jos Kristuksen ruumis olisi jäänyt hautaan,
eikä olisi noussut ylös,
niin se olisi merkinnyt sitä,
että Hän ei olisi kukistanut kuolemaa.
Hänen henkensä olisi edelleen Tuonelassa,
jonne mekin Häneen uskovat Hänen perässään menisimme,
ja siellä pysyisimme. Mutta näinhän ei ole.
Heti kun Jeesus oli antanut henkensä Isän käsiin,
niin sinä hetkenä Hänet
"voimallistettiin" tai "tehtiin eläväksi Hengessä",
ja siinä Hän meni alas tuonelaan ja julisti voittonsa,
otti avaimet viholliseltaan (Kuolemalta ja Tuonelalta)
ja vei koko Aabrahamin helman saaliinaan
Jumalan Paratiisiin, jonne myös ristin ryöväri oli kohta saapuva,
ensimmäisenä, joka ei joutunut koukkaamaan Tuonelan kautta.
Jos siis oletamme, että kaikki kuolleet uskovaiset ovat kuollessaan menneet Abrahamin helmaan tuonelassa ennen Jeesuksen voittoa, niin miksi tuo Abrahamin helma olisi ollut perikato eli kadotus ilman ylösnousemusta, jos Abrahamin helma tosiaan on lohdutuksen paikka? Miksi uskovat olisivat säälittävimpiä kaikista ihmisistä, kun ovat panneet toivonsa Jeesukseen, jos heidän uskonsa kuitenkin takaisi heille paremman paikan tuonelassa? Miksi tuo toivo olisi ilman ylösnousemusta ollut vain tämän elämän ajaksi?
Luen nuo Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät kohdat "yllättäen" vähän eri tavalla. Sen, että Jeesus tapettiin lihassa ja tehtiin eläväksi hengessä, ymmärrän tarkoittavan yksinkertaisesti sitä, että hänet tapettiin ja että Jumala herätti hänet sitten hengellään kuolleista. Jeesus julisti voittonsa kyllä, mutta en ajattele tuon tapahtuneen tuonelassa, vaan että tuossa on enemmänkin kyse vain siitä, että Jeesus julisti voittonsa kaikista vihollisistaan.
Kuoleman ja tuonelan avaimia en ymmärrä kovin kirjaimellisesti. Kyse kun kuitenkin lopulta vain on siitä, että ne ovat menettäneet valtansa. Tuo on se ydinasia.
Mihin perustuu tuo ajatus, että Jeesus olisi vienyt koko Abrahamin helman saaliinaan paratiisiin? Ja mistä paratiisista nyt oikein täsmälleen puhut?
Ja jos ryöväri ristiltä oli vain ensimmäinen, joka ei joutunut koukkaamaan tuonelan kautta, niin tarkoitatko, että hänestä edespäin kukaan ei ole joutunut koukkaamaan, vaan että he menevät suoraan paratiisiin. Mikä merkitys sitten ylösnousemuksella on? Kuollaan, mennään paratiisiin, tullaan takaisin ylösnousemuksessa ja sitten jatketaan taas jonnekin muualle? Miksi sitten Paavali nimenomaan tuon Abrahamin helman oletetun vapauttamisen jälkeenkin vielä sanoi, että uskovillekin kuolema ilman ylösnousemusta on yhtä kuin kadotus, jos uskovat ovat jo paratiisissa?
Onhan siinä nyt aikamoinen ero,
vietätkö iäisyytesi maan uumenissa Tuonelassa,
vaiko kolmannessa taivaassa Jumalan Paratiisissa.
Aikamoinen ero kyllä, mutta en siltikään näe, miten tuota Abrahamin helmaa tuonelassa voisi pitää sellaisena kadotustuomiona, josta Paavali puhuu. Ei vain tunnu siltä, että tuossa selityksessä olisi ihan kaikki kohdallaan.
