Onko tällä palstalla ketään, joka voi kertoa eheytyneensä uskoon tulon jälkeen?
En tarkoita nyt yksin ja ainoastaan homoja, vaan ihan sisäisesti eheytyneitä, joiden mieli ja ajatusmaailma on muuttunut Jumalan työn ja eheyttämisen myötä.
Oma kokemukseni on se, että Jumala voi ja Hän on eheyttänyt ja samoin muuttanut minua uskossa olo vuosien varrella, mutta se on vaatinut jatkuvaa antautumista ja oman tahdon luovuttamista, kuin aikaa Hänen läsnäolossaan rukouksin.
En osaa sanoin kuvata sitä kaikkea, niinkuin tahtoisin ja toivoisin, että täällä olisi sellaisia, jotka voisivat kertoa jotain omista kokemuksistaan?
En tarkoita nyt yksin ja ainoastaan homoja, vaan ihan sisäisesti eheytyneitä, joiden mieli ja ajatusmaailma on muuttunut Jumalan työn ja eheyttämisen myötä.
Oma kokemukseni on se, että Jumala voi ja Hän on eheyttänyt ja samoin muuttanut minua uskossa olo vuosien varrella, mutta se on vaatinut jatkuvaa antautumista ja oman tahdon luovuttamista, kuin aikaa Hänen läsnäolossaan rukouksin.
En osaa sanoin kuvata sitä kaikkea, niinkuin tahtoisin ja toivoisin, että täällä olisi sellaisia, jotka voisivat kertoa jotain omista kokemuksistaan?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei ole eheytymiset onnistunut, rikki vaan on enempi revitty
Tulin nuorena uskoon ja ilman uskoontuloa en olisi se ihminen joka nyt olen. Ilman Jumalaa ymmärtäisin elämäni taustoja, rikkinäisyyttä, perheeni vajavaisuutta, elämän koettelemuksia ihan eri tavalla. Mikäli en olisi uskossa, voisn syyttää lapsuutta, kohtaloani ja voin olla kakera ja rypeä itsesäälissä masennuksen kourissa.
Kyllä Jumalan Sana, Pyhä Henki ja usko on muovannut minusta ihan erilaisen ihmisen mikä olisin ilman sitä, jos ylipäätänsä enää olisin elossa.
Hitaasti menee.
"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
(Room. 7:21-25)
Kun liha kuolee Kristuxen kanssa hetkessä niin olet eheytynyt hetkessä.
ei tapahdu hetkessä
Kyllä joskus tapahtuu noita ruumiin ja sielun ihmeparantumisia uudestisyntymisen myötä, mutta ei se aina niin mene. Kun rikkinäinen ihminen tulee uskoon, elää jonkin aikaa hallelujakukkuloilla ja olemassaolo on kuin paratiisi maan päällä. Sitten alkaa uskonkoetus.
Jos taustalla on rikkinäinen lapsuus, ja risainen nuoruus ja elämä, niin sielun eheytyminen voi kestää vuosia ja jopa vuosikymmeniä. On erittäin paljon uskovillakin psyykkisäi ja sielunhoidollisia ongelmia ja mikäli tätä ei tunnusteta vaan toitotetaan että kaikki entinen on poispyyhitty, niin uskovat saattaa jopa vaipua epätoivoon ja ajautua takaisin maailmaan.
Tottakai sitä rikkinäinen ihminen alkaa sitten kaivelemaan itseään, että olenko minä sitten ollenkaan todella uskossa kun en koe iloa, sisimmässä on tuskaa ja ahdistusta. Totuus on että uskossa ollaan: henki on vahva, mutta sielu on sairas ja ei ruuumiistakaan vältättämättä terve ole vaikka niin pitäisi kokea.
Uskovia syyllistetään synnistä, epäuskosta ja jopa pahoista hengistä, jos hallelujakukkuloilla tunne lopahtaa.
Itseäni on auttanut ja vapauttanut turvautuminen Jumalan armoon sellaisena kuin olen. Vaikka olen joutunut elämään yksin, kun puoliso petti ja jätti: ei tullut uskoon vaikka kuinka rukoiltiin, olen 50-luvun vanhepien pakkoavioliiton lapsi, oli köyhyyttä ja kaikenlaista alemmuuden häpeää, koulukiusaamista, jopa työpaikkakiusaamista. Totuus on että en ole hetkessä eheytynyt ja onneksi Pyhä Henki ei ole sitä minulta vaatinutkaan.
Sinä uskovainen jokat tätä luet, luota että olet uskossa, vaikka sisimpääsi koskee, olet masentunut. Jos olet elämäsi luovuttanut Jeesukselle ja et elä tietoisessa synnissä, olet varmsti uskossa ja matkalla taivaaseen, vaikka koet olevasi täysin ihmisenä romu.