Paavali muutenkin korostaa tuossa 1.Kor.15 tekstissä ylösnousemusta niin paljon, että se tuntuu olevan ihan ydinasia, jollaiselta se ei millään tavalla vaikuta niissä malleissa, joissa ajatellaan uskovien menevän heti kuoleman jälkeen kolmanteen taivaaseen. Suoraan sanottuna tuntuu siltä, että tuossa ajattelutavassa koko ylösnousemus on asiana vesitetty suurinpiirtein tällaiseksi: "Jeesus nousi kuolleista, jotta hänen omiensa ei tarvitse vaivautua." Jos kaikki ne, joiden pitäisi odottaa innolla ylösnousemusta, ovat jo valmiiksi autuaana Jumalan paratiisissa, niin miksi Jeesuksen pitäisi vaivautua tulemaan takaisin noutaakseen heidät uudestaan sinne tai laittamaan heille pystyyn toista paratiisia maan päälle? Jos kaikki ovat jo valmiiksi lopullisessa määränpäässään, niin mikä sitten on viimeinen tuomio? Heidät herätetään kuulemaan, miksi heidät on nakattu, minne heidät on nakattu? Jokin tässä ei nyt oikein tunnu osuvan kohdilleen.
Tuonela ei todellakaan ole kadotus.
Tuonelassa olevilla
samoin kuin nyt Jumalan Paratiisissa olevilla
ei vielä ole ylösnousemusruumista.
Siis sitä, josta myös tuossa
lainaamassasi Korinttolaiskirjeen kohdassa
Paavali asettaa kysymyksen:
"Minkälaisessa ruumiissa"
Job 7
(21) Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.
Nähdäkseni Jobin kirjassa ei puhuta ylösnousemuksesta, vaan kertomuksen henkilöt ajattelvat Jumalan palkitsevan nimenomaan tässä elämässä uskoen, että mitään sen jälkeen ei ole. Miksi muuten Job sanoisi, että kuollut muuttuu maaksi ja lakkaa olemasta?
Tuo Job 19:25-26 näyttää olevan eri tavalla lähes jokaisessa eri raamatunkäännöksessä, jota vilkaisin. Luin koko luvun ja sain tuosta lähinnä sellaisen kuvan, että Job luottaa hyvän Jumalan lopulta vielä tuomitsevan hänelle vääryyttä tehneet. Jotkin käännökset ovat kääntäneet tuon tavalla, joka viittaisi ehkä ylösnousemukseen tai ihmisen kuolemattomaan sieluun, mutta kuten jo totesin tuollainen ei sopisi yhteen sen kanssa, mitä aiemmin samassa kirjassa sanotaan, ja lähtökohtaisestihan tulee kuitenkin aina olettaa, että teksti ei puhu itseänsä kanssa ristiin.
Job 10
(18) Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! (19) Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan. (20) Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki, (21) ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa, (22) kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.
Tästä tekstistä kaksi asiaa hyppää silmille: 1) Job ei usko, että tuonelasta eli haudasta kukaan palaa ja että 2) jos hän olisi kuollut suoraan äitinsä kohtuun niin se olisi sama asia kuin jos häntä ei ikinä olisi ollutkaan. En minä pysty tämän tekstin valossa mitenkään perustelemaan itselleni, että Job olisi uskonut elämään kuoleman jälkeen sen enempää ylösnousemuksen kuin ihmisen haamun luontaisen kuolemattomuudenkaan kautta.
Paavali nähdäkseni kuitenkin tuossa selkeästi sanoo, että ilman ylösnousemusta tuonela on yhtä kuin kadotus. En näe mitään perusteltua syytä ajatella, että Paavali tuolla voisi tarkoittaa mitään muuta kuin mitä kirjaimellisesti sanoo.
Tuonelassa olevilla ei ole ylösnousemusruumista? Nähdäkseni Raamattu tekee hyvin vähän jos mitään ollenkaan tukeakseen sitä ajatusta, että ihminen voi olla kirjaimellisesti yksilönä olemassa muuten kuin elävänä sieluna, joka edellyttää elävää ruumista.
Paavali näyttää ajattelevan asioiden etenevän kolmessa vaiheessa: 1) olemme tässä ruumiissa, 2) riisumme tämän ruumiin pois eli kuolemme ja 3) saamme ylösnousemusruumiin. Ongelma tässä on se, että Paavali ei näytä pitävän mahdollisena Herran luona olemista ilman ylösnousemusruumista, jota uskovinakaan kuolleet eivät saa ennen Jeesuksen paluuta. Tämän perusteella sanoisin, että uskovatkaan eivät mene kuollessaan Jeesuksen luo, vaan lepäävät haudassa.
1.Tess.4
(13) Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. (14) Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. (15) Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. (16) Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. (17) Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
2.Kor.5
(1) Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. (2) Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, (3) sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. (4) Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. (5) Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. (6) Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. (7) Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. (8) Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. (9) Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.
Jos Herran luona olemisen edellytyksiä siis Paavalin mukaan ovat ylösnousemusruumis ja siksi myös vasta Jeesuksen palatessa tapahtuva ylösnousemus, niin miten uskovina kuolleetkaan voisivat jo olla kirjaimellisesti Herran luona? Noiden tekstien valossa en näe mitään keinoa perustella uskottavasti itselleni sitä väitettä, että he olisivat jo perillä Herran luona.
Paavali tekee kyllä aivan selväksi,
että heti kuoltuaan,
siis kun hän jättää liharuumiinsa,
Hän on oleva Herran luona:
"Sillä minulle elämä on Kristus
ja kuolema on voitto.
Jos minun on elettävä lihassa,
se tuottaa hedelmää työlleni.
En tiedä, kumman valitsisin.
Olen ahtaalla näiden kahden välissä.
Haluaisin lähteä täältä
ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi verrattomasti parempi,
mutta teidän vuoksenne on
lihassa viipymiseni tarpeellisempi." (Fil 1:21-24)
Paavali ei tuossa suoraan sano sen tapahtuvan heti.
Jos Paavali tuota tarkoittaisi, niin sitten hän puhuisi ristiin sen kanssa, mitä hän muualla sanoo.
Koska en ole valmis olettamaan, että Paavali puhuisi itsensä kanssa ristiin, niin minä joudun katsomaan muutkin tekstit huomioonottaen, mitä hän todennäköisimmin tuolla tarkoitti. Ja juuri tuon vuoksi minä en näe aiheelliseksi ajatella, että Paavali olisi ajatellut pääsevänsä *heti* Herran luokse kuoltuaan, vaikka toisaalta kuoleman uneen nukahtaneelle vuosituhannetkaan eivät välttämättä pitkältä ajalta tunnu.
Kuten noissa yllä lainaamissani teksteissä sanotaan, Paavali yhdisti Herran luona olemisen kotiin taivaassa, jonka hän sanoi olevan tuo ylösnousemusruumis. Tuo ajatus heti kuoleman jälkeen Herran tykö menemisestä muutenkin menee ristiin Paavalin muiden tekstien kanssa, joissa ylösnousemus esitetään pelastuksena ja välttämättömyytenä. Jos ihminen voisi pelastua taivaaseen Paavalin mukaan ilman ylösnousemusta muuttuu äärimmäisen hankalaksi selittää, miksi Paavalille ylösnousemus on yksi evankeliumin tärkeimmistä kulmakivistä.
Tulipas taas toistettua ne samat asiat, jotka jo edellisessä viestissäni sanoin.
En siis näe ainoatakaan järjellistä syytä sille, miksi olisi mitään syytä puhua ylösnousemususkosta, jos ruumiin (eli siis koko ihmisen) ylösnousemus ei ole välttämätön koko sanoman keskipisteessä oleva juttu, vaan pelkkä sellainen niin kutsuttu sivuasia, jolta se kovasti vaikuttaa niissä selitysmalleissa, joissa taivaaseen Herran luo päästään ilmankin sitä.