Tänä päivänä on erittäin paljon rikkinäisyyttä, masennusta uskovaistenkin keskuudessa. Tiedän sen kun olen itse pikkuhiljaa eheytynyt ja teen sielunhoidollista työtä. Ja eivät kaikki välttämättä koskaan maan päällä tule terveeksi, mutta Jeesus Kristus vie perille.
Ja tässä ei minkäänlainen laisuus auta: rikkinäisyyttä on kaikissa kuppikunnissa. Sen olen huomannut.
Ja kun savonarola lopettaa Kristuksen pilkkaamisen ja poistuu palstalta kokonaan, niin palstan henkikin eheytyy, kun harhaoppinen savonarola ei ole täällä meuhaamassa! Valheellista harhaoppia tuli jälleen savonarolalta!
Aika harvoin
Vain saviksella on itsessään kyky eheyttää homo.
Onhan savis synnitön joskus ennen uskoa toki teki synnin vaan ei enää liha heilu?
Savis on niin täynnä henkeä, pyhyyttä ja synnittömyyttä, että jos hän "tälläisi" itsensä, maalaisi huulensa ruusunpunaisiksi ja
kävisi makkoomaan jonkun homon kanssa yhdelle vuoteellen. Niin yön aikana ilman hurjia ääniä saviksen pyhyys voisi mahdollisesti kuten joku voi uskoakin, muuttaa ja eheyttää homon saviksen kaltaiseksi?
KIITOS hyvästä aloituksesta, josta heijastuu Jumalan rakkaus ja hyvyys, kauneus. Jumalan teot ovat suuria tekoja, koska ne ovat mahdottomia pienen ihmisen ymmärtää, että Hän todellakin rakastaa niin paljon, että haluaa henkilökohtaista, läheistä suhdetta ihmiseen. Sellaisen suhteen kautta tapahtuu hyvää. :)
Huomenta, kun ei nukuta, niin muutama sananen, itseäni en pidä uskovaisena, synti ja tuonpuoleinen elämä on mulle vieras, mutta ymmärrys moraalin ja terveen järjen kautta olen pärjännyt.
Entiseen verrattuna, mitä maailmassa elin, ahdasmielisen maailman uskomattomuuden seurassa, se on elämässäni muuttunut, enkä sitä enää kaikpaa.
Uudessa elämässä, Kristuksen kautta saadussa elämänlaadussa, siinä on löytynyt tarkoitus, jonka olen saanut valita. Se on kestänyt tuonnäköisenä koko, jahas, juhlavuosikymmen täyttyi 40- vuotta.
Olen sisälläni kokenut, kuinka Hän on tie, totuus, ja elämäni. Se on ollut sisäisesti minussa ja on kokonaan ollut Jumalan työ. Valtaisaa elämänavaruutta todellisessa vapaudessa, joka lepää Jumalan sanassa, eikä kukaan ole tuota todellisuutta voinut selittää muuksi.
Mutta, se on tarvinnut valita, kun tämä tietoisuus tuli silloin aikoinaan vastaan.
On ollut syy lähteä tälle matkalle, jonka päämäärä on Taivaan Valtakunta.
Nyt vaellan Jumalan valtakunnassa ajassa, samanmielisten ja samanhenkisten kanssa, joilla Jumala on sisäisesti meissä. Minussa ja heissä, sisarissa ja veljissä.
Tämä on eheyttänyt mieleni, sieluni, ja henkeni, joka Hengessä on rauhan tyyssija sydämen maailmassa.
Elämäni entinen myrsky on laantunut, kun Jeesus sanoi sille, vaikene, ole hiljaa.
Nyt ei ahdista, ei purista sydämestä. Päämäärä on selvä.
Se entinen elämäntapani, jota en nyt kirjoita, jossa on paljon ikävää muistettavaa jää pois, joka vei elämänvoimani, josta olen kirjoittanut, sen purkamisen jätän, koska omasta sisäisestä eheytymisen todellisuudesta nyt puhutaan.
Ei se tapahdu hetkessä jos ei usko että Jeesus tuli meitä varten pesemään meitä täysi puhtaita hetkessä. Siihen hänellä on voima jos ei vastusta Hänet ja sanoo ettei se tapahdu hetkessä.
No sen kyllä huomaa hetkessä, ettei Savonarola ole saanut eheytyä vanhan ihmisen hapatuksesta. Oletko edes alkua kokenut, oletko vielä uskon ja parantumisen tielle edes lähtenyt, niin ymmärtämätön on kommenttisi.
Ensiksikin siunaukset sinulle, joka olet tämän ketjun aloittanut ja toivon, että tästä saisi joku lohtua ja rohkaisua omaan vaellukseensa.
- Hellari - myöskin laittoi niin hyvän ja monipuolisen vastauksen, että eipä siihen ole oikeastaan mitään lisättävää.