Jos siis Herran luo pääsemiseen ei tarvita ylösnousemusta, niin miksi Paavali sanoi seuraavaa? Kuinka johdonmukaista olisi Paavalin jankuttaa joka tilanteessa ylösnousemuksesta, jos se ei ole pelastuksen kannalta olennainen asia?
Fil.3
(10) Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.
(11) Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
(20) Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta.
(21) Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.
Ja myös oletettavasti liittyen tuomionpäivään:
1.Tess.1
(9) sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa
(10) ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.
Jos olet kuitenkin sitä mieltä, että ylösnousemus on joka tapauksessa olennainen juttu, niin miksi ajattelet sen olevan olennainen asia?
Aivan selvästi Paavali puhuu juuri siitä hetkestä,
jolloin hän kuolee ruumiillisesti.
"Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
Jos minun on elettävä lihassa,
se tuottaa hedelmää työlleni.
En tiedä, kumman valitsisin.
Olen ahtaalla näiden kahden välissä.
Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi verrattomasti parempi,
mutta teidän vuoksenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi."
Jos näin, niin sitten hän puhuisi tuossa kohdassa vastoin sitä, mitä on muualla sanonut, ja muutenkin eri tavalla kuin VT:n vakavasti ottava juutalainen. Tuota jaetta voi katsoa ainakin kahdesta eri näkökulmasta. VT:n ihmiskäsityksen näkökulmasta tai sitten kirkkoperinteen edustaman kreikkalaisen ihmiskäsityksen näkökulmasta. Ymmärrät varmasti kumpaa noista pidän raamatullisempana ja miksi nähdäkseni Raamattua ei tulisi sitä toista lähtökohtana käyttäen lukea.
Muihin kysymyksiini ja huomioihini et ottanut kantaa. En jaksa arvuutella miksi. Keskustelulta tämä ei kuitenkaan enää tunnu. En alunperinkään yrittänyt saada sinua muuttamaan mieltäsi vaan halusin vain kuulla perusteluita lukutapasi puolesta. Niitä ei näytä tulevan, joten tämä tuntuu ajanhukalta ja tarpeettomalta työltä. Eli se oli siinä.
Minkä muiden kirjoitustensa kanssa
tuo Paavalin kohta on mielestäsi ristiriidassa,
jos uskoo tuon ihan niin kuin hän kirjoittaa?
"Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
Jos minun on elettävä lihassa,
se tuottaa hedelmää työlleni.
En tiedä, kumman valitsisin.
Olen ahtaalla näiden kahden välissä.
Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa,
sillä se olisi verrattomasti parempi,
mutta teidän vuoksenne
on lihassa viipymiseni tarpeellisempi."
Tässä ja siinä toisessa toisessa keskustelussa olen jo kertaalleen tuonut nuo tekstit esille yhdessä sen asian kanssa, että nämä ongelmat menevät tekstiä syvemmälle, jonka vuoksi sinun "ihan niin kuin hän kirjoittaa" on eri kuin minun.
Sinulle on luonnollista ymmärtää teksti yhdellä tavalla ja minulle toisella. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että Raamatun tekstin lukemisessa ei ole mukana vain pelkkä teksti, vaan myös moni asia, kuten aiempi ja nykyinen käsitys Paavalin opetuksista kokonaisuutena, käsitys Raamatun sanomasta kokonaisuutena, oma ihmiskäsitys, oma maailmankatsomus, jne. Jos siis kumpikaan meistä sanoisi, että oma käsitys perustuu yksin Raamattuun, niin se voisi lähinnä vain kertoa omasta kyvyttömyydestä nähdä, miten Raamatun lukeminen ei tapahdu erillään siitä, miten esimerkiksi kirkossa tai pyhäkoulussa on opetettu sitä lukemaan.
Jos sinä lähtökohtaisesti ajattelet, että ihminen koostuu katoavaisesta ruumiista ja kuolemattomasta sielusta, niin onko mikään ihme, että luet tekstit tavalla, joka sopii sen kanssa yhteen? Noin ihmiset tavallisesti tekevät, vaikka se ei oikein olisikaan. Vai yritätkö sinäkin katsoa tekstiä muidenkin lähtökohdista käsin? Minä yritän, jos en muuten niin ihan vain tarkistaakseni, että en ole erehtynyt.
Jotakuinkin kaikissa muissa asiaan liittyvissä teksteissä Paavali puhuu siitä, kuinka meidän toivo pelastuksesta on nimenomaan ylösnousemuksen toivo. Esimerkiksi tuo 1.Tess.4:13-18 on nähdäkseni hyvin hankala selittää luonnollisen tuntuisesti, jos Paavali uskoo uskovien menevän suoraan kuoleman jälkeen taivaaseen. Miksikö? Mitä itua olisi Paavalin painottaa, että elävät eivät ehdi ennen kuolleita Herran luo, jos kuolleet olisivat jo valmiiksi Herran luona? Kysynpä vain. Nähdäkseni mitään järkeä tuossa ei olisi.
Voin tietysti nyt olla väärässä ja Paavalin pääpointti tuossa ei ole Herran luokse pääseminen vaan vain ylösnousemus, mutta silti hän näyttää liittävän tuon Herran luo pääsemisen nimenomaan siihen, jossa ei ole paljoakaan järkeä, jos tuota ennen kuolleet ovat jo olleet koko ajan Herran luona. Enkä vieläkään näe, miten ylösnousemus olleenkaan edes sopii kokonaiskuvaan, jos taivaaseen kuoleman jälkeen pääsemiselle se ei ole mikään välttämättömyys.
Toisin sanoen kokonaisuudesta näyttää katoavan se kuuluisa punainen lanka, jos oletamme Paavalin tosiaan ajatelleen uskovien menevän samantien kuoleman jälkeen taivaaseen. Se punainen lanka, joka Paavalin jutuista näkyy kokonaisuutena.
Otit esille Paavalin vanhimman kirjeen.
Tessalonikalaisilla ei ollut paljon tietoa,
mutta Paavali tiivistää tärkeimmän:
"te käännyitte epäjumalista Jumalan puoleen
palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa
ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa,
jonka Hän herätti kuolleista, Jeesusta,
joka pelastaa meidät tulevasta vihasta." (1:9-10)
Fokus on siis siinä, että Jeesus tulee takaisin
ja pelastaa omansa tulevasta vihasta.
Mutta voi murhetta.
Muutamat heistä ovat ehtineet jo kuolla.
Odottivatko nämä turhaan Jeesusta taivaista.
"Mutta emme tahdo, veljet,
teidän olevan tietämättömiä nukkuneista
ettette murehtisi,
niinkuin ne, joilla ei ole toivoa."
Kuten jo kirjeen alkuosa paljasti,
Tessalonikalaiset tiesivät
Jeesuksen kuolleen ja nousseen kuolleista.
Ja nyt Paavali lohduttaa tiedolla,
että aivan samoin kuin Kristus nousi kuolleista
Kristuksessa poisnukkuneet tuodaan esiin.
"Jos näet uskomme,
että Jeesus on kuollut ja noussut ylös,
niin samoin Jumala Jeesuksen kautta
tuo poisnukkuneet esiin Hänen kanssaan."
Eli kun Kuningas, jota he odottivat taivaista
pelastamaan heidät tulevasta vihasta, tulee,
niin silloin mennään Kuningasta vastaan.
Ja nyt Paavalin mukaan
vastaanottokomiteassa ovat mukana
paitsi elossa olevat
myös Kristuksessa kuolleet.
Me elossa olevat
emme ehdi ennen näitä kuolleita
Kristusta vastaan yläilmoihin.