Olen itsekin tullut nuorena uskoon ja saanut elää suhteellisen hyvän ja
turvatun lapsuuden, mutta jokaisessa meissä on omat, jonkin elämän
vaiheen, lunteemme heikkouksien / vinoutumien ja sukupolvelta toiseen kulkevien "rasitteiden" mukanaan tuomia haavoja ja rikkinäisyyksiä, mutta
olen myöskin saanut kokea Jumalan parantavaa ja korjaavaa täysihoitoa.
Ja uskonkin, että kaikki mitä me uskovina matkallamme kohtaamme ja
mitä Jumala elämäämme sallii, tähtää juuri tähän, että meistä vähittellen hoidettaisiin, mutta myöskin samalla riisuttaisiin pois meidän sielumme haavoja ja vammoja, kuin myöskin luonteemme "vinoutumia".
Haluan myös mainita tässä yhteydessä, että kun tuolla aloitin ketjun
"Ilosta Herrassa", koen tästä kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta myöskin koko ajan tätä iloa, lepoa ja rauhaa Herrassa, sillä eivät nämä
ole toisiaan pois sulkevia asioita ja sehän tässä Jumalan "täysihoidossa" onkin niin ihmeellistä, että tämän kaiken keskellä voi ja saa siitä huolimatta kokea elämänsä pohjavireenä iloa, rauhaa ja lepoa, kun tietää olevansa Kaikkivaltiin käsissä!
pitkällä kirjoituksella omasta kokemuksestani, mutta se katosi kuin tuhka tuuleen, kun lähetin sen - miten se on mahdollista?
t, Aloituksen tehnyt.
Kyllä monesta asiasta on eheydytty, mutta sehän ei tarkoita sitä etteikö uusia ongelmia voi tulla eteen ja taas käydään prosessia jumalan edessä läpi
Kyllä olen kokenut paljon eheytymistä. Eikä se ole samaa asia kuin jotkut tässä ketjussa selittävät uskosta tai uskonkoetuksista. Mutta asiat ovat niin henkilökohtaisia ettei niistä voi tällaisella palstalla puhua enkä suosittele sinunkaan (aloittaja) puhuvan omistasi julkisesti.
Kun Jumala eheyttää ihmistä se on koko sielun eheyttämistä. Koko persoonallisuuden eheyttämistä. Ja tapahtuu kuten sanoit antautumalla kaikessa Jeesukselle koska Hän tietää mitkä tilanteet ja kokemukset ovat eheyttäviä ja niissä Jeesuksen läsnäolon kokeminen hoitavaa.
Siunausta sinulle jatkossakin.
ja siunausta ja kiitos kaikille ketjuun kirjoittaneille!
Kyllä Jeesus ja usko on eheyttänyt ja auttanut ymmärtämään asioita, mutta kyllä siihen on tarvittu mukaan myös muita ihmisiä ja todella paljon avoimuutta ja rehellisyyttä ja kriittisyyttäkin itseä ja omaa toimintaa sekä menneitä asioita kohtaan. Eheytyminen on vaatinut avautumista muille, esirukouksia, oivalluksia, Raamatun sanan ymmärtämistä ym.
Mitenkään täydellisesti en kuitenkaan ole eheytynyt, ainoastaan pikkuhiljaa, todella pienin askelin ja vieläkin elämä on välillä ahdistusta ja kärsimystä. Armoa on sekin, että saa lohdutuksen ja kuulevan korvan silloin, kun on vaikeaa. Täydellinen eheytyminen tapahtuu taivaassa, siihen saakka ollaan vajaita ja kärsitään menneisyyden haavoista. Näin ainakin minä uskon. Kukaan ihminen ei saisi vaatia toista ihmistä eheytymään ja muuttumaan hetkessä. Vuosikymmenten haavat eivät aina parane edes uskoontullessa. Joskus tarvitaan myös terapiaa. Jumala voi myös usein käyttää toista ihmistä toisen parhaaksi.
kaikiltaosin, nimim. Eheytymisestä.
Pääasia on kuitenkin se, että Jumala muuttaa ja hoitaa meitä tämän maallisen vaelluksen ajan ja eheytymistä tarvitaan juuri siihen, että meistä on elämään tätä elämää tasapainissa, niin omassa elämässä itsensä kanssa, kuin lähimmäisten ja ennenkaikkea Jumalan kanssa. Sisimmän rikkinäisyys kun on esteenä ja vaikuttaa meidän elämässä suhteessa lähimmäisiin, kuin Jumalaan.
Paljon on itsellänikin ajatuksia eheytymiseen liittyen, mutta pääasia on, että voimme jakaa siitä edes osan täällä toistemme kanssa.
T. Aloituksen tekijä.
tuossa edellä, mutta kirjoitin "tasapainissa".. :)
Aamenet haluan sanoa kirjoituksellesi!