"Sillä sen sanomme teille Herran sanana,
että me, jotka elämme,
jotka jäämme tänne Herran tulemukseen,
emme totisesti ehdi ennen nukkuneita.
Sillä itse Herra astuu alas taivaasta
käskyhuudon, ylienkelin äänen
ja Jumalan pasunan kajahtaessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin;
sitten meidät, jotka elämme,
jotka olemme jäljellä,
temmataan yhtenä heidän kanssaan pilviin
Herraa vastaan yläilmoihin ..."
Eli edelleen Tessalonikalaiset jäivät
"odottamaan taivaista hänen Poikaansa,
jonka Hän herätti kuolleista, Jeesusta,
joka pelastaa meidät tulevasta vihasta".
Mutta nyt he tiesivät,
että tuossa pelastettavassa ihmisjoukossa
ja itse asiassa aivan sen etunenässä
ovat mukana myös Kristuksessa kuolleet.
Joten kun Jeesus tulee
ja pelastaa meidät tulevasta vihasta,
niin tuosta hetkestä alkaen me
(elossa olevat ja Kristuksessa kuolleet)
saamme kaikki yhdessä aina ja iankaikkisesti
olla Herran kanssa.
Ja miten tuohon sopii se, että Kristuksessa kuolleet ovat jo valmiiksi olleet koko ajan Jeesuksen kanssa taivaassa? Jos Paavalin yleisö tiesi kaikkien Kristuksessa kuolleiden olevan jo taivaassa pelastettuina, niin miksi Paavali edes puhuu tulevalta vihalta pelastumisesta ylösnousemuksen kautta?
Tuosta asiasta Paavali ei kirjoita mitään
tuossa esille ottamassasi kohdassa,
johon vastasin.
Tuo katkelma on Paavalin vanhimmasta kirjeestä.
Paavali opettaa aivan alkeita.
Eli nyt ensimmäiseksi sen,
että on olemassa ruumiin ylösnousemus.
Mitenkä nämä Raamatun paikat vesität? Jes.26:14. Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse; niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidän ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa. 2Kor.1:9. Ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan jotka kuolleet herättää.
Lue muutama jae eteenpäin tuosta Jesajan kirjan kohdasta.
Esimerkiksi viisi jaetta myöhemmin (Jes 26:19) sanotaan:
"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon,
heidän ruumiinsa nousevat ylös.
Herätkää ja riemuitkaa, te, jotka tomussa lepäätte!
Sinun aamukasteesi on valkeuksien kaste,
ja maa tuo vainajat esiin."
Ei tuossa sanota jumalattomien heräävän eloon vaan päinvastoin että heidät on tuhottu ja heidän muistonsakin pyyhitty pois. Vain Jumalan kansan kuolleitten kuolleista heräämisestä tuossa puhutaan.
Niin. Ei kukaan meistä tiedä mitään näistä jumalattomista.
Heidän muistonsa on unhotettu.
Mutta kyllä nämäkin kuolleet herätetään aikanaan.
"Muut kuolleet eivät heränneet eloon,
ennen kuin ne tuhat vuotta olivat kuluneet loppuun." (Ilm 20:5)
Jos ihminen, poltohaudataan niin viekö Jumala, sitten tuhkatkin uurnasta?
Minulle Lasarus ilmestyi Muutama kk sitten kuolleen kaverin kanssa 18vuotiaana.. Olin juonut monta ppäivää.. Ja hyvää vauhtia menos alamäkeä. Tää kaveri oli joutunut kadotukseen ja oli kovissa tuskissa kehotti tulemaan uskoon ja menemään kertomaan vanhemmilleen.. Lasaruksella oli punainen viitta, päässä hännellä oli leveälierinen musta hattu jossa oli kaunis tuuhea sulka.pitkät mustat hiukset ja viikset..30 vuotta on tästä aikaa ja tää ole pilaa. Nyt vasta olen uskossa.